Osin­got kasva­vat mutta inves­toin­nit junnaa­vat – ”Sijoit­ta­jien osin­ko­rak­kaus ei ole aina perusteltu”

On väitetty, että pörs­siyh­tiöt jaka­vat vain osin­koja eivätkä inves­toi. Tekijä selvitti, millai­sia osin­gon­ja­ka­jia Teol­li­suus­lii­ton toimia­loilla toimi­vat pörs­siyh­tiöt (noin 60 yhtiötä) ovat ja miten yhtiöt investoivat.

Viime vuoden tulok­ses­taan yhtiöt jaka­vat omis­ta­jil­leen yhteensä yli viisi miljar­dia euroa. Se on jonkin verran vähem­män kuin vuosi aiem­min, jolloin osin­koja jaet­tiin ennä­tys­mää­rin. Ennen koro­na­vuo­sia yhtiöi­den yhteen­las­kettu osin­ko­määrä kasvoi ja kasvu jatkui pande­mian mentyä ohi.

Pörs­siyh­tiöillä, kuten millä tahansa yhtiöllä olisi osin­gon­jaon vaih­toeh­tona pitää voit­toeu­rot itsel­lään ja käyt­tää ne tule­vai­suu­den kasvuai­hioi­den raken­ta­mi­seen esimer­kiksi inves­toin­tei­hin. Päätök­sen yritys­ten voit­to­va­ro­jen käytöstä teke­vät sen omis­ta­jat. He päät­tä­vät, paljonko jäte­tään yhti­öön ja paljonko jaetaan omistajille.

Monet isoista pörs­siyh­tiöistä ovat hyvin avokä­ti­siä osingonjakajia.

Teol­li­suus­lii­ton toimia­loilla toimi­villa pörs­siyh­tiöillä osin­ko­po­li­tii­kat vaih­te­le­vat, mutta enem­mistö osin­ko­po­li­tiik­kansa kerto­neista yhtiöistä sanoo pyrki­vänsä jaka­maan tulok­ses­taan vähin­tään 50 prosent­tia omistajilleen.

Tavoit­teesta myös halu­taan pitää kiinni. Viiden viime vuoden aikana pörs­siy­ri­tyk­set ovat jaka­neet ulos keski­mää­rin noin puolet voitol­li­sesta tulok­ses­taan. Yhtiöi­den joukossa on ollut aina myös vähin­tään yksi, joka on jaka­nut osin­koja tappiol­li­sesta tulok­sesta huoli­matta. Viime keväänä niitä oli yhdek­sän kappaletta.

Tappio­tu­los ei rajoita voiton­ja­koa. Ehtona ovat jako­kel­poi­set varat, joita yhtiöllä on oltava. Lisäksi yhtiöllä on oltava maksu­ky­kyä jakaa osinkoja.

– Monet isoista pörs­siyh­tiöistä ovat hyvin avokä­ti­siä osin­gon­ja­ka­jia. Sen sijaan jotkut pienistä pörs­siyh­tiöistä eivät ole viime vuosina jaka­neet osin­koa ollen­kaan. Vaih­telu on suurta, Teol­li­suus­lii­ton erikois­tut­kija Mika Kärk­käi­nen analysoi.

Lue lisää pörs­siyh­tiöi­den tulos­ke­hi­tyk­sestä täältä. 

INVESTOINTIEN SUHDELUKU EI JUURI MUUTU

Samo­jen noin 60 pörs­siyh­tiön yhteen­las­kettu inves­toin­ti­määrä vuonna 2023 oli seit­se­män prosent­tia suurempi kuin vuosi aiem­min. Yhteen­las­kettu inves­toin­ti­määrä oli lähes 12 miljar­dia euroa.

Suurista luvuista huoli­matta pörs­siyh­tiöi­den inves­toin­nit eivät ole suuria. Jos inves­toin­teja suhteut­taa yhtiöi­den liike­vaih­toon, suhde­luku jää keski­mää­rin neljään prosent­tiin. Tutki­mus- ja tuote­ke­hi­tys­me­no­jen osuus on vielä pienempi, keski­mää­rin pari prosenttia.

Kärk­käi­nen muis­tut­taa, että yritys­ten inves­toin­nit voi jakaa kolmeen luok­kaan: green­field-inves­toin­tei­hin eli täysin uuteen tuotan­toon, kone- ja laitein­ves­toin­tei­hin sekä yrity­sos­toi­hin. Pörs­siyh­tiöi­den uustuo­tan­nol­li­set inves­toin­nit erityi­sesti Suomeen ovat olleet viime vuosina liian harvassa. Yritys­kaup­poja on tehty, mutta niis­tä­kin monet ovat menneet pieleen. Nyt yhtiöillä näyt­tää olevan vetäy­ty­mis­vaihe eli myydään kaikki ylimää­räi­nen ja käper­ry­tään tiukasti ydinliiketoimintaan.

Kärk­käi­sen mielestä monilta pörs­siyh­tiöiltä ideat ovat hieman lopussa. Yhtiöt ovat enem­män rahan­te­ko­ko­neita pörssissä.

– Meillä tuntuu olevan huutava pula pitkä­jän­tei­sistä omis­ta­jista, jotka keskit­ty­vät yrityk­sen pitkän aika­vä­lin arvon kasvat­ta­mi­seen yrityk­sen kasvun ja kehit­ty­mi­sen kautta. Lisäksi meillä tuntuu olevan huutava pula johta­jista, joilla olisi kansain­vä­li­sen tason liike­toi­min­tao­saa­mista. Tämä johtaa siihen, että uskoa yritys­ten kasvuun ja kehit­ty­mi­seen jää uupumaan.

OSINKORAKKAUS EI OLE AINA PERUSTELTUA

Pörs­siyh­tiöi­den halu pitää osin­gon­jaos­taan kiinni on vahva ja usein siitä puhu­taan osake­si­joit­ta­jan palkin­tona. Aalto-yliopis­ton rahoi­tuk­sen profes­sori Peter Nyber­gin mielestä näin ei ole: osinko ei ole mikään palkinto osak­kee­no­mis­ta­jille. Omis­ta­jien olisi aidosti pohdit­tava sitä, millä tavoin heidän varal­li­suu­tensa kasvaa parhai­ten. Jos he tietä­vät osin­goille yritystä parem­man tuot­to­koh­teen, silloin osinko on perusteltu.

– Jos taas yritys ja sen johto pysty­vät käyt­tä­mään rahan parem­min kuin osak­kee­no­mis­ta­jat, osin­koeu­rot kannat­taisi jättää yhti­öön, Nyberg sanoo.

Sijoit­ta­jien käyt­täy­ty­mi­sestä kuiten­kin tiede­tään se, että he rakas­ta­vat osin­koja. Esimer­kiksi Yhdys­val­loissa on havaittu usei­den kymme­nien vuosien ajalta, että pörs­siy­ri­tyk­set pitä­vät tiukasti kiinni jaka­mansa osin­gon tasosta ja vain pakon edessä ovat valmiita laske­maan sitä.

Anonyy­meissä kyse­ly­tut­ki­muk­sissa amerik­ka­lais­ten pörs­siyh­tiöi­den johta­jille on havaittu, että johdolle osin­got ovat tärkeys­jär­jes­tyk­sessä ensim­mäi­senä. Osin­koja halu­taan maksaa, vaikka se tarkoit­taisi kannat­ta­vien inves­toin­tien hylkäämistä.

Sijoit­ta­jat yleensä reagoi­vat nega­tii­vi­sesti, jos osin­koa lasketaan.

Nyber­gin mukaan on esimerk­kejä Suomes­ta­kin, että yrityk­set otta­vat jopa lainaa maksaak­seen osinkoja.

– Syy tähän toimin­taan on se, että sijoit­ta­jat yleensä reagoi­vat nega­tii­vi­sesti, jos osin­koa lasketaan.

Voimak­kaan kurs­si­las­kun vält­tä­mi­seksi voi olla yrityk­sen kannalta osit­tain parempi, että se maksaa osin­koja jopa inves­toin­tien kustannuksella.

Nyberg kuiten­kin kriti­soi sijoit­ta­jien osin­ko­rak­kautta. Toiminta voi olla jopa haital­lista sijoit­ta­jalle, jos osin­gon­maksu tarkoit­taa, että sen vuoksi jäädään paitsi hyvistä liike­toi­min­ta­mah­dol­li­suuk­sista ja sijoit­ta­jan varal­li­suu­den arvo jää näin kasvamatta.

Nyber­gin mielestä on myös inhi­mil­listä, että monissa yrityk­sissä johto mieluum­min pitää kiinni osin­gon­jaosta kuin ottaisi investointiriskin.

– Suomes­sa­kin yritys­joh­ta­jia syyte­tään yleensä riskin­ot­to­ha­lut­to­muu­desta. Ymmär­rän kuiten­kin hyvin, että johto harkit­see tark­kaan, ottaako se inves­toin­ti­ris­kin vai ei. Jos inves­tointi menee pieleen, sen vaiku­tus yritys­ten johta­jiin ja heidän tule­vai­suu­tensa on usein suurempi kuin esimer­kiksi osakkeenomistajiin.

ROHKEUS INVESTOIDA PUUTTUU

Osin­ko­jen kasvu ja vähäi­nen halu inves­toin­tei­hin ei ole ainoas­taan pörs­siyh­tiöi­den haaste. Sama näkyy koko kansan­ta­lou­den tasolla. Suomessa brut­to­kan­san­tuot­tee­seen suhteu­te­tut inves­toin­nit eli inves­toin­tiaste on laske­nut seit­se­män vuosi­nel­jän­nestä peräk­käin. Samalla yritys­ten osin­gon­jako on kasva­nut selvästi.

Teol­li­suus­lii­ton pääe­ko­no­mis­tin, erikois­tut­kija Timo Eklun­din mukaan inves­toin­tien lasku kertoo yritys­ten vaisusta uskosta tulevaan.

– Yrityk­sillä näyt­tää olevan epäselvä näke­mys tule­vai­suu­desta ja siitä, millä inves­toin­nilla saadaan mahdol­li­suuk­sia pärjätä markkinoilla.

Eklund puhuu pääosin teol­li­suu­den yrityk­sistä. Hän muis­tut­taa, että Suomessa teol­li­suus tekee hyviä tuot­teita, mikä näkyy muun muassa yritys­ten hyvästä kannattavuudesta.

– Monelta suoma­lais­yri­tyk­seltä puut­tuu kuiten­kin rohkeus inves­toida. Toki täytyy muis­taa, että inves­toin­teja voi rajoit­taa myös työvoi­man saata­vuus, Eklund arvioi.

– Lisäksi ylei­nen tappio­mie­lia­lan liet­so­mi­nen on mennyt yli. Ilma­piiri ei rohkaise investoimaan.

Monelta suoma­lais­yri­tyk­seltä puut­tuu kuiten­kin rohkeus investoida.

Tilanne ei ole kuiten­kaan uusi. Inves­toin­tien kanssa on Suomessa tuskailtu jo vuosia. Yli kymme­nen vuotta sitten epäil­tiin, ettei suoma­lai­nen teol­li­suus voi miten­kään pärjätä, kun se ei investoi.

– Vuodet ovat menneet, eikä tämä ole aina­kaan vielä näky­nyt juuri­kaan. Teol­li­suu­den henki­lös­tö­määrä on pikem­min­kin kasva­nut viimeis­ten vuosien aikana. Teol­li­suu­den tuotan­to­kaan ei ole laske­nut. Yritys­ten kannat­ta­vuus on pysy­nyt hyvällä tasolla, vaikka tämän­het­ki­nen suhdan­ne­kuoppa tosin heijas­tuu kannattavuuteen.

Kehi­tyk­sestä voi Eklun­din mielestä olla hieman huolis­saan ja toki se on myös kohta­lon kysy­mys, että Suomeen inves­toi­daan. Eklun­din mukaan voi perus­tel­lusti kysyä, onko kuiten­kin niin, että Suomeen tehdyt inves­toin­nit ovat olleet harkit­tuja ja onnistuneita.

– Maail­malla inves­toi­daan voimak­kaasti teol­li­suu­teen tällä hetkellä ja monet valtiot tuke­vat inves­toin­teja. Ei toimi pitkän päälle se, että Suomessa tehdään hyviä tuot­teita vanhoilla koneilla.

KASVUNÄKYMÄT OVAT LUPAAVAT

Suoma­lai­sille yrityk­sille, niiden työn­te­ki­jöille ja koko Suomen kansan­ta­lou­delle on elinehto, että yrityk­set inves­toi­vat ja erityi­sesti Suomeen. Tuska Suomen anee­mi­sesta talous­kas­vusta ei poistu, jos yrityk­set eivät löydä tule­vai­suu­den kasvuai­hioita inves­toin­neilla eivätkä rohkene tehdä niitä.

SAK:n pääe­ko­no­misti Ilkka Kauko­ranta sanoo, ettei ole kovin huolis­saan inves­toin­tias­teen laskusta. Kone- ja laitein­ves­toin­teja on ollut ja merk­kejä niiden kasvusta on olemassa. Ongel­mat ovat olleet enem­män­kin rakentamisessa.

– Ennus­teet näyt­tä­vät, että raken­ta­mi­ses­sa­kin kuoppa olisi nyt ohitettu.

Argu­men­tit lisää­vät uskoa, että hyvää kasvua voisi olla tulossa.

Kauko­ranta muis­tut­taa, että inves­toin­nit eivät ole vain kasvun aihioita vaan ne ovat suuressa määrin myös seurausta aiem­masta kasvusta. Yrityk­sen hyvä menes­tys ei johdu siitä, että se on inves­toi­nut menneisyydessä.

– Ensin yrityk­sellä pitää olla idea ja mark­ki­na­rako. Sen tuot­teilla pitää olla kysyn­tää, jotta sen inves­toin­nit muut­tu­vat kannat­ta­viksi ja niitä syntyy.

Kauko­ranta on inves­toin­tien ja Suomen kasvun suhteen toivei­kas. Kuten Työn ja talou­den tutki­mus­lai­tos Labo­ren johtaja Mika Mali­ranta kertoo uudessa kirjas­saan Pinnan alta, että Suomessa on useita poten­ti­aa­li­sia kasvu­yri­tyk­siä, joista voisi olla tule­van kasvun vetureiksi.

– Nämä argu­men­tit lisää­vät uskoa, että hyvää kasvua voisi olla tulossa.