Julkis­ten meno­jen ja tulo­jen tasapainoilua

Kestä­vyys­vaje on talous­po­li­tii­kan käsite, jolla kuva­taan julki­sen talou­den kestä­vyyttä pitkällä aika­vä­lillä. Se kertoo, kuinka paljon julkista taloutta pitäisi sopeut­taa välit­tö­mästi, jotta talous olisi tasa­pai­nossa pitkällä aika­vä­lillä. Toisin sanoen, miten paljon julki­sen talou­den menoja pitäisi vähen­tää, vero­tusta kiris­tää tai tehdä talou­den raken­teel­li­sia uudis­tuk­sia, jotta menot ja tulot olisi­vat tasa­pai­nossa tule­vai­suu­dessa. Näiden lisäksi vaih­toeh­doksi jää velkaantuminen.

Kestä­vyys­vaje voidaan laskea euro­mää­räi­senä tai sitä voidaan suhteut­taa brut­to­kan­san­tuot­tee­seen, jolloin vastauk­sena on prosentteja.

Kestä­vyys­va­jetta mita­taan niin sano­tulla S2-indi­kaat­to­rilla. Se on lasken­ta­kaava, jossa huomioi­daan neljä pääkri­tee­riä. Ensim­mäi­senä on julki­sen talou­den tulo­jen ja meno­jen epäta­sa­paino kysei­senä vuonna. Toiseksi lasku­kaa­vassa huomioi­daan se, että väes­tön ikään­ty­mi­nen lisää eläke‑, terveys- ja muita menoja. Näiden lisäksi kolman­neksi otetaan huomioon velan­hoi­to­me­not sekä neljän­neksi valtion omai­suu­des­taan saamat tulot, kuten osingot.

Kestä­vyys­va­je­las­kelma on kritii­kille altis, sillä laskel­man anta­maan kestä­vyys­va­jear­vioon liit­tyy paljon epävar­muutta. Tämä johtuu siitä, että laskel­massa käyte­tyt oletuk­set tule­vasta kehi­tyk­sestä vaikut­ta­vat suuresti laskel­man lopputulokseen.

Suomen kestä­vyys­vaje on miljardiluokkaa

Kestä­vyys­va­jee­seen vaikut­taa moni tekijä. Iso merki­tys on itse julki­sen sekto­rin perus­ta­lou­den­pi­dolla eli onko se yli- vai alijää­mäistä. Merkit­tävä tekijä on myös väes­tön ikära­ken­teen muutos. Vanhe­neva väestö kasvat­taa sekä eläke- että terveys­me­noja. Vastaa­vasti piene­nevä työi­käi­sen väes­tön määrä vähen­tää verotuloja.

Kestä­vyys­va­jeen korjaa­mista vaikeut­taa se, että sääs­tä­mi­nen yhdessä paikassa saat­taa lisätä menoja toisella ja se voi myös heiken­tää talous­kas­vua. Meno­jen ja tulo­jen tasa­pai­not­ta­mi­sessa oleel­lista on se, että talous kasvaa.

Valtio­va­rain­mi­nis­te­riö on arvioi­nut, että tehok­kaim­pia keinoja kestä­vyys­va­jeen umpeen kuro­mi­sessa olisi­vat muun muassa työl­li­syy­sas­teen nosto sekä julkis­ten palve­lui­den tuot­ta­vuu­den kasvu. VM:n laskel­missa työl­li­syy­sas­teen prosent­tiyk­si­kön nousu pienen­täisi kestä­vyys­va­jetta 0,4 prosent­tiyk­sik­köä. Vielä suurem­pia posi­tii­vi­sia vaiku­tuk­sia kestä­vyys­va­jee­seen saatai­siin VM:n mukaan sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lui­den tehok­kuu­den parantamisella.

Suomen vaje on mittava

Suomen kestä­vyys­vaje on miljar­di­luok­kaa, mutta nume­rot vaih­te­le­vat laski­jasta riip­puen. Esimer­kiksi valtio­va­rain­mi­nis­te­riö arvioi kestä­vyys­va­jetta kaksi kertaa vuodessa, keväi­sin ja syksyi­sin. Keväällä minis­te­riön arvion mukaan Suomen kestä­vyys­vaje on noin 2 prosent­tia suhteessa brut­to­kan­san­tuot­tee­seen eli noin 6,5 miljar­dia euroa vuoden 2028 tasolla.

Viime vuoden syksyllä minis­te­riö arvioi vajeen olevan noin 3 prosent­tia suhteessa BKT:hen eli noin kymme­nen miljar­dia euroa vuoden 2027 tasolla.

Vaikka minis­te­riön arvio on pienen­ty­nyt, minis­te­riö tulkit­see lukua niin, että väes­tön ikään­ty­mi­nen luo edel­leen merkit­tä­vän haas­teen julki­sen talou­den kestävyydelle.

Huoli Suomen kestä­vyys­va­jeesta ei muutu, vaikka arvion anta­jaa muut­taisi. Viime vuoden joulu­kuussa Suomen Pankki arvioi kestä­vyys­va­jeen olevan 4,5 prosent­tia suhteessa BKT:hen. Pankki nosti omaa arvio­taan vajeesta edel­li­sen vuoden arvios­taan puolella prosent­tiyk­si­köllä. Pankin mukaan aiem­paa suurempi velka­suhde ja raken­teel­li­nen alijäämä ovat vaikut­ta­neet vajeen kasvuun.