Ajassa
Julkisten menojen ja tulojen tasapainoilua
Talouspoliittisessa keskustelussa viitataan usein kestävyysvajeeseen. Sen määrästä ollaan huolissaan ja poliitikot kiistelevät siitä, millä keinoin vajetta voitaisiin pienentää ja mihin ajankohtaan toimet olisi syytä ajoittaa.
Kestävyysvaje on talouspolitiikan käsite, jolla kuvataan julkisen talouden kestävyyttä pitkällä aikavälillä. Se kertoo, kuinka paljon julkista taloutta pitäisi sopeuttaa välittömästi, jotta talous olisi tasapainossa pitkällä aikavälillä. Toisin sanoen, miten paljon julkisen talouden menoja pitäisi vähentää, verotusta kiristää tai tehdä talouden rakenteellisia uudistuksia, jotta menot ja tulot olisivat tasapainossa tulevaisuudessa. Näiden lisäksi vaihtoehdoksi jää velkaantuminen.
Kestävyysvaje voidaan laskea euromääräisenä tai sitä voidaan suhteuttaa bruttokansantuotteeseen, jolloin vastauksena on prosentteja.
Kestävyysvajetta mitataan niin sanotulla S2-indikaattorilla. Se on laskentakaava, jossa huomioidaan neljä pääkriteeriä. Ensimmäisenä on julkisen talouden tulojen ja menojen epätasapaino kyseisenä vuonna. Toiseksi laskukaavassa huomioidaan se, että väestön ikääntyminen lisää eläke‑, terveys- ja muita menoja. Näiden lisäksi kolmanneksi otetaan huomioon velanhoitomenot sekä neljänneksi valtion omaisuudestaan saamat tulot, kuten osingot.
Kestävyysvajelaskelma on kritiikille altis, sillä laskelman antamaan kestävyysvajearvioon liittyy paljon epävarmuutta. Tämä johtuu siitä, että laskelmassa käytetyt oletukset tulevasta kehityksestä vaikuttavat suuresti laskelman lopputulokseen.
Suomen kestävyysvaje on miljardiluokkaa
Kestävyysvajeeseen vaikuttaa moni tekijä. Iso merkitys on itse julkisen sektorin perustaloudenpidolla eli onko se yli- vai alijäämäistä. Merkittävä tekijä on myös väestön ikärakenteen muutos. Vanheneva väestö kasvattaa sekä eläke- että terveysmenoja. Vastaavasti pienenevä työikäisen väestön määrä vähentää verotuloja.
Kestävyysvajeen korjaamista vaikeuttaa se, että säästäminen yhdessä paikassa saattaa lisätä menoja toisella ja se voi myös heikentää talouskasvua. Menojen ja tulojen tasapainottamisessa oleellista on se, että talous kasvaa.
Valtiovarainministeriö on arvioinut, että tehokkaimpia keinoja kestävyysvajeen umpeen kuromisessa olisivat muun muassa työllisyysasteen nosto sekä julkisten palveluiden tuottavuuden kasvu. VM:n laskelmissa työllisyysasteen prosenttiyksikön nousu pienentäisi kestävyysvajetta 0,4 prosenttiyksikköä. Vielä suurempia positiivisia vaikutuksia kestävyysvajeeseen saataisiin VM:n mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden tehokkuuden parantamisella.
Suomen vaje on mittava
Suomen kestävyysvaje on miljardiluokkaa, mutta numerot vaihtelevat laskijasta riippuen. Esimerkiksi valtiovarainministeriö arvioi kestävyysvajetta kaksi kertaa vuodessa, keväisin ja syksyisin. Keväällä ministeriön arvion mukaan Suomen kestävyysvaje on noin 2 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen eli noin 6,5 miljardia euroa vuoden 2028 tasolla.
Viime vuoden syksyllä ministeriö arvioi vajeen olevan noin 3 prosenttia suhteessa BKT:hen eli noin kymmenen miljardia euroa vuoden 2027 tasolla.
Vaikka ministeriön arvio on pienentynyt, ministeriö tulkitsee lukua niin, että väestön ikääntyminen luo edelleen merkittävän haasteen julkisen talouden kestävyydelle.
Huoli Suomen kestävyysvajeesta ei muutu, vaikka arvion antajaa muuttaisi. Viime vuoden joulukuussa Suomen Pankki arvioi kestävyysvajeen olevan 4,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Pankki nosti omaa arviotaan vajeesta edellisen vuoden arviostaan puolella prosenttiyksiköllä. Pankin mukaan aiempaa suurempi velkasuhde ja rakenteellinen alijäämä ovat vaikuttaneet vajeen kasvuun.
