Mia Seppo: ”ILOn tehtävä on tässä ajassa entistä tärkeämpi”

Mia Sepon Geneven kodin seinällä oleva taide­ju­liste kuvaa Bangla­deshin Cox Bazaria telttoi­neen. Paratii­si­mai­sesta palmu­ran­nasta tuli vuonna 2018 maailman suurin pakolais­leiri, jossa asui yli miljoona Myanma­rista paennutta Rohinga-pakolaista. Kuva muistuttaa Seppoa hänen neljästä työvuo­des­taan ennen nykyistä työtä Genevessä.

– Aloitin työni YK:n maaedus­ta­jana Bangla­des­hissa juuri, kun pakolais­kriisi oli pahim­mil­laan. Siellä kävi silloin paljon väkeä presi­den­teistä ja päämi­nis­te­reistä eloku­va­täh­tiin. Sitten käy usein niin, että kriisit unohtuvat, kun median huomio siirtyy muualle, Seppo toteaa.

– Kriisit kestävät nykyään entistä pitem­pään, mikä tarkoittaa sitä, että ihmisten väliai­kai­seksi tarkoi­tettu oleskelu pakolais­lei­rillä voi kestää hyvin pitkään. Humani­taa­rinen apu ei ole silloin ratkaisu, jos sinne jäädään viidek­si­toista vuodeksi. Bangla­deshin lisäksi Seppo on työsken­nellyt pitkään Afrikassa ja Keski-Aasiassa. Hän ei ole kaihtanut koskaan haasteita eikä vaikeita paikkoja, mikä vaatii toisi­naan myös veronsa. Korona-aikana hän ei päässyt tapaa­maan kahteen vuoteen aikuisia lapsiaan, jotka asuvat Yhdysvalloissa.

SUOMEN TILANNE TARKASTELUUN

Kansain­vä­linen työjär­jestö ILO on YK:n erikois­jär­jestö, jonka pääta­voit­teena on ihmisar­voisen työn toteu­tu­minen maail­man­laa­jui­sesti. Se tarkoittaa sitä, että työoi­keuksia kunnioi­te­taan, ihmisille taataan sosiaa­li­turva ja että heillä on kokoon­tumis- ja liittymisvapaus.

ILOlla on yli kolme­tu­hatta työnte­kijää. Pääjoh­tajan alaisuu­dessa työsken­telee Genevessä neljä apulais­pää­joh­tajaa, joista Mia Sepon vastuulla ovat työlli­syy­teen, sosiaa­li­tur­vaan ja yrityk­siin liittyvät kysymykset.

ILO piti lakko­lain valmis­telun kolmi­kan­tai­suutta puutteellisena.

Suomea on yleensä pidetty demokra­tian, sanan­va­pauden ja ihmisoi­keuk­sien malli­maana, mutta kuva on nyt muuttunut.

Keväällä ILO vetosi Suomen halli­tuk­seen, joka vei eteen­päin lakko-oikeutta rajoit­tavaa lainsää­däntöä. Hallitus muun muassa lyhensi poliit­tisten lakkojen kestoa ja rajoitti tukilak­koja. ILO piti lain valmis­telun kolmi­kan­tai­suutta puutteellisena.

– ILOn puuttu­minen asiaan on hyvin, hyvin harvi­naista Suomelle. Miten tässä tulee käymään, se on käynnissä oleva prosessi, jonka tulosta ei vielä tiedetä. Asian­tun­ti­ja­ko­mitea katsoo erilaisia näkökulmia, Seppo toteaa.

Vain kahdesti aiemmin, 1920-luvulla ja 1960-luvulla, on ILO ollut yhtey­dessä Suomeen ammat­ti­liit­tojen toimin­ta­oi­keuk­sista. Molem­milla kerroilla asioihin löydet­tiin ratkaisu ennen kuin ILO ehti viedä niitä eteen­päin käsittelyissään.

– Tähän saakka Suomi on toiminut Euroo­passa mallina muille maille. Sen maine on nyt muuttu­massa, mikä on huoles­tut­tavaa. Suomen kolmi­kan­ta­jär­jes­telmän raken­ta­minen on kestänyt vuosi­kym­meniä. On helpompi purkaa kuin rakentaa, vaikka pitäisi kehittää osaamista ja rakentaa luotta­musta, Seppo esittää.

– Käydäänkö Suomessa tarpeeksi keskus­telua siitä, minkä­laisia seurauksia työelämän heiken­nykset tuovat mukanaan pitem­mällä tähtäi­mellä, kun yhteis­kunnan heikompia ei tueta?

IHMISKUNTA MURROSKOHDASSA

ILOn päämaja sijaitsee Genevessä. Omia maatoi­mis­toja sillä on neljäs­sä­kym­me­nessä maassa. Suurimmat maaoh­jelmat ovat Bangla­des­hissa, Turkissa, Jorda­niassa, Libano­nissa ja Vietnamissa.

– Julkai­simme äsket­täin nuori­so­työl­li­syyden trendeistä kertovan raportin. Se nosti esiin, että nuoret eri puolella maailmaa kokevat toivot­to­muutta, koska eivät löydä sellaista työtä, joka heitä kiinnos­taisi. Yhä useammat syrjäy­tyvät kokonaan ja jäävät paitsi koulu­tusta ja työtä. ILO yrittää auttaa ennakoin­nissa, mitkä ovat työmark­ki­noiden vaati­mukset, mitä tulee osaami­seen ja kykyihin, Seppo sanoo.

– Ihmis­kunta on tällä hetkellä monin tavoin murros­koh­dassa, koska muutokset ovat niin isoja. Kuinka uusi tekno­logia, digita­li­saatio ja tekoäly tulevat vaikut­ta­maan työelä­mään? Entä vihreä siirtymä? Puhumat­ta­kaan väestön ikään­ty­mi­sestä. Vuonna 2050 Afrikka on maailman ainoa nuori manner, kun muu maailma vanhenee kovaa vauhtia.

MIA SEPPO

• Työsken­telee apulais­pää­joh­ta­jana Kansain­vä­li­sessä työjär­jes­tössä ILOssa (Inter­na­tional Labour Organiza­tion) Genevessä. Aloitti tehtä­väs­sään ILOssa keväällä 2023. 
• Toimi sitä ennen neljä vuotta YK:n maaedus­ta­jana Bangladeshissa. 
• Aloitti YK-uransa vuonna 1995. 
• Työsken­nellyt erilai­sissa tehtä­vissä YK:n palve­luk­sessa New Yorkissa sekä Tadži­kis­ta­nissa, Sierra Leonessa, Malawissa ja Zimbabwessa. 
• Kotoisin Perna­jasta Uudeltamaalta.

SOLIDAARISUUS KOETUKSELLA

– Globaali solidaa­ri­suus on juuri nyt koetuk­sella, sillä talou­del­linen tilanne on hyvin tiukka monissa maissa. Elinkus­tan­nukset ovat nousseet, ja ihmisten luottamus insti­tuu­tioihin on murene­massa. Polari­soi­tu­minen on jatkunut entises­tään. Kansa­lai­syh­teis­kunnan tila on kutis­tunut jatku­vasti. Kansa­lais­jär­jes­töjen, median ja ammat­ti­liit­tojen toimin­tae­del­ly­tykset ovat heiken­ty­neet monissa maissa.

– Tärkeintä olisi hoitaa asioita niin, ettei eriar­voi­suus pääsisi kasva­maan maiden sisällä eikä niiden välillä. Sosiaa­liset epäkohdat johtavat helposti konflik­teihin. Oikeu­den­mu­kainen siirtymä, siihen pitää panostaa. Näen siksi ILOn tehtävän tässä ajassa entistä tärkeämpänä.

Nyt pitäisi saada visio uuden­lai­sesta, globaa­lista yhteiskuntasopimuksesta.

ILO eroaa työsken­te­ly­ta­val­taan kaikista muista YK-järjes­töistä siinä, että kolmi­kan­tai­suus on raken­nettu sisään sen toimin­taan. Työnan­taja- ja työnte­ki­jä­jär­jes­töjen edustajat osallis­tuvat järjestön työhön tasaver­tai­sina valtioiden halli­tusten edusta­jien kanssa.

– Se muuttaa keskus­telua ratkai­se­vasti. Yhteisen mieli­pi­teen raken­ta­minen vaatii työtä, mutta sitten kun sopimus saadaan aikaan, on se vahvempi ja sitä on helpompi lähteä toteut­ta­maan. Työmark­ki­na­jär­jestöt ovat mukana ILOn toimin­nassa myös kentällä.