Eero Löytömäki: Aikuiskoulutustuki meni – mitä seuraavaksi?

Yksi aikakausi suomalaisessa koulutuspolitiikassa päättyi 1.8.2024, kun Orpon-Purran hallitus lakkautti aikuiskoulutustuen. Päätös oli huono ja sitä on kritisoitu niin Helsingin Sanomien kolumneissa, ammattiliittojen kannanotoissa kuin työnantajapuolenkin puheenvuoroissa. Jopa asiaa ajaneen työministeri Arto Satosen oma ministeriö oli lausunnossaan harvinaisen kriittinen.

Mutta ei auta itkeä, kun maito on jo kaatunut. Aikuiskoulutustuki on historiaa. Nyt on aika pohtia tulevaa ja sitä, mitä voitaisiin tehdä työikäisten koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi maailmassa ilman aikuiskoulutustukea. Tässä kolme ideaa, joilla voisi päästä eteenpäin.

1. Mitä Teollisuusliitto voisi tehdä?

Koska aikuiskoulutustuki on lakkautettu, on liiton mietittävä uusia keinoja jäsentensä koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Yhden tavan siihen tarjoaa vuonna 2022 voimaan tullut uudistettu yhteistoimintalaki.

Uuden yt-lain myötä työnantajan ja henkilöstön edustajien on käytävä jatkuvaa ja säännöllistä vuoropuhelua henkilöstön osaamistarpeista ja osaamisen kehittämisestä. Jo aiemmassa yt-laissa työnantajaa velvoitettiin laatimaan vuosittain koulutussuunnitelma, mutta uusi laki korostaa sitä, että työnantaja ja luottamusmies kartoittavat säännöllisesti työntekijöiden koulutustarpeita sekä arvioivat, miten osaamista voidaan kehittää.

Yt-laki tarjoaa varsin hyvät puitteet sille, että aktiivinen luottamusmies voi parantaa henkilöstön koulutusmahdollisuuksia. Se, miten hyvin yt-lain kirjausta osaamisen kehittämisestä hyödynnetään, onkin toinen juttu. Liiton on syytä pohtia, miten luottamusmiehiä voisi tässä teemassa tukea. Ehkä esimerkiksi luottamusmieskoulutukseen voitaisiin tulevaisuudessa lisätä sisältöä osaamisen kehittämisestä.

2. Mitä liitto ja työnantajat voisivat tehdä?

Kun verrataan Suomea verrokkimaihin, työehtosopimuksissa sovittu muutosturvamme jää kakkoseksi niin Ruotsille, Tanskalle, Norjalle kuin Saksallekin. Samoin työehtosopimusten koulutuskirjaukset ovat meillä ohuempia kuin naapureilla. Oli kyse sitten koulutusvapaista, muutosturvan rahoituksesta tai alan puitteiden ja kannusteiden luomisesta osaamisen kehittämiselle, Suomi on jälkijunassa. Naapurimaissa työehtosopimukset yksinkertaisesti taipuvat meitä paremmin osaamisen kehittämiseen, koulutuksen tukemiseen ja yhteiseen tulevaisuuden ennakointiin.

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto onkin nostanut muutosturvan kehittämisen yhdeksi tavoitteeksi tulevalle neuvottelukierrokselle.

Voitaisiinko lakkautetun aikuiskoulutustuen tilalle luoda uusi etuus, joka nivottaisiin osaksi muutosneuvotteluprosessia ja muutosturvaa?

Kireästä työmarkkinatilanteesta huolimatta sekä työnantajilla että työntekijöillä on vahva yhteinen intressi sille, että yritysten työvoima on ammattitaitoista ja että osaamista pidetään yllä ja päivitetään.

Ehkä meilläkin nähdään joskus muiden Pohjoismaiden tapaan työnantaja- ja työntekijäliittojen yhteisiä koulutusrahastoja, pidempiä koulutusvapaita tai Saksan mallin mukaisia ”tulevaisuustessejä”, joilla ennakoidaan muutoksia ja koulutustarpeita? Yhteisiä selvityksiä koulutuskysymyksistä on tehty muun muassa Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton yhteistyönä, joten pää on jo avattu.

3. Mitä valtio voisi tehdä?

Aikuiskoulutustuen poistuttua valikoimasta, suomalainen etuusjärjestelmä tukee aikuisten opiskelua enää kahdella tapaa. Vaihtoehtoina ovat joko opintoraha ja -laina tai tietyissä erityistapauksissa opiskelu työttömyysturvalla. Tämä ei mielestäni riitä.

Aikuiskoulutustukea kritisoitiin erityisesti siitä, että se ei kohdistu niille, jotka sitä tarvitsevat, vaan sitä käyttävät lähinnä ne, joilla on jo paljon koulutusta. Entä jos tukea kohdennettaisiin paremmin ja sellaisille ryhmille, jotka sitä kipeästi tarvitsevat? Esimerkiksi muutosturvatilanteisiin?

Voitaisiinko lakkautetun aikuiskoulutustuen tilalle luoda uusi etuus, joka nivottaisiin osaksi muutosneuvotteluprosessia ja muutosturvaa? Tällöin tuki kohdentuisi yhteiskunnan kannalta tehokkaammin juuri niille, joilla on tarve parantaa työmarkkina-asemaansa hankkimalla lisäkoulutusta. Lisäksi se loisi sillan työstä työhön, kun työttömyysjakson sijaan järjestelmä kannustaa opiskelemaan uutta. Tuen ehtona voisi lisäksi olla, että etuudella joko nostetaan koulutustasoa tai kouluttaudutaan työvoimapula-alalle, jolloin etuus tukisi laajasti jaettuja koulutuspoliittisia tavoitteita osaamistason nostosta, alanvaihdoista ja osaavan työvoiman saatavuudesta.

Tuki voisi koostua esimerkiksi ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta ja sen päälle maksettavasta euromääräisestä korotusosasta, jonka tarkoitus on tukea erityisesti matalapalkkaisia, joiden ansiosidonnainen etuus jää matalaksi.

Ei se nyt mikään aikuiskoulutustuki olisi, mutta ainakin tyhjää parempi. Kokeillaanko?

Kirjoittaja on Teollisuusliiton koulutuspoliittinen asiantuntija.