Eero Löytö­mäki: Aikuis­kou­lu­tus­tuki meni – mitä seuraavaksi?

Yksi aikakausi suoma­lai­sessa koulu­tus­po­li­tii­kassa päättyi 1.8.2024, kun Orpon-Purran hallitus lakkautti aikuis­kou­lu­tus­tuen. Päätös oli huono ja sitä on kriti­soitu niin Helsingin Sanomien kolum­neissa, ammat­ti­liit­tojen kanna­no­toissa kuin työnan­ta­ja­puo­lenkin puheen­vuo­roissa. Jopa asiaa ajaneen työmi­nis­teri Arto Satosen oma minis­teriö oli lausun­nos­saan harvi­naisen kriittinen.

Mutta ei auta itkeä, kun maito on jo kaatunut. Aikuis­kou­lu­tus­tuki on histo­riaa. Nyt on aika pohtia tulevaa ja sitä, mitä voitai­siin tehdä työikäisten koulu­tus­mah­dol­li­suuk­sien paran­ta­mi­seksi maail­massa ilman aikuis­kou­lu­tus­tukea. Tässä kolme ideaa, joilla voisi päästä eteenpäin.

1. Mitä Teolli­suus­liitto voisi tehdä?

Koska aikuis­kou­lu­tus­tuki on lakkau­tettu, on liiton mietit­tävä uusia keinoja jäsen­tensä koulu­tus­mah­dol­li­suuk­sien paran­ta­mi­seksi. Yhden tavan siihen tarjoaa vuonna 2022 voimaan tullut uudis­tettu yhteistoimintalaki.

Uuden yt-lain myötä työnan­tajan ja henki­löstön edusta­jien on käytävä jatkuvaa ja säännöl­listä vuoro­pu­helua henki­löstön osaamis­tar­peista ja osaamisen kehit­tä­mi­sestä. Jo aiemmassa yt-laissa työnan­tajaa velvoi­tet­tiin laati­maan vuosit­tain koulu­tus­suun­ni­telma, mutta uusi laki korostaa sitä, että työnan­taja ja luotta­mus­mies kartoit­tavat säännöl­li­sesti työnte­ki­jöiden koulu­tus­tar­peita sekä arvioivat, miten osaamista voidaan kehittää.

Yt-laki tarjoaa varsin hyvät puitteet sille, että aktii­vinen luotta­mus­mies voi parantaa henki­löstön koulu­tus­mah­dol­li­suuksia. Se, miten hyvin yt-lain kirjausta osaamisen kehit­tä­mi­sestä hyödyn­ne­tään, onkin toinen juttu. Liiton on syytä pohtia, miten luotta­mus­miehiä voisi tässä teemassa tukea. Ehkä esimer­kiksi luotta­mus­mies­kou­lu­tuk­seen voitai­siin tulevai­suu­dessa lisätä sisältöä osaamisen kehittämisestä.

2. Mitä liitto ja työnan­tajat voisivat tehdä?

Kun verra­taan Suomea verrok­ki­maihin, työeh­to­so­pi­muk­sissa sovittu muutos­tur­vamme jää kakko­seksi niin Ruotsille, Tanskalle, Norjalle kuin Saksal­lekin. Samoin työeh­to­so­pi­musten koulu­tus­kir­jaukset ovat meillä ohuempia kuin naapu­reilla. Oli kyse sitten koulu­tus­va­paista, muutos­turvan rahoi­tuk­sesta tai alan puitteiden ja kannus­teiden luomi­sesta osaamisen kehit­tä­mi­selle, Suomi on jälki­ju­nassa. Naapu­ri­maissa työeh­to­so­pi­mukset yksin­ker­tai­sesti taipuvat meitä paremmin osaamisen kehit­tä­mi­seen, koulu­tuksen tukemi­seen ja yhtei­seen tulevai­suuden ennakointiin.

Teolli­suus­liiton puheen­joh­taja Riku Aalto onkin nostanut muutos­turvan kehit­tä­misen yhdeksi tavoit­teeksi tulevalle neuvottelukierrokselle.

Voitai­siinko lakkau­tetun aikuis­kou­lu­tus­tuen tilalle luoda uusi etuus, joka nivot­tai­siin osaksi muutos­neu­vot­te­lu­pro­sessia ja muutosturvaa?

Kireästä työmark­ki­na­ti­lan­teesta huoli­matta sekä työnan­ta­jilla että työnte­ki­jöillä on vahva yhteinen intressi sille, että yritysten työvoima on ammat­ti­tai­toista ja että osaamista pidetään yllä ja päivitetään.

Ehkä meilläkin nähdään joskus muiden Pohjois­maiden tapaan työnan­taja- ja työnte­ki­jä­liit­tojen yhteisiä koulu­tus­ra­has­toja, pidempiä koulu­tus­va­paita tai Saksan mallin mukaisia ”tulevai­suus­tes­sejä”, joilla ennakoi­daan muutoksia ja koulu­tus­tar­peita? Yhteisiä selvi­tyksiä koulu­tus­ky­sy­myk­sistä on tehty muun muassa Tekno­lo­gia­teol­li­suuden ja Teolli­suus­liiton yhteis­työnä, joten pää on jo avattu.

3. Mitä valtio voisi tehdä?

Aikuis­kou­lu­tus­tuen poistuttua valikoi­masta, suoma­lainen etuus­jär­jes­telmä tukee aikuisten opiskelua enää kahdella tapaa. Vaihtoeh­toina ovat joko opinto­raha ja ‑laina tai tietyissä erityis­ta­pauk­sissa opiskelu työttö­myys­tur­valla. Tämä ei mieles­täni riitä.

Aikuis­kou­lu­tus­tukea kriti­soi­tiin erityi­sesti siitä, että se ei kohdistu niille, jotka sitä tarvit­sevat, vaan sitä käyttävät lähinnä ne, joilla on jo paljon koulu­tusta. Entä jos tukea kohden­net­tai­siin paremmin ja sellai­sille ryhmille, jotka sitä kipeästi tarvit­sevat? Esimer­kiksi muutosturvatilanteisiin?

Voitai­siinko lakkau­tetun aikuis­kou­lu­tus­tuen tilalle luoda uusi etuus, joka nivot­tai­siin osaksi muutos­neu­vot­te­lu­pro­sessia ja muutos­turvaa? Tällöin tuki kohden­tuisi yhteis­kunnan kannalta tehok­kaammin juuri niille, joilla on tarve parantaa työmark­kina-asemaansa hankki­malla lisäkou­lu­tusta. Lisäksi se loisi sillan työstä työhön, kun työttö­myys­jakson sijaan järjes­telmä kannustaa opiske­le­maan uutta. Tuen ehtona voisi lisäksi olla, että etuudella joko noste­taan koulu­tus­tasoa tai koulut­tau­du­taan työvoi­ma­pula-alalle, jolloin etuus tukisi laajasti jaettuja koulu­tus­po­liit­tisia tavoit­teita osaamis­tason nostosta, alanvaih­doista ja osaavan työvoiman saatavuudesta.

Tuki voisi koostua esimer­kiksi ansio­si­don­nai­sesta työttö­myys­tur­vasta ja sen päälle makset­ta­vasta euromää­räi­sestä korotus­osasta, jonka tarkoitus on tukea erityi­sesti matala­palk­kaisia, joiden ansio­si­don­nainen etuus jää matalaksi.

Ei se nyt mikään aikuis­kou­lu­tus­tuki olisi, mutta ainakin tyhjää parempi. Kokeillaanko?

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton koulu­tus­po­liit­tinen asiantuntija.