Micheala Bailey (vas.), Jaroslav Slíž, Lev Bahtin ja Miranda Kihlström viettivät toukokuussa kolme päivää Murikka-opistolla Työelämän perusteet englanniksi -kurssilla.

Työelämän pelisäännöt englan­niksi Murikassa: ”Ilman tietoa olet hukassa”

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Teolli­suus­liiton kursseilla ulkomaa­lais­taus­taiset työnte­kijät saavat tietoa suoma­lai­sesta työelä­mästä ja omista oikeuk­sis­taan. Neljä Suomeen muutta­nutta kertoo oman tarinansa.

Joukko ulkomaa­lais­taus­taisia Teolli­suus­liiton jäseniä kuuntelee keskit­ty­neesti Murikka-opiston Latomo-luokassa englan­nin­kie­listä oppituntia Työelämän perus­teet ‑kurssilla.

– Jos työpai­kalla ilmenee ongelmia, voitte ensin selvittää täällä saamienne tietojen avulla, löytyykö ratkaisu työso­pi­muk­sesta, työeh­to­so­pi­muk­sesta tai sovel­let­ta­vasta laista, kertoo kurssin vetäjä Riikka Vasama.

Yksi kurssi­lai­sista on Slova­kiassa syntynyt Jaroslav Slíž. Hän tuli Suomeen kaksi vuotta sitten toteut­taak­seen haaveitaan.

– Suurin unelmani on omistaa talo järven rannalla. Suomi oli minulle paras vaihtoehto, koska täällä on paljon järviä. Slova­kiassa järvet ovat pieniä.

Jaroslav Slíž

Slíž arvostaa luonnon­rauhaa ja omaa tilaa, eikä halua lähel­leen naapu­reita. Siksi on parempi, että järvellä on kokoa. Hän haaveilee tyttöys­tä­vänsä kanssa perheen perustamisesta.

– Olen matkus­tanut paljon Euroo­passa, mutta nyt olen ensim­mäistä kertaa Pohjois­maissa. Olen aina halunnut asettua joko Suomeen, Ruotsiin tai Norjaan juuri luonnon takia.

Lopulta Slíž valitsi Suomen, koska hänen ystävänsä asui jo täällä ja suosit­teli hänelle maata. Slíž päätti kokeilla ja muutti CNC-koneis­ta­jaksi Raumalle.

– Työpaikan löytä­minen oli minulle hyvin helppoa. Ystäväni kertoi minusta esimie­hel­leen, ja sen jälkeen vuokra­työy­ritys Barona otti minuun yhteyttä.

Asiaa auttoi se, että Slíž on ammat­ti­mies. Hän oli työsken­nellyt Slova­kiassa lähes kymmenen vuotta CNC-koneis­ta­jana ennen muuttoaan Suomeen.

Touko­kuussa Slíž vaihtoi työpaikkaa ja on nyt CNC-koneis­ta­jana Purso-Toolsilla Porissa.

– Teen pääasiassa nokka-akseleita isojen laivojen diesel­moot­to­reihin, hän kertoo.

TIEDONJANO TOI KURSSILLE

Jaroslav Slíž löysi tiensä Työelämän pelisäännöt ‑kurssille saatuaan Teolli­suus­lii­tosta sähkö­pos­ti­viestin, jossa kerrot­tiin liiton englan­nin­kie­li­sistä kursseista.

– Osallis­tuin jo huhti­kuussa You have rights ‑kurssille Uudes­sa­kau­pun­gissa. Tämä on toinen kurssini, ja aion osallistua myös syksyllä järjes­tet­tä­ville englan­nin­kie­li­sille kursseille.

Slíž hakeutui liiton kursseille, koska hänellä oli kova tiedonjano.

– Tieto on yksi tärkeim­mistä asioista tässä maail­massa. Ilman tietoa olet hukassa. Toivon, että liitto järjes­täisi englan­niksi myös työeh­to­so­pi­mus­koh­taisia kursseja, hän sanoo.

Slova­kiassa Slíž ei koskaan kuulunut liittoon. Se ei ole maassa kovin tavatonta, sillä vain 17 prosenttia työnte­ki­jöistä on ammat­ti­liiton jäseniä. Suomessa vastaava osuus on 74 prosenttia.

Suurin unelmani on omistaa talo järven rannalla.

Slíž kertoo kuulleensa Teolli­suus­lii­tosta asioi­des­saan TE-toimis­tossa puoli­toista vuotta sitten, kun hän joutui ensim­mäisen kerran lomautetuksi.

– Siellä minulle kerrot­tiin, että jos en ole liiton jäsen ja haluan saada edes jotain korvausta lomau­tuksen ajalta, minun täytyy hakea työttö­myys­tukea Kelasta, Slíž muistelee.

Slíž on viihtynyt Murikka-opistolla mainiosti. Toisen kurssi­päivän päätteeksi hän suuntasi ensin kävelylle ja sitten saunaan.

–Tämä on kuin unelmani: talo metsässä järven rannalla. Talo vain on isompi.

Slížin haave perheestä on toteu­tu­massa. Hän kertoo menneensä kurssia edeltä­vällä viikolla kihloihin suoma­laisen tyttöys­tä­vänsä kanssa.

POJAN TOIVEESTA SUOMEEN

Iso-Britan­niasta Suomeen muuttanut varhais­ja­kaja Miranda Kihlström kuuli Työelämän pelisäännöt ‑kurssista työkaveriltaan.

– Hän oli ollut yhdellä aikai­sem­mista kursseista ja sanoi, että se oli todella hyvä. Odotan nyt innolla tulevia englan­nin­kie­lisiä kursseja.

Miranda Kihlström

Kihlströ­mille kurssi oli erään­lainen pereh­dytys suoma­lai­seen työelä­mään. Hänelle selvisi muun muassa, miksi lomakausi Suomessa ajoittuu kesään.

– Kurssin vetäjä kertoi, että suoma­laiset haluavat lomailla nimeno­maan kesällä. Minä taas haluan pitää lomani talvella, koska haluan matkustaa silloin aurin­koon ja lämpöön.

Kihlström kuuluu nyt ensim­mäistä kertaa elämäs­sään ammat­ti­liit­toon. Hän halusi liittyä Teolli­suus­liit­toon, kun kuuli jäsenyyden mukanaan tuomasta turvasta.

– Minua kiinnosti erityi­sesti se, että jos en ole varma jostain, voin soittaa liittoon ja kysyä neuvoa, koska taustas­tani johtuen en oikein ymmärrä, miten asiat Suomessa toimivat.

Lisäksi Kihlström uskoo, että jäsenyys auttaa häntä integroi­tu­maan suoma­lai­seen yhteiskuntaan.

Kihlström on 16-vuotiaan pojan yksin­huol­taja. Kaksikko muutti Suomeen pojan toiveesta. Kihlströmin poika on puoliksi suoma­lainen ja hän halusi tulla opiske­le­maan Suomeen tutus­tuak­seen paremmin täkäläi­siin juuriinsa.

– Hän on kasvanut Iso-Britan­niassa, joten hän tuntee britti­läisen sukunsa. Suomessa hän on ollut vain lomilla ja nyt hän halusi olla täällä pidem­pään. Hän  pelaa myös jääkiekkoa, joten Suomi on hänelle täydel­linen maa.

Äiti ja poika opiske­levat nyt molemmat suomea. Kiele­no­pis­ke­lussa on pari mutkaa. Kihlströmin harmiksi suoma­laiset haluavat puhua hänen kanssaan englantia suomen sijaan.

– En voi harjoi­tella suomea oikein töissä­kään, koska työsken­telen yksin.

”TYÖLLISTYMINEN VAIKEAA”

Kihlström muutti Tampe­reelle marras­kuussa. Joulu­kuussa hän aloitti työt varhais­ja­ka­jana Postissa. Työpaikan saaminen Suomesta oli hyvin vaikeaa, Kihlström sanoo.

– Aikai­sem­masta työko­ke­muk­ses­tani ei ole juuri hyötyä, koska en puhu suomea eikä minulla ole tutkintoa. Englantia puhuville on töitä lähinnä it-alalla ja tekni­sillä aloilla, Kihlström sanoo.

Hän työsken­teli yli 20 vuotta matkai­lua­lalla, kunnes siirtyi hyvin­voin­tia­lalle ja perusti sittemmin oman yrityksen. Hän kuitenkin joutui luopu­maan siitä, kun hänen isänsä sairastui ja menehtyi.

Kihlström aloitti töiden etsimisen Suomesta jo ennen muuttoaan.

– Liityin Facebook-ryhmiin, jotka auttavat brittejä Suomeen muutossa. Sitä kautta tutus­tuin Michea­laan, ja hän kertoi minulle työmah­dol­li­suu­desta Postissa.

Jos en ole varma jostain, voin soittaa liittoon ja kysyä neuvoa.

Varhais­ja­kajan työ ei ole Kihlströmin mukaan ihanteel­linen hänelle, koska hän ei pääse käyttä­mään kykyjään. Hän ei myöskään pääse tekemään tiimi­työtä, josta hän pitää.

– Työssä on myös monia hyviä puolia. Öisin on rauhal­lista. Työ ei ole stres­saavaa, ja samalla voin nauttia kauniista luonnosta. Posti on iso yritys, ja se tarjoaa myös mahdollisuuksia.

Töiden ohessa Kihlström tekee vapaa­eh­tois­työtä Bloom ry:ssä. Se on Tampe­reella toimiva, voittoa tavoit­te­le­maton yhdistys, jossa ulkomaa­lais­taus­taiset ja paikal­liset kohtaavat.

KULTTUURIT TÖRMÄSIVÄT TÖISSÄ

Valtaosa Työelämän pelisäännöt ‑kurssin osallis­tu­jista työsken­telee teolli­suu­dessa. Niin teki myös venäjää äidin­kie­le­nään puhuva virolainen Lev Bahtin, joka tuli Suomeen ystävänsä pyynnöstä.

– Ystäväni oli täällä tehtaan opera­tii­vi­sena johta­jana ja hän tarvitsi töihin ihmisiä, joihin hän saattoi luottaa. Hän kertoi minulle, että tarjolla on fyysistä työtä, josta makse­taan hyvin.

Lev Bahtin

Bahtin aloitti työt teollisia suodat­timia valmis­tavan Eagle Filtersin palve­luk­sessa Kotkassa syyskuussa 2021. Aluksi hänestä tuntui siltä, että työka­verit ovat hitaita ja laiskoja, sillä hän oli tottunut Virossa toisen­lai­seen työtahtiin.

– Suoma­laiset eivät elä työlle, vaan heille työ on elämää varten. He eivät tule töistä kotiin fyysi­sesti ja henki­sesti tyhjinä. Se oli ensim­mäinen asia, joka minun piti oppia ja ymmärtää.

Bahtin törmäsi työelä­mässä muihinkin kulttuurieroihin.

– Ihailen vahvaa, itsenäistä suoma­laista naista, mutta jos näen 60-kiloisen naisen työntä­mässä 12–15 kiloa painavaa esinettä, menen tietenkin apuun, Bahtin kertoo.

Monet hänen työka­ve­reis­taan kuitenkin torjuivat avun. He kokivat, että pidän heitä heikkoina tai haluan näyttää olevani vahva, Bahtin sanoo.

– Selitin heille, että jos voin tehdä heidän hyväk­seen jotain, joka on minulle helppoa, teen sen mielel­läni. Meillä on kaikilla omat vahvuu­temme ja meidän tulisi käyttää niitä.

Muutaman kuukauden kuluttua Bahtinin työka­verit eivät enää kieltäy­ty­neet avusta ja jotkut jopa pyysivät sitä.

– Vaikka suoma­laiset ovat kylmiä kuin jää, heillä on onneksi ohut kuori, kun opit tunte­maan heitä paremmin, Bahtin sanoo.

IKÄVÄ YLLÄTYS YÖVUOROSSA

Puolen vuoden Suomessa työsken­telyn jälkeen Lev Bahtinin tänne houku­tellut ystävä vaihtoi työpaikkaa ja palasi Viroon. Bahtin sen sijaan jäi Kotkaan.

– Saimme uuden opera­tii­visen johtajan, ja vuoden kuluttua pyysin häneltä palkan­ko­ro­tusta. Hän sanoi kahdesti keskus­te­le­vansa asiasta kanssani, mutta sitten hän unohti asiani.

Vierähti toinen vuosi, kunnes huhti­kuussa Bahtin yllät­täen irtisa­not­tiin lauan­tain yövuorossa.

– Voitko kuvitella? Olin tehnyt kaksi aamuvuoroa ja kaksi iltavuoroa, ja kun tulen yövuo­roon, minut irtisa­no­taan. Pomon mukaan yrityk­sellä oli talou­del­lisia vaikeuksia ja minä olin liian kallis työntekijä. Totta kai se oli shokki, Bahtin kertaa.

Onni onnet­to­muu­dessa oli, että Bahtin oli liittynyt Teolli­suus­liit­toon edelli­senä syksynä. Näin ollen hänen työssä­oloeh­tonsa täyttyi ja hän oli oikeu­tettu ansio­si­don­nai­seen päivärahaan.

– Suoma­laiset työka­ve­rini sanoivat, että liiton jäsenyys tietää vain ylimää­räistä rahan­menoa, mutta virolainen ystäväni Georgi kertoi, että jäsenyy­destä on myös etuja.

Vaikka suoma­laiset ovat kylmiä kuin jää, heillä on onneksi ohut kuori.

Kun Bahtin kuuli ansio­si­don­nai­sesta työttö­myys­tur­vasta ja liiton koulu­tuk­sista, hän päätti täyttää hakemus­lo­mak­keen. Työelämän pelisäännöt ‑kurssia Bahtin pitää hyödyllisenä.

– Jos olisin käynyt tämän kurssin puoli­toista kuukautta aikai­semmin, en olisi ikinä allekir­joit­tanut mitään paperia ennen kuin olisin keskus­tellut luotta­mus­miehen kanssa.

Nyt Bahtin tuli irtisa­no­misen yhtey­dessä hätäpäis­sään pistä­neeksi nimensä paperiin, joka vapauttaa työnan­tajan takaisinottovelvoitteesta.

– Sanon kaikille, että jos joku tuo sinulle paperin allekir­joi­tet­ta­vak­sesi lauan­taiyönä, älä pistä nimeäsi siihen. Sinulla on aikaa odottaa maanan­taihin ja kysyä neuvoa.

BREXIT VAIKUTTI RATKAISUUN

Varhais­ja­ka­jana Postissa työsken­te­levä Micheala Bailey nostaa kätensä Murikka-opiston Latomo-luokassa.

– Mistä tiedän, onko työnan­taja järjes­täy­tynyt? Tiedosta voisi olla hyötyä, jos hakee uutta työtä, hän tiedustelee.

Micheala Bailey

Bailey muutti suoma­laisen miehensä kanssa kotiseu­dul­taan Skotlan­nista Suomeen runsaat neljä vuotta sitten, koska Baileyn miehellä oli koti-ikävä.

– Hänellä on hyvin läheiset suhteet perhee­seensä, ja minulla taas ei ole juuri­kaan perhettä Iso-Britan­niassa, joten päätimme muuttaa Suomeen.

Ratkai­suun vaikutti myös Iso-Britan­nian EU-ero, Bailey kertoo.

– Ennen brexitiä saatoimme matkustaa Suomen ja Iso-Britan­nian välillä niin paljon kuin halusimme ja meillä molem­milla oli oikeus asua kummassa maassa tahansa, mutta brexitin jälkeen meidän piti asettua jompaan­kum­paan maahan.

Kotiu­tu­minen Suomeen on ollut Baileylle vaikeaa. Hän kaipaa erityi­sesti työtään. Bailey on koulu­tuk­sel­taan sosiaa­li­työn­te­kijä. Skotlan­nissa hän työsken­teli lastenkodeissa.

– Rakastin työtäni. Tykkään työsken­nellä nuorten parissa ja minulla oli työssäni paljon vapauksia. Saatoin tehdä nuorten kanssa kaiken­laisia hauskoja juttuja.

Bailey muistelee, kuinka hän vei urhei­lusta kiinnos­tu­neita nuoria kori- ja jalka­pallo-otteluihin tai lähti nuorten kanssaan lomalle Espanjaan.

– Minulle jäi todella positii­visia muistoja. Se oli kivaa, ja siitä vielä makset­tiin. Skotlan­nissa minulla oli töissä jatku­vasti ihmisiä ympäril­läni. Nyt teen työtä, jossa olen koko ajan yksin.

Hän liikkuu työssään eri puolella Pirkan­maata joko autolla, skoot­te­rilla tai polkupyörällä.

– Paikkaan reittejä kaikkialla Pirkan­maalla, jos joku on esimer­kiksi kipeä. Saatan olla yhtenä päivänä Sasta­ma­lassa ja seuraa­vana päivänä Ylöjär­vellä tai Tampe­reella, Bailey kertoo.

”ET VOI OLLA VALIKOIVA”

Työpaikan löytä­minen Suomesta ei ole kovin vaikeaa, mutta et voi olla valikoiva, Bailey toteaa. Hän tuli Suomeen huhti­kuussa 2020 ja aloitti Postin palve­luk­sessa syyskuussa.

– Minulle oli tärkeää löytää joku työ, jotta minulla on esittää jotain työhis­to­riaa Suomesta ja että edes joku täällä voi kertoa, että olen hyvä ja luotet­tava työntekijä.

Bailey kuului ammat­ti­liit­toon jo kotimaas­saan. Sosiaa­li­työn­te­ki­jöillä on Iso-Britan­niassa iso ja vahva liitto, hän kertoo. Teolli­suus­liiton jäseneksi Bailey päätyi mutkan kautta.

– Liityin ensin väärään ammat­ti­liit­toon, koska en tiennyt, että varhais­ja­kajat kuuluvat eri liittoon kuin postinjakajat.

Asian laita selvisi Baileylle viime vuonna, kun hän ei saanut Posti- ja logis­tiikka-alan unioni PAUn työeh­to­so­pi­muksen mukaista palkan­ko­ro­tuksen kertaerää.

Ajattelin, että kurssilla saisin vastauksia kysymyksiini.

Huhti­kuussa Bailey osallistui englan­nin­kie­li­selle We the Union ‑kurssille, jolla tutus­tu­taan ay-liikkee­seen. Työelämän perus­teet ‑kurssista Bailey kuuli pääluottamusmieheltään.

– Vaikka olen ollut töissä Suomessa jo lähes neljä vuotta, on silti yhä paljon asioita, joita en ymmärrä. Ajattelin, että kurssilla saisin vastauksia kysymyksiini.

Nyt Bailey tietää esimer­kiksi, miten vuosi­loma Suomessa määräytyy. Hän kertoo oppineensa lisää oikeuk­sis­taan ja kokee voimaan­tu­neensa saamas­taan tiedosta.

– Osaan nyt kiinnittää huomiota risti­rii­tai­suuk­siin nykyi­sessä työssäni ja tiedän, miten toimia. Jos vaihdan työpaikkaa, tiedän, mihin asioihin kiinnitän huomiota työsopimuksessa.

”Pyydän teitä olemaan avoimia ja rehel­lisiä, jotta voimme auttaa teitä ongel­mis­sanne”, sanoo Työelämän perus­teet englan­niksi ‑kurssin vetäjä Riikka Vasama kurssilaisille.

Uusia kursseja ulkomaalaistaustaisille

Englan­nin­kie­li­selle Työelämän pelisäännöt ‑kurssille osallistui 12 ulkomaa­lais­taus­taista Teolli­suus­liiton jäsentä eri puolilta Suomea. Kolmi­päi­väinen kurssi järjes­tet­tiin Murikka-opistolla Tampe­reen Teiskossa touko­kuun lopussa.

– Alkeis­kurs­silla lähdemme perus­teista. Käymme läpi työlain­sää­däntöä, työeh­to­so­pi­musten merki­tystä työsuh­teen ehtojen määrit­tä­jänä sekä työntekijän omaa roolia työsuh­teen solmi­jana, kertoo kurssin vetäjä Riikka Vasama.

Hän työsken­telee Teolli­suus­lii­tossa ulkomaa­lais­taus­taisen työvoiman yksikön päällikkönä.

Kurssilla osallis­tujat saavat vastauksia heitä askar­rut­ta­viin kysymyk­siin, jotka liittyvät usein työai­kaan, palkkauk­seen, koeai­kaan, vuosi­lo­maan ja pekkas­päi­viin, Vasama sanoo.

– He ovat aktii­visia, esittävät paljon kysymyksiä ja jakavat omia kokemuksia. Joka kerta ihmet­telen, miten upeasti porukka toimii yhdessä siitä huoli­matta, että se on niin moninainen.

Vasama kertoo, että englan­nin­kie­li­sille kursseille on todel­linen tarve, sillä moni kurssi­lai­sista toteaa, että olisi toiminut toisin, jos olisi tiennyt enemmän suoma­lai­sesta työelämästä.

– Kursseilla on vaiku­tusta integroi­tu­mi­seen ja voimaan­tu­mi­seen. Osallis­tujat eivät ole enää heitto­pus­seja työelä­mässä, vaan aktii­visia toimi­joita, jotka tuntevat myös omat oikeutensa.

Työelämän pelisäännöt ‑kurssin jälkeen liiton jäsen voi nyt koulut­tautua lisää englan­niksi. Jatko­kurssi Union News järjes­te­tään tänä vuonna ensim­mäistä kertaa, Vasama kertoo.

– Se on vaihtu­va­tee­mainen syven­tävä koulutus, jolle perus­kurssin käyneet voivat osallistua.

Union News ‑kurssi järjes­te­tään Murikassa syys–lokakuun taitteessa. Lokakuussa puoles­taan on luvassa ensim­mäinen englan­nin­kie­linen Luotta­mus­miesten perus­kurssi.

Lisäksi Teolli­suus­liitto järjestää viikon­lop­pu­kurssin Welcome to Industrial Union Espoon Nuuksiossa. Tulossa on myös alueel­lisia sekä sopimusa­la­koh­taisia englan­nin­kie­lisiä kursseja.

– Erityi­senä lisänä on ensim­mäistä kertaa järjes­tet­tävä ukrai­nan­kie­linen koulutus maata­lous- ja puutarha-alojen työehdoista.

Teolli­suus­liiton kurssit ovat jäsenille maksut­tomia, ja liitto korvaa myös jäsen­tensä matka­kus­tan­nukset. Lisätie­toja kursseista löytyy Tekijä-lehdestä ja Teolli­suus­liiton opinto-oppaasta. Lisäksi liitto lähettää sähkö­postia englan­nin­kie­li­sistä kursseis­taan kaikille niille jäsenil­leen, joiden äidin­kie­leksi on jäsen­re­kis­te­rissä merkitty joku muu kuin suomi tai ruotsi.

– Kursseilla saa uutta tietoa ja pääsee tuulet­tu­maan. Ne ovat myös hieno tilai­suus tutustua muihin liiton jäseniin, Vasama sanoo.

 

Juttu löytyy yhdek­sällä kielellä Tekijän verkkolehdestä!