Micheala Bailey (vas.), Jaroslav Slíž, Lev Bahtin ja Miranda Kihlström viettivät toukokuussa kolme päivää Murikka-opistolla Työelämän perusteet englanniksi -kurssilla.

Työelä­män peli­sään­nöt englan­niksi Muri­kassa: ”Ilman tietoa olet hukassa”

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN

Teol­li­suus­lii­ton kurs­seilla ulko­maa­lais­taus­tai­set työn­te­ki­jät saavat tietoa suoma­lai­sesta työelä­mästä ja omista oikeuk­sis­taan. Neljä Suomeen muut­ta­nutta kertoo oman tarinansa.

Joukko ulko­maa­lais­taus­tai­sia Teol­li­suus­lii­ton jäse­niä kuun­te­lee keskit­ty­neesti Murikka-opis­ton Latomo-luokassa englan­nin­kie­listä oppi­tun­tia Työelä­män perus­teet ‑kurs­silla.

– Jos työpai­kalla ilme­nee ongel­mia, voitte ensin selvit­tää täällä saamienne tieto­jen avulla, löytyykö ratkaisu työso­pi­muk­sesta, työeh­to­so­pi­muk­sesta tai sovel­let­ta­vasta laista, kertoo kurs­sin vetäjä Riikka Vasama.

Yksi kurs­si­lai­sista on Slova­kiassa synty­nyt Jaros­lav Slíž. Hän tuli Suomeen kaksi vuotta sitten toteut­taak­seen haaveitaan.

– Suurin unel­mani on omis­taa talo järven rannalla. Suomi oli minulle paras vaih­toehto, koska täällä on paljon järviä. Slova­kiassa järvet ovat pieniä.

Jaros­lav Slíž

Slíž arvos­taa luon­non­rau­haa ja omaa tilaa, eikä halua lähel­leen naapu­reita. Siksi on parempi, että järvellä on kokoa. Hän haavei­lee tyttöys­tä­vänsä kanssa perheen perustamisesta.

– Olen matkus­ta­nut paljon Euroo­passa, mutta nyt olen ensim­mäistä kertaa Pohjois­maissa. Olen aina halun­nut aset­tua joko Suomeen, Ruot­siin tai Norjaan juuri luon­non takia.

Lopulta Slíž valitsi Suomen, koska hänen ystä­vänsä asui jo täällä ja suosit­teli hänelle maata. Slíž päätti kokeilla ja muutti CNC-koneis­ta­jaksi Raumalle.

– Työpai­kan löytä­mi­nen oli minulle hyvin help­poa. Ystä­väni kertoi minusta esimie­hel­leen, ja sen jälkeen vuokra­työy­ri­tys Barona otti minuun yhteyttä.

Asiaa auttoi se, että Slíž on ammat­ti­mies. Hän oli työs­ken­nel­lyt Slova­kiassa lähes kymme­nen vuotta CNC-koneis­ta­jana ennen muut­to­aan Suomeen.

Touko­kuussa Slíž vaih­toi työpaik­kaa ja on nyt CNC-koneis­ta­jana Purso-Tool­silla Porissa.

– Teen pääasiassa nokka-akse­leita isojen laivo­jen diesel­moot­to­rei­hin, hän kertoo.

TIEDONJANO TOI KURSSILLE

Jaros­lav Slíž löysi tiensä Työelä­män peli­sään­nöt ‑kurs­sille saatu­aan Teol­li­suus­lii­tosta sähkö­pos­ti­vies­tin, jossa kerrot­tiin liiton englan­nin­kie­li­sistä kursseista.

– Osal­lis­tuin jo huhti­kuussa You have rights ‑kurs­sille Uudes­sa­kau­pun­gissa. Tämä on toinen kurs­sini, ja aion osal­lis­tua myös syksyllä järjes­tet­tä­ville englan­nin­kie­li­sille kursseille.

Slíž hakeu­tui liiton kurs­seille, koska hänellä oli kova tiedonjano.

– Tieto on yksi tärkeim­mistä asioista tässä maail­massa. Ilman tietoa olet hukassa. Toivon, että liitto järjes­täisi englan­niksi myös työeh­to­so­pi­mus­koh­tai­sia kurs­seja, hän sanoo.

Slova­kiassa Slíž ei koskaan kuulu­nut liit­toon. Se ei ole maassa kovin tava­tonta, sillä vain 17 prosent­tia työn­te­ki­jöistä on ammat­ti­lii­ton jäse­niä. Suomessa vastaava osuus on 74 prosenttia.

Suurin unel­mani on omis­taa talo järven rannalla.

Slíž kertoo kuul­leensa Teol­li­suus­lii­tosta asioi­des­saan TE-toimis­tossa puoli­toista vuotta sitten, kun hän joutui ensim­mäi­sen kerran lomautetuksi.

– Siellä minulle kerrot­tiin, että jos en ole liiton jäsen ja haluan saada edes jotain korvausta lomau­tuk­sen ajalta, minun täytyy hakea työt­tö­myys­tu­kea Kelasta, Slíž muistelee.

Slíž on viih­ty­nyt Murikka-opis­tolla mainiosti. Toisen kurs­si­päi­vän päät­teeksi hän suun­tasi ensin käve­lylle ja sitten saunaan.

–Tämä on kuin unel­mani: talo metsässä järven rannalla. Talo vain on isompi.

Slížin haave perheestä on toteu­tu­massa. Hän kertoo menneensä kurs­sia edel­tä­vällä viikolla kihloi­hin suoma­lai­sen tyttöys­tä­vänsä kanssa.

POJAN TOIVEESTA SUOMEEN

Iso-Britan­niasta Suomeen muut­ta­nut varhais­ja­kaja Miranda Kihl­ström kuuli Työelä­män peli­sään­nöt ‑kurs­sista työkaveriltaan.

– Hän oli ollut yhdellä aikai­sem­mista kurs­seista ja sanoi, että se oli todella hyvä. Odotan nyt innolla tule­via englan­nin­kie­li­siä kursseja.

Miranda Kihl­ström

Kihl­strö­mille kurssi oli erään­lai­nen pereh­dy­tys suoma­lai­seen työelä­mään. Hänelle selvisi muun muassa, miksi loma­kausi Suomessa ajoit­tuu kesään.

– Kurs­sin vetäjä kertoi, että suoma­lai­set halua­vat lomailla nime­no­maan kesällä. Minä taas haluan pitää lomani talvella, koska haluan matkus­taa silloin aurin­koon ja lämpöön.

Kihl­ström kuuluu nyt ensim­mäistä kertaa elämäs­sään ammat­ti­liit­toon. Hän halusi liit­tyä Teol­li­suus­liit­toon, kun kuuli jäse­nyy­den muka­naan tuomasta turvasta.

– Minua kiin­nosti erityi­sesti se, että jos en ole varma jostain, voin soit­taa liit­toon ja kysyä neuvoa, koska taus­tas­tani johtuen en oikein ymmärrä, miten asiat Suomessa toimivat.

Lisäksi Kihl­ström uskoo, että jäse­nyys auttaa häntä integroi­tu­maan suoma­lai­seen yhteiskuntaan.

Kihl­ström on 16-vuoti­aan pojan yksin­huol­taja. Kaksikko muutti Suomeen pojan toiveesta. Kihl­strö­min poika on puoliksi suoma­lai­nen ja hän halusi tulla opis­ke­le­maan Suomeen tutus­tuak­seen parem­min täkä­läi­siin juuriinsa.

– Hän on kasva­nut Iso-Britan­niassa, joten hän tuntee brit­ti­läi­sen sukunsa. Suomessa hän on ollut vain lomilla ja nyt hän halusi olla täällä pidem­pään. Hän  pelaa myös jääkiek­koa, joten Suomi on hänelle täydel­li­nen maa.

Äiti ja poika opis­ke­le­vat nyt molem­mat suomea. Kiele­no­pis­ke­lussa on pari mutkaa. Kihl­strö­min harmiksi suoma­lai­set halua­vat puhua hänen kans­saan englan­tia suomen sijaan.

– En voi harjoi­tella suomea oikein töis­sä­kään, koska työs­ken­te­len yksin.

”TYÖLLISTYMINEN VAIKEAA”

Kihl­ström muutti Tampe­reelle marras­kuussa. Joulu­kuussa hän aloitti työt varhais­ja­ka­jana Postissa. Työpai­kan saami­nen Suomesta oli hyvin vaikeaa, Kihl­ström sanoo.

– Aikai­sem­masta työko­ke­muk­ses­tani ei ole juuri hyötyä, koska en puhu suomea eikä minulla ole tutkin­toa. Englan­tia puhu­ville on töitä lähinnä it-alalla ja tekni­sillä aloilla, Kihl­ström sanoo.

Hän työs­ken­teli yli 20 vuotta matkai­lua­lalla, kunnes siir­tyi hyvin­voin­tia­lalle ja perusti sittem­min oman yrityk­sen. Hän kuiten­kin joutui luopu­maan siitä, kun hänen isänsä sairas­tui ja menehtyi.

Kihl­ström aloitti töiden etsi­mi­sen Suomesta jo ennen muuttoaan.

– Liityin Face­book-ryhmiin, jotka autta­vat brit­tejä Suomeen muutossa. Sitä kautta tutus­tuin Michea­laan, ja hän kertoi minulle työmah­dol­li­suu­desta Postissa.

Jos en ole varma jostain, voin soit­taa liit­toon ja kysyä neuvoa.

Varhais­ja­ka­jan työ ei ole Kihl­strö­min mukaan ihan­teel­li­nen hänelle, koska hän ei pääse käyt­tä­mään kyky­jään. Hän ei myös­kään pääse teke­mään tiimi­työtä, josta hän pitää.

– Työssä on myös monia hyviä puolia. Öisin on rauhal­lista. Työ ei ole stres­saa­vaa, ja samalla voin naut­tia kauniista luon­nosta. Posti on iso yritys, ja se tarjoaa myös mahdollisuuksia.

Töiden ohessa Kihl­ström tekee vapaa­eh­tois­työtä Bloom ry:ssä. Se on Tampe­reella toimiva, voit­toa tavoit­te­le­ma­ton yhdis­tys, jossa ulko­maa­lais­taus­tai­set ja paikal­li­set kohtaavat.

KULTTUURIT TÖRMÄSIVÄT TÖISSÄ

Valtaosa Työelä­män peli­sään­nöt ‑kurs­sin osal­lis­tu­jista työs­ken­te­lee teol­li­suu­dessa. Niin teki myös venä­jää äidin­kie­le­nään puhuva viro­lai­nen Lev Bahtin, joka tuli Suomeen ystä­vänsä pyynnöstä.

– Ystä­väni oli täällä tehtaan opera­tii­vi­sena johta­jana ja hän tarvitsi töihin ihmi­siä, joihin hän saat­toi luot­taa. Hän kertoi minulle, että tarjolla on fyysistä työtä, josta makse­taan hyvin.

Lev Bahtin

Bahtin aloitti työt teol­li­sia suodat­ti­mia valmis­ta­van Eagle Filter­sin palve­luk­sessa Kotkassa syys­kuussa 2021. Aluksi hänestä tuntui siltä, että työka­ve­rit ovat hitaita ja lais­koja, sillä hän oli tottu­nut Virossa toisen­lai­seen työtahtiin.

– Suoma­lai­set eivät elä työlle, vaan heille työ on elämää varten. He eivät tule töistä kotiin fyysi­sesti ja henki­sesti tyhjinä. Se oli ensim­mäi­nen asia, joka minun piti oppia ja ymmärtää.

Bahtin törmäsi työelä­mässä muihin­kin kulttuurieroihin.

– Ihai­len vahvaa, itse­näistä suoma­laista naista, mutta jos näen 60-kiloi­sen naisen työn­tä­mässä 12–15 kiloa paina­vaa esinettä, menen tieten­kin apuun, Bahtin kertoo.

Monet hänen työka­ve­reis­taan kuiten­kin torjui­vat avun. He koki­vat, että pidän heitä heik­koina tai haluan näyt­tää olevani vahva, Bahtin sanoo.

– Seli­tin heille, että jos voin tehdä heidän hyväk­seen jotain, joka on minulle help­poa, teen sen mielel­läni. Meillä on kaikilla omat vahvuu­temme ja meidän tulisi käyt­tää niitä.

Muuta­man kuukau­den kulut­tua Bahti­nin työka­ve­rit eivät enää kiel­täy­ty­neet avusta ja jotkut jopa pyysi­vät sitä.

– Vaikka suoma­lai­set ovat kylmiä kuin jää, heillä on onneksi ohut kuori, kun opit tunte­maan heitä parem­min, Bahtin sanoo.

IKÄVÄ YLLÄTYS YÖVUOROSSA

Puolen vuoden Suomessa työs­ken­te­lyn jälkeen Lev Bahti­nin tänne houku­tel­lut ystävä vaih­toi työpaik­kaa ja palasi Viroon. Bahtin sen sijaan jäi Kotkaan.

– Saimme uuden opera­tii­vi­sen johta­jan, ja vuoden kulut­tua pyysin häneltä palkan­ko­ro­tusta. Hän sanoi kahdesti keskus­te­le­vansa asiasta kans­sani, mutta sitten hän unohti asiani.

Vierähti toinen vuosi, kunnes huhti­kuussa Bahtin yllät­täen irti­sa­not­tiin lauan­tain yövuorossa.

– Voitko kuvi­tella? Olin tehnyt kaksi aamu­vuo­roa ja kaksi ilta­vuo­roa, ja kun tulen yövuo­roon, minut irti­sa­no­taan. Pomon mukaan yrityk­sellä oli talou­del­li­sia vaikeuk­sia ja minä olin liian kallis työn­tekijä. Totta kai se oli shokki, Bahtin kertaa.

Onni onnet­to­muu­dessa oli, että Bahtin oli liit­ty­nyt Teol­li­suus­liit­toon edel­li­senä syksynä. Näin ollen hänen työs­sä­oloeh­tonsa täyt­tyi ja hän oli oikeu­tettu ansio­si­don­nai­seen päivärahaan.

– Suoma­lai­set työka­ve­rini sanoi­vat, että liiton jäse­nyys tietää vain ylimää­räistä rahan­me­noa, mutta viro­lai­nen ystä­väni Georgi kertoi, että jäse­nyy­destä on myös etuja.

Vaikka suoma­lai­set ovat kylmiä kuin jää, heillä on onneksi ohut kuori.

Kun Bahtin kuuli ansio­si­don­nai­sesta työt­tö­myys­tur­vasta ja liiton koulu­tuk­sista, hän päätti täyt­tää hake­mus­lo­mak­keen. Työelä­män peli­sään­nöt ‑kurs­sia Bahtin pitää hyödyllisenä.

– Jos olisin käynyt tämän kurs­sin puoli­toista kuukautta aikai­sem­min, en olisi ikinä alle­kir­joit­ta­nut mitään pape­ria ennen kuin olisin keskus­tel­lut luot­ta­mus­mie­hen kanssa.

Nyt Bahtin tuli irti­sa­no­mi­sen yhtey­dessä hätä­päis­sään pistä­neeksi nimensä pape­riin, joka vapaut­taa työnan­ta­jan takaisinottovelvoitteesta.

– Sanon kaikille, että jos joku tuo sinulle pape­rin alle­kir­joi­tet­ta­vak­sesi lauan­taiyönä, älä pistä nimeäsi siihen. Sinulla on aikaa odot­taa maanan­tai­hin ja kysyä neuvoa.

BREXIT VAIKUTTI RATKAISUUN

Varhais­ja­ka­jana Postissa työs­ken­te­levä Micheala Bailey nostaa kätensä Murikka-opis­ton Latomo-luokassa.

– Mistä tiedän, onko työnan­taja järjes­täy­ty­nyt? Tiedosta voisi olla hyötyä, jos hakee uutta työtä, hän tiedustelee.

Micheala Bailey

Bailey muutti suoma­lai­sen miehensä kanssa koti­seu­dul­taan Skot­lan­nista Suomeen runsaat neljä vuotta sitten, koska Baileyn miehellä oli koti-ikävä.

– Hänellä on hyvin lähei­set suhteet perhee­seensä, ja minulla taas ei ole juuri­kaan perhettä Iso-Britan­niassa, joten päätimme muut­taa Suomeen.

Ratkai­suun vaikutti myös Iso-Britan­nian EU-ero, Bailey kertoo.

– Ennen brexi­tiä saatoimme matkus­taa Suomen ja Iso-Britan­nian välillä niin paljon kuin halusimme ja meillä molem­milla oli oikeus asua kummassa maassa tahansa, mutta brexi­tin jälkeen meidän piti aset­tua jompaan­kum­paan maahan.

Kotiu­tu­mi­nen Suomeen on ollut Baileylle vaikeaa. Hän kaipaa erityi­sesti työtään. Bailey on koulu­tuk­sel­taan sosi­aa­li­työn­te­kijä. Skot­lan­nissa hän työs­ken­teli lastenkodeissa.

– Rakas­tin työtäni. Tykkään työs­ken­nellä nuor­ten parissa ja minulla oli työs­säni paljon vapauk­sia. Saatoin tehdä nuor­ten kanssa kaiken­lai­sia haus­koja juttuja.

Bailey muis­te­lee, kuinka hän vei urhei­lusta kiin­nos­tu­neita nuoria kori- ja jalka­pallo-otte­lui­hin tai lähti nuor­ten kans­saan lomalle Espanjaan.

– Minulle jäi todella posi­tii­vi­sia muis­toja. Se oli kivaa, ja siitä vielä makset­tiin. Skot­lan­nissa minulla oli töissä jatku­vasti ihmi­siä ympä­ril­läni. Nyt teen työtä, jossa olen koko ajan yksin.

Hän liik­kuu työs­sään eri puolella Pirkan­maata joko autolla, skoot­te­rilla tai polkupyörällä.

– Paik­kaan reit­tejä kaik­kialla Pirkan­maalla, jos joku on esimer­kiksi kipeä. Saatan olla yhtenä päivänä Sasta­ma­lassa ja seuraa­vana päivänä Ylöjär­vellä tai Tampe­reella, Bailey kertoo.

”ET VOI OLLA VALIKOIVA”

Työpai­kan löytä­mi­nen Suomesta ei ole kovin vaikeaa, mutta et voi olla vali­koiva, Bailey toteaa. Hän tuli Suomeen huhti­kuussa 2020 ja aloitti Postin palve­luk­sessa syyskuussa.

– Minulle oli tärkeää löytää joku työ, jotta minulla on esit­tää jotain työhis­to­riaa Suomesta ja että edes joku täällä voi kertoa, että olen hyvä ja luotet­tava työntekijä.

Bailey kuului ammat­ti­liit­toon jo koti­maas­saan. Sosi­aa­li­työn­te­ki­jöillä on Iso-Britan­niassa iso ja vahva liitto, hän kertoo. Teol­li­suus­lii­ton jäse­neksi Bailey päätyi mutkan kautta.

– Liityin ensin väärään ammat­ti­liit­toon, koska en tien­nyt, että varhais­ja­ka­jat kuulu­vat eri liit­toon kuin postinjakajat.

Asian laita selvisi Baileylle viime vuonna, kun hän ei saanut Posti- ja logis­tiikka-alan unioni PAUn työeh­to­so­pi­muk­sen mukaista palkan­ko­ro­tuk­sen kertaerää.

Ajat­te­lin, että kurs­silla saisin vastauk­sia kysymyksiini.

Huhti­kuussa Bailey osal­lis­tui englan­nin­kie­li­selle We the Union ‑kurs­sille, jolla tutus­tu­taan ay-liik­kee­seen. Työelä­män perus­teet ‑kurs­sista Bailey kuuli pääluottamusmieheltään.

– Vaikka olen ollut töissä Suomessa jo lähes neljä vuotta, on silti yhä paljon asioita, joita en ymmärrä. Ajat­te­lin, että kurs­silla saisin vastauk­sia kysymyksiini.

Nyt Bailey tietää esimer­kiksi, miten vuosi­loma Suomessa määräy­tyy. Hän kertoo oppi­neensa lisää oikeuk­sis­taan ja kokee voimaan­tu­neensa saamas­taan tiedosta.

– Osaan nyt kiin­nit­tää huomiota risti­rii­tai­suuk­siin nykyi­sessä työs­säni ja tiedän, miten toimia. Jos vaih­dan työpaik­kaa, tiedän, mihin asioi­hin kiin­ni­tän huomiota työsopimuksessa.

”Pyydän teitä olemaan avoi­mia ja rehel­li­siä, jotta voimme auttaa teitä ongel­mis­sanne”, sanoo Työelä­män perus­teet englan­niksi ‑kurs­sin vetäjä Riikka Vasama kurssilaisille.

Uusia kurs­seja ulkomaalaistaustaisille

Englan­nin­kie­li­selle Työelä­män peli­sään­nöt ‑kurs­sille osal­lis­tui 12 ulko­maa­lais­taus­taista Teol­li­suus­lii­ton jäsentä eri puolilta Suomea. Kolmi­päi­väi­nen kurssi järjes­tet­tiin Murikka-opis­tolla Tampe­reen Teis­kossa touko­kuun lopussa.

– Alkeis­kurs­silla lähdemme perus­teista. Käymme läpi työlain­sää­dän­töä, työeh­to­so­pi­mus­ten merki­tystä työsuh­teen ehto­jen määrit­tä­jänä sekä työn­tekijän omaa roolia työsuh­teen solmi­jana, kertoo kurs­sin vetäjä Riikka Vasama.

Hän työs­ken­te­lee Teol­li­suus­lii­tossa ulko­maa­lais­taus­tai­sen työvoi­man yksi­kön päällikkönä.

Kurs­silla osal­lis­tu­jat saavat vastauk­sia heitä askar­rut­ta­viin kysy­myk­siin, jotka liit­ty­vät usein työai­kaan, palk­kauk­seen, koeai­kaan, vuosi­lo­maan ja pekkas­päi­viin, Vasama sanoo.

– He ovat aktii­vi­sia, esit­tä­vät paljon kysy­myk­siä ja jaka­vat omia koke­muk­sia. Joka kerta ihmet­te­len, miten upeasti porukka toimii yhdessä siitä huoli­matta, että se on niin moninainen.

Vasama kertoo, että englan­nin­kie­li­sille kurs­seille on todel­li­nen tarve, sillä moni kurs­si­lai­sista toteaa, että olisi toimi­nut toisin, jos olisi tien­nyt enem­män suoma­lai­sesta työelämästä.

– Kurs­seilla on vaiku­tusta integroi­tu­mi­seen ja voimaan­tu­mi­seen. Osal­lis­tu­jat eivät ole enää heit­to­pus­seja työelä­mässä, vaan aktii­vi­sia toimi­joita, jotka tunte­vat myös omat oikeutensa.

Työelä­män peli­sään­nöt ‑kurs­sin jälkeen liiton jäsen voi nyt koulut­tau­tua lisää englan­niksi. Jatko­kurssi Union News järjes­te­tään tänä vuonna ensim­mäistä kertaa, Vasama kertoo.

– Se on vaih­tu­va­tee­mai­nen syven­tävä koulu­tus, jolle perus­kurs­sin käyneet voivat osallistua.

Union News ‑kurssi järjes­te­tään Muri­kassa syys–lokakuun tait­teessa. Loka­kuussa puoles­taan on luvassa ensim­mäi­nen englan­nin­kie­li­nen Luot­ta­mus­mies­ten perus­kurssi.

Lisäksi Teol­li­suus­liitto järjes­tää viikon­lop­pu­kurs­sin Welcome to Industrial Union Espoon Nuuk­siossa. Tulossa on myös alueel­li­sia sekä sopi­musa­la­koh­tai­sia englan­nin­kie­li­siä kursseja.

– Erityi­senä lisänä on ensim­mäistä kertaa järjes­tet­tävä ukrai­nan­kie­li­nen koulu­tus maata­lous- ja puutarha-alojen työehdoista.

Teol­li­suus­lii­ton kurs­sit ovat jäse­nille maksut­to­mia, ja liitto korvaa myös jäsen­tensä matka­kus­tan­nuk­set. Lisä­tie­toja kurs­seista löytyy Tekijä-lehdestä ja Teol­li­suus­lii­ton opinto-oppaasta. Lisäksi liitto lähet­tää sähkö­pos­tia englan­nin­kie­li­sistä kurs­seis­taan kaikille niille jäse­nil­leen, joiden äidin­kie­leksi on jäsen­re­kis­te­rissä merkitty joku muu kuin suomi tai ruotsi.

– Kurs­seilla saa uutta tietoa ja pääsee tuulet­tu­maan. Ne ovat myös hieno tilai­suus tutus­tua muihin liiton jäse­niin, Vasama sanoo.

 

Juttu löytyy yhdek­sällä kielellä Teki­jän verkkolehdestä!