Yritysvastuudirektiivi suojaa ihmisoikeuksia ja ympäristöä

– Yri­tys­toim­intaa ei voi enää tehdä ihmisoikeuk­sista ja ympäristöstä piit­taa­mat­ta, iloit­see kansalaisjär­jestö Finnwatchin toimin­nan­jo­hta­ja Son­ja Finér.

Yri­tys­vas­tu­udi­rek­ti­ivis­sä edel­lytetään yri­tys­ten estävän, lopet­ta­van tai lieven­tävän kiel­teisiä ihmisoikeus- ja ympäristö­vaiku­tuk­si­aan. Vaiku­tuk­sia tarkastel­laan koko liike­toimin­nas­sa: toimitus‑, tuotan­to- ja jakeluketjuis­sa.

Sään­nöt kat­ta­vat muun muas­sa orju­u­den, lap­si­työvoiman, työvoiman hyväk­sikäytön, luon­non mon­imuo­toisu­u­den köy­htymisen sekä luon­non­perin­nön saas­tu­misen tai tuhoamisen.

– Lisäk­si yri­tys­ten on otet­ta­va käyt­töön ilmas­toa koske­va siir­tymä­su­un­nitel­ma. Liike­toim­inta­mallit ja strate­giat on saatet­ta­va yhteen­sopiviksi Pari­isin sopimuk­ses­sa määrä­tyn puo­len­toista asteen läm­pen­e­mis­ra­jan kanssa, Finér muis­tut­taa.

Euroopan komis­sion alku­peräiseen esi­tyk­seen ja par­la­mentin kan­taan tehdyt heiken­nyk­set lai­men­ta­vat direk­ti­ivin suo­tu­isia vaiku­tuk­sia. Finérille suurim­mat pet­tymyk­set liit­tyivät soveltamisalan rajaamiseen ja ryh­mäkan­neoikeu­den hylkäämiseen.

Yri­tys­toim­intaa ei voi enää tehdä ihmisoikeuk­sista ja ympäristöstä piit­taa­mat­ta.

Direk­ti­iviä sovel­letaan yri­tyk­si­in, jois­sa on vähin­tään 1 000 työn­tek­i­jää ja joiden liike­vai­h­to on 450 miljoon­aa euroa. Komis­sion ehdo­tuk­ses­sa kyseiset rajat oli­si­vat olleet 500 työn­tek­i­jää ja 150 miljoon­aa euroa. Mukaan piti tul­la myös pienem­piä tiet­ty­jen riskialo­jen yri­tyk­siä, mut­ta neu­vot­telu­jen kulues­sa siitä luovut­ti­in.

– Yri­tys­ten määrä supis­tui merkit­tävästi. Arvioiden mukaan koko direk­ti­ivin piiri­in tulee suo­raan vain noin 5 400 ja Suomes­sa 139 yri­tys­tä, Finér valit­telee.

Teol­lisu­us­li­iton kan­sain­välisen edun­valvon­nan eri­ty­isas­iantun­ti­ja Arto Hele­nius pain­ot­taa, että pienem­mätkin yri­tyk­set, jot­ka ovat esimerkik­si suurem­pi­en yri­tys­ten ali­hankki­joi­ta tai asi­akkai­ta, tule­vat epä­suo­rasti sään­nösten kohteek­si soveltamisalaan kuu­lu­vien yri­tys­ten aset­taes­sa niille kestävyys­vaa­timuk­sia.

Hele­nius muis­tut­taa myös, että kan­sain­välistä yri­tys­toim­intaa ovat jo aiem­min ohjan­neet YK:n yri­tyk­siä ja ihmisoikeuk­sia koske­vat peri­aat­teet sekä OECD:n toim­intao­hjeet val­tioiden esit­tämistä suosi­tuk­sista monikansal­lisille yri­tyk­sille.

– Mon­et määräyk­sistä oli­vat jääneet tyhjik­si kir­jaimik­si. Yri­tys­vas­tu­udi­rek­ti­ivin kaut­ta suosi­tuk­si­in toim­inta­malleista tulee pakot­tavu­ut­ta, kun laimin­lyön­neistä koituu seu­raa­muk­sia, Hele­nius kiit­telee.

RYHMÄKANNEOIKEUS POISTETTIIN

Yri­tys­vas­tu­udi­rek­ti­ivin kaltaisen sään­te­lyn tarpeel­lisu­us kävi räikeim­min ilmi vuon­na 2013, kun Bangladeshissa sor­tui Rana Plazan tek­sti­ilite­hdas. Kahdek­sanker­roksises­sa raken­nuk­ses­sa toi­mi usei­ta vaatealan yri­tyk­siä. Ne valmisti­vat vaat­tei­ta kan­sain­välisille tuote­merkeille. Onnet­to­muudessa mene­htyi yli 1 100 ihmistä ja 2 500 ihmistä loukkaan­tui.

Katas­trofi pal­jasti tehtaan vaar­al­liset työolot ja työn­tek­i­jöi­den hyväk­sikäytön. Tähän tapah­tu­maan on julkises­sa keskustelus­sa usein viitat­tu. Nyt voimaan saate­tun direk­ti­ivin tavoit­teena on estää Rana Plazan kaltais­ten tapah­tu­mien tois­tu­mi­nen.

Hele­nius ker­too Suomen olleen vas­tuukysymyk­sis­sä edel­läkävi­jöitä. Syksyl­lä 2018 ennen eduskun­tavaale­ja käyn­nistynyt Ykkös­ketju­un-kam­pan­ja kokosi yhteen ay-liik­keen, kansalaisjär­jestöt ja eturiv­in yri­tyk­set vaa­ti­maan kun­ni­an­hi­moista yri­tys­vas­tu­u­lakia.

Voi miet­tiä sitäkin, että oliko hal­li­tuk­sen lin­jas­sa sisäpoli­ti­ikkaa.

Hele­niuk­selle jäi kam­pan­jas­ta mieleen innos­tuneisu­us ja hyvä yhteishen­ki.

– Saimme selvän enem­mistön uusista kansane­dus­ta­jista tuke­maan yri­tys­vas­tu­u­lakia. Hal­li­tu­so­hjel­maan kir­jat­ti­in tavoite lain säätämis­es­tä, Hele­nius muis­telee.

Finnwatch toi­mi kam­pan­jas­sa kokoa­jana ja myöhem­min peruste­tun työryh­män jäse­nenä. Hal­li­tuk­sen aloitet­tua toim­intansa työ- ja elinkeino­min­is­ter­iö (TEM) teet­ti yri­tys­vas­tu­u­laista selvi­tyk­sen, minkä jäl­keen koot­ti­in työryh­mä tuke­maan lain jatko­valmis­telua. Kansalli­nen yri­tys­vas­tu­u­la­ki jumit­tui lop­ul­ta poli­it­tiseen vas­tus­tuk­seen.

– Hal­li­tus­puolueista SDP, vasem­mis­to ja vihreät kan­nat­ti­vat lain säätämistä, mut­ta keskus­ta ja RKP vas­tus­ti­vat sitä vedoten valmis­telus­sa olleeseen EU-sään­te­lyyn, Finér tarken­taa.

Yri­tys­vas­tu­udi­rek­ti­ivistä neu­votelti­in yli kah­den vuo­den ajan. Euroopan par­la­mentin, neu­vos­ton ja komis­sion väli­sis­sä trilogineu­vot­teluis­sa saavutet­ti­in poli­it­ti­nen sopu viime jouluku­us­sa. Valmi­ik­si neu­votel­tu direk­ti­ivi piti hyväksyä tämän vuo­den helmiku­us­sa, mut­ta joidenkin jäsen­maid­en, muun muas­sa Sak­san ja Suomen, vas­tus­tuk­sen takia asian käsit­te­lyä joudut­ti­in lykkäämään.

EU:n neu­vos­ton pysyvien edus­ta­jien komitea Coreper käsit­teli asi­aa kahdesti, ja lop­ul­ta muutet­tu direk­ti­iviehdo­tus sai jäsen­val­tioiden määräen­em­mistön tuen toises­sa käsit­telyssä maalisku­us­sa. Euroopan par­la­ment­ti hyväksyi neu­vos­ton kanssa sovi­tun uuden huolel­lisu­usvelvoitet­ta koske­van yri­tys­vas­tu­udi­rek­ti­ivin huhtiku­us­sa.

Direk­ti­ivin myötä yri­tys voidaan saat­taa vas­tu­useen luon­nol­liselle henkilölle tai oikeushenkilölle aiheutuneesta vahin­gos­ta edel­lyt­täen, että yhtiö on tahal­laan tai huoli­mat­to­muud­es­ta laimin­lyönyt huolel­lisu­usvelvoit­teen nou­dat­tamisen. Suo­mi vas­tusti Euroopan par­la­mentin jo ker­taalleen hyväksymää ryh­mäkan­neoikeu­den laa­jen­tamista ja sai tah­ton­sa läpi.

– Suomen vaa­timuk­ses­ta artik­las­ta jätet­ti­in pois sanat in its own capac­i­ty, mikä olisi tarkoit­tanut jär­jestöille mah­dol­lisu­ut­ta ajaa kan­tei­ta uhrien puoles­ta omis­sa nimis­sään, selit­tää Finér.

– Nyt sekä henk­i­nen että taloudelli­nen taak­ka oikeu­denkäyn­nin läpivi­en­nistä lep­ää uhrien harteil­la. Direk­ti­ivi ei tältä osin edis­tä uhrien ase­man paran­tamista, vaik­ka jär­jestöt voivatkin tart­tua asi­aan uhrin val­tu­ut­ta­m­i­na.

RAHOITUSALA SÄÄTELYN ULKOPUOLELLE

EU-neu­vot­telui­hin osal­lis­tunut TEM:n hal­li­tus­si­h­teeri Sami Teräväi­nen korostaa Suomen vas­tus­ta­neen ryh­mäkan­neoikeut­ta johdon­mukaises­ti, jo neu­vos­ton ottaes­sa kan­taa par­la­mentin näke­myk­seen, vaik­ka siinä keskustelus­sa Suomen kan­ta jäikin lop­ul­ta vähem­mistöön. Takkia ei kään­net­ty.

– Ryh­mäkan­neoikeut­ta vas­tustet­ti­in, kos­ka sen ei kat­sot­tu sopi­van suo­ma­laiseen oikeusjär­jestelmään. Jär­jestöistähän olisi tul­lut oikeu­denkäyn­neis­sä asiano­saisia. Ne oli­si­vat voineet nos­taa Suomen tuomiois­tu­imes­sa ryh­mäkan­tei­ta kol­man­sista maista ole­vien ihmisoikeusloukkausten uhrien puoles­ta.

Pet­teri Orpon hal­li­tuk­sen kiel­teinen lin­jaus sai kri­ti­ikkiä muun muas­sa kansalaisjär­jestöiltä, oikeusti­eteil­i­jöiltä ja jopa osalta liike-elämää. Teknolo­gia­te­ol­lisu­us, toisin kuin sen oma etu­jär­jestö EK, kan­nat­ti ryh­mäkan­neoikeu­den laa­jen­tamista.

– Voi miet­tiä sitäkin, että oliko hal­li­tuk­sen lin­jas­sa sisäpoli­ti­ikkaa. Kun olti­in oltu lakkokevään ajan sota­jalal­la ay-liik­keen kanssa, ammat­tili­itoille ei ehkä halut­tu antaa uut­ta työvä­linet­tä käyt­töön, Finér pohtii.

Direk­ti­ivin huolel­lisu­usvelvoite kos­kee “toim­intaketjua”, joka ter­minä rajaa osan yri­tys­ten arvoketjuista ulkop­uolelle. Kan­sain­väli­sis­sä yri­tys­vas­tu­u­s­tan­dard­eis­sa käytetään huo­mat­tavasti laa­jem­paa ter­miä ”arvoketju”, joka kat­taa myös yri­tys­ten tuot­tei­den käytön vaiku­tuk­set.

– Toim­intaketjun määrit­te­ly jät­tää direk­ti­ivin ulkop­uolelle tuot­tei­den varsi­naisen käytön aikaista osu­ut­ta, kun se on osa esimerkik­si jotain palvelua. Pois jää myös tuot­tei­den hävit­tämiseen ja kier­rät­tämiseen liit­tyviä asioi­ta, Teräväi­nen lis­taa.

Yri­tys­vas­tu­udi­rek­ti­ivin kaut­ta suosi­tuk­si­in toim­inta­malleista tulee pakot­tavu­ut­ta.

Finérin mielestä suuri ongel­ma on, että määrit­te­lyn vuok­si myös rahoi­tusala on jäämässä ainakin osit­tain direk­ti­ivin ulkop­uolelle. Näin euroop­palaiset pankit voivat jatkos­sakin rahoit­taa ympäristön ja ihmisoikeuk­sien kannal­ta haitallisia han­kkei­ta ilman, että niiden täy­tyy tun­nistaa ja min­i­moi­da toimin­nan haitalliset vaiku­tuk­set ihmisille ja ympäristölle.

– Meil­lä on vielä kesken kansalli­nen ana­lyysi siitä, mitä direk­ti­ivi tämän osalta tarkoit­taa, toteaa Teräväi­nen.

EU:n jäsen­val­tioiden min­is­ter­it hyväksyivät yri­tys­vas­tu­udi­rek­ti­ivin kil­pailukykyneu­vos­tossa 24. toukoku­u­ta. Sen jäl­keen se allekir­joite­taan ja julka­istaan EU:n viral­lises­sa lehdessä. Direk­ti­ivi tulee voimaan 20 päivää myöhem­min. Jäsen­mail­la on kak­si vuot­ta aikaa saat­taa uudet sään­nöt osak­si kansal­lista lain­säädän­töään. Asiantun­ti­jat ovat olleet yhtä mieltä siitä, että Suomes­sa sääde­tään erik­seen yri­tys­vas­tu­u­la­ki, eikä sitä pyritä sisäl­lyt­tämään aiem­paan lain­säädän­töömme.

Jäsen­maat perus­ta­vat tai nimeävät valvon­tavi­ra­nomaisen, joka tutkii ja määrää seu­raa­muk­sia yri­tyk­sille, jot­ka eivät nou­da­ta direk­ti­ivin mukaisia vaa­timuk­sia. Seu­raa­muk­sia ovat muun muas­sa maine­hait­ta sekä sakot, joiden suu­ru­us on enin­tään viisi pros­ent­tia yri­tyk­sen maail­man­laa­juis­es­ta net­toli­ike­vai­h­dos­ta. Komis­sio perus­taa valvon­tavi­ra­nomais­ten euroop­palaisen verkos­ton, joka tukee yhteistyötä ja mah­dol­lis­taa parhaiden käytän­tö­jen vai­h­don.