Yritys­vas­tuu­di­rek­tiivi suojaa ihmi­soi­keuk­sia ja ympäristöä

– Yritys­toi­min­taa ei voi enää tehdä ihmi­soi­keuk­sista ja ympä­ris­töstä piit­taa­matta, iloit­see kansa­lais­jär­jestö Finnwatc­hin toimin­nan­joh­taja Sonja Finér.

Yritys­vas­tuu­di­rek­tii­vissä edel­ly­te­tään yritys­ten estä­vän, lopet­ta­van tai lieven­tä­vän kiel­tei­siä ihmi­soi­keus- ja ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­si­aan. Vaiku­tuk­sia tarkas­tel­laan koko liike­toi­min­nassa: toimitus‑, tuotanto- ja jakeluketjuissa.

Sään­nöt katta­vat muun muassa orjuu­den, lapsi­työ­voi­man, työvoi­man hyväk­si­käy­tön, luon­non moni­muo­toi­suu­den köyh­ty­mi­sen sekä luon­non­pe­rin­nön saas­tu­mi­sen tai tuhoamisen.

– Lisäksi yritys­ten on otet­tava käyt­töön ilmas­toa koskeva siir­ty­mä­suun­ni­telma. Liike­toi­min­ta­mal­lit ja stra­te­giat on saatet­tava yhteen­so­pi­viksi Parii­sin sopi­muk­sessa määrä­tyn puolen­toista asteen lämpe­ne­mis­ra­jan kanssa, Finér muistuttaa.

Euroo­pan komis­sion alku­pe­räi­seen esityk­seen ja parla­men­tin kantaan tehdyt heiken­nyk­set laimen­ta­vat direk­tii­vin suotui­sia vaiku­tuk­sia. Finé­rille suurim­mat petty­myk­set liit­tyi­vät sovel­ta­mi­sa­lan rajaa­mi­seen ja ryhmä­kan­neoi­keu­den hylkäämiseen.

Yritys­toi­min­taa ei voi enää tehdä ihmi­soi­keuk­sista ja ympä­ris­töstä piittaamatta.

Direk­tii­viä sovel­le­taan yrityk­siin, joissa on vähin­tään 1 000 työn­te­ki­jää ja joiden liike­vaihto on 450 miljoo­naa euroa. Komis­sion ehdo­tuk­sessa kysei­set rajat olisi­vat olleet 500 työn­te­ki­jää ja 150 miljoo­naa euroa. Mukaan piti tulla myös pienem­piä tiet­ty­jen riskia­lo­jen yrityk­siä, mutta neuvot­te­lu­jen kuluessa siitä luovuttiin.

– Yritys­ten määrä supis­tui merkit­tä­västi. Arvioi­den mukaan koko direk­tii­vin piiriin tulee suoraan vain noin 5 400 ja Suomessa 139 yritystä, Finér valittelee.

Teol­li­suus­lii­ton kansain­vä­li­sen edun­val­von­nan erityis­asian­tun­tija Arto Hele­nius painot­taa, että pienem­mät­kin yrityk­set, jotka ovat esimer­kiksi suurem­pien yritys­ten alihank­ki­joita tai asiak­kaita, tule­vat epäsuo­rasti sään­nös­ten kohteeksi sovel­ta­mi­sa­laan kuulu­vien yritys­ten aset­taessa niille kestävyysvaatimuksia.

Hele­nius muis­tut­taa myös, että kansain­vä­listä yritys­toi­min­taa ovat jo aiem­min ohjan­neet YK:n yrityk­siä ja ihmi­soi­keuk­sia koske­vat peri­aat­teet sekä OECD:n toimin­taoh­jeet valtioi­den esit­tä­mistä suosi­tuk­sista moni­kan­sal­li­sille yrityksille.

– Monet määräyk­sistä olivat jääneet tyhjiksi kirjai­miksi. Yritys­vas­tuu­di­rek­tii­vin kautta suosi­tuk­siin toimin­ta­mal­leista tulee pakot­ta­vuutta, kun laimin­lyön­neistä koituu seuraa­muk­sia, Hele­nius kiittelee.

RYHMÄKANNEOIKEUS POISTETTIIN

Yritys­vas­tuu­di­rek­tii­vin kaltai­sen sään­te­lyn tarpeel­li­suus kävi räikeim­min ilmi vuonna 2013, kun Bangla­des­hissa sortui Rana Plazan teks­tii­li­teh­das. Kahdek­san­ker­rok­si­sessa raken­nuk­sessa toimi useita vaatea­lan yrityk­siä. Ne valmis­ti­vat vaat­teita kansain­vä­li­sille tuote­mer­keille. Onnet­to­muu­dessa meneh­tyi yli 1 100 ihmistä ja 2 500 ihmistä loukkaantui.

Kata­strofi paljasti tehtaan vaaral­li­set työolot ja työn­te­ki­jöi­den hyväk­si­käy­tön. Tähän tapah­tu­maan on julki­sessa keskus­te­lussa usein viitattu. Nyt voimaan saate­tun direk­tii­vin tavoit­teena on estää Rana Plazan kaltais­ten tapah­tu­mien toistuminen.

Hele­nius kertoo Suomen olleen vastuu­ky­sy­myk­sissä edel­lä­kä­vi­jöitä. Syksyllä 2018 ennen edus­kun­ta­vaa­leja käyn­nis­ty­nyt Ykkös­ket­juun-kampanja kokosi yhteen ay-liik­keen, kansa­lais­jär­jes­töt ja eturi­vin yrityk­set vaati­maan kunnian­hi­moista yritysvastuulakia.

Voi miet­tiä sitä­kin, että oliko halli­tuk­sen linjassa sisäpolitiikkaa.

Hele­niuk­selle jäi kampan­jasta mieleen innos­tu­nei­suus ja hyvä yhteishenki.

– Saimme selvän enem­mis­tön uusista kansan­edus­ta­jista tuke­maan yritys­vas­tuu­la­kia. Halli­tus­oh­jel­maan kirjat­tiin tavoite lain säätä­mi­sestä, Hele­nius muistelee.

Finnwatch toimi kampan­jassa kokoa­jana ja myöhem­min perus­te­tun työryh­män jäse­nenä. Halli­tuk­sen aloi­tet­tua toimin­tansa työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­riö (TEM) teetti yritys­vas­tuu­laista selvi­tyk­sen, minkä jälkeen koot­tiin työryhmä tuke­maan lain jatko­val­mis­te­lua. Kansal­li­nen yritys­vas­tuu­laki jumit­tui lopulta poliit­ti­seen vastustukseen.

– Halli­tus­puo­lueista SDP, vasem­misto ja vihreät kannat­ti­vat lain säätä­mistä, mutta keskusta ja RKP vastus­ti­vat sitä vedo­ten valmis­te­lussa ollee­seen EU-sään­te­lyyn, Finér tarkentaa.

Yritys­vas­tuu­di­rek­tii­vistä neuvo­tel­tiin yli kahden vuoden ajan. Euroo­pan parla­men­tin, neuvos­ton ja komis­sion väli­sissä trilo­gi­neu­vot­te­luissa saavu­tet­tiin poliit­ti­nen sopu viime joulu­kuussa. Valmiiksi neuvo­teltu direk­tiivi piti hyväk­syä tämän vuoden helmi­kuussa, mutta joiden­kin jäsen­mai­den, muun muassa Saksan ja Suomen, vastus­tuk­sen takia asian käsit­te­lyä joudut­tiin lykkäämään.

EU:n neuvos­ton pysy­vien edus­ta­jien komi­tea Core­per käsit­teli asiaa kahdesti, ja lopulta muutettu direk­tii­vieh­do­tus sai jäsen­val­tioi­den määräe­nem­mis­tön tuen toisessa käsit­te­lyssä maalis­kuussa. Euroo­pan parla­mentti hyväk­syi neuvos­ton kanssa sovi­tun uuden huolel­li­suus­vel­voi­tetta koske­van yritys­vas­tuu­di­rek­tii­vin huhtikuussa.

Direk­tii­vin myötä yritys voidaan saat­taa vastuuseen luon­nol­li­selle henki­lölle tai oikeus­hen­ki­lölle aiheu­tu­neesta vahin­gosta edel­lyt­täen, että yhtiö on tahal­laan tai huoli­mat­to­muu­desta laimin­lyö­nyt huolel­li­suus­vel­voit­teen noudat­ta­mi­sen. Suomi vastusti Euroo­pan parla­men­tin jo kertaal­leen hyväk­sy­mää ryhmä­kan­neoi­keu­den laajen­ta­mista ja sai tahtonsa läpi.

– Suomen vaati­muk­sesta artiklasta jätet­tiin pois sanat in its own capacity, mikä olisi tarkoit­ta­nut järjes­töille mahdol­li­suutta ajaa kanteita uhrien puolesta omissa nimis­sään, selit­tää Finér.

– Nyt sekä henki­nen että talou­del­li­nen taakka oikeu­den­käyn­nin läpi­vien­nistä lepää uhrien harteilla. Direk­tiivi ei tältä osin edistä uhrien aseman paran­ta­mista, vaikka järjes­töt voivat­kin tart­tua asiaan uhrin valtuuttamina.

RAHOITUSALA SÄÄTELYN ULKOPUOLELLE

EU-neuvot­te­lui­hin osal­lis­tu­nut TEM:n halli­tus­sih­teeri Sami Terä­väi­nen koros­taa Suomen vastus­ta­neen ryhmä­kan­neoi­keutta johdon­mu­kai­sesti, jo neuvos­ton ottaessa kantaa parla­men­tin näke­myk­seen, vaikka siinä keskus­te­lussa Suomen kanta jäikin lopulta vähem­mis­töön. Takkia ei käännetty.

– Ryhmä­kan­neoi­keutta vastus­tet­tiin, koska sen ei katsottu sopi­van suoma­lai­seen oikeus­jär­jes­tel­mään. Järjes­töis­tä­hän olisi tullut oikeu­den­käyn­neissä asian­osai­sia. Ne olisi­vat voineet nostaa Suomen tuomiois­tui­messa ryhmä­kan­teita kolman­sista maista olevien ihmi­soi­keus­louk­kaus­ten uhrien puolesta.

Petteri Orpon halli­tuk­sen kiel­tei­nen linjaus sai kritiik­kiä muun muassa kansa­lais­jär­jes­töiltä, oikeus­tie­tei­li­jöiltä ja jopa osalta liike-elämää. Tekno­lo­gia­teol­li­suus, toisin kuin sen oma etujär­jestö EK, kannatti ryhmä­kan­neoi­keu­den laajentamista.

– Voi miet­tiä sitä­kin, että oliko halli­tuk­sen linjassa sisä­po­li­tiik­kaa. Kun oltiin oltu lakko­ke­vään ajan sota­ja­lalla ay-liik­keen kanssa, ammat­ti­lii­toille ei ehkä haluttu antaa uutta työvä­li­nettä käyt­töön, Finér pohtii.

Direk­tii­vin huolel­li­suus­vel­voite koskee “toimin­ta­ket­jua”, joka terminä rajaa osan yritys­ten arvo­ket­juista ulko­puo­lelle. Kansain­vä­li­sissä yritys­vas­tuus­tan­dar­deissa käyte­tään huomat­ta­vasti laajem­paa termiä ”arvo­ketju”, joka kattaa myös yritys­ten tuot­tei­den käytön vaikutukset.

– Toimin­ta­ket­jun määrit­tely jättää direk­tii­vin ulko­puo­lelle tuot­tei­den varsi­nai­sen käytön aikaista osuutta, kun se on osa esimer­kiksi jotain palve­lua. Pois jää myös tuot­tei­den hävit­tä­mi­seen ja kier­rät­tä­mi­seen liit­ty­viä asioita, Terä­väi­nen listaa.

Yritys­vas­tuu­di­rek­tii­vin kautta suosi­tuk­siin toimin­ta­mal­leista tulee pakottavuutta.

Finé­rin mielestä suuri ongelma on, että määrit­te­lyn vuoksi myös rahoi­tusala on jäämässä aina­kin osit­tain direk­tii­vin ulko­puo­lelle. Näin euroop­pa­lai­set pankit voivat jatkos­sa­kin rahoit­taa ympä­ris­tön ja ihmi­soi­keuk­sien kannalta haital­li­sia hank­keita ilman, että niiden täytyy tunnis­taa ja mini­moida toimin­nan haital­li­set vaiku­tuk­set ihmi­sille ja ympäristölle.

– Meillä on vielä kesken kansal­li­nen analyysi siitä, mitä direk­tiivi tämän osalta tarkoit­taa, toteaa Teräväinen.

EU:n jäsen­val­tioi­den minis­te­rit hyväk­syi­vät yritys­vas­tuu­di­rek­tii­vin kilpai­lu­ky­ky­neu­vos­tossa 24. touko­kuuta. Sen jälkeen se alle­kir­joi­te­taan ja julkais­taan EU:n viral­li­sessa lehdessä. Direk­tiivi tulee voimaan 20 päivää myöhem­min. Jäsen­mailla on kaksi vuotta aikaa saat­taa uudet sään­nöt osaksi kansal­lista lain­sää­dän­töään. Asian­tun­ti­jat ovat olleet yhtä mieltä siitä, että Suomessa sääde­tään erik­seen yritys­vas­tuu­laki, eikä sitä pyritä sisäl­lyt­tä­mään aiem­paan lainsäädäntöömme.

Jäsen­maat perus­ta­vat tai nimeä­vät valvon­ta­vi­ran­omai­sen, joka tutkii ja määrää seuraa­muk­sia yrityk­sille, jotka eivät noudata direk­tii­vin mukai­sia vaati­muk­sia. Seuraa­muk­sia ovat muun muassa maine­haitta sekä sakot, joiden suuruus on enin­tään viisi prosent­tia yrityk­sen maail­man­laa­jui­sesta netto­lii­ke­vaih­dosta. Komis­sio perus­taa valvon­ta­vi­ran­omais­ten euroop­pa­lai­sen verkos­ton, joka tukee yhteis­työtä ja mahdol­lis­taa parhai­den käytän­tö­jen vaihdon.