Yritys­vas­tuu­di­rek­tiivi suojaa ihmisoi­keuksia ja ympäristöä

– Yritys­toi­mintaa ei voi enää tehdä ihmisoi­keuk­sista ja ympäris­töstä piittaa­matta, iloitsee kansa­lais­jär­jestö Finnwatchin toimin­nan­joh­taja Sonja Finér.

Yritys­vas­tuu­di­rek­tii­vissä edelly­te­tään yritysten estävän, lopet­tavan tai lieven­tävän kielteisiä ihmisoi­keus- ja ympäris­tö­vai­ku­tuk­siaan. Vaiku­tuksia tarkas­tel­laan koko liike­toi­min­nassa: toimitus‑, tuotanto- ja jakeluketjuissa.

Säännöt kattavat muun muassa orjuuden, lapsi­työ­voiman, työvoiman hyväk­si­käytön, luonnon monimuo­toi­suuden köyhty­misen sekä luonnon­pe­rinnön saastu­misen tai tuhoamisen.

– Lisäksi yritysten on otettava käyttöön ilmastoa koskeva siirty­mä­suun­ni­telma. Liike­toi­min­ta­mallit ja strate­giat on saatet­tava yhteen­so­pi­viksi Pariisin sopimuk­sessa määrätyn puolen­toista asteen lämpe­ne­mis­rajan kanssa, Finér muistuttaa.

Euroopan komis­sion alkupe­räi­seen esityk­seen ja parla­mentin kantaan tehdyt heiken­nykset laimen­tavat direk­tiivin suotuisia vaiku­tuksia. Finérille suurimmat petty­mykset liittyivät sovel­ta­mi­salan rajaa­mi­seen ja ryhmä­kan­neoi­keuden hylkäämiseen.

Yritys­toi­mintaa ei voi enää tehdä ihmisoi­keuk­sista ja ympäris­töstä piittaamatta.

Direk­tiiviä sovel­le­taan yrityk­siin, joissa on vähin­tään 1 000 työnte­kijää ja joiden liike­vaihto on 450 miljoonaa euroa. Komis­sion ehdotuk­sessa kyseiset rajat olisivat olleet 500 työnte­kijää ja 150 miljoonaa euroa. Mukaan piti tulla myös pienempiä tiettyjen riskia­lojen yrityksiä, mutta neuvot­te­lujen kuluessa siitä luovuttiin.

– Yritysten määrä supistui merkit­tä­västi. Arvioiden mukaan koko direk­tiivin piiriin tulee suoraan vain noin 5 400 ja Suomessa 139 yritystä, Finér valittelee.

Teolli­suus­liiton kansain­vä­lisen edunval­vonnan erityis­asian­tun­tija Arto Helenius painottaa, että pienem­mätkin yritykset, jotka ovat esimer­kiksi suurem­pien yritysten alihank­ki­joita tai asiak­kaita, tulevat epäsuo­rasti säännösten kohteeksi sovel­ta­mi­sa­laan kuulu­vien yritysten asettaessa niille kestävyysvaatimuksia.

Helenius muistuttaa myös, että kansain­vä­listä yritys­toi­mintaa ovat jo aiemmin ohjan­neet YK:n yrityksiä ja ihmisoi­keuksia koskevat periaat­teet sekä OECD:n toimin­taoh­jeet valtioiden esittä­mistä suosi­tuk­sista monikan­sal­li­sille yrityksille.

– Monet määräyk­sistä olivat jääneet tyhjiksi kirjai­miksi. Yritys­vas­tuu­di­rek­tiivin kautta suosi­tuk­siin toimin­ta­mal­leista tulee pakot­ta­vuutta, kun laimin­lyön­neistä koituu seuraa­muksia, Helenius kiittelee.

RYHMÄKANNEOIKEUS POISTETTIIN

Yritys­vas­tuu­di­rek­tiivin kaltaisen sääntelyn tarpeel­li­suus kävi räikeimmin ilmi vuonna 2013, kun Bangla­des­hissa sortui Rana Plazan tekstii­li­tehdas. Kahdek­san­ker­rok­si­sessa raken­nuk­sessa toimi useita vaatealan yrityksiä. Ne valmis­tivat vaatteita kansain­vä­li­sille tuote­mer­keille. Onnet­to­muu­dessa menehtyi yli 1 100 ihmistä ja 2 500 ihmistä loukkaantui.

Katastrofi paljasti tehtaan vaaral­liset työolot ja työnte­ki­jöiden hyväk­si­käytön. Tähän tapah­tu­maan on julki­sessa keskus­te­lussa usein viitattu. Nyt voimaan saatetun direk­tiivin tavoit­teena on estää Rana Plazan kaltaisten tapah­tu­mien toistuminen.

Helenius kertoo Suomen olleen vastuu­ky­sy­myk­sissä edellä­kä­vi­jöitä. Syksyllä 2018 ennen eduskun­ta­vaa­leja käynnis­tynyt Ykkös­ket­juun-kampanja kokosi yhteen ay-liikkeen, kansa­lais­jär­jestöt ja eturivin yritykset vaati­maan kunnian­hi­moista yritysvastuulakia.

Voi miettiä sitäkin, että oliko halli­tuksen linjassa sisäpolitiikkaa.

Heleniuk­selle jäi kampan­jasta mieleen innos­tu­nei­suus ja hyvä yhteishenki.

– Saimme selvän enemmistön uusista kansan­edus­ta­jista tukemaan yritys­vas­tuu­lakia. Halli­tus­oh­jel­maan kirjat­tiin tavoite lain säätä­mi­sestä, Helenius muistelee.

Finnwatch toimi kampan­jassa kokoa­jana ja myöhemmin perus­tetun työryhmän jäsenenä. Halli­tuksen aloitettua toimin­tansa työ- ja elinkei­no­mi­nis­teriö (TEM) teetti yritys­vas­tuu­laista selvi­tyksen, minkä jälkeen koottiin työryhmä tukemaan lain jatko­val­mis­telua. Kansal­linen yritys­vas­tuu­laki jumittui lopulta poliit­ti­seen vastustukseen.

– Halli­tus­puo­lueista SDP, vasem­misto ja vihreät kannat­tivat lain säätä­mistä, mutta keskusta ja RKP vastus­tivat sitä vedoten valmis­te­lussa ollee­seen EU-säänte­lyyn, Finér tarkentaa.

Yritys­vas­tuu­di­rek­tii­vistä neuvo­tel­tiin yli kahden vuoden ajan. Euroopan parla­mentin, neuvoston ja komis­sion välisissä trilo­gi­neu­vot­te­luissa saavu­tet­tiin poliit­tinen sopu viime joulu­kuussa. Valmiiksi neuvo­teltu direk­tiivi piti hyväksyä tämän vuoden helmi­kuussa, mutta joidenkin jäsen­maiden, muun muassa Saksan ja Suomen, vastus­tuksen takia asian käsit­telyä joudut­tiin lykkäämään.

EU:n neuvoston pysyvien edusta­jien komitea Coreper käsit­teli asiaa kahdesti, ja lopulta muutettu direk­tii­vieh­dotus sai jäsen­val­tioiden määräe­nem­mistön tuen toisessa käsit­te­lyssä maalis­kuussa. Euroopan parla­mentti hyväksyi neuvoston kanssa sovitun uuden huolel­li­suus­vel­voi­tetta koskevan yritys­vas­tuu­di­rek­tiivin huhtikuussa.

Direk­tiivin myötä yritys voidaan saattaa vastuuseen luonnol­li­selle henki­lölle tai oikeus­hen­ki­lölle aiheu­tu­neesta vahin­gosta edellyt­täen, että yhtiö on tahal­laan tai huoli­mat­to­muu­desta laimin­lyönyt huolel­li­suus­vel­voit­teen noudat­ta­misen. Suomi vastusti Euroopan parla­mentin jo kertaal­leen hyväk­symää ryhmä­kan­neoi­keuden laajen­ta­mista ja sai tahtonsa läpi.

– Suomen vaati­muk­sesta artiklasta jätet­tiin pois sanat in its own capacity, mikä olisi tarkoit­tanut järjes­töille mahdol­li­suutta ajaa kanteita uhrien puolesta omissa nimis­sään, selittää Finér.

– Nyt sekä henkinen että talou­del­linen taakka oikeu­den­käynnin läpivien­nistä lepää uhrien harteilla. Direk­tiivi ei tältä osin edistä uhrien aseman paran­ta­mista, vaikka järjestöt voivatkin tarttua asiaan uhrin valtuuttamina.

RAHOITUSALA SÄÄTELYN ULKOPUOLELLE

EU-neuvot­te­luihin osallis­tunut TEM:n halli­tus­sih­teeri Sami Teräväinen korostaa Suomen vastus­ta­neen ryhmä­kan­neoi­keutta johdon­mu­kai­sesti, jo neuvoston ottaessa kantaa parla­mentin näkemyk­seen, vaikka siinä keskus­te­lussa Suomen kanta jäikin lopulta vähem­mis­töön. Takkia ei käännetty.

– Ryhmä­kan­neoi­keutta vastus­tet­tiin, koska sen ei katsottu sopivan suoma­lai­seen oikeus­jär­jes­tel­mään. Järjes­töis­tähän olisi tullut oikeu­den­käyn­neissä asian­osaisia. Ne olisivat voineet nostaa Suomen tuomiois­tui­messa ryhmä­kan­teita kolman­sista maista olevien ihmisoi­keus­louk­kausten uhrien puolesta.

Petteri Orpon halli­tuksen kielteinen linjaus sai kritiikkiä muun muassa kansa­lais­jär­jes­töiltä, oikeus­tie­tei­li­jöiltä ja jopa osalta liike-elämää. Tekno­lo­gia­teol­li­suus, toisin kuin sen oma etujär­jestö EK, kannatti ryhmä­kan­neoi­keuden laajentamista.

– Voi miettiä sitäkin, että oliko halli­tuksen linjassa sisäpo­li­tiikkaa. Kun oltiin oltu lakko­ke­vään ajan sotaja­lalla ay-liikkeen kanssa, ammat­ti­lii­toille ei ehkä haluttu antaa uutta työvä­li­nettä käyttöön, Finér pohtii.

Direk­tiivin huolel­li­suus­vel­voite koskee “toimin­ta­ketjua”, joka terminä rajaa osan yritysten arvoket­juista ulkopuo­lelle. Kansain­vä­li­sissä yritys­vas­tuus­tan­dar­deissa käyte­tään huomat­ta­vasti laajempaa termiä ”arvoketju”, joka kattaa myös yritysten tuotteiden käytön vaikutukset.

– Toimin­ta­ketjun määrit­tely jättää direk­tiivin ulkopuo­lelle tuotteiden varsi­naisen käytön aikaista osuutta, kun se on osa esimer­kiksi jotain palvelua. Pois jää myös tuotteiden hävit­tä­mi­seen ja kierrät­tä­mi­seen liittyviä asioita, Teräväinen listaa.

Yritys­vas­tuu­di­rek­tiivin kautta suosi­tuk­siin toimin­ta­mal­leista tulee pakottavuutta.

Finérin mielestä suuri ongelma on, että määrit­telyn vuoksi myös rahoi­tusala on jäämässä ainakin osittain direk­tiivin ulkopuo­lelle. Näin euroop­pa­laiset pankit voivat jatkos­sakin rahoittaa ympäristön ja ihmisoi­keuk­sien kannalta haital­lisia hankkeita ilman, että niiden täytyy tunnistaa ja minimoida toiminnan haital­liset vaiku­tukset ihmisille ja ympäristölle.

– Meillä on vielä kesken kansal­linen analyysi siitä, mitä direk­tiivi tämän osalta tarkoittaa, toteaa Teräväinen.

EU:n jäsen­val­tioiden minis­terit hyväk­syivät yritys­vas­tuu­di­rek­tiivin kilpai­lu­ky­ky­neu­vos­tossa 24. touko­kuuta. Sen jälkeen se allekir­joi­te­taan ja julkais­taan EU:n viral­li­sessa lehdessä. Direk­tiivi tulee voimaan 20 päivää myöhemmin. Jäsen­mailla on kaksi vuotta aikaa saattaa uudet säännöt osaksi kansal­lista lainsää­dän­töään. Asian­tun­tijat ovat olleet yhtä mieltä siitä, että Suomessa sääde­tään erikseen yritys­vas­tuu­laki, eikä sitä pyritä sisäl­lyt­tä­mään aiempaan lainsäädäntöömme.

Jäsen­maat perus­tavat tai nimeävät valvon­ta­vi­ran­omaisen, joka tutkii ja määrää seuraa­muksia yrityk­sille, jotka eivät noudata direk­tiivin mukaisia vaati­muksia. Seuraa­muksia ovat muun muassa maine­haitta sekä sakot, joiden suuruus on enintään viisi prosenttia yrityksen maail­man­laa­jui­sesta netto­lii­ke­vaih­dosta. Komissio perustaa valvon­ta­vi­ran­omaisten euroop­pa­laisen verkoston, joka tukee yhteis­työtä ja mahdol­listaa parhaiden käytän­töjen vaihdon.