Ajassa
Anita Koski on viihtynyt samassa työpaikassa yli 50 vuotta: ”Kaikkea paitsi konttorityötä on tullut tehtyä”
Monet asiat ovat työssä muuttuneet siitä, kun 17-vuotias Anita Koski ensimmäistä kertaa asteli töihin Prevexin tehtaalle Uudessakaarlepyyssä.
Anita Koski alkaa kuulua teollisuudenkin aloilla harvinaisuuksiin. Hän on työskennellyt yli 50 vuotta samassa työpaikassa, jo vuosikymmeniä sitten vesilukkoihin erikoistuneen Prevexin tehtaalla Pohjanmaalla, Uudessakaarlepyyssä.
– Pidän työnteosta. Olen tässä firmassa tehnyt kaikkea paitsi konttorityötä. Ja Pietarsaaren tehtaalla en ole työskennellyt, työmatka olisi liian pitkä, päivittäin noin kilometrin työmatkan polkupyörällä taittava uusikaarlepyyläinen Koski sanoo.
Prevexillä valmistetaan vuosittain noin 4,4 miljoonaa vesilukkoa. Kokoonpanossa enimmäkseen työskennellyt Koski teki kolmivuorotyötä ensimmäiset kolmetoista vuottaan firmassa. Viime vuodet hän on tehnyt pelkästään iltavuoroa.
Pidän työnteosta.
Kova into työntekoon ja korkea työmoraali on Kosken mukaan peruja lapsuudenkodista. Isä oli metsätöissä ”eikä paljon istuskellut”, ja äiti työskenteli pesulassa.
– Teimme saunavihtoja äidin kanssa, myimme niitä Uudenkaarlepyyn voimalaitoksen vieressä sijainneen julkisen saunan nurkilla, Koski kertoo.
Työssä ja valmistettavissa tuotteissa on vuosien mittaan tapahtunut muutoksia. Lähitulevaisuudessa siintää ”älyvesilukko”, mutta samaan aikaan tuotannossa on vieläkin 1970-luvulta peräisin olevia malleja, Koski kertoo.
Teimme saunavihtoja äidin kanssa, myimme niitä Uudenkaarlepyyn voimalaitoksen vieressä sijainneen julkisen saunan nurkilla.
Kosken työuran aikana talossa on ollut neljä toimitusjohtajaa. Prevex siirtyi kokonaisuudessaan osaksi pohjanmaalaista KWH-yhtymää parisen kymmentä vuotta sitten.
– Olihan tunnelma vähän erilainen silloin kun olimme perheyritys. Toimitusjohtaja kävi joka päivä tuotannon puolella tervehtimässä.
Kosken työuran alussa tehtaalla puhuttiin käytännössä pelkästään ruotsia. Nykypäivänä työntekijät puhuvat useita kieliä ja arviolta noin puolet tuotannon työntekijöistä on ulkomaalaistaustaisia. Vietnamia, thaita, ukrainaa ja arabiaa kuulee tehtaalla päivittäin.
”OMA PORUKKA PARASTA TYÖSSÄ”
Anita Koski liittyi ammattiliittoon vappupäivänä, työväen juhlapäivänä, vuonna 1974. Ay-uraan on mahtunut 15 vuotta ammattiosaston sihteerin tehtävissä.
Suurempia työtaisteluja ei kuitenkaan viiteenkymmeneen vuoteen ole mahtunut. Koski kertoo olleensa kaksi työpäivää lakossa – ja nekin viime talvena Painava syy ‑mielenilmausten aikaan, jolloin työntekijät osoittivat mieltä Orpo-Purran hallituksen työelämäheikennyksiä vastaan.
Työtaisteluiden sijaan toiminta ammattiosastossa ja työyhteisössä on tarjonnut teatterikokemuksia, matkoja ja tanssejakin.
Mutta onko töissä oikeasti ollut aina mukavaa? Kosken on mietittävä hetken vastaustaan.
– Niin, no eihän se aina nuorena ollut niin kivaa perjantai-iltana jäädä kotiin ja odotella työvuoron alkua, kun olisi ollut vaikka tanssit. Siihen aikaan vuoro alkoi iltayhdeltätoista ja olimme kotona vasta lauantaiaamuna.
Eihän se aina nuorena ollut niin kivaa perjantai-iltana jäädä kotiin ja odotella työvuoron alkua.
Anita Kosken pitkä työura tulee kuitenkin kohta päätökseensä.
– En kerrytä eläkettä enää 68 ikävuoden jälkeen, niin sitten saa työt jäädä, Koski kertoo.
Vuosien saatossa Anita Kosken paperinen kellokortti on muuttunut digitaaliseksi työajanseurannan järjestelmäksi. Kun Koski leimaa itsensä viimeisen kerran ulos, jääkin aikaa enemmän harrastuksille.
Käsityöt, varsinkin ristipisto, on Kosken sydäntä lähellä, kuten myös puutarhanhoito.
– Tällä hetkellä minulla on pihalla vain perennoja, mutta katsotaan mitä tulevaisuudessa.
Loppuun on aivan pakko kysyä, että mikä näiden kaikkien vuosien aikana on ollut työssä parasta?
– Parasta on ehdottomasti ollut tämä meidän porukkamme. Täällä jotkut ovat olleet melkein yhtä pitkään kuin minä, Koski toteaa.
Mutta vain melkein.
