Lupa­pro­ses­sien kankeus uusien tehtai­den jarruna

Lupa­po­li­tii­kassa on paljon vaikeasti enna­koi­ta­via element­tejä, näkee Teol­li­suus­lii­ton erikois­tut­kija Timo Eklund.

– Inves­toi­jille suurinta myrk­kyä on, kun ei tiedetä, mene­vätkö lupa­ha­ke­muk­set läpi vai eivät. Eikä aika­tau­luista osata sanoa mitään.

Teol­li­suus­lii­ton yhtenä edus­kun­ta­vaa­li­ta­voit­teena oli, että luvi­tuk­sen läpi­nä­ky­vyyttä ja proses­sien suju­vuutta tulee paran­taa, ettei aina­kaan viran­omais­ten epäjoh­don­mu­kai­nen toiminta torp­paisi uusia teol­li­sia hankkeita.

Varsin­kin vihre­ään siir­ty­mään laite­taan maail­malla nyt valta­via summia, ja tähän liit­ty­vää työtä kaiva­taan Suomeen­kin. Eklund luet­te­lee asioita, joita sijoit­ta­jat otta­vat huomioon harki­tes­saan päätöksiään.

– Yksi ovat tietysti kustan­nuk­set, ja palkat ovat osa kustan­nuk­sia. Toinen on se, onko tarjolla hiili­va­paata ener­giaa, ja tämä puoli on Suomessa kunnossa. Kolmas on logis­tiikka, toimi­tus­ket­jut ja raaka-ainei­den saata­vuus. Sitten on mahdol­li­set valtio­na­vut ja EU-tuet. Luvi­tuk­sen enna­koi­ta­vuus ja nopeus ei sekään ole pieni tekijä, ja siinä meidän ei kannata antaa muille maille etua.

Vihre­ään siir­ty­mään tarvi­taan metal­leja koko maail­massa, eikä Suomen metal­leja pidä jättää hyödyntämättä.

Ympä­ris­tö­nä­kö­koh­tien huomioi­mi­nen on tärkeää, eikä ongelma olekaan siinä, että teol­li­suus­lu­pien kritee­rit olisi­vat kohtuut­to­man tiukat.

– Mutta toisaalta teol­li­nen toiminta aina vaikut­taa ympä­ris­töön, vaikka jotkut tuntu­vat ajat­te­le­van, että näin ei saisi olla. Sitä paitsi vihre­ään siir­ty­mään tarvi­taan metal­leja koko maail­massa, eikä Suomen metal­leja pidä jättää hyödyntämättä.

LUPIA MYÖNNETÄÄN JA PERUTAAN

Lupa­pro­sessi on ollut takkui­nen esimer­kiksi Harja­val­taan tule­valla BASF:n akku­ma­te­ri­aa­li­teh­taalla. Alue­hal­lin­to­vi­rasto (avi) myönsi vuonna 2020 ympä­ris­tö­lu­van, joka kaatui hallinto-oikeu­dessa 2021 ja korkeim­massa hallinto-oikeu­dessa (KHO) 2022. Syksyllä 2023 avi myönsi luvan uudes­taan, koska BASF oli löytä­nyt keinon vähen­tää sulfaat­ti­pääs­töjä Koke­mäen­jo­keen. Nyt hallinto-oikeus on vali­tuk­sen takia jälleen keskeyt­tä­nyt toimin­nan välipäätöksellä.

Hami­naan kaavailtu akku­ma­te­ri­aa­li­teh­das sai helmi­kuussa ympä­ris­tö­lu­van avilta, mutta vali­tus on jo jätetty. Kuopion sellu­teh­das­hanke vuonna 2022 kariu­tui, kun kolme vuotta kestä­neen proses­sin lopuksi KHO teki kiel­tei­sen päätök­sen ympäristöluvasta.

– Eri lupa­pro­ses­sit saisi­vat kulkea enem­män rinnak­kain, eivät peräk­käin. Viran­omais­koor­di­naa­tiota pitäisi paran­taa niin, että luvan haki­jan ei tarvit­sisi toimit­taa samaa tietoa monelle eri viran­omai­selle. Välillä on vaikea saada selkoa, mitä firmalta edel­ly­te­tään, kuvaa EK:n johtava asian­tun­tija Minna Ojan­perä.

Teol­li­suus­hank­kee­seen kuuluu useita vaiheita. Ensin ovat kaavoi­tus­kes­kus­te­lut kunnan kanssa, sitten ympä­ris­tö­vai­ku­tus­ten koko­nai­sar­viointi. Tämän jälkeen haetaan eri lupia sen mukaan, mikä on toimin­nan laatu.

– Rakennus‑, ympäristö‑, kemi­kaa­li­tur­val­li­suus- ja maa-aines­lupa… Mahdol­li­sesti vesi­lain mukai­nen lupa tai luon­non­suo­je­lun poik­keus­lupa, Ojan­perä luettelee.

– Ja kun on saatu kaikki luvat, alkaa muutok­sen­ha­ku­vaihe. Kun kaikki näiden vaihei­den käsit­te­ly­ajat laske­taan yhteen, on aikaa kulu­nut vuosia ja voi olla, että sen vuoksi inves­toin­nin talou­del­li­nen logiikka ei enää toimikaan.

Sillä­kin on speku­loitu, oliko Suomen lupa­po­li­tiikka syynä siihen, että SSAB sijoitti teräs­teh­taansa Ruot­sin Luula­jaan eikä Raaheen. Tämän Ojan­perä kuiten­kin kiis­tää. Teol­li­suus­lii­ton Eklund on samoilla linjoilla.

– Nime­no­maan lupa-asioissa Raahe oli Luula­jaa edellä. Käsi­tyk­seni on, että logis­tiik­ka­te­ki­jät painoi­vat. Raaka-aineena oleva rauta­sie­nen kuljet­ta­mi­nen Suomeen olisi ollut ylimää­räi­nen mutka, sanoo Eklund.

SEITSEMÄN VUOTTA ODOTUSTA KAINUUSSA

Palta­moon aiotun sellu- ja biotuo­te­teh­taan ympä­ris­tö­vai­ku­tus­ten arviointi sekä ympä­ris­tö­lu­pa­pro­ses­sit kesti­vät miltei seit­se­män vuotta. Maalis­kuussa Kaicell Fibers Oy sai viimein lain­voi­mai­sen ympä­ristö- ja vesi­lu­van, kun korkein hallinto-oikeus päätti jättää asiaan liit­ty­vät vali­tuk­set käsittelemättä.

– Proses­sin aikana emme ole voineet käydä vaka­via neuvot­te­luja inves­toi­jien kanssa, kun aika­tau­luista ei ole ollut tietoa. Nyt korko­taso on muut­tu­nut ja koko maail­man­ti­lanne on muuten­kin sekava, selit­tää toimi­tus­joh­taja Hannu Heik­ki­nen.

Tällä haavaa yrityk­sen tunnel­mat kuiten­kin ovat opti­mis­ti­set. Aika­tau­lua tehtaan valmis­tu­mi­selle Heik­ki­nen ei vielä­kään voi arvioida, mutta tehdas työl­lis­täisi noin 160 henkeä, ja kerran­nais­vai­ku­tuk­set olisi­vat 1 790 henkilötyövuotta.

– Voimme nyt keskit­tyä inves­toin­nin toteut­ta­mi­seen. Ja onhan pitkästä lupa­pro­ses­sista se hyöty, että kaikki vaiku­tuk­set tulee selvi­tet­tyä. Sitten aina­kin tiede­tään, että asiat ovat kunnossa.

Proses­sin aikana emme ole voineet käydä vaka­via neuvot­te­luja inves­toi­jien kanssa, kun aika­tau­luista ei ole ollut tietoa.

Akkuar­vo­ket­jun johtaja Timo Stren­gell Suomen Malmi­ja­los­tus Oy:stä mainit­see, että teol­li­sissa inves­toin­neissa on usein olemassa tietyn aikaa otol­li­nen hetki käyn­nis­tää hanke.

– Jos niin sanottu inves­tointi-ikkuna sulkeu­tuu kerran, voi kestää aikansa ennen kuin mark­ki­noilla on taas hank­kee­seen kiin­nos­tusta. Esimer­kiksi regu­laa­tion (sään­te­lyn) muutos voi vaikut­taa niin, että sijoit­ta­jat halua­vat selvit­tää, kuinka se vaikut­taa bisnes­mal­liin. Pääomaa ei pidetä tyhjän pant­tina, sille halu­taan tuottoa.

Suomen Malmi­ja­los­tus Oy on kaivos- ja akku­toi­mia­laa kehit­tävä, valtion koko­naan omis­tama yhtiö, joka on mukana muun muassa Hami­nan akku­teh­das­pro­jek­tissa. Stren­gell toivoo, että aina­kin selkeästi perus­teet­to­mat vali­tuk­set saatai­siin perat­tua pois nopeasti.

– Olisi syytä tarkas­tella, saatai­siinko luvi­tusta nopeu­tet­tua sillä, että olisi olemassa jokin kolmas taho, jonkin­lai­nen menet­tely, jossa käytäi­siin vali­tuk­set pikai­sesti läpi ennen kuin ne mene­vät kuor­mit­ta­maan oikeu­den resursseja.

LUPAPOLITIIKASSA PYRITÄÄN YHDEN LUUKUN MALLIIN

Petteri Orpon (kok) halli­tuk­sen ohjel­massa tavoit­teena on lupa­me­net­te­ly­jen helpot­ta­mi­nen, joka nähdään edel­ly­tyk­senä uusille inves­toin­neille ja puhtaan talou­den murrok­selle. Suunta on kohti yhden luukun mallia: halli­tus aikoo perus­taa uuden viras­ton, jolle keski­tet­täi­siin alue­hal­lin­to­vi­ras­to­jen, Valvi­ran sekä elinkeino‑, liikenne- ja ympä­ris­tö­kes­kus­ten lupa‑, ohjaus- ja valvon­ta­toi­min­not. Viras­ton on tarkoi­tus aloit­taa tammi­kuussa 2026.

Uusi viran­omai­nen vastaa halli­tus­oh­jel­man mukaan siitä, että luvan haki­jalla on ”mahdol­li­suus etukä­teen keskus­tella luvi­tuk­seen liit­ty­vistä velvol­li­suuk­sista, selvi­tys­tar­peista ja reunaeh­doista”. Näin halu­taan vähen­tää lisä­sel­vi­tyk­siä ja täydennyspyyntöjä.

– Reak­tiot hank­kee­seen ovat olleet posi­tii­vi­sia. Ympä­ris­tö­asioissa valtion lupa- ja valvon­ta­teh­tä­vät ovat olleet jakaan­tu­neina 17 viras­toon: 13 ely-keskuk­seen ja neljään alue­hal­lin­to­vi­ras­toon. Kun toimet saadaan saman katon alle, sillä on merkit­tävä vaiku­tus, sanoo lain­sää­dän­tö­joh­taja Johanna Korpi ympäristöministeriöstä.

Ympä­ris­tö­lu­vat on Suomessa pääsään­töi­sesti myön­netty alle vuodessa.

Hän kertoo kritiik­kiä kuulu­neen tois­tai­seksi vain niukasti.

– On kyselty, onko tarkoi­tuk­sena alen­taa ympä­ris­tön­suo­je­lun tasoa. Mutta puhtaan siir­ty­män edis­tä­mi­seksi ei olla jous­ta­massa ympä­ris­tö­vaa­ti­muk­sista, vaan kyse on raken­tei­den ja menet­te­ly­jen suju­voit­ta­mi­sesta. Lisäksi panos­te­taan digitalisaatioon.

Teol­li­suus­hank­keissa itse ympä­ris­tö­lu­pa­pro­sessi ei kuiten­kaan ole ainoa aikaa vievä osa. Korpi muis­tut­taa, että esimer­kiksi kuntien kaavoi­tus­po­li­tiik­kaan ja vali­tus­ten aiheut­ta­miin oikeus­pro­ses­sei­hin ei lupa­vi­ran­omai­nen voi vaikuttaa.

– Ympä­ris­tö­lu­vat on Suomessa pääsään­töi­sesti myön­netty alle vuodessa.

PÄÄMÄÄRÄ HYVÄ – VIEKÖ LEIKKAUSLINJA RESURSSIT?

Sekä EK:n Ojan­perä että Teol­li­suus­lii­ton Eklund pitä­vät yhden luukun tavoi­tetta kannatettavana.

– Inves­toin­ti­lu­vi­tus on halli­tus­oh­jel­massa ymmär­retty riit­tä­vän koko­nais­val­tai­sesti. On kunnian­hi­moi­nen ajatus, että näin voidaan tehdä Suomelle kilpai­lue­tua, Ojan­perä kehuu.

Ammat­tiyh­dis­tys­liik­keeltä hallitus­ohjelma ei juuri ole saanut myön­tei­siä arvioita. Teol­li­suus­hank­kei­den lupa­me­net­te­lyjä koskeva kirjaus kuiten­kin vastaa varsin pitkälti Teol­li­suus­lii­ton edus­kun­ta­vaa­li­ta­voit­teita, tulkit­see Eklund.

– Inves­toi­jien osaa­mi­nen on varmaan pääsään­töi­sesti muualla kuin lupa­by­ro­kra­tian hallin­nassa, varsin­kin ulko­mai­silla toimi­joilla. Toivot­ta­vasti lupa­pro­ses­sin raskaus ei tule­vai­suu­dessa ole esteenä yhdel­le­kään tärkeälle inves­toin­nille. Ehkä nyt pääs­tään myös eroon tilan­teista, että yksi viran­omai­nen tekee päätök­sen ja toinen valit­taa siitä oikeu­teen, missä ei ole paljon järkeä.

Halli­tuk­sen uusim­mat, kehys­rii­hessä tehdyt rajut leik­kaus­pää­tök­set tosin huolet­ta­vat Eklun­dia. 150 miljoo­nan sääs­töt julki­selle sekto­rille johta­ne­vat moniin yt-neuvot­te­lui­hin ja irtisanomisiin.

– Vaarana on, että lupien myön­tä­mi­nen hidas­tuu, jos niitä käsit­te­le­vän henki­lös­tön määrä vähenee.