Lupaprosessien kankeus uusien tehtaiden jarruna

Lupa­poli­ti­ikas­sa on paljon vaikeasti ennakoitavia ele­ment­te­jä, näkee Teol­lisu­us­li­iton erikois­tutk­i­ja Timo Eklund.

– Investoi­jille suur­in­ta myrkkyä on, kun ei tiede­tä, menevätkö lupa­hake­muk­set läpi vai eivät. Eikä aikatauluista osa­ta sanoa mitään.

Teol­lisu­us­li­iton yht­enä eduskun­tavaal­i­tavoit­teena oli, että luvi­tuk­sen läpinäkyvyyt­tä ja pros­essien suju­vu­ut­ta tulee paran­taa, ettei ainakaan vira­nomais­ten epäjo­hdon­mukainen toim­inta torp­paisi uusia teol­lisia han­kkei­ta.

Varsinkin vihreään siir­tymään laite­taan maail­mal­la nyt val­tavia sum­mia, ja tähän liit­tyvää työtä kai­vataan Suomeenkin. Eklund luet­telee asioi­ta, joi­ta sijoit­ta­jat otta­vat huomioon harkites­saan päätök­siään.

– Yksi ovat tietysti kus­tan­nuk­set, ja palkat ovat osa kus­tan­nuk­sia. Toinen on se, onko tar­jol­la hiili­va­paa­ta ener­giaa, ja tämä puoli on Suomes­sa kun­nos­sa. Kol­mas on logis­ti­ik­ka, toim­i­tus­ketjut ja raa­ka-ainei­den saatavu­us. Sit­ten on mah­dol­liset val­tion­avut ja EU-tuet. Luvi­tuk­sen ennakoitavu­us ja nopeus ei sekään ole pieni tek­i­jä, ja siinä mei­dän ei kan­na­ta antaa muille maille etua.

Vihreään siir­tymään tarvi­taan met­alle­ja koko maail­mas­sa, eikä Suomen met­alle­ja pidä jät­tää hyö­dyn­tämät­tä.

Ympäristönäköko­h­tien huomioimi­nen on tärkeää, eikä ongel­ma olekaan siinä, että teol­lisu­uslupi­en kri­teer­it oli­si­vat kohtu­ut­toman tiukat.

– Mut­ta toisaal­ta teolli­nen toim­inta aina vaikut­taa ympäristöön, vaik­ka jotkut tun­tu­vat ajat­tel­e­van, että näin ei saisi olla. Sitä pait­si vihreään siir­tymään tarvi­taan met­alle­ja koko maail­mas­sa, eikä Suomen met­alle­ja pidä jät­tää hyö­dyn­tämät­tä.

LUPIA MYÖNNETÄÄN JA PERUTAAN

Lupa­pros­es­si on ollut takkuinen esimerkik­si Har­javal­taan tule­val­la BASF:n akku­ma­te­ri­aalite­htaal­la. Alue­hallintovi­ras­to (avi) myön­si vuon­na 2020 ympäristölu­van, joka kaa­tui hallinto-oikeudessa 2021 ja korkeim­mas­sa hallinto-oikeudessa (KHO) 2022. Syksyl­lä 2023 avi myön­si luvan uud­estaan, kos­ka BASF oli löytänyt keinon vähen­tää sul­faat­tipäästöjä Kokemäen­jo­keen. Nyt hallinto-oikeus on val­i­tuk­sen takia jälleen keskeyt­tänyt toimin­nan välipäätök­sel­lä.

Ham­i­naan kaavail­tu akku­ma­te­ri­aalite­hdas sai helmiku­us­sa ympäristölu­van avil­ta, mut­ta val­i­tus on jo jätet­ty. Kuo­pi­on sel­l­ute­hdashanke vuon­na 2022 kar­i­u­tui, kun kolme vuot­ta kestäneen pros­essin lopuk­si KHO teki kiel­teisen päätök­sen ympäristölu­vas­ta.

– Eri lupa­pros­es­sit saisi­vat kulkea enem­män rin­nakkain, eivät peräkkäin. Vira­nomaisko­or­di­naa­tio­ta pitäisi paran­taa niin, että luvan hak­i­jan ei tarvit­sisi toimit­taa samaa tietoa mon­elle eri vira­nomaiselle. Välil­lä on vaikea saa­da selkoa, mitä fir­mal­ta edel­lytetään, kuvaa EK:n johta­va asiantun­ti­ja Min­na Ojan­perä.

Teol­lisu­ushankkeeseen kuu­luu usei­ta vai­hei­ta. Ensin ovat kaavoituskeskuste­lut kun­nan kanssa, sit­ten ympäristö­vaiku­tusten kokon­ais­arvioin­ti. Tämän jäl­keen haetaan eri lupia sen mukaan, mikä on toimin­nan laatu.

– Rakennus‑, ympäristö‑, kemikaal­i­tur­val­lisu­us- ja maa-aineslu­pa… Mah­dol­lis­es­ti vesi­lain mukainen lupa tai luon­non­suo­jelun poikkeuslu­pa, Ojan­perä luet­telee.

– Ja kun on saatu kaik­ki luvat, alkaa muu­tok­sen­haku­vai­he. Kun kaik­ki näi­den vai­hei­den käsit­telya­jat las­ke­taan yhteen, on aikaa kulunut vuosia ja voi olla, että sen vuok­si investoin­nin taloudelli­nen logi­ik­ka ei enää toimikaan.

Sil­läkin on speku­loitu, oliko Suomen lupa­poli­ti­ik­ka syynä siihen, että SSAB sijoit­ti teräste­htaansa Ruotsin Luu­la­jaan eikä Raa­heen. Tämän Ojan­perä kuitenkin kiistää. Teol­lisu­us­li­iton Eklund on samoil­la lin­joil­la.

– Nimeno­maan lupa-asiois­sa Raa­he oli Luu­la­jaa edel­lä. Käsi­tyk­seni on, että logis­ti­ikkatek­i­jät pain­oi­vat. Raa­ka-aineena ole­va rautasienen kul­jet­ta­mi­nen Suomeen olisi ollut ylimääräi­nen mut­ka, sanoo Eklund.

SEITSEMÄN VUOTTA ODOTUSTA KAINUUSSA

Pal­ta­moon aio­tun sel­lu- ja bio­tuotete­htaan ympäristö­vaiku­tusten arvioin­ti sekä ympäristölu­pa­pros­es­sit kestivät mil­tei seit­semän vuot­ta. Maalisku­us­sa Kai­cell Fibers Oy sai viimein lain­voimaisen ympäristö- ja vesilu­van, kun korkein hallinto-oikeus päät­ti jät­tää asi­aan liit­tyvät val­i­tuk­set käsit­telemät­tä.

– Pros­essin aikana emme ole voineet käy­dä vakavia neu­vot­telu­ja investoi­jien kanssa, kun aikatauluista ei ole ollut tietoa. Nyt korko­ta­so on muut­tunut ja koko maail­man­ti­lanne on muutenkin seka­va, selit­tää toim­i­tusjo­hta­ja Han­nu Heikki­nen.

Täl­lä haavaa yri­tyk­sen tun­nel­mat kuitenkin ovat opti­mistiset. Aikataulua tehtaan valmis­tu­miselle Heikki­nen ei vieläkään voi arvioi­da, mut­ta tehdas työl­listäisi noin 160 henkeä, ja ker­ran­nais­vaiku­tuk­set oli­si­vat 1 790 henkilö­työvuot­ta.

– Voimme nyt keskit­tyä investoin­nin toteut­tamiseen. Ja onhan pitkästä lupa­pros­es­sista se hyö­ty, että kaik­ki vaiku­tuk­set tulee selvitet­tyä. Sit­ten ainakin tiede­tään, että asi­at ovat kun­nos­sa.

Pros­essin aikana emme ole voineet käy­dä vakavia neu­vot­telu­ja investoi­jien kanssa, kun aikatauluista ei ole ollut tietoa.

Akkuar­voketjun johta­ja Timo Stren­gell Suomen Malmi­jalostus Oy:stä mainit­see, että teol­li­sis­sa investoin­neis­sa on usein ole­mas­sa tietyn aikaa otolli­nen het­ki käyn­nistää han­ke.

– Jos niin san­ot­tu investoin­ti-ikku­na sulkeu­tuu ker­ran, voi kestää aikansa ennen kuin markki­noil­la on taas han­kkeeseen kiin­nos­tus­ta. Esimerkik­si reg­u­laa­tion (sään­te­lyn) muu­tos voi vaikut­taa niin, että sijoit­ta­jat halu­a­vat selvit­tää, kuin­ka se vaikut­taa bis­nes­malli­in. Pääo­maa ei pide­tä tyhjän pant­ti­na, sille halu­taan tuot­toa.

Suomen Malmi­jalostus Oy on kaivos- ja akku­toimi­alaa kehit­tävä, val­tion kokon­aan omis­ta­ma yhtiö, joka on mukana muun muas­sa Ham­i­nan akkute­hdaspro­jek­tis­sa. Stren­gell toivoo, että ainakin selkeästi perus­teet­tomat val­i­tuk­set saataisi­in per­at­tua pois nopeasti.

– Olisi syytä tarkastel­la, saataisi­inko luvi­tus­ta nopeutet­tua sil­lä, että olisi ole­mas­sa jokin kol­mas taho, jonkin­lainen menet­te­ly, jos­sa käytäisi­in val­i­tuk­set pikaises­ti läpi ennen kuin ne menevät kuor­mit­ta­maan oikeu­den resursse­ja.

LUPAPOLITIIKASSA PYRITÄÄN YHDEN LUUKUN MALLIIN

Pet­teri Orpon (kok) hal­li­tuk­sen ohjel­mas­sa tavoit­teena on lupamenet­te­ly­jen helpot­ta­mi­nen, joka nähdään edel­ly­tyk­senä uusille investoin­neille ja puh­taan talouden mur­rokselle. Suun­ta on kohti yhden luukun mallia: hal­li­tus aikoo perus­taa uuden viras­ton, jolle keskitet­täisi­in alue­hallintovi­ras­to­jen, Valvi­ran sekä elinkeino‑, liikenne- ja ympäristökeskusten lupa‑, ohjaus- ja valvon­ta­toimin­not. Viras­ton on tarkoi­tus aloit­taa tam­miku­us­sa 2026.

Uusi vira­nomainen vas­taa hal­li­tu­so­hjel­man mukaan siitä, että luvan hak­i­jal­la on ”mah­dol­lisu­us etukä­teen keskustel­la luvi­tuk­seen liit­tyvistä velvol­lisuuk­sista, selvi­tys­tarpeista ja reunae­hdoista”. Näin halu­taan vähen­tää lisä­selvi­tyk­siä ja täy­den­nyspyyn­töjä.

– Reak­tiot han­kkeeseen ovat olleet posi­ti­ivisia. Ympäristöa­siois­sa val­tion lupa- ja valvon­tate­htävät ovat olleet jakaan­tuneina 17 viras­toon: 13 ely-keskuk­seen ja neljään alue­hallintovi­ras­toon. Kun toimet saadaan saman katon alle, sil­lä on merkit­tävä vaiku­tus, sanoo lain­säädän­töjo­hta­ja Johan­na Kor­pi ympäristömin­is­ter­iöstä.

Ympäristölu­vat on Suomes­sa pääsään­töis­es­ti myön­net­ty alle vuodessa.

Hän ker­too kri­ti­ikkiä kuu­luneen tois­taisek­si vain niukasti.

– On kysel­ty, onko tarkoituk­se­na alen­taa ympäristön­suo­jelun tasoa. Mut­ta puh­taan siir­tymän edis­tämisek­si ei olla jous­ta­mas­sa ympäristö­vaa­timuk­sista, vaan kyse on rak­en­tei­den ja menet­te­ly­jen suju­voit­tamis­es­ta. Lisäk­si panos­te­taan dig­i­tal­isaa­tioon.

Teol­lisu­ushankkeis­sa itse ympäristölu­pa­pros­es­si ei kuitenkaan ole ain­oa aikaa vievä osa. Kor­pi muis­tut­taa, että esimerkik­si kun­tien kaavoitus­poli­ti­ikkaan ja val­i­tusten aiheut­tami­in oikeuspros­es­sei­hin ei lupavi­ra­nomainen voi vaikut­taa.

– Ympäristölu­vat on Suomes­sa pääsään­töis­es­ti myön­net­ty alle vuodessa.

PÄÄMÄÄRÄ HYVÄ – VIEKÖ LEIKKAUSLINJA RESURSSIT?

Sekä EK:n Ojan­perä että Teol­lisu­us­li­iton Eklund pitävät yhden luukun tavoitet­ta kan­natet­ta­vana.

– Investoin­tilu­vi­tus on hal­li­tu­so­hjel­mas­sa ymmär­ret­ty riit­tävän kokon­ais­val­tais­es­ti. On kun­ni­an­hi­moinen aja­tus, että näin voidaan tehdä Suomelle kil­pailue­t­ua, Ojan­perä kehuu.

Ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keeltä hal­li­tu­so­hjel­ma ei juuri ole saanut myön­teisiä arvioi­ta. Teol­lisu­ushankkei­den lupamenet­te­lyjä koske­va kir­jaus kuitenkin vas­taa varsin pitkälti Teol­lisu­us­li­iton eduskun­tavaal­i­tavoit­tei­ta, tulk­it­see Eklund.

– Investoi­jien osaami­nen on var­maan pääsään­töis­es­ti muual­la kuin lupaby­rokra­t­ian hallinnas­sa, varsinkin ulko­maisil­la toim­i­joil­la. Toiv­ot­tavasti lupa­pros­essin raskaus ei tule­vaisu­udessa ole esteenä yhdellekään tärkeälle investoin­nille. Ehkä nyt päästään myös eroon tilanteista, että yksi vira­nomainen tekee päätök­sen ja toinen valit­taa siitä oikeu­teen, mis­sä ei ole paljon järkeä.

Hal­li­tuk­sen uusim­mat, kehys­ri­ihessä tehdyt rajut leikkaus­päätök­set tosin huo­let­ta­vat Eklun­dia. 150 miljoo­nan säästöt julkiselle sek­to­rille johtanevat moni­in yt-neu­vot­telui­hin ja irti­sanomisi­in.

– Vaarana on, että lupi­en myön­tämi­nen hidas­tuu, jos niitä käsit­televän henkilöstön määrä vähe­nee.