Paikallinen sopiminen uhkaa kriisiytyä – “Tästä ei seuraa muuta kuin iso soppa”

Paikalli­nen sopimi­nen uhkaa kri­isiy­tyä. Pet­teri Orpon johta­ma hal­li­tus on viemässä eduskun­taan lakiehdo­tus­ta, joka antaisi jär­jestäy­tymät­tömille yri­tyk­sille mah­dol­lisu­u­den soveltaa yleis­si­to­van työe­htoe­htosopimuk­sen paikalliseen sopimiseen kelpu­ut­tavia määräyk­siä. Tähän asti tämä ei ole ollut mah­dol­lista jär­jestäy­tymät­tömille yri­tyk­sille.

Lisäk­si hal­li­tus ehdot­taa, että paikalli­nen sopimus voitaisi­in tehdä luot­ta­mus­val­tu­ute­tun tai henkilöstön kanssa yhdessä, jos työe­htosopimuk­ses­sa edel­lytet­tyä henkilöstön edus­ta­jaa ei ole eikä työe­htosopimuk­seen ole sovit­tu vai­h­toe­htois­es­ta tas­a­puoliset sopimisedel­ly­tyk­set tur­vaavas­ta menet­telystä, kuin­ka menetel­lään san­otun henkilöstön edus­ta­jan puuttues­sa.

Jär­jestäy­tymät­tömil­lä työ­paikoil­la sotkuisek­si sopimisen tekee vielä hal­li­tuk­sen ehdo­tus, jon­ka mukaan näil­lä työ­paikoil­la yleis­si­to­van työe­htosopimuk­sen perus­teel­la valit­tu luot­ta­mus­mies edus­taisi vain niitä työn­tek­i­jöitä, jot­ka ovat voineet osal­lis­tua hänen val­in­taansa.

Hyvä paikalli­nen sopimi­nen on sitä, että molem­mat sopi­jaos­a­puo­let koke­vat saa­vansa sopimuk­ses­ta jotakin.

Hal­li­tus halu­aa myös, että työ­nan­ta­jako­htai­sis­sa työe­htosopimuk­sis­sa voisi poike­ta useista työlain­säädän­nön sään­nök­sistä aivan kuten se nyt on mah­dol­lista vain val­takun­nal­lis­ten työ­nan­ta­ja- ja työn­tek­i­jäy­hdis­tys­ten välisel­lä työe­htosopimisel­la. Työn­tek­i­jäpuol­ta voisi hal­li­tuk­sen ehdo­tuk­sen mukaan näis­sä neu­vot­teluis­sa edus­taa val­takun­nalli­nen työn­tek­i­jäy­hdis­tys tai sen jäseny­hdis­tys.

Teol­lisu­us­li­it­to ja muut SAK:n jäsen­li­itot ovat olleet vah­vasti hal­li­tuk­sen laa­jen­nuse­hdo­tuk­sia vas­taan jo siitä läh­tien, kun ne kir­jat­ti­in Orpon-Purran hal­li­tuk­sen hal­li­tu­so­hjel­maan.

Liit­to­jen viime syksys­tä alka­neis­sa, poli­it­ti­sis­sa ulos­mars­seis­sa ja lakois­sa yksi hal­li­tuk­sen vas­tus­tuk­sen aihe on ollut juuri paikalliseen sopimiseen ehdote­tut muu­tok­set.

PAIKALLISESTI SOVITTU JO VUOSIKYMMENIÄ

Paikalli­nen sopimi­nen itsessään ei ole koko aikana ollut riidanai­he. Teol­lisu­us­li­iton teknolo­giasek­torin sopimus­pääl­likkö Kari Läh­teen­mä­ki ker­too, että paikallista sopimista sek­to­ril­la on tehty jo vuodes­ta 1994 läh­tien.

– Kun paikallisen sopimisen pykäliä tuoti­in työe­htosopimuk­si­in, niil­lä halut­ti­in tuo­da jous­tavu­ut­ta työ­paikoille. Näin työ­paikoil­la pystyt­ti­in tiety­istä asioista sopi­maan toisin kuin työe­htosopimuk­si­in oli kir­jat­tu, Läh­teen­mä­ki ker­too sopimisen his­to­ri­as­ta.

Läh­teen­mä­ki muis­tut­taa, että paikallisel­la sopimisel­la voidaan sopia sekä heikom­mista että parem­mista ehdoista.

– Hyvä paikalli­nen sopimi­nen on sitä, että molem­mat sopi­jaos­a­puo­let koke­vat saa­vansa sopimuk­ses­ta jotakin.

Läh­teen­mäen mukaan teknolo­gia­te­ol­lisu­u­den yri­tyk­set käyt­tävät paikallista sopimista paljon, osa jopa tekee paikallisia sopimuk­sia tietämät­tään.

– Esimerkik­si tasaamis­lisän kanssa mon­et työ­nan­ta­jat menet­televät niin, että ne mak­sa­vat lisät sil­loin kun vapaat pide­tään. Työe­htosopimuk­sen mukaan ne pitäisi mak­saa palkkakausit­tain, ellei toisin sovi­ta. Yri­tyk­sis­sä tästä on joskus jonkun kanssa sovit­tu ja sitä nou­date­taan edelleen, vaik­ka asi­aa ei ole mihinkään kir­jat­tu.

LASKELMIEN POHJAOLETTAMAT

Työai­ka on keskimääräi­nen kokoaikatyön vuos­i­työai­ka päivätöis­sä, 1 715 tun­tia. (Myöhem­min laskelmis­sa vuos­i­työaikaan lisätään 172 h sään­nöl­listä työaikaa)
Täysi lomaoikeus ja lomara­ha.
Arkipy­häko­r­vaus 72 tun­tia ja tasaamis- lisä 6,3 % sään­nöl­liseltä työa­jal­ta.
Taulukkopalkat 1.2.2024 alka­en.
Työ­nan­ta­ja nou­dat­taa kaik­il­ta osin työe­htosopimuk­sen määräyk­siä

Tasaamis­lisä on kor­vaus, joka mak­se­taan, kun työaikaa tasa­taan keskimääräiseen viikko­työaikaan. Lisä liit­tyy arkikielestä tut­tui­hin pekkaspäivi­in, jot­ka ovat työn­tek­i­jälle ker­tyviä pal­ka­llisia vapaapäiviä ja ne aiheutu­vat juuri työa­jan tasaamis­es­ta.

Osa yri­tyk­sistä hyö­dyn­tää työe­htosopimuk­sen mah­dol­lis­ta­maa paikallista sopimista hyvin paljon ja sään­nöl­lis­es­ti. Työ­nan­ta­ja ja päälu­ot­ta­mus­mies sopi­vat esimerkik­si jous­toista edessä ole­vien tuotan­toti­lantei­den vai­htelu­iden mukaan.

Läh­teen­mäen mukaan kuitenkin vain har­voin tulee eteen paikallisia sopimuk­sia, jois­sa työ­nan­ta­ja yrit­täisi tietois­es­ti alen­taa työn­tek­i­jöi­den palkko­ja.

– Molem­mat osa­puo­let ymmärtävät, että täl­laisia sopimuk­sia ei ole mitään järkeä tehdä, eivätkä sel­l­aiset sopimuk­set pidä. Paikalliset sopimuk­set ovat aina irti­san­ot­tavis­sa ilman syytä.

KILPAILUVÄÄRISTYMÄ ON UHKA

Läh­teen­mä­ki korostaa, että kun paikallista sopimista tehdään työ­paikoil­la, jois­sa molem­mat sopimisen osa­puo­let, niin työ­nan­ta­ja kuin koulu­tus­ta saanut päälu­ot­ta­mus­mies, ovat ammat­ti­laisia ja kokenei­ta sopi­joi­ta, syn­tyy myös tas­a­puolisia sopimuk­sia.

Kun hal­li­tus on laa­jen­ta­mas­sa paikallisen sopimisen mah­dol­lisuuk­sia myös jär­jestäy­tymät­tömään kent­tään, voi syn­tyä tilantei­ta, jois­sa toinen osa­puoli voi käyt­tää toisen tietämät­tömyyt­tä hyväk­si. Kun hal­li­tus ei aio lisätä resursse­ja eikä keino­ja sopimusten valvon­taan, sopimuk­sen heikom­mat osa­puo­let jäävät kär­simään seu­rauk­sista yksin. Usein heikom­mat osa­puo­let sopimuk­ses­sa ovat työn­tek­i­jät.

Paikallisen sopimisen laa­jen­nuk­sel­la voi olla myös huo­mat­ta­va vaiku­tus suo­ma­lais­ten yri­tys­ten kil­pailu­ase­maan koti­markki­noil­la.

Läh­teen­mä­ki las­ki, mil­laisil­la palkkakus­tan­nuk­sil­la ulko­mainen yri­tys voisi tehdä töitä Suomes­sa, jos yri­tys tek­isi teknolo­gia­te­ol­lisu­u­den työe­htosopimuk­sen mah­dol­lis­tamil­la jous­toil­la paikallisen sopimuk­sen työn­tek­i­jöi­den­sä kanssa.

Läh­teen­mäen laskel­mat koske­vat paikallis­es­ti sovit­tavaa palkkausjär­jestelmää sekä työa­jan piden­nys­tä.

Ulko­mainen yri­tys voisi saa­da jo pelkästään oma­l­la palkkausjär­jestelmäl­lä hur­jan palkkahyö­dyn koti­maisi­in kil­pail­i­joi­hin­sa näh­den.

Teknolo­gia­te­ol­lisu­u­den työe­htosopimuk­ses­sa palkkausjär­jestelmä perus­tuu yhdek­sän­por­taiseen työn­vaa­tivu­us­ryh­mit­te­lyyn sekä henkilöko­htaiseen palka­nosaan. Paikallis­es­ti on kuitenkin sovit­tavis­sa toisen­lais­es­ta palkkausjär­jestelmästä, kun­han jär­jestelmä on vähin­tään kolmi­por­tainen ja alim­mal­la por­taal­la työn­tek­i­jä saa vähin­tään työko­htaisen tun­tipalkan eli 10,02 euroa lisät­tynä viiden pros­entin henkilöko­htaisel­la palka­nos­al­la. Näin alin palk­ka pitää olla vähin­tään 10,52 euroa tun­nil­ta.

Min­imi­palkan osalta ulko­mainen työ­nan­ta­ja ei voi vielä saa­da palkkahyö­tyä suo­ma­laisi­in näh­den. Erot koros­tu­vat, kun palkkataulukos­sa nous­taan kohti vaa­ti­vam­paa työtä teke­vien työn­tek­i­jöi­den palkko­ja.

– Ero syn­tyy siitä, että paikallis­es­ti sovit­tavas­sa palkkausjär­jestelmässä työn­tek­i­jän pätevyyt­tä ei tarvitse määritel­lä muu­toin kuin alim­man palkan osalta, Läh­teen­mä­ki selit­tää.

Esimerkki­laskel­mas­sa työ­nan­ta­ja on valin­nut kolmi­por­taisen palkkausjär­jestelmän, jos­sa alin palk­ka on siis määritet­ty työe­htosopimuk­sen mukaises­ti 10,52 euroon tun­nil­ta, mut­ta seu­raav­il­la työn­vaa­tivu­us­portail­la tun­tipalk­ka nousee vain eurol­la ja henkilöko­htaista palka­nosaa ei mak­se­ta.

Näin paikallisen sopimuk­sen mukaan keski­ta­son palkkaa saa­van työn­tek­i­jän vuosian­siot ovat yli 6 000 euroa pienem­mät kuin palkkarak­en­teen mukaista keskian­sio­ta saa­van työn­tek­i­jän palk­ka on.

Ero nousee läh­es 15 000 euroon, kun ver­rataan paikallisen sopimuk­sen vaa­ti­vam­paa työtä tekevän työn­tek­i­jän vuosian­sio­ta palkkarak­en­teen mukaiseen ylimpään tasoon.

TYÖAIKAPIDENNYS LEVENTÄÄ PALKKAEROA

Vielä suurem­mat erot syn­tyvät, jos työ­nan­ta­ja käyt­tää hyödyk­seen työe­htosopimuk­sen pyhäko­r­vauk­si­in ja keskimääräiseen viikko­työaikaan liit­tyviä paikallisen sopimisen mah­dol­lisuuk­sia.

Työe­htosopimuk­sen mukaan työa­jan tasaamis­va­paat, eli pekkas­va­paat 100 tun­tia ja arkipy­hät 72 tun­tia, voidaan sopia työa­jak­si. Työa­jak­si sopimi­nen tarkoit­taa sitä, että tehdyt työ­tun­nit ovat osa sään­nöl­listä työaikaa. Muu­toin ne oli­si­vat vapai­ta tai ylitöitä.

Laskelmis­sa on arvioitu piden­nyk­sen vaiku­tus­ta tilanteessa, jos­sa molem­mat työn­tek­i­jät tekevät saman ver­ran töitä. Toinen vain tekee työt sään­nöl­lisen työa­jan puit­teis­sa, kos­ka siitä on sovit­tu paikallisel­la sopimuk­sel­la. Toinen tekee saman työa­jan, mut­ta työe­htosopimuk­sen mukaises­ti.

Min­imi­palkkaa paikallisen sopimuk­sen mukaan ansait­se­van työn­tek­i­jän vuosian­siot jäävät näin ver­tailu­palkkaa pienem­mäk­si. Huimin ero palkois­sa on huip­puam­mat­ti­lais­ten kohdal­la, melkein 20 000 euroa.

– Laskel­ma näyt­tää eroa urakkalu­on­teisi­in tai komen­nustyöko­hteisi­in liit­tyvis­sä töis­sä. On kuitenkin aivan var­ma, että jos ulko­mainen yri­tys tar­joaa urakkaa, jos­sa huip­puam­mat­ti­lais­ten työtä tar­jo­taan yli 40 pros­ent­tia halvem­mal­la kuin koti­maisen yri­tyk­sen tar­jouk­ses­sa, ulko­mainen yri­tys saa urakan, Läh­teen­mä­ki sanoo.

On myös selvää, että suo­ma­lais­ten työn­tek­i­jöi­den palkka­paine kas­vaa, jos suo­ma­laiset yri­tyk­set alka­vat hävitä tar­jouskil­pailuis­sa ulko­maisille kil­pail­i­joilleen jär­jestelmä­muu­tosten vuok­si. Nykyään suo­ma­laisen yri­tyk­sen on läh­es mah­do­ton­ta alen­taa palkko­ja.

– Kun työn­tek­i­jälle on muo­dos­tunut tietyn­ta­soinen niin san­ot­tu aika­palk­ka, sitä ei voi pudot­taa ilman irti­sanomis­pe­rustet­ta, Läh­teen­mä­ki sanoo.

Palkkausjär­jestelmän ja työa­jan piden­nyk­sen lisäk­si palkkaero­ja voisi kas­vat­taa sopi­mal­la paikallis­es­ti esimerkik­si yli­työko­r­vauk­sista ja työkomen­nuk­seen liit­tyvistä kus­tan­nuk­sista.

– Uhkaku­va näis­sä kaikissa muu­tok­sis­sa on se, että työ­nan­ta­ja käyt­tää näitä mah­dol­lisuuk­sia hyväk­seen niin, että hän alkaa tehdä sopimuk­sia henkilöi­den kanssa, jot­ka eivät ymmär­rä työe­htoa­sioista yhtään mitään. Näin työ­nan­ta­ja saa kohtu­u­ton­ta kil­pailue­t­ua mui­hin näh­den.

Paikallinen sopiminen vaatii kokemusta ja ymmärrystä

– Hyvin laa­jal­la skaalal­la on sovit­tu asioista. Työn alla ovat juuri muu­tok­set aiem­min tehtyyn sopimuk­seen kor­vaa­van työn käytän­teistä, Reka Kaapeli Oy Keu­ru­un päälu­ot­ta­mus­mies Ville Ranta­nen ker­too paikallis­es­ta sopimis­es­ta.

Ranta­nen on toimin­ut Keu­ru­ul­la päälu­ot­ta­mus­miehenä jo vuosia, ja sinä aikana hän on neu­votel­lut paikallisia sopimuk­sia esimerkik­si työaikaan, lomi­in, kan­nustin­palkkio­jär­jestelmään ja komen­nus­mi­esten käytän­töi­hin liit­tyvistä asioista. Kir­jo on laa­ja ja pitkä.

– Olemme tehneet paikallisia sopimuk­sia, paikallisia käytän­teitä ja niiden tarken­nuk­sia ja sopi­neet sovi­tun soveltamis­es­ta. Neu­vot­telui­ta on käy­ty hyvässä hengessä ja kunkin henkilöstöryh­män intresse­jä huomioiden.

Vuosien päälu­ot­ta­mus­mieskoke­muk­sen turvin Ranta­nen ei koe, että paikallises­sa sopimises­sa olisi suuria haastei­ta. Reka Kaapelil­la neu­vot­telukult­tuuri on hyvä ja asioista halu­taan aina sopia.

– Yleen­sä asioi­hin on aikaa tutus­tua, miet­tiä ja tutkia, miten ne voisi hoitaa. Yhdessä työ­nan­ta­jan kanssa mietitään, miten saadaan aikaan molem­min puolisi­in tarpeisi­in sopi­va paikalli­nen sopimus, Ranta­nen sanoo.

– Ja täy­tyy toki muis­taa, että jos esimerkik­si sovi­taan jonkun yksit­täisen osas­ton tai työn­tek­i­järyh­män asioista, keskustel­laan ensin sen osas­ton tai työhuonekun­nan kanssa asia yhdessä läpi ja pohdi­taan vai­h­toe­hto­ja.

Liiton tuki on Rantasen mukaan myös tärkeä neu­vot­teluis­sa. Vaik­ka hän tietää ja pystyy vuosien koke­muk­sel­laan sopi­maan asioista, liitos­ta tai aluekeskuk­ses­ta voi hakea omille näke­myk­sille vahvis­tus­ta. Jois­sakin harv­inaisim­mis­sa tapauk­sis­sa hän saat­taa kysyä neu­voa liitos­ta.

KIRJOISTA LUKEMALLA EI OPI VARMUUTTA

Ranta­nen ei usko, että aivan kuka tahansa työn­tek­i­jöi­den edus­ta­ja pysty­isi tekemään hyviä paikallisia sopimuk­sia. Hal­li­tus ehdot­taa, että paikalli­nen sopimus voitaisi­in tehdä luot­ta­mus­val­tu­ute­tun tai henkilöstön kanssa yhdessä, mikäli luot­ta­mus­mi­estä ei ole yri­tyk­sessä.

– On tämä itseltänikin vaat­in­ut kurssi­tus­ta ja vuosien työtä. Lisäk­si on ollut liiton tuki takana, Ranta­nen pohtii.

– Jos luot­ta­mus­miehen hom­mi­in lähdet ja vaik­ka olisikin tietoisu­ut­ta ja pere­htyneisyyt­tä aiheeseen, täy­tyy ihmisel­lä olla tiet­ty var­muus sopimiseen. Sitä var­muut­ta ei kir­joista luke­mal­la tule.

Sopimi­nen vaatii ymmär­rystä asioista ja siitä kenen puoles­ta sovi­taan ja mitä sovi­taan.

Rantasen mielestä hal­li­tuk­sen ehdo­tus vaatisi, että yri­tyk­sen työn­tek­i­jät oli­si­vat valveu­tunei­ta.

– Mut­ta mik­si he sit­ten val­it­si­si­vat kesku­ud­estaan muun­laista henkilöä [kuin luot­ta­mus­mi­estä] edus­ta­maan heitä neu­vot­teluis­sa, Ranta­nen kysyy.

– En pidä kan­natet­ta­vana aja­tus­ta, että kuka vaan ja kenen tahansa puoles­ta voisi sopia asioista. Sopimi­nen vaatii ymmär­rystä asioista ja siitä kenen puoles­ta sovi­taan ja mitä sovi­taan. Muu­tose­hdo­tuk­set tekevät sopimuskent­tää tur­vat­tomam­mak­si.

SUURESTA NEUVOTTELU-URAKASTA SELVITTIIN KOKEMUKSELLA

Muu­ta­ma vuosi sit­ten raakamän­työljys­tä erikoiskemikaale­ja jalostaval­la Kra­ton Chem­i­calil­la tehti­in iso muu­tos. Yhtiö vai­h­toi paperi­te­ol­lisu­u­den työe­htosopimuk­ses­ta kemi­an perus­te­ol­lisu­u­den työe­htosopimuk­seen. Työe­htosopimus­vai­h­dok­ses­ta seurasi myös paljon paikallis­es­ti sovit­tavaa, ker­too päälu­ot­ta­mus­mies Marko Käpy­nen.

– Neu­vot­telui­hin kului aikaa yhteen­sä 1,5–2 vuot­ta. Siinä neu­votelti­in hyvin monista asioista. Lähtöko­h­ta vai­h­dok­ses­sa oli, että meil­lä vuosian­siot ja työe­hdot pysy­i­sivät kaikil­la suurin piirtein ennal­laan. Mielestäni me tässä aika hyvin onnis­tu­imme, Käpy­nen sanoo.

Nyt Kra­tonil­la on menos­sa seu­ran­ta­jak­so, jos­sa seu­rataan työn­tek­i­jöi­den palkkake­hi­tys­tä ja ver­rataan palkko­ja paperi­te­ol­lisu­u­den palkkake­hi­tyk­seen. Tehtyjä sopimuk­sia voidaan vielä viila­ta, jos havaitaan, että kehi­tyk­sessä on epä­suh­taa.

Käpy­nen ker­too, että he hoiti­vat työ­nan­ta­jan kanssa sopimus­neu­vot­te­lut pääosin keskenään. Neu­vot­teluis­sa oli mukana aina sama määrä henkilöstön ja työ­nan­ta­jan edus­ta­jia. Liit­toa tarvit­ti­in varmis­ta­maan, että sovi­tut asi­at menevät oikein.

– Jos olisin ollut täysin uusi luot­ta­mus­miehenä, en koe, että olisin selvin­nyt neu­vot­teluista. Min­ul­la on kuitenkin jo vuosien koke­mus päälu­ot­ta­mus­miehenä ja sik­si on tunne, että pär­jään. Siinä kohtaa kun halusin varmis­taa, että kaik­ki menee var­masti oikein, tarvitsin liiton tukea. Myös liiton lasken­ta-apu palkkataulukoiden muo­dos­tuk­ses­sa oli tärkeä.

YMMÄRRYSTÄ PITÄÄ OLLA MOLEMMIN PUOLIN

Käpy­nen ei usko, että kuka tahansa vas­ta-alka­jalu­ot­ta­mus­mies tai tavalli­nen työn­tek­i­jä olisi selvin­nyt Kra­tonin kaltais­es­ta paikallis­ten sopimusten neu­vot­telu-urakas­ta.

– Siinä on niin paljon asioi­ta, joi­ta pitää ottaa huomioon. Jos henkilöl­lä ei ole tietoa ja ymmär­rystä, neu­vot­teluista ei tule mitään. Tämä tarkoit­taa, että ymmär­rystä pitää olla sekä työn­tek­i­jä- että työ­nan­ta­japuolel­la, Käpy­nen sanoo.

– Meil­lä oli onnek­si erit­täin kyvykäs hr-henkilö. Näin sopimuk­sia oli help­po tehdä, kun molem­min puolin oli ymmär­rystä. Mut­ta näin ei var­masti ole jokaises­sa yri­tyk­sessä. Ymmär­rystä puut­tuu myös työ­nan­ta­jil­ta.

Luulen, että työ­nan­ta­jatkaan eivät oikein ymmär­rä, mitä he ovat halu­a­mas­sa.

Käpy­nen ihmettelee, mik­si työ­nan­ta­jien jär­jestäy­tynyt kent­tä ei ase­tu vas­tus­ta­maan hal­li­tuk­sen ehdo­tus­ta laa­jen­taa paikallista sopimista myös jär­jestäy­tymät­tömi­in työ­nan­ta­ji­in.

– Luulen, että työ­nan­ta­jatkaan eivät oikein ymmär­rä, mitä he ovat halu­a­mas­sa. Tästä ei seu­raa muu­ta kuin iso sop­pa, Käpy­nen arvioi.

– Näen niin, että laa­jen­nus heiken­tää jär­jestäy­tynei­den työ­nan­ta­jien ase­maa ja vahvis­taa villin ken­tän puol­ta.

Uhka paikallisen sopimisen laa­jen­nuk­ses­sa on Käpy­sen mukaan se, että työ­nan­ta­jien hyväk­sikäyt­tömah­dol­lisu­udet vain lisään­tyvät.

– Jär­jestäy­tymät­tömässä ken­tässä saat­taa olla työ­nan­ta­jia, jot­ka pyrkivät käyt­tämään hyväk­si työn­tek­i­jöi­den tietämät­tömyyt­tä.

Kiinnostus luottamusmieskoulutukseen on kasvussa

Luot­ta­mus­mi­esten uran alku­taipaleelle on tar­jol­la start­tikurssi, jos­sa ker­ro­taan muun muas­sa koulut­tau­tu­mis­mah­dol­lisuuk­sista ja liiton tues­ta tehtävän hoitoon.

Luot­ta­mus­miehille tarkoite­tul­la perus- ja sitä seu­raaval­la jatkokurssil­la on tar­jol­la tutus­tu­mista työlain­säädän­töön sekä työ­suh­teen sään­nös­lähteisi­in mut­ta myös mui­hin työ­suh­teeseen vaikut­tavi­in asioi­hin. Kurssil­la käy­dään läpi muun muas­sa työe­htosopimuk­sen merk­i­tys suh­teessa työlain­säädän­töön.

– Tavoite on, että luot­ta­mushenkilöt tietävät kana­vat, mis­tä tietoa voi hakea sekä myös osaisi­vat itsenäis­es­ti etsiä sitä tarvit­taes­sa, Teol­lisu­us­li­iton koulu­tusasiantun­ti­ja Timo Lehto ker­too.

– Kurs­seil­la on myös neu­vot­te­lu­taidon opas­tus­ta. Osa kurssi­lai­sista kohtaa elämän­sä ensim­mäistä ker­taa neu­vot­te­lu­ti­lanteen luot­ta­mus­mi­este­htävässään.

Jatkokurssil­la puolestaan sovel­letaan peruskurssien oppe­ja käytän­töön ja opetel­laan muun muas­sa puhe­vi­estin­tää ja yri­tys­talout­ta.

– Perus- ja jatkokurssien kesto on yhteen­sä kolme viikkoa. Kaik­ki luot­ta­mus­miehet eivät ole käyneet koulu­tuk­sis­sa. Viimeis­ten kah­den vuo­den aikana kurssimme ovat kuitenkin olleet muka­van suosit­tu­ja.

Perus- ja jatkok­oulu­tuk­sen suorit­taneil­la opiske­li­joil­la on mah­dol­lisu­us saa­da opin­topis­teitä kurssin hyväksy­tysti suoritet­tuaan Ope­tushal­li­tuk­sen Kos­ki-rek­isteri­in. Lehdon mukaan läh­es kaik­ki kurssi­laiset ovat opin­topis­teet halun­neet ja myös saa­neet merkin­nän. Perusk­oulu­tuk­sen lisäk­si useil­ta täy­den­nyskurs­seil­ta on myös mah­dol­lisu­us saa­da opin­topis­teitä.

Kiin­nos­tus mui­hinkin kuin vain luot­ta­mus­miesk­oulu­tuk­si­in on nous­sut.

Perus- ja täy­den­nyskurssien lisäk­si luot­ta­mus­miehille on tar­jol­la viikon­lop­puk­oulu­tuk­sia kaikil­la toim­inta-alueil­la useista eri aihep­i­ireistä. Kaikil­la toim­inta-alueil­la kurssien sisältö on sama. Näin pyritään saa­maan sama tieto kaikille toim­inta-alueesta riip­pumat­ta.

Lehdon mukaan kiin­nos­tus luot­ta­mus­miesk­oulu­tuk­seen on nous­sut viime vuosi­na. Yksit­täistä syytä kiin­nos­tuk­sen kasvu­un ei ole.

– Osit­tain siihen var­masti on syynä tekemämme muu­tok­set koulu­tu­so­hjelmis­samme, mut­ta myös viimeaikaiset muu­tok­set työ­markki­noil­la näkyvät. Esimerkik­si mekaanis­es­ta met­sä­te­ol­lisu­ud­es­ta pois­tu­i­v­at yleis­si­to­vat työe­htosopimuk­set ja on vain yri­tysko­htaisia työe­htosopimuk­sia, Lehto sanoo.

– Kiin­nos­tus mui­hinkin kuin vain luot­ta­mus­miesk­oulu­tuk­si­in on nous­sut.

Lehto on huolis­saan hal­li­tuk­sen työ­markki­noi­ta koske­vista muu­tose­hdo­tuk­sista. Mikäli muu­tok­set menevät sel­l­aise­naan läpi, luot­ta­mus­mi­esten ase­ma työ­paikoil­la uhkaa heiketä olemat­tomi­in.

– Val­i­taanko tule­vaisu­udessa luot­ta­mus­miehiä enää ollenkaan työ­paikoille, Lehto kysyy.

– Onko tule­vaisu­udessa enem­män yri­tysko­htaisia työe­htosopimuk­sia? Tämä on uhkaku­va, joka kan­nat­taa ottaa tosis­saan ja suh­tau­tua siihen real­is­tis­es­ti. Miten käy, jos isot sopimusalamme eivät enää tek­isi ylis­si­tovia työe­htosopimuk­sia? Eri­ar­voisu­us yri­tyk­sis­sä kas­vaa, kun osas­sa tulee ole­maan työe­htosopimuk­set ja osas­sa ei.