Timo Eklund: Kuinka pärjä­tään luot­ta­muk­sen kadottua?

Työmark­ki­na­ti­lan­teen tuleh­tu­mista on seurattu useam­man kuukau­den ajan. Suomen halli­tus pyrkii tasa­pai­not­ta­maan julkista taloutta, lisää­mään työl­li­syyttä ja paran­ta­maan kilpai­lu­ky­kyä voimak­kain toimin.

Leik­kaus­ten maksa­jina ovat työt­tö­mät, heikosti toimen­tu­le­vat ja työn­te­ki­jät. Samalla halli­tus iskee ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen tärkeim­piin tuki­pi­la­rei­hin: lakko-oikeu­teen, luot­ta­mus­mies­ten asemaan ja pidem­mällä aika­vä­lillä myös työeh­to­so­pi­muk­siin. Suurelle osalle toimista, kuten paikal­li­selle sopi­mi­selle ja työeh­to­jen heiken­nyk­sille, ei ole kyetty osoit­ta­maan työl­li­syyttä tai julkista taloutta vahvis­ta­via vaikutuksia.

Samaan aikaan poliit­tis­ten lakko­jen talou­del­li­sista vaiku­tuk­sista on esitetty laskel­mia. Osa laskel­mista koskee lyhyen aika­vä­lin mene­tyk­siä. On myös arvioitu pidem­män ajan vaiku­tuk­sia, kun Suomen houkut­te­le­vuus inves­toin­ti­koh­teena heiken­tyy väite­tysti. On totta, että liit­to­jen toimen­pi­teet ovat erit­täin voimak­kaita. Työnan­ta­ja­puo­len laskel­mat kahden miljar­din talous­vai­ku­tuk­sista voivat olla lähellä totuutta.

Luot­ta­muk­sen romah­taessa mene­tämme kyvyn selvitä vaikeista tilan­teista ja luoda kulloi­seen­kin tilan­tee­seen sopi­vat ratkaisut.

Kaksi miljar­dia euroa valtava summa. Sitä ei voi kiis­tää. Yksi asia on kuiten­kin jäänyt vähem­mälle huomiolle. Työnan­ta­ja­puo­len ja halli­tuk­sen toimien takia suoma­lai­nen teol­li­suus on menet­tä­mässä ehdot­to­man kilpai­lu­ky­ky­valt­tinsa – työmark­ki­naos­a­puol­ten väli­sen luot­ta­muk­sen ja kyvyn raken­ta­vaan yhteis­työn. Sen rinnalla poliit­tis­ten lakko­jen hinta on pieni.

Luot­ta­muk­sen romah­taessa mene­tämme kyvyn selvitä vaikeista tilan­teista ja luoda kulloi­seen­kin tilan­tee­seen sopi­vat ratkai­sut. Tämä pitää paik­kansa työpaik­ka­ta­solla ja myös kansal­li­sella ja liit­to­ta­solla. Luot­ta­muk­sen lisäksi halli­tus heiken­tää sopi­mi­sen kannalta oleel­li­sia raken­teita, kuten luot­ta­mus­mies­jär­jes­tel­mää, joka on mahdol­lis­ta­nut yritys­koh­tai­set jous­tot vaikeissa tilanteissa.

Suomen teol­li­suus on pärjän­nyt heikom­min kuin pohjois­mai­set verrok­kinsa. Kansain­vä­li­sessä vertai­lussa pärjäämme kuiten­kin hyvin. Pohjois­mai­nen luot­ta­muk­seen perus­tuva järjes­telmä ja toimin­ta­kult­tuuri on ollut voima­vara. Vielä enem­män sopi­mi­sen kult­tuu­rista on hyödytty esimer­kiksi Ruot­sissa, missä luot­ta­musta on ollut meitä enem­män. Jos luot­ta­mus ja kyky yhteis­työ­hön hävi­te­tään, teol­li­suus menet­tää paljon enem­män kuin moni on tullut ajatelleeksi.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton erikoistutkija.