Tuhotusta venäläistankista rannekelloja

18.1.2024

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT PEKKA ELOMAA

”Haluan tehdä jostain pahasta jotain hyvää”, perustelee kelloja valmistava Leo Winter. Projektin tuotoista puolet lahjoitetaan Ukrainaan orpolapsien auttamiseen.

LEO WINTER

Helsinki
Mikromekaanikko

Kaikki sai alkunsa keväällä 2022, kun Espoossa sijaitsevaa Kelloseppäkoulua käynyt Leo Winter jutteli muiden opiskelijoiden kanssa siitä, millaisen kurssikellon kukin aikoisi tehdä.

– Joku kaveri sanoi, että tekee pronssista. Joku suunnitteli, että tekee 316L:stä eli ruostumattomasta teräksestä tai titaanista.

Tuolloin elettiin hetkiä, jolloin Venäjän raaka hyökkäyssota Ukrainaan oli juuri alkanut.

– Heitin itse puoliksi läpällä, että haluaisin tehdä kellon vaikka pudotetusta venäläishelikopterista. Porukka oli että vau, tuo olisi kova.

Leo Winterin Ctrl-Z-kellon runko on valmistettu Ukrainan sodassa tuhotun venäläisen T-90-panssarivaunun romuteräksestä.

”TÄÄLLÄ OLISI YKSI TUHOTTU TANKKI”

Winter alkoi kypsytellä ajatusta. Hän otti yhteyttä moneen tahoon, kuten ulkoministeriöön ja Ukrainan Suomen-lähetystöön, mutta suunnitelman toteuttaminen osoittautui hankalaksi. Lopulta asia järjestyi Suomen ukrainalaisten yhdistyksen kontaktien kautta. Eräänä päivänä viime vuoden talvella puhelin soi: suomenukrainalainen taistelija soitti Winterille suoraan rintamalta.

– Hän kyseli, millaista materiaalia minä haluaisin. Vähän myöhemmin hän soitti uudestaan, että täällä olisi tällaista tuhottua T-90-tankkia ja siinä olisi sopivia paloja, otetaanko nämä mukaan?

Tankin sota oli päättynyt Donetskissa, vajaan 50 kilometrin päässä Bahmutista. Soittaja ryhtyi kavereineen toimeen.

– He raahasivat kappaleet maastosta. Tuuman paksuista teräspanssaria, järjettömän painavaa. Suomeen ne toi pakettiautolla ihminen, joka vie Ukrainaan humanitääristä apua.

KELLONTEKO ON TYÖLÄSTÄ JA VAATII MONTA KÄSIPARIA

Winter valmistui joulukuun alussa. Hän on 32-vuotias kolmen lapsen isä, joka aiemmin on opiskellut muun muassa teatterialaa ja pedagogiikkaa sekä työskennellyt Viking Linen laivoilla.

– Kelloseppäkoulu on ammattikoulu, jossa iso enemmistö opiskelijoista on aikuisia. Hain sinne, koska olen aina tykännyt tehdä käsilläni.

Nyt hän tekee kelloja kaverinsa verstaalla ja etsii osa-aikatöitä.

– Haluaisin samanaikaisesti tehdä sekä tätä kelloprojektia että saada varman toimeentulon. Nyt käytän kelloihin ison osan ajastani, mutta elantoa tästä ei tule ainakaan vielä.

Nyt käytän kelloihin ison osan ajastani, mutta elantoa tästä ei tule ainakaan vielä.

Kelloseppäkoulussa on kelloseppälinja ja mikromekaanikkolinja, jolla Winter opiskeli. Hän ei siis itse ole kelloseppä, mutta oppi koulussa perusasiat myös kellojen tekemisestä.

– Kun sain ne panssarin palat, huomasin kyllä pian, että omat koneistustaidot ja käytössä olevat koneet eivät riittäneet. Materiaali oli vääntynyttä ja vaikeaa työstää. Yksi konetehdas lupasi lankasahata minulle aihioita, ja aloin tehdä niistä.

Muutenkin projektissa on mukana apujoukkoja, sillä kellon valmistamisessa on useita työvaiheita.

– Kuorten viimeistelyn hoitaa yksi ihminen, pinnoituksen toinen. Koneisto tulee valmiina, mutta tuttu kelloseppä vastaa sen huollosta ja kuntoon laittamisesta. Nahkahihnan tekijä on yksi, ja myyntipakkausta on tekemässä kaksi. Lisäksi numerolaatta ja kellotaulu tulevat erikseen, luettelee Winter.

Kellon pakkauskin on teemaan sopiva: kansi on puuta, pohja tehty tykin ammuksen hylsystä.

Ctrl-Z -kellon tuotosta menee puolet sotaorvoiksi jääneiden ukrainalaislasten tukemiseen.

MITÄTÖIDÄÄN Z-OPERAATIO

Kellon nimenä on Ctrl–Z. Se on tietokonekomento, jolla toiminnon voi peruuttaa. Z on myös tunnus, jota Venäjä on käyttänyt sotapropagandassaan. Niinpä nimi sopii tuhotusta venäläistankista tehdylle esineelle.

– Muotokielessä olen pyrkinyt siihen, että kello olisi vähän raffi, Winter kertoo.

Hintaa kellolla on 7 500 euroa. Se saattaa jonkun mielestä kuulostaa paljolta, mutta myyntihinnasta annetaan 50 prosenttia sotaorvoiksi jääneiden ukrainalaislasten tukemiseen, ja työ vaatii kovaa ammattitaitoa. Yksittäiselle tekijälle jäävä siivu ei ole suuri.

– Varmaan 40–60 työtuntia menee yhteen kelloon. Materiaalit maksavat, ja monet merkkikellothan ovat paljon kalliimpiakin, sanoo Winter.

Toistaiseksi kelloista on tehty seitsemän tilausta. Kaksi on mennyt kaupaksi yksityishenkilöille, ja viisi Winter on lahjoittanut sotilaille, jotka hankkivat hänelle panssarinkappaleet.

– Kolme heistä on kaatunut. Heidän kellonsa lähetetään heidän perheilleen.

 

Kelloprojektin sivut: www.rebuildwatches.com