Tuhotusta venäläis­tan­kista rannekelloja

18.1.2024

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT PEKKA ELOMAA

”Haluan tehdä jostain pahasta jotain hyvää”, perus­telee kelloja valmis­tava Leo Winter. Projektin tuotoista puolet lahjoi­te­taan Ukrai­naan orpolap­sien auttamiseen.

LEO WINTER

Helsinki
Mikro­me­kaa­nikko

Kaikki sai alkunsa keväällä 2022, kun Espoossa sijait­sevaa Kello­sep­pä­koulua käynyt Leo Winter jutteli muiden opiske­li­joiden kanssa siitä, millaisen kurssi­kellon kukin aikoisi tehdä.

– Joku kaveri sanoi, että tekee prons­sista. Joku suunnit­teli, että tekee 316L:stä eli ruostu­mat­to­masta teräk­sestä tai titaanista.

Tuolloin elettiin hetkiä, jolloin Venäjän raaka hyökkäys­sota Ukrai­naan oli juuri alkanut.

– Heitin itse puoliksi läpällä, että haluaisin tehdä kellon vaikka pudote­tusta venäläis­he­li­kop­te­rista. Porukka oli että vau, tuo olisi kova.

Leo Winterin Ctrl-Z-kellon runko on valmis­tettu Ukrainan sodassa tuhotun venäläisen T‑90-panssa­ri­vaunun romuteräksestä.

”TÄÄLLÄ OLISI YKSI TUHOTTU TANKKI”

Winter alkoi kypsy­tellä ajatusta. Hän otti yhteyttä moneen tahoon, kuten ulkomi­nis­te­riöön ja Ukrainan Suomen-lähetys­töön, mutta suunni­telman toteut­ta­minen osoit­tautui hanka­laksi. Lopulta asia järjestyi Suomen ukrai­na­laisten yhdis­tyksen kontak­tien kautta. Eräänä päivänä viime vuoden talvella puhelin soi: suome­nu­krai­na­lainen taiste­lija soitti Winte­rille suoraan rintamalta.

– Hän kyseli, millaista materi­aalia minä haluaisin. Vähän myöhemmin hän soitti uudes­taan, että täällä olisi tällaista tuhottua T‑90-tankkia ja siinä olisi sopivia paloja, otetaanko nämä mukaan?

Tankin sota oli päättynyt Donets­kissa, vajaan 50 kilometrin päässä Bahmu­tista. Soittaja ryhtyi kaverei­neen toimeen.

– He raaha­sivat kappa­leet maastosta. Tuuman paksuista teräs­pans­saria, järjet­tömän painavaa. Suomeen ne toi paket­ti­au­tolla ihminen, joka vie Ukrai­naan humani­tää­ristä apua.

KELLONTEKO ON TYÖLÄSTÄ JA VAATII MONTA KÄSIPARIA

Winter valmistui joulu­kuun alussa. Hän on 32-vuotias kolmen lapsen isä, joka aiemmin on opiskellut muun muassa teatte­rialaa ja pedago­giikkaa sekä työsken­nellyt Viking Linen laivoilla.

– Kello­sep­pä­koulu on ammat­ti­koulu, jossa iso enemmistö opiske­li­joista on aikuisia. Hain sinne, koska olen aina tykännyt tehdä käsilläni.

Nyt hän tekee kelloja kaverinsa verstaalla ja etsii osa-aikatöitä.

– Haluaisin saman­ai­kai­sesti tehdä sekä tätä kello­pro­jektia että saada varman toimeen­tulon. Nyt käytän kelloihin ison osan ajastani, mutta elantoa tästä ei tule ainakaan vielä.

Nyt käytän kelloihin ison osan ajastani, mutta elantoa tästä ei tule ainakaan vielä.

Kello­sep­pä­kou­lussa on kello­sep­pä­linja ja mikro­me­kaa­nik­ko­linja, jolla Winter opiskeli. Hän ei siis itse ole kello­seppä, mutta oppi koulussa perus­asiat myös kellojen tekemisestä.

– Kun sain ne panssarin palat, huomasin kyllä pian, että omat koneis­tus­taidot ja käytössä olevat koneet eivät riittä­neet. Materi­aali oli väänty­nyttä ja vaikeaa työstää. Yksi konetehdas lupasi lanka­sa­hata minulle aihioita, ja aloin tehdä niistä.

Muutenkin projek­tissa on mukana apujouk­koja, sillä kellon valmis­ta­mi­sessa on useita työvaiheita.

– Kuorten viimeis­telyn hoitaa yksi ihminen, pinnoi­tuksen toinen. Koneisto tulee valmiina, mutta tuttu kello­seppä vastaa sen huollosta ja kuntoon laitta­mi­sesta. Nahka­hihnan tekijä on yksi, ja myynti­pak­kausta on tekemässä kaksi. Lisäksi numero­laatta ja kello­taulu tulevat erikseen, luettelee Winter.

Kellon pakkauskin on teemaan sopiva: kansi on puuta, pohja tehty tykin ammuksen hylsystä.

Ctrl‑Z ‑kellon tuotosta menee puolet sotaor­voiksi jääneiden ukrai­na­lais­lasten tukemiseen.

MITÄTÖIDÄÄN Z‑OPERAATIO

Kellon nimenä on Ctrl–Z. Se on tieto­ko­ne­ko­mento, jolla toiminnon voi peruuttaa. Z on myös tunnus, jota Venäjä on käyttänyt sotapro­pa­gan­das­saan. Niinpä nimi sopii tuhotusta venäläis­tan­kista tehdylle esineelle.

– Muoto­kie­lessä olen pyrkinyt siihen, että kello olisi vähän raffi, Winter kertoo.

Hintaa kellolla on 7 500 euroa. Se saattaa jonkun mielestä kuulostaa paljolta, mutta myynti­hin­nasta annetaan 50 prosenttia sotaor­voiksi jääneiden ukrai­na­lais­lasten tukemi­seen, ja työ vaatii kovaa ammat­ti­taitoa. Yksit­täi­selle tekijälle jäävä siivu ei ole suuri.

– Varmaan 40–60 työtuntia menee yhteen kelloon. Materi­aalit maksavat, ja monet merkki­kel­lothan ovat paljon kalliim­piakin, sanoo Winter.

Toistai­seksi kelloista on tehty seitsemän tilausta. Kaksi on mennyt kaupaksi yksityis­hen­ki­löille, ja viisi Winter on lahjoit­tanut sotilaille, jotka hankkivat hänelle panssarinkappaleet.

– Kolme heistä on kaatunut. Heidän kellonsa lähete­tään heidän perheilleen.

 

Kello­pro­jektin sivut: www.rebuildwatches.com