Tuho­tusta venä­läis­tan­kista rannekelloja

LEO WINTER

Helsinki
Mikro­me­kaa­nikko

Kaikki sai alkunsa keväällä 2022, kun Espoossa sijait­se­vaa Kello­sep­pä­kou­lua käynyt Leo Winter jutteli muiden opis­ke­li­joi­den kanssa siitä, millai­sen kurs­si­kel­lon kukin aikoisi tehdä.

– Joku kaveri sanoi, että tekee prons­sista. Joku suun­nit­teli, että tekee 316L:stä eli ruos­tu­mat­to­masta teräk­sestä tai titaanista.

Tuol­loin elet­tiin hetkiä, jolloin Venä­jän raaka hyök­käys­sota Ukrai­naan oli juuri alkanut.

– Heitin itse puoliksi läpällä, että haluai­sin tehdä kellon vaikka pudo­te­tusta venä­läis­he­li­kop­te­rista. Porukka oli että vau, tuo olisi kova.

”TÄÄLLÄ OLISI YKSI TUHOTTU TANKKI”

Winter alkoi kypsy­tellä ajatusta. Hän otti yhteyttä moneen tahoon, kuten ulko­mi­nis­te­ri­öön ja Ukrai­nan Suomen-lähe­tys­töön, mutta suun­ni­tel­man toteut­ta­mi­nen osoit­tau­tui hanka­laksi. Lopulta asia järjes­tyi Suomen ukrai­na­lais­ten yhdis­tyk­sen kontak­tien kautta. Eräänä päivänä viime vuoden talvella puhe­lin soi: suome­nu­krai­na­lai­nen tais­te­lija soitti Winte­rille suoraan rintamalta.

– Hän kyseli, millaista mate­ri­aa­lia minä haluai­sin. Vähän myöhem­min hän soitti uudes­taan, että täällä olisi tällaista tuhot­tua T‑90-tank­kia ja siinä olisi sopi­via paloja, otetaanko nämä mukaan?

Tankin sota oli päät­ty­nyt Donets­kissa, vajaan 50 kilo­met­rin päässä Bahmu­tista. Soit­taja ryhtyi kave­rei­neen toimeen.

– He raaha­si­vat kappa­leet maas­tosta. Tuuman paksuista teräs­pans­sa­ria, järjet­tö­män paina­vaa. Suomeen ne toi paket­ti­au­tolla ihmi­nen, joka vie Ukrai­naan huma­ni­tää­ristä apua.

KELLONTEKO ON TYÖLÄSTÄ JA VAATII MONTA KÄSIPARIA

Winter valmis­tui joulu­kuun alussa. Hän on 32-vuotias kolmen lapsen isä, joka aiem­min on opis­kel­lut muun muassa teat­te­ria­laa ja peda­go­giik­kaa sekä työs­ken­nel­lyt Viking Linen laivoilla.

– Kello­sep­pä­koulu on ammat­ti­koulu, jossa iso enem­mistö opis­ke­li­joista on aikui­sia. Hain sinne, koska olen aina tykän­nyt tehdä käsilläni.

Nyt hän tekee kelloja kave­rinsa vers­taalla ja etsii osa-aikatöitä.

– Haluai­sin saman­ai­kai­sesti tehdä sekä tätä kello­pro­jek­tia että saada varman toimeen­tu­lon. Nyt käytän kelloi­hin ison osan ajas­tani, mutta elan­toa tästä ei tule aina­kaan vielä.

Nyt käytän kelloi­hin ison osan ajas­tani, mutta elan­toa tästä ei tule aina­kaan vielä.

Kello­sep­pä­kou­lussa on kello­sep­pä­linja ja mikro­me­kaa­nik­ko­linja, jolla Winter opis­keli. Hän ei siis itse ole kello­seppä, mutta oppi koulussa perus­asiat myös kello­jen tekemisestä.

– Kun sain ne pans­sa­rin palat, huoma­sin kyllä pian, että omat koneis­tus­tai­dot ja käytössä olevat koneet eivät riit­tä­neet. Mate­ri­aali oli vään­ty­nyttä ja vaikeaa työs­tää. Yksi kone­teh­das lupasi lanka­sa­hata minulle aihioita, ja aloin tehdä niistä.

Muuten­kin projek­tissa on mukana apujouk­koja, sillä kellon valmis­ta­mi­sessa on useita työvaiheita.

– Kuor­ten viimeis­te­lyn hoitaa yksi ihmi­nen, pinnoi­tuk­sen toinen. Koneisto tulee valmiina, mutta tuttu kello­seppä vastaa sen huol­losta ja kuntoon lait­ta­mi­sesta. Nahka­hih­nan tekijä on yksi, ja myyn­ti­pak­kausta on teke­mässä kaksi. Lisäksi nume­ro­laatta ja kello­taulu tule­vat erik­seen, luet­te­lee Winter.

Kellon pakkaus­kin on teemaan sopiva: kansi on puuta, pohja tehty tykin ammuk­sen hylsystä.

MITÄTÖIDÄÄN Z‑OPERAATIO

Kellon nimenä on Ctrl–Z. Se on tieto­ko­ne­ko­mento, jolla toimin­non voi peruut­taa. Z on myös tunnus, jota Venäjä on käyt­tä­nyt sota­pro­pa­gan­das­saan. Niinpä nimi sopii tuho­tusta venä­läis­tan­kista tehdylle esineelle.

– Muoto­kie­lessä olen pyrki­nyt siihen, että kello olisi vähän raffi, Winter kertoo.

Hintaa kellolla on 7 500 euroa. Se saat­taa jonkun mielestä kuulos­taa paljolta, mutta myyn­ti­hin­nasta anne­taan 50 prosent­tia sotaor­voiksi jäänei­den ukrai­na­lais­las­ten tuke­mi­seen, ja työ vaatii kovaa ammat­ti­tai­toa. Yksit­täi­selle teki­jälle jäävä siivu ei ole suuri.

– Varmaan 40–60 työtun­tia menee yhteen kelloon. Mate­ri­aa­lit maksa­vat, ja monet merk­ki­kel­lot­han ovat paljon kalliim­pia­kin, sanoo Winter.

Tois­tai­seksi kelloista on tehty seit­se­män tilausta. Kaksi on mennyt kaupaksi yksi­tyis­hen­ki­löille, ja viisi Winter on lahjoit­ta­nut soti­laille, jotka hank­ki­vat hänelle panssarinkappaleet.

– Kolme heistä on kaatu­nut. Heidän kellonsa lähe­te­tään heidän perheilleen.

Kello­pro­jek­tin sivut: www.rebuildwatches.com