Erkki Sinisalo leipoo leipää itse tekemästään hapanjuuresta.
”Tuore leipä on hyvä tuliainen. Vien leipiä isälleni ja kavereilleni, kun menen kylään”, kertoo hapanjuurileivän leipomisesta innostunut Erkki Sinisalo.

Tuore leipä vei mennessään

9.1.2024

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT ANNIKA RAUHALA

Erikoisvikamies Erkki Sinisalo Kärkölästä pitää perheensä kirjaimellisesti leivän syrjässä. Hän leipoo pari kertaa viikossa vaaleaa ja tummaa leipää itse tekemästään hapanjuuresta.

ERKKI SINISALO

Kärkölä
Erikoisvikamies
Kone Hissit Oy

Tuoreen leivän tuoksu täyttää kahvihuoneen Erkki Sinisalon työpaikalla Hyvinkäällä, kun hän leikkaa edellisenä päivänä leipomaansa hapanjuurileipää.

– Olen viimeisen kolmen vuoden aikana ostanut kaupasta kolme leipää, hän laskee.

Parasta hapanjuurileivän leipomisessa on Sinisalon mukaan tuoksu ja tuore leipä.

– Se on ihan älyttömän hyvää, ja ainakin minun mahalleni se on parempaa kuin kaupan leipä, jossa on usein käytetty hiivaa. Jo ensimmäinen hapanjuurileipäni oli ihmeellisen hyvää.

Sinisalo leipoo leipää pari kertaa viikossa. Ruisleivän hän paistaa yleensä viikonloppuna. Vaaleaa leipää hän saattaa leipoa viikolla useammankin kerran, koska se valmistuu nopeammin kuin ruisleipä. Yksi hänen bravuureistaan on kreikkalainen maalaisleipä.

– Perjantaisin leivon usein patonkia. Se menee meillä kuin kuumille kiville.

Erkki Sinisalo leipoo leipää itse tekemästään hapanjuuresta.

INNOITUS ESPANJASTA

Kärkölässä asuva Sinisalo innostui leivän leipomisesta keväällä 2020, kun hän keskusteli Espanjassa asuvan suomalaisen kaverinsa kanssa.

– Kaverilla oli kaksi lasipurkkia uunissa ja hän totesi, että siellä se muhii. Kysyin, että mikä ihme sinulla siellä muhii, ja hän vastasi, että leipäjuuri.

Sinisalolle selvisi, että Espanjasta saa ruisjauhoja, mutta ei hiivaa, ja siksi hänen kaverinsa leipoo ruisleivän leipäjuuren avulla. Sinisalokin päätti kokeilla. Hän liittyi Facebookin Hapanjuurileipurit-ryhmään, löysi sieltä ohjeet ruisjuuren tekemiseen ja eikä aikaakaan, kun hänenkin uunissa muhi leipäjuuri. Sen kanssa ei kannata hötkyillä, Sinisalo sanoo.

– Juuren täytyy antaa tekeytyä ajan kanssa. Minulla se oli viikon uunissa pelkkä valo päällä, kunnes huomasin, että siinä on elämää. Sitten aloin ruokkia sitä säännöllisesti jauhoilla.

”EI PIKARUOKAA”

Ruisleivän leipomisen Sinisalo aloittaa laittamalla juuren, jauhot ja veden hapattumaan runsaaksi vuorokaudeksi.

– Sitten lisään jauhoja, annan niiden tekeytyä neljä tuntia, lisään loput jauhot ja suolan ja annan taikinan tekeytyä vielä noin kaksi tuntia ennen kuin leivon limppuja tai reissareita.

Jo ensimmäinen hapanjuurileipäni oli ihmeellisen hyvää.

Ennen taikinan alustamista Sinisalo ottaa talteen juuren seuraavaa leipää varten.

– Hapanjuuri vain paranee vanhetessaan, hän kertoo.

Leivät ovat uunissa tunnin, mutta valmiita ne ovat vasta seuraavana päivänä.

– Ruisleivät täytyy laittaa yöksi vielä pyyhkeen sisään tekeytymään. Tämä ei ole mitään pikaruokaa. Monelle juurileivän leipominen on liian hidasta, mutta minulle se sopii.

Kun lateksihanska täyttyy juuren tuottamasta kaasusta, se on merkki leivontavalmiista juuresta.

VARMUUSKOPIO JUURESTA

Vaaleaa leipää varten Sinisalolla on oma juuri. Sen hän käänsi ruisjuuresta ruokkimalla sitä ruisjauhojen sijaan vehnäjauhoilla. Leipäjuuriaan Sinisalo säilyttää lasipurkissa jääkaapissa.

– Otin varmuuden vuoksi niistä varmuuskopiot ja kuivatin molempia. Nyt saan herätettyä juuren uudelleen henkiin, jos se sattuisi jostain syystä pilaantumaan.

Hapanjuurileipä säilyy Sinisalon mukaan paremmin kuin kaupan leipä. Kun sen leikkuupinnan laittaa leikuulautaa vasten, leivän pinta pysyy rapeana ja sisus pehmeänä, hän vinkkaa.

Hapanjuuri vain paranee vanhetessaan.

Sinisalo suosittelee hapanjuurileivän leipomista kaikille, joilla on vähänkään mielenkiintoa aloittaa jotain uutta.

– Annan mielelläni juurta. Olen lähetellyt sitä Oulua myöten entiselle työkaverille, jolla on eläkkeellä ollessa aikaa leipoa. Hän on ollut mielissään.

Osansa Sinisalon harrastuksesta saavat myös nykyiset työkaverit.

– He toimivat koekaniineina, kun kokeilen jotain uutta ohjetta, koska rouvalta en välttämättä saa rehellistä vastausta.

SETSUURIA JOULUKSI

Jouluksi Sinisalo leipoi saaristolaisleipää ja setsuuria. Molemmissa on piimäpohja. Erityisesti setsuuri vetää häntä puoleensa, koska se vaikuttaa tummalta leivältä, vaikka onkin vaalea.

– Viime jouluna setsuurista jäi jotain puuttumaan. Olisin halunnut siitä vähän makeamman. Täytyy tarkastella ohjetta, että kuinka  paljon siirappia pitää laittaa ja missä vaiheessa.

Ennen pyhiä Sinisalo teki testileivän, jotta setsuurista tulee tänä vuonna riittävän makea. Hänen joulusetsuuriinsa kuuluvat myös kuminansiemenet.

– Ne maistuvat hyvältä joululeivässä.

Vaikka Sinisalo onkin ahkera leipoja, pullaa hän ei leivo vieläkään.

– Se on emännän hommia.