Erkki Sinisalo leipoo leipää itse tekemästään hapanjuuresta.
"Tuore leipä on hyvä tuliainen. Vien leipiä isälleni ja kavereilleni, kun menen kylään", kertoo hapanjuurileivän leipomisesta innostunut Erkki Sinisalo.

Tuore leipä vei mennessään

9.1.2024

TEKSTI MEERI YLÄ-TUUHONEN
KUVAT ANNIKA RAUHALA

Erikois­vi­ka­mies Erkki Sinisalo Kärkö­lästä pitää perheensä kirjai­mel­li­sesti leivän syrjässä. Hän leipoo pari kertaa viikossa vaaleaa ja tummaa leipää itse tekemäs­tään hapanjuuresta.

ERKKI SINISALO

Kärkölä
Erikois­vi­ka­mies
Kone Hissit Oy

Tuoreen leivän tuoksu täyttää kahvi­huo­neen Erkki Sinisalon työpai­kalla Hyvin­käällä, kun hän leikkaa edelli­senä päivänä leipo­maansa hapanjuurileipää.

– Olen viimeisen kolmen vuoden aikana ostanut kaupasta kolme leipää, hän laskee.

Parasta hapan­juu­ri­leivän leipo­mi­sessa on Sinisalon mukaan tuoksu ja tuore leipä.

– Se on ihan älyttömän hyvää, ja ainakin minun mahal­leni se on parempaa kuin kaupan leipä, jossa on usein käytetty hiivaa. Jo ensim­mäinen hapan­juu­ri­lei­päni oli ihmeel­lisen hyvää.

Sinisalo leipoo leipää pari kertaa viikossa. Ruisleivän hän paistaa yleensä viikon­lop­puna. Vaaleaa leipää hän saattaa leipoa viikolla useam­mankin kerran, koska se valmistuu nopeammin kuin ruisleipä. Yksi hänen bravuu­reis­taan on kreik­ka­lainen maalaisleipä.

– Perjan­taisin leivon usein patonkia. Se menee meillä kuin kuumille kiville.

Erkki Sinisalo leipoo leipää itse tekemästään hapanjuuresta.

INNOITUS ESPANJASTA

Kärkö­lässä asuva Sinisalo innostui leivän leipo­mi­sesta keväällä 2020, kun hän keskus­teli Espan­jassa asuvan suoma­laisen kaverinsa kanssa.

– Kaverilla oli kaksi lasipurkkia uunissa ja hän totesi, että siellä se muhii. Kysyin, että mikä ihme sinulla siellä muhii, ja hän vastasi, että leipäjuuri.

Sinisa­lolle selvisi, että Espan­jasta saa ruisjau­hoja, mutta ei hiivaa, ja siksi hänen kaverinsa leipoo ruisleivän leipä­juuren avulla. Sinisa­lokin päätti kokeilla. Hän liittyi Facebookin Hapan­juu­ri­lei­purit-ryhmään, löysi sieltä ohjeet ruisjuuren tekemi­seen ja eikä aikaa­kaan, kun hänenkin uunissa muhi leipä­juuri. Sen kanssa ei kannata hötkyillä, Sinisalo sanoo.

– Juuren täytyy antaa tekeytyä ajan kanssa. Minulla se oli viikon uunissa pelkkä valo päällä, kunnes huomasin, että siinä on elämää. Sitten aloin ruokkia sitä säännöl­li­sesti jauhoilla.

”EI PIKARUOKAA”

Ruisleivän leipo­misen Sinisalo aloittaa laitta­malla juuren, jauhot ja veden hapat­tu­maan runsaaksi vuorokaudeksi.

– Sitten lisään jauhoja, annan niiden tekeytyä neljä tuntia, lisään loput jauhot ja suolan ja annan taikinan tekeytyä vielä noin kaksi tuntia ennen kuin leivon limppuja tai reissareita.

Jo ensim­mäinen hapan­juu­ri­lei­päni oli ihmeel­lisen hyvää.

Ennen taikinan alusta­mista Sinisalo ottaa talteen juuren seuraavaa leipää varten.

– Hapan­juuri vain paranee vanhe­tes­saan, hän kertoo.

Leivät ovat uunissa tunnin, mutta valmiita ne ovat vasta seuraa­vana päivänä.

– Ruisleivät täytyy laittaa yöksi vielä pyyhkeen sisään tekey­ty­mään. Tämä ei ole mitään pikaruokaa. Monelle juuri­leivän leipo­minen on liian hidasta, mutta minulle se sopii.

Kun latek­si­hanska täyttyy juuren tuotta­masta kaasusta, se on merkki leivon­ta­val­miista juuresta.

VARMUUSKOPIO JUURESTA

Vaaleaa leipää varten Sinisa­lolla on oma juuri. Sen hän käänsi ruisjuu­resta ruokki­malla sitä ruisjau­hojen sijaan vehnä­jau­hoilla. Leipä­juu­riaan Sinisalo säilyttää lasipur­kissa jääkaapissa.

– Otin varmuuden vuoksi niistä varmuus­ko­piot ja kuivatin molempia. Nyt saan herätettyä juuren uudel­leen henkiin, jos se sattuisi jostain syystä pilaantumaan.

Hapan­juu­ri­leipä säilyy Sinisalon mukaan paremmin kuin kaupan leipä. Kun sen leikkuu­pinnan laittaa leikuu­lautaa vasten, leivän pinta pysyy rapeana ja sisus pehmeänä, hän vinkkaa.

Hapan­juuri vain paranee vanhetessaan.

Sinisalo suosit­telee hapan­juu­ri­leivän leipo­mista kaikille, joilla on vähän­kään mielen­kiintoa aloittaa jotain uutta.

– Annan mielel­läni juurta. Olen lähetellyt sitä Oulua myöten entiselle työka­ve­rille, jolla on eläkkeellä ollessa aikaa leipoa. Hän on ollut mielissään.

Osansa Sinisalon harras­tuk­sesta saavat myös nykyiset työkaverit.

– He toimivat koeka­nii­neina, kun kokeilen jotain uutta ohjetta, koska rouvalta en välttä­mättä saa rehel­listä vastausta.

SETSUURIA JOULUKSI

Jouluksi Sinisalo leipoi saaris­to­lais­leipää ja setsuuria. Molem­missa on piimä­pohja. Erityi­sesti setsuuri vetää häntä puoleensa, koska se vaikuttaa tummalta leivältä, vaikka onkin vaalea.

– Viime jouluna setsuu­rista jäi jotain puuttu­maan. Olisin halunnut siitä vähän makeamman. Täytyy tarkas­tella ohjetta, että kuinka  paljon siirappia pitää laittaa ja missä vaiheessa.

Ennen pyhiä Sinisalo teki testi­leivän, jotta setsuu­rista tulee tänä vuonna riittävän makea. Hänen jouluset­suu­riinsa kuuluvat myös kuminansiemenet.

– Ne maistuvat hyvältä joululeivässä.

Vaikka Sinisalo onkin ahkera leipoja, pullaa hän ei leivo vieläkään.

– Se on emännän hommia.