GAL–TAN on arvomittari 2000-luvun politiikalle

Poliittisten arvokarttojen ja -asteikkojen on tarkoitus kuvata, missä puolueet, poliitikot ja yksittäiset kansalaiset mielipiteineen ”sijaitsevat”. Esimerkiksi vaalikoneet hyödyntävät näitä asteikkoja ja tarjoavat äänestäjälle vaalien alla mahdollisuuden tutkia, mitkä puolueet ja ehdokkaat ovat lähimpänä hänen arvomaailmaansa.

GAL–TAN-asteikon toisessa päässä ovat GAL-arvot; taustalla ovat käsitteet Green, Alternative ja Libertarian eli vihreä, vaihtoehtoinen ja libertaristinen (libertarismi on eräänlainen liberalismin radikaaliversio, joka haluaa maksimoida yksilönvapauden ja minimoida valtion roolin). Toista päätä edustavat TAN-arvot eli Traditional, Authoritarian, Nationalist; suomeksi perinteinen, autoritäärinen (= auktoriteetin valtaan perustuva) ja nationalistinen (= kansallismielinen).

Kansainvälinen politiikan tutkijoiden ryhmä kehitti GAL–TAN:in vuosituhannen vaihteessa. Siihen saakka hallitseva, lähes yksinomainen jaottelu politiikassa oli ollut oikeisto–vasemmisto. Talous- ja sosiaalipoliittisiin näkemyksiin perustuva vanha jakolinja alkoi kuitenkin tuntua riittämättömältä, kun politiikassa saivat yhä enemmän painoarvoa muun muassa ympäristökysymykset ja maahanmuutto. Oli siis tarvetta uudenlaiselle mittarille.

Poliittisten arvokarttojen ja -asteikkojen on tarkoitus kuvata, missä puolueet, poliitikot ja yksittäiset kansalaiset mielipiteineen sijaitsevat

Mielipiteineen GAL-päätyyn kuuluvat ihmiset kannattavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia sekä suhtautuvat myötämielisesti maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen. He tukevat myös ympäristönsuojelua ja ilmastonmuutoksen vastaisia toimia. TAN-henkiset puolestaan tukeutuvat yhtenäiskulttuuriin ja kansallisvaltioon, usein myös uskonnollisiin arvoihin, ja saattavat kiistää ilmastonmuutoksen tai vähätellä sen merkitystä.

GAL-TAN-asteikkoa on arvosteltu siitä, että se saattaa niputtaa yhteen hyvinkin erilaisia puolueita ja poliitikkoja. Sen päädyt koostuvat kolmesta arvosta tai ”ismistä”, jotka eivät automaattisesti liity toisiinsa.

Esimerkiksi vihreisiin arvoihin ei välttämättä sisälly yksilön valinnanvapauden kannattaminen. Mennoniitit ovat Pohjois-Amerikassa elävä uskonnollinen yhteisö, joka kieltäytyy autojen ja koneiden käytöstä ja elää samoin kuin 1700-luvulla. Heidän elämäntapansa on siis äärikonservatiivinen ja tiukkoihin sääntöihin perustuva, mutta samalla erittäin ekologinen. Suomessakin kalastaja-filosofi Pentti Linkola visioi yhteiskuntaa, jossa yhdistyisivät vihreät arvot ja autoritäärisyys.

Asteikon ääripäiden arvot eivät myöskään varsinaisesti ole toistensa vastakohtia. Nationalismin eli kansallismielisyyden symmetrinen vastinpari ei ole vihreys, libertarismi eikä ”vaihtoehtoisuus”, vaan se olisi ylikansallisen päätöksenteon kannattaminen. Tämä voisi Euroopassa merkitä tukea EU:n päätösvallan lisäämiselle, radikaaleimmassa muodossaan ehkä vaatimusta maailmanhallituksesta ja valtionrajojen poistamisesta.

Vasemmistoliitto ja vihreät toisessa päässä, perussuomalaiset toisessa

Suomessa GAL–TAN-asteikko on muutamissa viime vaaleissa ollut esillä mediassa, kun politiikan toimittajat ovat ottaneet sen työkalukseen.

Eduskuntapuolueiden GAL–TAN-järjestys kevään eduskuntavaaleissa oli Helsingin Sanomien vaalikoneen mukaan vasemmistoliitto, vihreät, RKP, SDP, kokoomus, Liike Nyt, keskusta, kristillisdemokraatit, perussuomalaiset. Mittaus tehtiin siten, että puolueen ehdokkaiden vastauksista vaalikonekysymyksiin laskettiin keskiarvot.

Vasemmistoliitto ja vihreät olivat hyvin lähellä toisiaan asteikon GAL-päässä. Myös RKP ja SDP olivat lähes samassa kohtaa. Asteikon puolivälin paikkeilla sijaitsivat kokoomus, Liike Nyt ja keskusta. Kristillisdemokraatit olivat selvästi TAN-mielinen, perussuomalaiset vielä huomattavasti enemmän. Runsaasti hajontaa oli keskustan ja etenkin kokoomuksen ehdokkaiden vastauksissa; osa keskustalaisista ja kokoomuslaisista on siis perussuomalaisia lähellä olevia kansalliskonservatiiveja, toiset vihertäviä liberaaleja.