Työlain­sää­dän­töä tietopakkiin

Perin­tei­käs Hotelli Keurus­selkä otti marras­kui­sena lauan­taina vastaan pari­kym­mentä Teol­li­suus­lii­ton Sisä-Suomen toiminta-alueen aktii­via. Ohjel­massa oli Työelä­män tieto­pakki 2023 ‑koulu­tus­ti­lai­suus, eli ajan­koh­taista asiaa muun muassa perhe­va­paa­uu­dis­tuk­sesta ja vuoden 2022 alusta voimaan tulleesta uudesta yhteistoimintalaista.

Teol­li­suu­den sähkö- ja auto­maa­tio­pal­ve­luja tarjoa­vassa Arnon Oy:ssä johdin­sar­jo­jen valmis­ta­jana työs­ken­te­levä kanga­sa­la­lai­nen Taru Siukola osal­lis­tui koulu­tuk­seen pysyäk­seen ajan hermoilla työlain­sää­dän­nön olen­nai­sim­mista muutok­sista. Hän on toimi­nut kaksi kaksi­vuo­tista kautta työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tuna, ja hänet valit­tiin jatka­maan seuraa­van­kin kauden.

– Työnan­ta­jat ovat varmaan­kin ihan hyvin perillä esimer­kiksi perhe­va­paa-asioista, mutta koen, että myös minun on hyvä pystyä valis­ta­maan vapaille jääviä uudis­tuk­sista, hän sanoo.

Perhe­va­paa­uu­dis­tus pitää sisäl­lään esimer­kiksi pidem­mät vanhem­pain­va­paat, yhtä suuret vanhem­pain­päi­vä­ra­ha­kiin­tiöt molem­mille vanhem­mille sekä jous­toja vapai­den aloit­ta­mi­seen. Uudis­tuk­sen myötä perhe­va­paat ja lasten hoito­vas­tuu halu­taan jakaa tasai­sem­min vanhem­pien kesken.

Olen­naista työn­tekijän kannalta on pitää mielessä muun muassa se, että vanhem­pain­va­paasta ja hoito­va­paasta on ilmoi­tet­tava työnan­ta­jalle viimeis­tään kaksi kuukautta ennen vapaan aiot­tua alka­mi­sai­kaa. Jos vapaa kuiten­kin kestää enin­tään 12 arki­päi­vää, siitä tulee ilmoit­taa vähin­tään kuukausi ennen vapaan aloittamista.

TIETOA JAKOON TYÖPAIKOILLA

Siukola pitää tärkeänä myös tietoa siitä, miten uusi yhteis­toi­min­ta­laki tulee vaikut­ta­maan työpai­koilla. Uudis­tuk­sen myötä työnan­ta­jan ja henki­lös­tön tai sen edus­ta­jien on käytävä vuoro­pu­he­lua sään­nöl­li­sesti, ja työnan­ta­jan on neuvo­tel­tava työn­te­ki­jöi­den edus­ta­jien tai työn­te­ki­jöi­den kanssa ennen kuin tekee päätök­sen henki­lös­tön asemaan olen­nai­sesti vaikut­ta­vista asioista, kuten työvoi­man vähentämisestä.

Hän aikoo jakaa koulu­tuk­sesta ammen­ta­mi­aan tietoja työpai­kal­laan käytä­vä­kes­kus­te­luissa ja kahvi­pöy­dän äärellä. Samoin aikoo tehdä tampe­re­lai­sessa kemian­teol­li­suu­den tuot­teita valmis­ta­vassa Kiilto Oy:ssä työs­ken­te­levä, ammat­tio­sas­tonsa vara­pu­heen­joh­taja Marko Koski­pää.

– Olen osal­lis­tu­nut kohtuul­li­sen paljon liiton eri koulu­tuk­siin, sillä aina niistä saa jotain uutta tietoa irti. Yleensä vien täällä jaet­ta­via esit­teitä ja muita mate­ri­aa­leja työpaik­kani kahvihuoneeseen.

Koski­pää kokee, että erityi­sesti tieto uuden yhteis­toi­min­ta­lain käytän­nön vaiku­tuk­sista tulee tarpee­seen, sillä Kiil­to­kaan ei ole sääs­ty­nyt viime aikoina muutos­neu­vot­te­luilta, ja poruk­kaa on alku­vuo­desta irtisanottu.

Mika Lahti­nen Nokian Metal­li­ra­kenne Oy:stä puoles­taan kertoo, että heillä lomau­tuk­set ja irti­sa­no­mi­set eivät ole aina­kaan tällä hetkellä ajan­koh­tai­nen asia, vaan töitä riit­tää. Yritys valmis­taa kontti- ja laite­suo­ja­rat­kai­suja, ja suurin osa tuot­teista menee puolus­tus­voi­mille. Silti hän näkee koulu­tuk­sen työlain­sää­dän­nön muutok­sista tarpeellisena.

– Halli­tuk­sen kaavai­lut työeh­to­jen heiken­nyk­sistä, kuten ensim­mäi­sen sairas­lo­ma­päi­vän palkat­to­muu­desta ja lakko-oikeu­den rajoi­tuk­sista, saavat kyllä miettimään.

Halli­tuk­sen kaavai­lut saavat kyllä miettimään.

Liiton tarjoa­miin koulu­tuk­siin osal­lis­tu­mi­sesta on tullut Lahti­selle jo tapa, ja hän osal­lis­tuu niihin kerran tai pari vuodessa.

– Osa poru­kasta on tullut vuosien mittaan tutuksi, joten totta kai heitä­kin on samalla muka­vaa nähdä ja tutus­tua tietysti myös uusiin ihmisiin.

VAIHTELUA NORMITYÖHÖN

Keuruun koulu­tus­päi­vien nuorin osal­lis­tuja, 30-vuotias teol­li­nen pinta­kä­sit­te­lijä Satu-Kaisa Karhu on työs­ken­nel­lyt viisi vuotta Palo­kan Puutuot­teella, ja hän toimii nykyi­sin ammat­tio­sas­ton sihtee­rinä ja talou­den­hoi­ta­jana. Hän kertoo käyneensä liiton koulu­tuk­sissa tiiviisti parin vuoden ajan ja saaneensa mukaansa paljon mielen­kiin­toista tietoa.

Aiem­min hän on käynyt koulut­tau­tu­massa esimer­kiksi Murikka-opis­tolla Tampe­reen Teis­kossa, ja Keuruul­la­kin hän oli jo toista kertaa.

– Koulu­tuk­sissa käymi­nen on muka­vaa siksi­kin, että pääsee eri puolille Suomea.

Ay-toimin­taan Karhu kertoo lähte­neensä aika­naan mukaan, kun ammat­tio­sas­tolta tuli kutsu kokouk­seen. Innos­tus syttyi saman tien ensim­mäi­sessä kokouksessa.

– Minua kiin­nos­taa yleen­sä­kin oppi­mi­nen ja uudet asiat. Tämä on sitä paitsi hyvää vaih­te­lua normityöhön.

Palkan­saa­jien oikeuk­sista pide­tään kiinni nime­no­maan järjes­ty­mi­sellä sekä liit­to­jen työllä.

Hän arve­lee, että nuorem­paa väkeä on haas­teel­lista saada mukaan liiton koulu­tuk­siin ja tapah­tu­miin siksi, että nuoret saat­ta­vat pitää nykyi­siä työeh­toja itsestäänselvyytenä.

– Vaikka tosia­sias­sa­han palkan­saa­jien oikeuk­sista pide­tään kiinni nime­no­maan järjes­ty­mi­sellä sekä liit­to­jen työllä.

HUOLI ON KOVA

Viisi­toista vuotta levy­sep­pä­hit­saa­jana Urjala Works Oy:ssä työs­ken­nel­lyt enti­nen ”kaupan­täti” Kati Hiuk­ka­mäki toimii työpai­kal­laan vara­pää­luot­ta­mus­mie­henä ja on myös ammat­tio­sas­tonsa halli­tuk­sen jäsen. Keuruun koulu­tuk­seen hän lähti hake­maan paitsi tietoa, myös vertais­tu­kea, vaih­te­lua ja keven­nystä arkeen.

– Aika paljon koulu­tuk­sissa näkee kyllä samoja ihmi­siä. Pitäisi saada uusia­kin mukaan, hän miet­tii ja muis­tut­taa, että liiton koulu­tuk­siin voivat osal­lis­tua muut­kin kuin luottamusmiehet.

– Ammat­ti­lii­ton jäse­nyys riittää.

Hiuk­ka­mäki kertoo huoman­neensa, että liiton jäse­nyys onkin alka­nut herät­tää uutta kiin­nos­tusta halli­tuk­sen suun­nit­te­le­mien leik­kaus­ten ja heiken­nys­ten myötä.

– Moni on ollut huolis­saan ja kysel­lyt, miten liit­toon liitytään.

Myös Keuruun koulu­tuk­sen vetäjä, Teol­li­suus­lii­ton sopi­mus­asian­tun­tija Eero Juho­nen kertoo, että huoli kentällä on nyt kova.

– Ylei­nen ilma­piiri on todella surkea. Uudis­tuk­set tuntu­vat niin yksi­puo­li­silta ja hyödyt­tä­vät vain työnan­ta­ja­puolta, ei työn­te­ki­jöitä. Aivan kuin työnan­ta­ja­puoli vain poimisi rusi­nat pullasta, hän tiivistää.