Ruotsa­lainen työmark­ki­na­malli nojaa vahvasti sopimisen kulttuuriin

TEKSTI TIIA KYYNÄRÄINEN

KUVITUS ISTOCK ja EMILIE UGGLA

KUVA KITI HAILA

Ruotsa­laisen työmark­ki­na­mallin perusta on raken­nettu työnte­ki­jöiden ja työnan­ta­jien välisestä neuvot­te­lu­kult­tuu­rista. Asioista sovitaan yhdessä, riidoissa tulkin­tae­tuoi­keus on palkan­saajan puolella ja yhtiön johdossa myös työnte­ki­jöillä on sananvaltaa.

Kesällä toimin­tansa aloit­tanut Petteri Orpon johtama hallitus on asettanut tavoit­teek­seen nostaa työlli­syyttä 100 000 työlli­sellä halli­tus­kauden aikana. Halli­tuksen mielestä tavoit­teen saavut­ta­mi­seksi myös työmark­ki­noita on muutet­tava ja vieläpä merkittävästi.

Minis­te­reiden puheissa vilah­telee tämän tästä viitauksia Ruotsin työmark­ki­na­mal­liin. Sitä hallitus pitää uudis­tus­tensa esiku­vana. Mutta mikä oikeas­taan on tuo länsi­naa­purin malli, josta hallitus haluaa poimia osia Suomen työmarkkinoille?

Ruotsissa on kattava ja yksityis­koh­tainen työlain­sää­däntö, mutta työnte­ki­jöiden ja työnan­ta­jien väliseen neuvot­te­luun perus­tu­valla työeh­to­so­pi­mus­jär­jes­tel­mällä on tunnus­tettu asema lainsäädännössä.

Työeh­doista sovitaan ammat­ti­liit­tojen ja työnan­ta­jien kesken. Keskus­jär­jes­töillä on työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­luissa koordi­noiva rooli. Valtio pysyy tiukasti työmark­ki­na­pöy­tien ulkopuolella.

Jari Hakkarainen
Jari Hakka­rainen

– Työnan­tajat on velvoi­tettu lainsää­dännön kautta neuvot­te­le­maan työnte­ki­jöiden kanssa. Neuvot­te­luos­a­puoli on ammat­ti­liiton edustaja, Teolli­suus­liiton kansain­vä­lisen toiminnan päällikkö Jari Hakka­rainen selittää Ruotsin mallia.

Ruotsin mallissa on annettu paljon painoarvoa työnan­tajan ja työnte­ki­jöiden väliselle neuvot­telun ja sopimisen kulttuurille.

– Ruotsin edistyk­sel­linen yhteis­toi­min­ta­me­net­tely ennal­taeh­käisee esimer­kiksi suurimman osan lakoista tällä hetkellä, Hakka­rainen sanoo.

– Ruotsissa sekä työnan­tajat että työnte­kijät ovat korkeasti järjes­täy­ty­neitä. Heidän järjes­tel­mänsä edellyttää heidät neuvot­te­le­maan keske­nään. Sitä kautta työnan­tajat ja työnte­kijät ovat kyenneet raken­ta­maan keski­näisen luottamuksen.

Ruotsissa työeh­to­so­pi­mukset kattavat lähes 90 prosenttia palkansaajista.

RIITATILANTEISSA LAKI ON TYÖNTEKIJÄN PUOLELLA

Palkan­muo­dos­tuksen erityis­piirre Ruotsissa on teolli­suus­so­pimus, joka solmit­tiin ensim­mäisen kerran vuonna 1997. Sopimuksen mukaan yleisen palkan­ko­ro­tus­varan eli märketin asettavat kilpai­lulle alttiit teollisuusalat.

Työnte­ki­jöiden palkan­mää­räy­ty­mi­seen on Ruotsissa käytössä jopa seitsemän erilaista mallia. Mutta märketin asetta­mista raameista ei käytän­nössä poikkea yksikään työeh­to­so­pi­musten piirissä oleva ala, eivät myöskään julkisen sektorin alat.

Työeh­to­so­pi­musten voimassa ollessa työrau­ha­vel­voite on tiukka ja se koskee myös yksit­täistä työnte­kijää järjes­täy­ty­mi­sestä riippumatta.

– Ennen 1990-luvun alkua Ruotsissa menetet­tiin lähes miljoona työpäivää vuodessa lakkoihin ja työsul­kuihin, pahim­pana vuonna 1980 yli 4 miljoonaa työpäivää. Tämä huoletti sekä työntekijä- että työnan­ta­jaos­a­puolta. Kun osapuolet löysivät toisensa teolli­suus­so­pi­muksen kautta, sen järjes­telmän voimaan­tulon jälkeen lakot ovat käytän­nössä loppu­neet, Hakka­rainen kertoo.

Ruotsin edistyk­sel­linen yhteis­toi­min­ta­me­net­tely ennal­taeh­käisee esimer­kiksi suurimman osan lakoista.

Aivan ilman työrii­toja ei Ruotsissa selvitä nykymal­lis­sa­kaan. Riitojen ratko­mi­sessa on kuitenkin selkeä marssi­jär­jestys, ensisi­jai­sesti riidat pyritään ratko­maan paikal­li­sesti tai tarpeen vaatiessa liitto­ta­solla työeh­to­so­pi­muksen neuvot­te­lu­jär­jes­tyksen mukaisesti.

Ruotsissa palkan­saa­jien tukena riita­ti­lan­teissa on myös laki. Ruotsa­laisten työeh­to­so­pi­muk­siakin sitova myötä­mää­rää­mis­laki antaa palkan­saa­ja­puo­lelle tulkin­tae­tuoi­keuden tietyissä yhteis­toi­min­ta­so­pi­musta tai työnte­ko­vel­voi­tetta koske­vissa riidoissa.

Ensisi­jai­sesti tulkin­tae­tuoi­keutta käyttää ammat­ti­liiton paikal­linen elin. Tulkinta on voimassa niin kauan kuin oikeus toisin päättää.

HALLITUSEDUSTUS LISÄÄ LUOTTAMUSTA JA TIEDONVAIHTOA

Ruotsa­laisten toimivaa työmark­ki­na­mallia edistää myös työnte­ki­jöiden vahva asema yhtiöiden hallin­nossa. Laki määrää, että yli 25 työnte­kijää työllis­tä­vien yhtiöiden halli­tuk­siin on valit­tava vähin­tään kaksi työnte­ki­jöiden edustajaa.

– Näin henki­lös­töllä on siis keskus­te­lu­yh­teys yhtiön korkeinta päätän­tä­valtaa käyttä­vässä instans­sissa. Näin myös ajanta­sainen tieto yhtiöstä ja sen tilan­teesta kulkee koko ajan työnte­ki­jöille, Hakka­rainen selostaa.

Ruotsissa sekä työnan­tajat että työnte­kijät ovat korkeasti järjestäytyneitä.

Hakka­rainen muistuttaa, että toki yhtiöiden halli­tuk­sissa istuvat työnte­ki­jöiden edustajat tarkas­te­levat asioita yhtiön menes­ty­misen kannalta. Tärkeää on, että he pystyvät kuitenkin nosta­maan työnte­ki­jöiden näkökulmaa esille.

–Tätä kautta raken­ne­taan luotta­musta henki­löstön ja työnan­tajan välille.