Luottamus on menes­tyksen perusta

Luottamus pitää inhimil­lisen toiminnan koossa riippu­matta siitä onko toiminnan parissa muutama ihminen, puhutaanko työpai­koista, yhteis­kun­nasta tai kansain­vä­li­sestä kanssa­käy­mi­sestä. Jos luottamus pettää, kohda­taan epävar­muutta, risti­rii­toja ja kasau­tuvia ongelmia. Esimerkki voidaan poimia talou­desta. Pörssi­ro­mah­dusta edeltää luotta­muksen romahdus pörssiin.

Luotta­muksen merkitys korostuu muutok­sissa. Luottamus kytkeytyy turval­li­suuden tuntee­seen. Jos luottamus on kunnossa, on ihmisiä helpompi saada muutok­seen mukaan. Rohkeutta kokeilla ja katsoa, mitä muutok­sesta seuraa, löytyy silloin, jos voi luottaa siihen, että mahdol­liset virheet tai epäsuo­tuisa kehitys tullaan korjaamaan.

Työpai­koilla luottamus on yhtey­dessä työyh­teisön turval­li­suuden ja toimi­vuuden rinnalla myös yritysten menes­ty­mi­seen. Luotta­muksen valli­tessa koko henki­löstö voi kokea olevansa samassa veneessä. Kun tähän lisätään johdon kannus­tava asenne työnteon kehit­tä­mi­seen, synny­te­tään motivaatio ja tahto­tila kehittää omaa työtä, työyh­teisön toimintaa ja tuotan­to­pro­ses­seja. Tätä voidaan vahvistaa edelleen henki­lös­tö­kou­lu­tuk­sella, jossa työnte­kijät voivat päivittää, laajentaa ja syventää ammat­ti­tai­toaan ja antaa osaami­sensa ja ideansa työpaikan kehit­tä­mis­työn käyttöön. Luottamus luo perustan sille, että koko joukkue voi sitoutua yhtei­siksi omaksut­tuihin tavoit­tei­siin ja soutaa samaan suuntaan.

Pörssi­ro­mah­dusta edeltää luotta­muksen romahdus pörssiin.

Työpaikan luotta­muksen raken­ta­mi­sessa keskeinen toimija on luotta­mus­mies. Hän on henkilö, joka neuvot­telee edusta­miensa työnte­ki­jöiden puolesta työnan­tajan kanssa ja toimii luotet­ta­vana keskus­te­lu­ka­na­vana molem­piin suuntiin. Luotta­mus­miehet ja luotta­mus­mies­jär­jes­telmä ovat suoma­laisen työelämän voima­vara, jota pystyt­täi­siin hyödyn­tä­mään yrityk­sissä nykyistä enemmän. Vallit­seva asetelma on nimit­täin se, että luotta­mus­miehet ovat paikal­lisen neuvot­telun ja sopimisen koulu­tet­tuja osaajia, mutta työnan­tajat ovat keski­määrin käyttä­neet vain vähän niitä paikal­lisen sopimisen mahdol­li­suuksia, joita työeh­to­so­pi­mukset pitävät sisällään.

Luotta­musta horjut­tavat, epävar­muutta ja turvat­to­muutta lisäävät toimen­pi­teet ja toimin­ta­mallit asettavat tulevai­suuden kalte­valle pinnalle. Uusien jakolin­jojen vetämi­sestä ja vanhojen vahvis­ta­mi­sesta seuraa hajau­tu­minen ja vastak­kai­na­set­telu. Ylhäältä alaspäin tapah­tuva sanelu, yksisuun­tainen viestintä ja kiire ovat kehnoja konsult­teja. Ne vievät ajan ja tilan vastuul­li­selta vuoro­vai­ku­tuk­selta ja keskus­te­lulta. Sille tielle ei pidä hairahtua. Suomen menestys kansan­kun­tana, ihmisten hyvin­voinnin raken­ta­jana ja yritysten pärjää­misen edistä­jänä nojaavat luottamukseen.