Luot­ta­mus on menes­tyk­sen perusta

Luot­ta­mus pitää inhi­mil­li­sen toimin­nan koossa riip­pu­matta siitä onko toimin­nan parissa muutama ihmi­nen, puhu­taanko työpai­koista, yhteis­kun­nasta tai kansain­vä­li­sestä kans­sa­käy­mi­sestä. Jos luot­ta­mus pettää, kohda­taan epävar­muutta, risti­rii­toja ja kasau­tu­via ongel­mia. Esimerkki voidaan poimia talou­desta. Pörs­si­ro­mah­dusta edel­tää luot­ta­muk­sen romah­dus pörssiin.

Luot­ta­muk­sen merki­tys koros­tuu muutok­sissa. Luot­ta­mus kytkey­tyy turval­li­suu­den tuntee­seen. Jos luot­ta­mus on kunnossa, on ihmi­siä helpompi saada muutok­seen mukaan. Rohkeutta kokeilla ja katsoa, mitä muutok­sesta seuraa, löytyy silloin, jos voi luot­taa siihen, että mahdol­li­set virheet tai epäsuo­tuisa kehi­tys tullaan korjaamaan.

Työpai­koilla luot­ta­mus on yhtey­dessä työyh­tei­sön turval­li­suu­den ja toimi­vuu­den rinnalla myös yritys­ten menes­ty­mi­seen. Luot­ta­muk­sen valli­tessa koko henki­löstö voi kokea olevansa samassa veneessä. Kun tähän lisä­tään johdon kannus­tava asenne työn­teon kehit­tä­mi­seen, synny­te­tään moti­vaa­tio ja tahto­tila kehit­tää omaa työtä, työyh­tei­sön toimin­taa ja tuotan­to­pro­ses­seja. Tätä voidaan vahvis­taa edel­leen henki­lös­tö­kou­lu­tuk­sella, jossa työn­te­ki­jät voivat päivit­tää, laajen­taa ja syven­tää ammat­ti­tai­to­aan ja antaa osaa­mi­sensa ja ideansa työpai­kan kehit­tä­mis­työn käyt­töön. Luot­ta­mus luo perus­tan sille, että koko jouk­kue voi sitou­tua yhtei­siksi omak­sut­tui­hin tavoit­tei­siin ja soutaa samaan suuntaan.

Pörs­si­ro­mah­dusta edel­tää luot­ta­muk­sen romah­dus pörssiin.

Työpai­kan luot­ta­muk­sen raken­ta­mi­sessa keskei­nen toimija on luot­ta­mus­mies. Hän on henkilö, joka neuvot­te­lee edus­ta­miensa työn­te­ki­jöi­den puolesta työnan­ta­jan kanssa ja toimii luotet­ta­vana keskus­te­lu­ka­na­vana molem­piin suun­tiin. Luot­ta­mus­mie­het ja luot­ta­mus­mies­jär­jes­telmä ovat suoma­lai­sen työelä­män voima­vara, jota pystyt­täi­siin hyödyn­tä­mään yrityk­sissä nykyistä enem­män. Vallit­seva asetelma on nimit­täin se, että luot­ta­mus­mie­het ovat paikal­li­sen neuvot­te­lun ja sopi­mi­sen koulu­tet­tuja osaa­jia, mutta työnan­ta­jat ovat keski­mää­rin käyt­tä­neet vain vähän niitä paikal­li­sen sopi­mi­sen mahdol­li­suuk­sia, joita työeh­to­so­pi­muk­set pitä­vät sisällään.

Luot­ta­musta horjut­ta­vat, epävar­muutta ja turvat­to­muutta lisää­vät toimen­pi­teet ja toimin­ta­mal­lit aset­ta­vat tule­vai­suu­den kalte­valle pinnalle. Uusien jako­lin­jo­jen vetä­mi­sestä ja vanho­jen vahvis­ta­mi­sesta seuraa hajau­tu­mi­nen ja vastak­kai­na­set­telu. Ylhäältä alas­päin tapah­tuva sanelu, yksi­suun­tai­nen vies­tintä ja kiire ovat kehnoja konsult­teja. Ne vievät ajan ja tilan vastuul­li­selta vuoro­vai­ku­tuk­selta ja keskus­te­lulta. Sille tielle ei pidä hairah­tua. Suomen menes­tys kansan­kun­tana, ihmis­ten hyvin­voin­nin raken­ta­jana ja yritys­ten pärjää­mi­sen edis­tä­jänä nojaa­vat luottamukseen.