Ilmoit­ta­jan­suo­je­lu­laki kompas­tuu seka­vuu­teensa – ”Laki on täysi pettymys”

Jos työn­tekijä ilmoit­taa työpai­kalla havait­se­mansa epäkoh­dan, ilmoit­ta­jalla pitäisi olla suoja työnan­ta­jan mahdol­li­silta vasta­toi­milta. Potkuja ei pitäisi saada, vaikka epäkoh­dan korjaa­mi­nen keven­täisi työnan­ta­jan raha­kirs­tua. Tämä kuulos­taa oikeu­den­mu­kai­selta toimintatavalta.

Euroo­pan unio­nissa aiheesta säädet­tiin direk­tiivi, jonka pohjalta jäsen­mai­den on pitä­nyt tuoda epäkoh­dan ilmoit­ta­jan suojelu kansal­li­siin lakei­hin. Ylei­sesti puhu­taan whist­le­blowing-laista, joka suomeksi tarkoit­taa epäkoh­dan ilmoit­ta­jan eli pilliin puhal­ta­jan suojelua.

EU:n toimi­valta ei ylety kaikille yhteis­kun­nan osa-alueille, joten ilmoit­ta­jan­suo­je­lu­di­rek­tiivi on pitä­nyt säätää toimi­val­lan rajoissa. Euroo­pan komis­sio on kuiten­kin samalla toivo­nut, että jäsen­val­tiot säätäi­si­vät kansal­li­set lait mahdol­li­sim­man laaja-alai­siksi ja siten selkeiksi.

TAVOITTEET EIVÄT TOTEUDU

Ilmoit­ta­jan­suo­je­lu­lain valmis­te­lua läheltä seuran­nut SAK:n laki­mies Paula Ilves­kivi kertoo, että Suomessa lain­sää­däntö ei palvele tarkoi­tus­taan. Sovel­ta­mi­sala on jätetty repa­lei­seksi, joten epäkoh­dan ilmoit­ta­jan on hyvin vaikea tietää etukä­teen, saako hän lainsuojan.

– Lain­sää­dän­nön tavoit­teet eivät toteudu. Sovel­ta­mi­sala jää monelle juris­til­le­kin epäselväksi.

Suomessa lain viral­li­nen nimi on Laki Euroo­pan unio­nin ja kansal­li­sen oikeu­den rikko­mi­sesta ilmoit­ta­vien henki­löi­den suoje­lusta. Vuoden 2023 alussa voimaan tulleen lain toisessa pykä­lässä on pitkä lista lain­sää­dän­nön aloja, joilla tehdyt ilmoi­tuk­set kuulu­vat lain sovel­ta­mi­sa­laan. Pääsään­töi­hin on myös poikkeuksia.

Lisäksi lakia sovel­le­taan vain ”tekoi­hin ja laimin­lyön­tei­hin, jotka on säädetty rangais­ta­vaksi, joista voi seurata rangais­tus­luon­tei­nen hallin­nol­li­nen seuraa­mus; taikka jotka voivat vaka­vasti vaaran­taa lain­sää­dän­nön ylei­sen edun mukais­ten tavoit­tei­den toteutumista”.

– En ole saanut vakuut­ta­vaa perus­te­lua, miksi sovel­ta­mi­sala jäi tällai­seksi, Ilves­kivi kertoo.

Lain sovel­ta­mi­sala jää monelle juris­til­le­kin epäselväksi.

Oikeus­mi­nis­te­riön lähtö­koh­tana oli, että ilmoit­ta­jan­suo­ja­laista tehtäi­siin sovel­ta­mi­sa­lal­taan laaja. Ilves­kivi kertoo, että matkan varrella elin­kei­noe­lämä ja jotkut minis­te­riöt vastus­ti­vat laajaa sovel­ta­mi­sa­laa. Reilusti myöhässä valmis­tu­neesta laista tuli lopulta torso.

Lain sovel­ta­mi­sa­laan kuulu­vat muun muassa rahan­pe­sun ja terro­ris­min rahoit­ta­mi­sen estä­mi­nen, tuote­tur­val­li­suus, liiken­ne­tur­val­li­suus sekä säteily- ja ydin­tur­val­li­suus. Myös elin­tar­vik­kei­den ja rehu­jen turval­li­suus sekä eläin­ten terveys ja hyvin­vointi kuulu­vat soveltamisalaan.

Toisaalta esimer­kiksi alipalk­kauk­sesta tai työsuo­je­lu­rik­ko­muk­sista ilmoit­tava työn­tekijä ei saa lain­suo­jaa ilmoit­ta­jan­suo­je­lu­lain perusteella.

– Jos aidosti halu­taan, että väärin­käy­tök­sistä ilmoi­te­taan, työn­te­ki­jöi­den suoja pitäisi olla sillä tavalla kunnossa, ettei joutuisi miet­ti­mään lain soveltamisalaa.

VASTUUT VINKSALLAAN

Nimes­tään huoli­matta ilmoit­ta­jan­suo­je­lu­laki ei tunnu ilmoit­ta­jan kannalta erityi­sen suojai­salta. Jos ilmoit­taja kertoo vääriä tietoja, voi hän joutua korvaus­vel­vol­li­seksi ilmoi­tuk­sen aiheut­ta­mista kustan­nuk­sista. Ilmoit­ta­jalle on myös säädetty sakko ilmoit­ta­jan suoje­lusta anne­tun lain rikkomisesta.

Toisaalta jos yritys antaa potkut aiheel­li­sen ilmoi­tuk­sen tehneelle, yrityk­sen korvaus­vas­tuu on saman­lai­nen kuin muis­sa­kin lait­to­missa irti­sa­no­mi­sissa: joiden­kin kuukausien palk­kaa vastaava summa.

– Työnan­ta­jan vastuu on rajattu työso­pi­mus­la­kiin, mutta ilmoit­ta­jaan sovel­le­taan vahin­gon­kor­vaus­la­kia, Ilves­kivi kertoo.

Väärin­käy­tök­sien ilmoi­tus­ka­na­vat ovat lain mukaan lähtö­koh­tai­sesti orga­ni­saa­tioi­den sisäi­siä. Ilmoi­tus­ten jättä­mi­nen voidaan järjes­tää nimet­tö­mästi, mutta sitä ei vaadita.

Jos sisäi­siä kana­via ei ole tai ilmoit­ta­jalla on peruste epäillä kana­van toimi­vuutta, voi ilmoi­tuk­sen tehdä Oikeus­kans­le­rin­vi­ras­ton keski­tet­tyyn ilmoi­tus­ka­na­vaan tai toimi­val­tai­selle viranomaiselle.

EPÄKOHDAT ESILLÄ JO LAUSUNNOISSA

Epäselvä laki ei ole synty­nyt vahin­gossa, sillä esimer­kiksi SAK ilmoitti epäkoh­dat lakie­si­tyk­sestä anta­mas­saan lausunnossa.

– Lain teki­jät ovat irti todel­li­suu­desta, jossa työn­te­ki­jät elävät.

Myös esimer­kiksi Helsin­gin kärä­jä­oi­keu­den asian­tun­ti­ja­lausun­nossa ihme­tel­lään: ”Lakie­si­tyk­sen ja sen taus­ta­di­rek­tii­vin tavoit­tei­den näkö­kul­masta on huomio­nar­voista, että vain ilmoit­ta­jan väärin­käy­tök­set on sank­tioitu rangaistussäännöksin”.

Lain vaikea­sel­koi­suus ja vahin­gon­kor­vaus­vas­tuun uhka kaik­kea muuta kuin kannus­ta­vat ilmoit­ta­maan väärinkäytöksistä.

Toisaalta Elin­kei­noe­lä­män keskus­liitto EK toteaa omassa lausun­nos­saan, että ”2 §:n mukai­nen sovel­ta­mi­sala ja 4 §:n mukai­set poik­keuk­set sovel­ta­mi­sa­lasta ovat perus­tel­tuja ja kanna­tamme niitä sellaisenaan”.

Jos tavoit­teena oli helpot­taa ja lisätä väärin­käy­tök­sistä tehtä­viä ilmoi­tuk­sia, laki näyt­tää epäon­nis­tu­neen ruhtinaallisesti.

– Vaikea­sel­koi­suus ja vahin­gon­kor­vaus­vas­tuun uhka kaik­kea muuta kuin kannus­ta­vat ilmoit­ta­maan väärin­käy­tök­sistä. Laki on täysi petty­mys, Ilves­kivi sanoo.

Lain sovel­ta­mi­nen on siis hanka­laa työpai­kan arjessa. Epäsel­vissä tilan­teissa työn­tekijän kannat­taa ensin keskus­tella tilan­teesta työpai­kan luot­ta­mus­hen­ki­löi­den kanssa.