Ajassa
”Työt ulkomailla ovat avartaneet maailmankuvaani”
Jyväskyläläinen huoltoasentaja Mika Päivärinta on noin puolet vuodesta poissa kotoa. Hänellä on kassi aina pakattuna, sillä lähtö toiselle puolelle maailmaa saattaa tulla lyhyellä varoituksella.
Vanhempi huoltoasentaja Mika Päivärinta on kiertänyt työnsä puolesta maailmaa ristiin rastiin koko työuransa, lähes 35 vuotta.
– Etelämantereella en ole käynyt, Päivärinta vitsailee.
Sinne hänen tuskin tarvitsee lähteä, sillä Etelämantereella ei ole asutusta. Päivärinta huoltaa työkseen Valmetin paperikoneita.
– Minulle kertyy 150–200 matkapäivää vuodessa. Niistä puolet on ulkomaanpäiviä. Syyskuussa esimerkiksi olen ensin viisi päivää Valkeakoskella ja seuraavan viikon Saksassa.
Päivärinta pääsi matkatöiden makuun jo opiskeluaikana. Hän aloitti opinnot Valmetin Rautpohjan tehtaiden konepajakoulussa elokuussa 1988.
– Olin vielä koulun kirjoilla, kun tulin seuraavan vuoden tammikuussa puoleksi vuodeksi työharjoitteluun Valmetin huolto-organisaatioon.
Syksyllä 1989 Päivärinta lähti ensimmäiselle ulkomaan komennukselleen Skieniin Norjaan.
– Minua kiinnosti matkatöissä se, että työpaikat vaihtuvat. Työ ei ole vain yhdessä konepajassa nököttämistä ja kun alkuun pääsin, niin en ole enää tullut jääneeksi paikalleni.
VÄHÄN VAPAATA
Aluksi Päivärinta teki paljon töitä kotimaassa, mutta kun paperikoneiden määrä Suomessa väheni, siirtyivät työt yhä enenevässä määrin ulkomaille.
– Työt ulkomailla ovat avartaneet maailmankuvaani. Olen paljon nähnyt monenlaisia ihmisiä ja kulttuureita verrattuna siihen, jos olisin tehnyt työurani Suomessa.
Minulla on kassi aina pakattuna.
Päivärinnan ulkomaankomennukset kestävät tavallisesti vuorokaudesta viikkoon tai kahteen.
Vapaa-aikaa työpäiviin ei juuri jää. Huoltoasentajat tekevät töitä kahdessa vuorossa.
– Työpäivät ovat yleensä 12-tuntisia. Työpaikan ja hotellin väliseen matkaan voi hyvin tunti luiskahtaa suuntaansa. Kun pääsen hotellille, siinä ei ole paljoa enää tehtävissä.
Hotellin aamiaisen ja työpaikan lisäksi Päivärinta tutustuu maahan tien päällä.
– Jos pääsen valoisan aikaan liikkumaan, niin voin katsella maisemia auton ikkunasta. Joskus harvoin, jos olemme työmaalla viikonlopun yli, voimme tehdä retken lähiseudulle.
Kanadassa työskennellessään Päivärinta pääsi käymään Kalliovuorilla Jasperin kansallispuistossa.
– Siellä maisemat sattuivat tällaisen pohjoismaalaisen silmään kyllä todella mukavasti.
TOISENLAISIA TAPOJA
Viimeksi Päivärinta ihasteli maisemia Italiassa Gardajärven rannalla elokuussa.
– Se oli viikon telahuoltoreissu. Lensimme Milanoon ja sieltä ajoimme Toscolano Madernoon. Gardajärvi on todella hienoa seutua, ja elokuussa hitonmoinen turistirysä.
Länsi-Euroopassa työolot eivät Päivärinnan mukaan juuri poikkea Suomesta, mutta toisin on vaikkapa Afrikassa, Kaukoidässä ja Venäjällä.
– Joskus mummot kävelevät työmaalla paljain jaloin ja räpsyttelevät varpuluudillaan lattioita, ja meillä on täysi turvavarustus kypäriä myöten. Silloin mietin, että elämmekö samaa päivää.
Muutenkin työturvallisuus on kehittyvissä maissa usein retuperällä, Päivärinta sanoo.
– Tehtaissa on pimeää, kaiteita saattaa puuttua ja ritilät ovat ruosteessa. Lattiassa voi olla reikä, jota ei ole millään tavalla merkitty, ja avojohtoja ja piuhanpäitä roikkuu miten sattuu.
Etenkin Aasiassa ruuat ovat eksoottisia, Päivärinta sanoo.
– Siellä syödään tikkuista kalaa. Niissä on enemmän ruotoja kuin lihaa, ja riisiä on tarjolla joka aterialla. Aina välillä joku porukasta saa pahan vatsapöpön. Minä olen toistaiseksi säästynyt.
KASSI AINA PAKATTUNA
Kun Päivärinta ei ole huoltohommissa, istu lentokoneessa tai autossa, hänet löytää arkisin Valmet Technologies Oy:n asennusvarastolta Jyväskylän Savelasta.
– Täällä pakkaamme työkalukuutiot ja kontit lähetyskuntoon. Tavarat pitää laittaa hyvissä ajoin valmiiksi ja lähettää työmaalle. Saksaankin kontti lähti kaksi viikkoa etukäteen.
Asennusvarastolla on aina lähtövalmiita kontteja, sillä työkomennus toiselle puolelle maapalloa saattaa tulla lyhyellä varoitusajalla.
– Minulla on kassi aina pakattuna.
Matkatyöt eivät juuri haittaa Päivärinnan arkea.
– Silloin kun on tiedossa jotain tapahtumaa, joka vaatii läsnäoloa kotimaassa, niin aika hyvin olen saanut asiat työnantajan kanssa sovittua, kun olen hyvissä ajoin ilmoittanut häistä, hautajaisista tai harrastuksista.
VAPAA-AJAN MATKAILU EI KIINNOSTA
Työkeikat voivat myös peruuntua viime tipassa. Viimeksi näin kävi elokuussa, kun Päivärinnan piti lähteä viikoksi Yhdysvaltoihin Chicagon kupeeseen.
– Lento oli varattu maanantaille. Esimies soitti lauantai-iltana kymmenen yli kahdeksan, ettei meidän tarvitsekaan lähteä. Se ei ollut ensimmäinen kerta eikä suuri yllätyskään.
Peruutuksen taustalla olivat taloudelliset syyt.
– Yhdysvalloissa joku ekonomi oli laskenut, että heillä on varaa seisottaa paperikonetta vain kymmenen tuntia. Olisimme tarvinneet kaksi vuorokautta koneen huoltamiseksi.
Päivärinta ei ole pahoillaan, vaikka kaksi viikkoa valmisteltu työmatka jäikin väliin. Seuraava viikko olisi ollut ihan yhtä haukottelua aikaeron vuoksi, hän sanoo.
– Erityisesti lännestä kotiinpäin palatessa rytmin takaisin kääntäminen on minulle haastavaa. Minulta menee monta päivää ja yötä sekaisin ennen kuin saan unirytmistä kunnolla kiinni.
Vapaa-ajallaan Päivärinta ei reissaa.
– Lomalla en lähde ulkomaille eikä edes kotimaan matkailu isommin kiinnosta, vaikka Suomessa olisi paljon nähtävää. Viihdyn mökillä. Kalastelen ja käyn metsällä.
