Yhteis­työ tuot­taa suurim­man sadon – soli­daa­ri­suus on kansain­vä­li­sen toimin­nan kulmakivi

Maail­masta eris­täy­ty­mi­nen on nyky­ai­kana varsin kehno stra­te­gia. Koska teol­li­suus­yri­tyk­set ja niiden mark­ki­nat ovat kansain­vä­li­siä ja globaa­leja, pitää myös teol­li­suusa­lo­jen ammat­ti­liit­to­jen edun­val­von­nan olla kansainvälistä.

– Jokai­sessa liit­tomme ammat­tio­sas­tossa on jäse­niä, jotka ovat kytkök­sissä kansain­vä­li­seen tasoon kansain­vä­li­sen kaupan kautta. Jokai­sen jäse­nemme tule­vai­suu­teen vaikut­ta­vat päätök­set, joita tehdään esimer­kiksi Euroo­pan unio­nin eri päätök­sen­te­koe­li­missä, Teol­li­suus­lii­ton kansain­vä­li­sen toimin­nan pääl­likkö Jari Hakka­rai­nen sanoo.

Hakka­rai­nen koros­taa, että vaikut­ta­mi­sen pitää sen takia olla laajem­paa kuin kansal­li­nen poliit­ti­nen päätöksentekotaso.

– On mentävä pidem­mälle kuin hallitus­ohjelma ja edus­kun­nan lain­sää­dän­tö­työ. Vaikut­ta­mis­ka­na­vat on raken­net­tava sen mukaan, missä meidän jäse­nis­töämme koske­vat päätök­set tehdään, Hakka­rai­nen linjaa.

PITÄÄ KERÄTÄ JOUKKOVOIMAA

Kansain­vä­li­nen edun­val­von­ta­työ perus­tuu peri­aat­teessa samoi­hin taika­sa­noi­hin kuin ay-liik­keen kansal­li­sen tason edun­val­vonta. Tarvi­taan jouk­ko­voi­maa ja soli­daa­ri­suutta. Tämä tarkoit­taa, että on luotava yhtei­nen näke­mys siitä, mitä tavoi­tel­laan ja tavoi­tel­tava sitä yhdessä ja toinen toista tukien.

Jari Hakka­rai­nen koros­taa, että ensim­mäi­nen askel on löytää yhtei­nen näke­mys suoma­lais­ten ammat­ti­liit­to­jen kesken.

– Ensin pitää löytää suoma­lais­ten, yleensä teol­li­suus­sek­to­rilla toimi­vien ammat­ti­liit­to­jen, yhtei­nen näke­mys asiaan, jota halu­taan edis­tää. Yleensä löydämme 99-prosent­ti­sesti yhtei­sen säve­len asioi­hin, joilla on kansain­vä­li­sen edun­val­von­nan ulottuvuus.

Kun yhtei­nen nuotti on löydetty, suun­na­taan katse kohti pohjois­maista yhteis­työtä. Edun­val­von­ta­työ on kuin sipu­lin kuori­mista, jossa edetään kerros kerrok­selta kohti ydintavoitetta.

– Kun kansal­li­nen yhtei­sym­mär­rys on liit­to­jen välillä löydetty, menemme pohjois­mai­sen teol­li­suus­fe­de­raa­tion pöytään, ja etsimme yhtei­sen pohjois­mai­sen näke­myk­sen esillä olevaan asiaan. Yhtei­nen pohjois­mai­nen näke­mys löytyy yleensä yli 90-prosenttisesti.

Jokai­sessa liit­tomme ammat­tio­sas­tossa on jäse­niä, jotka ovat kytkök­sissä kansain­vä­li­seen tasoon kansain­vä­li­sen kaupan kautta.

– Sen jälkeen menemme yhtei­seen euroop­pa­lai­seen pöytään, jossa vaiku­tamme lähinnä Euroo­pan unio­nin insti­tuu­tioi­hin eli EU-komis­sioon ja EU-parla­ment­tiin. Ja sitten sen jälkeen tulee globaa­lit pöydät, joiden kautta pyri­tään vaikut­ta­maan globaa­lei­hin insti­tuu­tioi­hin, jotka ovat työelä­mää lähellä eli Maail­man talous­jär­jes­töön WTO:hon ja Kansain­vä­li­seen työjär­jes­töön ILO:hon, Hakka­rai­nen selos­taa taktiikkaa.

Hakka­rai­nen koros­taa eten­kin pohjois­maista tasoa. Pohjois­mai­set teol­li­suusa­lo­jen ammat­ti­lii­tot löytä­vät yhtei­sen säve­len melko helposti, koska maiden yhteis­kun­nat, elin­kei­no­ra­kenne ja ay-kult­tuuri ovat samankaltaisia.

– Noin 200 000 Teol­li­suus­lii­ton jäse­nen vaiku­tus­valta on kansain­vä­li­sesti huomat­ta­vasti raja­tumpi kuin noin miljoo­nalla pohjois­mai­sella teol­li­suus­työn­te­ki­jällä. Tämä on mars­si­jär­jes­tys, johon Teol­li­suus­lii­ton kansain­vä­li­nen vaikut­ta­mi­nen perustuu.

SAK VASTAA ISOSTA KUVASTA

Ay-liik­keen kansain­vä­li­sessä edun­val­von­nassa roolinsa on myös palkan­saa­ja­kes­kus­jär­jes­töillä. SAK:n kansain­vä­li­nen edun­val­vonta keskit­tyy eten­kin työelä­mä­ky­sy­myk­siin, jotka koske­vat kaik­kia sekto­reita eli niin teol­li­suutta, kulje­tusa­laa, yksi­tyistä palve­lua­laa kuin myös julki­sen sekto­rin työtä.

– Lähtö­koh­tai­sesti menee niin, että asiat, jotka koske­vat kaik­kia SAK:hon kuulu­via jäsen­liit­toja, mene­vät SAK:n hoitoon. Ala- ja yritys­koh­tai­set asiat mene­vät sitten jäsen­liit­to­jen kansain­vä­li­sen vaikut­ta­mi­sen kautta, SAK:n kansain­vä­lis­ten asioi­den pääl­likkö Pekka Ristelä sanoo.

Tällä hetkellä SAK:n kansain­vä­listä edun­val­von­ta­työtä työl­lis­tää eten­kin alus­ta­työ ja siihen liit­ty­vän direk­tii­vin valmis­telu Euroo­pan unio­nissa. Alus­ta­työssä työtä tehdään tyypil­li­sesti yrit­tä­jän asemassa toimek­sian­toina, jotka tule­vat mobii­li­so­vel­luk­sen kautta. Ruoka­lä­het­ti­pal­ve­lut Wolt ja Foodora ovat esimerk­kejä alus­ta­ta­lou­desta. Kiis­taa on muun muassa siitä, tuli­siko alus­ta­työ tulkita palk­ka­työksi vai ei.

Ristelä huomaut­taa, että alus­ta­työ ei koske pelkäs­tään yksi­tyistä palve­lusek­to­ria, vaan alus­ta­työtä teete­tään paljon myös kulje­tus­sek­to­rilla. On mahdol­lista, että alus­ta­työn teet­tä­mi­nen yleis­tyy jollain aika­vä­lillä kaikilla toimia­loilla, joten sen nykyistä tarkem­masta sään­te­lystä hyöty­vät kaik­kien alojen työntekijät.

Ristelä koros­taa myös kansain­vä­li­sen edun­val­von­ta­työn ihmi­soi­keus­u­lot­tu­vuutta. Työn­te­ki­jöi­den perus­oi­keu­det ovat uhat­tuina monin paikoin maail­maa. Suoma­lai­sen ay-liik­keen kannat­taa edis­tää ay-oikeuk­sien toteu­tu­mista myös Suomen rajo­jen ulko­puo­lella, koska perus- ja ihmi­soi­keuk­sien polke­mi­sella on ikävä tapa levitä globaalisti.

– Suomen lähia­lueilla esimer­kiksi Valko-Venä­jällä ihmi­soi­keus- ja demo­kra­tia­ke­hi­tys on huoles­tut­tava. Sen myötä myös vapaata ammat­tiyh­dis­tys­toi­min­taa edus­ta­vien ay-aktii­vien tilanne on maassa vaikea, Ristelä kertoo.

SOLIDAARISUUS KUULUU PERUSARVOIHIN

Sekä SAK:n Pekka Ristelä että Teol­li­suus­lii­ton Jari Hakka­rai­nen koros­ta­vat soli­daa­ri­suus­työn merki­tystä yhtenä ay-liik­keen kansain­vä­li­sen toimin­nan kulma­ki­venä. Kaikki ei ole vain omista lähtö­koh­dista kumpua­vaa edun­val­von­taa, vaan ay-liik­keen perus­a­ja­tuk­sena on auttaa niiden maiden ammat­ti­liit­toja, joissa toiminta on ajettu ahtaalle.

Tämä tosin voidaan nähdä myös edun­val­von­nan näkö­kul­masta. Jos suoma­lai­nen ay-liike tukee ay-liikettä kehit­ty­vissä maissa, se vähen­tää köyhyyttä näissä maissa. Tämä taas vähen­tää siir­to­lais­pai­netta köyhistä maista länti­siin teollisuusmaihin.

Soli­daa­ri­suus­työllä on myös toinen edunvalvontanäkökulma:

– Jos kehit­ty­vien maiden ay-liikettä tuke­malla paikal­li­nen palk­ka­taso nousee, nostaa tämä myös kansain­vä­lis­ten yritys­ten kynnystä siir­tää tuotan­to­aan näihin maihin, Hakka­rai­nen sanoo.

Vaikut­ta­mis­ka­na­vat on raken­net­tava sen mukaan, missä meidän jäse­nis­töämme koske­vat päätök­set tehdään

Teol­li­suus­liitto auttaa ammat­ti­liit­toja kehit­ty­vissä maissa tuke­malla Suomen Ammat­ti­liit­to­jen Soli­daa­ri­suus­kes­kuk­sen eli SASK:n työtä. Hank­keissa edis­te­tään yleensä amma­til­lista järjes­täy­ty­mistä suoraan tai epäsuo­rasti. Työ tapah­tuu yleensä yhteis­työssä globaa­lien ammat­ti­liit­to­jen kuten IndustriALL Global Unio­nin kanssa.

SASK:n kautta tapah­tuva soli­daa­ri­suus­työ on osa Suomen viral­lista kehi­ty­syh­teis­työtä, ja sen hank­keet rahoi­te­taan pääosin Suomen valtion kehi­ty­syh­teis­työ­mää­rä­ra­hoista. Teol­li­suus­liitto ja muut SASK:n jäsen­jär­jes­töt kustan­ta­vat hank­kei­den omarahoitusosuuden.

Koska halli­tus­oh­jel­mas­saan Suomen uusi halli­tus uhkaa leikata merkit­tä­västi kehi­ty­syh­teis­työ­mää­rä­ra­hoja, on sillä toden­nä­köi­sesti vaiku­tus myös SASK:n ja sitä kautta myös Teol­li­suus­lii­ton soli­daa­ri­suus­työ­hön kehit­ty­vissä maissa.

RAJAT YLITTÄVÄÄ AMMATTIOSASTOTOIMINTAA

Kansain­vä­li­nen edun­val­vonta ulot­tuu myös työpaikka- ja siten myös ammat­tio­sas­to­ta­solle. EU-lain­sää­däntö puhuu euroop­pa­lai­sista yritys­neu­vos­toista eli EWC-toimin­nasta (Euro­pean Work Council). Tällä tarkoi­te­taan henki­lös­tön edus­ta­jien ja työnan­ta­jien yhteis­työtä suury­ri­tyk­sissä, jotka toimi­vat useam­massa Euroo­pan unio­nin tai Euroo­pan talous­a­lu­een (ETA) jäsenvaltiossa.

– Jos yrityk­sellä on toimin­taa kahdessa eri EU- tai ETA-maassa ja työn­te­ki­jöitä on yhteensä vähin­tään tuhat, niin yrityk­sen tulee käyn­nis­tää yritys­neu­vos­to­toi­minta, jos henki­löstö sitä vaatii. Käytän­nössä tämä on ammat­ti­lii­ton euroop­pa­lai­sen edun­val­von­ta­työn jatkumo, Hakka­rai­nen kertoo.

EWC:t perus­tu­vat EU-direk­tii­viin ja Suomessa sovel­let­ta­vaan lakiin yhteis­toi­min­nasta suoma­lai­sissa ja yhtei­sön­laa­jui­sissa yritys­ryh­missä. Suoma­lai­sissa yrityk­sissä toimii noin 200 teol­li­suus­liit­to­laista EWC-edustajaa.

EWC-toimin­nan kautta voidaan esimer­kiksi parem­min koor­di­noida tilan­teita, joissa usean EU-maan alueella toimiva yritys pyrkii siir­tä­mään tuotan­to­aan korkeam­man palk­ka­ta­son maasta mata­lam­man palk­ka­ta­son maahan.

EWC-toiminta olisi meillä todella tärkeää, jotta voimme parem­min koor­di­noida konser­nin henki­lös­tö­asioita kansal­li­set rajat ylittäen.

Käytän­nössä EWC-toimin­nan käyn­nis­tä­mi­nen voi olla kitkaista. Koke­musta toimin­nan käyn­nis­tä­mi­sen vaikeu­desta on muun muassa Škoda Trans­tec­hin pääluot­ta­mus­mie­hellä Jouni Lämp­sällä, joka on työpaik­kansa EWC-edustaja.

– Olemme käyn­nis­tel­leet EWC-toimin­taa jo vuodesta 2018, mutta se ei ole lähte­nyt kunnolla vielä käyn­tiin. Syynä on se, että Tšekeissä Škodan tehtaalla toimii niin monta ammat­ti­liit­toa, että yhteis­työn aloi­tus ei ole aivan yksin­ker­taista, Lämpsä sanoo.

Hän huomaut­taa, että monessa keski­sen Itä-Euroo­pan maassa ammat­ti­lii­tot ovat melko heik­koja, mikä vaikeut­taa rajat ylit­tä­vää yhteistyötä.

Lämpsä ei kuiten­kaan ole menet­tä­nyt toivoaan.

– EWC-toiminta olisi meillä todella tärkeää, jotta voimme parem­min koor­di­noida konser­nin henki­lös­tö­asioita kansal­li­set rajat ylit­täen. Uskon, että se vielä nytkäh­tää eteen­päin, Lämpsä summaa.