Ajassa
Yhteistyö tuottaa suurimman sadon – solidaarisuus on kansainvälisen toiminnan kulmakivi
Monet Suomessa toimivat teollisuusalan yritykset ovat voimakkaasti kansainvälisiä, ja siksi myös ammattiyhdistysliikkeen on otettava kansainvälinen näkökulma huomioon työpaikkatasolta aina globaalille tasolle saakka. Yhteistoiminta istuttaa solidaarisuuden siemeniä ja ravitsee liittojen vaikutusmahdollisuuksien kasvua.
Maailmasta eristäytyminen on nykyaikana varsin kehno strategia. Koska teollisuusyritykset ja niiden markkinat ovat kansainvälisiä ja globaaleja, pitää myös teollisuusalojen ammattiliittojen edunvalvonnan olla kansainvälistä.
– Jokaisessa liittomme ammattiosastossa on jäseniä, jotka ovat kytköksissä kansainväliseen tasoon kansainvälisen kaupan kautta. Jokaisen jäsenemme tulevaisuuteen vaikuttavat päätökset, joita tehdään esimerkiksi Euroopan unionin eri päätöksentekoelimissä, Teollisuusliiton kansainvälisen toiminnan päällikkö Jari Hakkarainen sanoo.
Hakkarainen korostaa, että vaikuttamisen pitää sen takia olla laajempaa kuin kansallinen poliittinen päätöksentekotaso.
– On mentävä pidemmälle kuin hallitusohjelma ja eduskunnan lainsäädäntötyö. Vaikuttamiskanavat on rakennettava sen mukaan, missä meidän jäsenistöämme koskevat päätökset tehdään, Hakkarainen linjaa.
PITÄÄ KERÄTÄ JOUKKOVOIMAA
Kansainvälinen edunvalvontatyö perustuu periaatteessa samoihin taikasanoihin kuin ay-liikkeen kansallisen tason edunvalvonta. Tarvitaan joukkovoimaa ja solidaarisuutta. Tämä tarkoittaa, että on luotava yhteinen näkemys siitä, mitä tavoitellaan ja tavoiteltava sitä yhdessä ja toinen toista tukien.
Jari Hakkarainen korostaa, että ensimmäinen askel on löytää yhteinen näkemys suomalaisten ammattiliittojen kesken.
– Ensin pitää löytää suomalaisten, yleensä teollisuussektorilla toimivien ammattiliittojen, yhteinen näkemys asiaan, jota halutaan edistää. Yleensä löydämme 99-prosenttisesti yhteisen sävelen asioihin, joilla on kansainvälisen edunvalvonnan ulottuvuus.
Kun yhteinen nuotti on löydetty, suunnataan katse kohti pohjoismaista yhteistyötä. Edunvalvontatyö on kuin sipulin kuorimista, jossa edetään kerros kerrokselta kohti ydintavoitetta.
– Kun kansallinen yhteisymmärrys on liittojen välillä löydetty, menemme pohjoismaisen teollisuusfederaation pöytään, ja etsimme yhteisen pohjoismaisen näkemyksen esillä olevaan asiaan. Yhteinen pohjoismainen näkemys löytyy yleensä yli 90-prosenttisesti.
Jokaisessa liittomme ammattiosastossa on jäseniä, jotka ovat kytköksissä kansainväliseen tasoon kansainvälisen kaupan kautta.
– Sen jälkeen menemme yhteiseen eurooppalaiseen pöytään, jossa vaikutamme lähinnä Euroopan unionin instituutioihin eli EU-komissioon ja EU-parlamenttiin. Ja sitten sen jälkeen tulee globaalit pöydät, joiden kautta pyritään vaikuttamaan globaaleihin instituutioihin, jotka ovat työelämää lähellä eli Maailman talousjärjestöön WTO:hon ja Kansainväliseen työjärjestöön ILO:hon, Hakkarainen selostaa taktiikkaa.
Hakkarainen korostaa etenkin pohjoismaista tasoa. Pohjoismaiset teollisuusalojen ammattiliitot löytävät yhteisen sävelen melko helposti, koska maiden yhteiskunnat, elinkeinorakenne ja ay-kulttuuri ovat samankaltaisia.
– Noin 200 000 Teollisuusliiton jäsenen vaikutusvalta on kansainvälisesti huomattavasti rajatumpi kuin noin miljoonalla pohjoismaisella teollisuustyöntekijällä. Tämä on marssijärjestys, johon Teollisuusliiton kansainvälinen vaikuttaminen perustuu.
SAK VASTAA ISOSTA KUVASTA
Ay-liikkeen kansainvälisessä edunvalvonnassa roolinsa on myös palkansaajakeskusjärjestöillä. SAK:n kansainvälinen edunvalvonta keskittyy etenkin työelämäkysymyksiin, jotka koskevat kaikkia sektoreita eli niin teollisuutta, kuljetusalaa, yksityistä palvelualaa kuin myös julkisen sektorin työtä.
– Lähtökohtaisesti menee niin, että asiat, jotka koskevat kaikkia SAK:hon kuuluvia jäsenliittoja, menevät SAK:n hoitoon. Ala- ja yrityskohtaiset asiat menevät sitten jäsenliittojen kansainvälisen vaikuttamisen kautta, SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö Pekka Ristelä sanoo.
Tällä hetkellä SAK:n kansainvälistä edunvalvontatyötä työllistää etenkin alustatyö ja siihen liittyvän direktiivin valmistelu Euroopan unionissa. Alustatyössä työtä tehdään tyypillisesti yrittäjän asemassa toimeksiantoina, jotka tulevat mobiilisovelluksen kautta. Ruokalähettipalvelut Wolt ja Foodora ovat esimerkkejä alustataloudesta. Kiistaa on muun muassa siitä, tulisiko alustatyö tulkita palkkatyöksi vai ei.
Ristelä huomauttaa, että alustatyö ei koske pelkästään yksityistä palvelusektoria, vaan alustatyötä teetetään paljon myös kuljetussektorilla. On mahdollista, että alustatyön teettäminen yleistyy jollain aikavälillä kaikilla toimialoilla, joten sen nykyistä tarkemmasta sääntelystä hyötyvät kaikkien alojen työntekijät.
Ristelä korostaa myös kansainvälisen edunvalvontatyön ihmisoikeusulottuvuutta. Työntekijöiden perusoikeudet ovat uhattuina monin paikoin maailmaa. Suomalaisen ay-liikkeen kannattaa edistää ay-oikeuksien toteutumista myös Suomen rajojen ulkopuolella, koska perus- ja ihmisoikeuksien polkemisella on ikävä tapa levitä globaalisti.
– Suomen lähialueilla esimerkiksi Valko-Venäjällä ihmisoikeus- ja demokratiakehitys on huolestuttava. Sen myötä myös vapaata ammattiyhdistystoimintaa edustavien ay-aktiivien tilanne on maassa vaikea, Ristelä kertoo.
SOLIDAARISUUS KUULUU PERUSARVOIHIN
Sekä SAK:n Pekka Ristelä että Teollisuusliiton Jari Hakkarainen korostavat solidaarisuustyön merkitystä yhtenä ay-liikkeen kansainvälisen toiminnan kulmakivenä. Kaikki ei ole vain omista lähtökohdista kumpuavaa edunvalvontaa, vaan ay-liikkeen perusajatuksena on auttaa niiden maiden ammattiliittoja, joissa toiminta on ajettu ahtaalle.
Tämä tosin voidaan nähdä myös edunvalvonnan näkökulmasta. Jos suomalainen ay-liike tukee ay-liikettä kehittyvissä maissa, se vähentää köyhyyttä näissä maissa. Tämä taas vähentää siirtolaispainetta köyhistä maista läntisiin teollisuusmaihin.
Solidaarisuustyöllä on myös toinen edunvalvontanäkökulma:
– Jos kehittyvien maiden ay-liikettä tukemalla paikallinen palkkataso nousee, nostaa tämä myös kansainvälisten yritysten kynnystä siirtää tuotantoaan näihin maihin, Hakkarainen sanoo.
Vaikuttamiskanavat on rakennettava sen mukaan, missä meidän jäsenistöämme koskevat päätökset tehdään
Teollisuusliitto auttaa ammattiliittoja kehittyvissä maissa tukemalla Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen eli SASK:n työtä. Hankkeissa edistetään yleensä ammatillista järjestäytymistä suoraan tai epäsuorasti. Työ tapahtuu yleensä yhteistyössä globaalien ammattiliittojen kuten IndustriALL Global Unionin kanssa.
SASK:n kautta tapahtuva solidaarisuustyö on osa Suomen virallista kehitysyhteistyötä, ja sen hankkeet rahoitetaan pääosin Suomen valtion kehitysyhteistyömäärärahoista. Teollisuusliitto ja muut SASK:n jäsenjärjestöt kustantavat hankkeiden omarahoitusosuuden.
Koska hallitusohjelmassaan Suomen uusi hallitus uhkaa leikata merkittävästi kehitysyhteistyömäärärahoja, on sillä todennäköisesti vaikutus myös SASK:n ja sitä kautta myös Teollisuusliiton solidaarisuustyöhön kehittyvissä maissa.
RAJAT YLITTÄVÄÄ AMMATTIOSASTOTOIMINTAA
Kansainvälinen edunvalvonta ulottuu myös työpaikka- ja siten myös ammattiosastotasolle. EU-lainsäädäntö puhuu eurooppalaisista yritysneuvostoista eli EWC-toiminnasta (European Work Council). Tällä tarkoitetaan henkilöstön edustajien ja työnantajien yhteistyötä suuryrityksissä, jotka toimivat useammassa Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen (ETA) jäsenvaltiossa.
– Jos yrityksellä on toimintaa kahdessa eri EU- tai ETA-maassa ja työntekijöitä on yhteensä vähintään tuhat, niin yrityksen tulee käynnistää yritysneuvostotoiminta, jos henkilöstö sitä vaatii. Käytännössä tämä on ammattiliiton eurooppalaisen edunvalvontatyön jatkumo, Hakkarainen kertoo.
EWC:t perustuvat EU-direktiiviin ja Suomessa sovellettavaan lakiin yhteistoiminnasta suomalaisissa ja yhteisönlaajuisissa yritysryhmissä. Suomalaisissa yrityksissä toimii noin 200 teollisuusliittolaista EWC-edustajaa.
EWC-toiminnan kautta voidaan esimerkiksi paremmin koordinoida tilanteita, joissa usean EU-maan alueella toimiva yritys pyrkii siirtämään tuotantoaan korkeamman palkkatason maasta matalamman palkkatason maahan.
EWC-toiminta olisi meillä todella tärkeää, jotta voimme paremmin koordinoida konsernin henkilöstöasioita kansalliset rajat ylittäen.
Käytännössä EWC-toiminnan käynnistäminen voi olla kitkaista. Kokemusta toiminnan käynnistämisen vaikeudesta on muun muassa Škoda Transtechin pääluottamusmiehellä Jouni Lämpsällä, joka on työpaikkansa EWC-edustaja.
– Olemme käynnistelleet EWC-toimintaa jo vuodesta 2018, mutta se ei ole lähtenyt kunnolla vielä käyntiin. Syynä on se, että Tšekeissä Škodan tehtaalla toimii niin monta ammattiliittoa, että yhteistyön aloitus ei ole aivan yksinkertaista, Lämpsä sanoo.
Hän huomauttaa, että monessa keskisen Itä-Euroopan maassa ammattiliitot ovat melko heikkoja, mikä vaikeuttaa rajat ylittävää yhteistyötä.
Lämpsä ei kuitenkaan ole menettänyt toivoaan.
– EWC-toiminta olisi meillä todella tärkeää, jotta voimme paremmin koordinoida konsernin henkilöstöasioita kansalliset rajat ylittäen. Uskon, että se vielä nytkähtää eteenpäin, Lämpsä summaa.
