Arja Salo: Mitä on suvaitsevaisuus?

Suvaitsevuutta on sivuttu kuluvana kesänä monella taholla. On hyvä, että puhutaan ja nostetaan esille erilaisia näkemyksiä.

Unescon yleiskokouksen julistus 16.11.1995 artikla 1.4. sanoo suvaitsevaisuudesta seuraavaa:

”Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille.”

Kasvatus ja kotona tai koulussa opitut mallit ohjaavat meitä läpi elämän, eikä ole aivan sama mitä nämä mallit ovat. Kysymys on hyvin yksinkertainen: mitä yhteisiä oikeuksia ja vapauksia meillä on, miten näitä voi kunnioittaa ja kuinka toisen oikeuksia ja vapauksia voi suojella.

Kasvatus ja kotona tai koulussa opitut mallit ohjaavat meitä läpi elämän.

Vietin lapsena paljon aikaa mummolassa ja sain siellä oppia suvaitsevaisuudesta, vaikka en tuolloin asiaa sen kummemmin miettinytkään. Jo kauan sitten edesmennyt mummuni osoitti suvaitsevaisuuttaan hyvin arkisesti: kun pihaan ajoi kaupustelija, ei mummu häätänyt häntä pois, vaan kutsui kahville ja juttuseuraksi. Ei hänellä ollut rahaa mitään ostaa, mutta ei se haitannut. Hän osoitti vieraanvaraisuutta ja päästi kulkukauppiaan kotiinsa.

Mietin aihetta myös Teollisuusliiton jäsenten näkökulmasta. Olin elokuussa vetäjänä eläkeläistoiminnan kurssilla Murikassa. Paikalla oli 55 osallistujaa. Kurssilaisista nuorin oli syntynyt vuonna 1949. Samaan aikaan Murikka-opistolla opiskeli myös työikäisiä kurssilaisia ja eri-ikäiset jäsenet kohtasivat.  Alkuviikolla joku ehkä ihmetteli, miksi eläkeläiset täyttävät Murikka-opistoa, mutta viikon lopulla kuulin jo kiitosta siitä, kuinka hienoja kohtaamisia eläkeikäisten ja työelämässä olevien jäsenten kesken oli syntynyt.

Näihin samankaltaisiin tilanteisiin ja toistemme suvaitsemiseen törmätään varmasti myös ammattiosastoissa, sen vuoksi asiasta on hyvä keskustella avoimesti.

Kirjoittaja on Teollisuusliiton järjestötoimitsija, joka vastaa kulttuuri- ja vapaa-ajan toiminnasta sekä eläkeläistoiminnasta.