Arja Salo: Mitä on suvaitsevaisuus?

Suvait­se­vuutta on sivuttu kuluvana kesänä monella taholla. On hyvä, että puhutaan ja noste­taan esille erilaisia näkemyksiä.

Unescon yleis­ko­kouksen julistus 16.11.1995 artikla 1.4. sanoo suvait­se­vai­suu­desta seuraavaa:

”Ihmisoi­keuk­sien kunnioit­ta­misen periaat­teen mukai­sesti suvait­se­vai­suuden osoit­ta­minen ei merkitse yhteis­kun­nal­lisen epäoi­keu­den­mu­kai­suuden sietä­mistä eikä omasta vakau­muk­sesta luopu­mista eikä sen heiken­tä­mistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakau­muk­ses­taan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväk­sy­mistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnos­taan erilaisia ulkomuo­tonsa, asemansa, puheta­pansa, käyttäy­ty­mis­muo­to­jensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyk­siään toisille.”

Kasvatus ja kotona tai koulussa opitut mallit ohjaavat meitä läpi elämän, eikä ole aivan sama mitä nämä mallit ovat. Kysymys on hyvin yksin­ker­tainen: mitä yhteisiä oikeuksia ja vapauksia meillä on, miten näitä voi kunnioittaa ja kuinka toisen oikeuksia ja vapauksia voi suojella.

Kasvatus ja kotona tai koulussa opitut mallit ohjaavat meitä läpi elämän.

Vietin lapsena paljon aikaa mummo­lassa ja sain siellä oppia suvait­se­vai­suu­desta, vaikka en tuolloin asiaa sen kummemmin mietti­nyt­kään. Jo kauan sitten edesmennyt mummuni osoitti suvait­se­vai­suut­taan hyvin arkisesti: kun pihaan ajoi kaupus­te­lija, ei mummu häätänyt häntä pois, vaan kutsui kahville ja juttuseu­raksi. Ei hänellä ollut rahaa mitään ostaa, mutta ei se haitannut. Hän osoitti vieraan­va­rai­suutta ja päästi kulku­kaup­piaan kotiinsa.

Mietin aihetta myös Teolli­suus­liiton jäsenten näkökul­masta. Olin elokuussa vetäjänä eläke­läis­toi­minnan kurssilla Murikassa. Paikalla oli 55 osallis­tujaa. Kurssi­lai­sista nuorin oli syntynyt vuonna 1949. Samaan aikaan Murikka-opistolla opiskeli myös työikäisiä kurssi­laisia ja eri-ikäiset jäsenet kohta­sivat.  Alkuvii­kolla joku ehkä ihmet­teli, miksi eläke­läiset täyttävät Murikka-opistoa, mutta viikon lopulla kuulin jo kiitosta siitä, kuinka hienoja kohtaa­misia eläkei­käisten ja työelä­mässä olevien jäsenten kesken oli syntynyt.

Näihin saman­kal­tai­siin tilan­tei­siin ja toistemme suvait­se­mi­seen törmä­tään varmasti myös ammat­tio­sas­toissa, sen vuoksi asiasta on hyvä keskus­tella avoimesti.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton järjes­tö­toi­mit­sija, joka vastaa kulttuuri- ja vapaa-ajan toimin­nasta sekä eläkeläistoiminnasta.