”Opiskelu on kuin hyvin rasvattu kone, kun on oma-aloitteinen ja uskaltaa kysyä”

Hit­sauk­sen ja työstökonei­den äänet hal­lit­se­vat ään­i­maise­maa Lahdessa Koulu­tuskeskus Sal­pauk­sen kone- ja tuotan­totekni­ikan tilois­sa, kun opiske­li­jat har­joit­tel­e­vat työelämässä tarvit­tavia taito­ja.

Käsikäyt­töisen sorvin äärel­lä har­joi­tustyötä tekee opiske­li­ja Aarne Ala­nen. Met­al­likap­pale pitää työstää halut­tuun mit­taan ja tol­er­anssi on 0,002 mil­limetriä. Ala­nen mit­taa kap­palet­ta mikrometril­lä ja toteaa sen ole­van tol­er­anssis­sa.

– Kyhäilen taidot kasaan, että pääsee oppisopimuk­sel­la yri­tyk­seen, Ala­nen ker­too.

Syven­täviä opin­to­ja aloit­tel­e­va Ala­nen ker­too, että seu­raavak­si vuorossa on pere­htymi­nen tietoko­neo­h­jat­tuun CNC-koneis­tuk­seen.

– Käsil­lä tekem­i­nen on hauskem­paa, mut­ta ala on tietokoneil­la tekemistä, Ala­nen sanoo.

Käsil­lä tekem­i­nen on hauskem­paa, mut­ta ala on tietokoneil­la tekemistä.

Opet­ta­jat ja opin­to­jen olo­suh­teet kaikki­nen­sa saa­vat häneltä kiitos­ta.

– Opiskelu on kuin hyvin ras­vat­tu kone, kun on oma-aloit­teinen ja uskaltaa kysyä, Ala­nen sanoo.

Kone- ja tuotan­totekni­ik­ka oli Alasen ykkös­vai­h­toe­hto, sil­lä koneis­tusala on mie­lenki­in­toinen.

– Palkkata­so on hyvä ja yrit­täjyys­mah­dol­lisu­udet kiin­nos­ta­vat.

ERILAISIA OPPIJOITA

Lehtori Antti Myl­läri­nen seu­raa Alasen työsken­te­lyä sivus­ta ja ker­too, että rauhal­lisu­us on tärkeää työstökonei­den kanssa, sil­lä lait­tei­den voimat voivat olla tap­pavia.

– Matemaat­tiset taidot ja kolmi­u­lot­teinen hah­mo­tuskyky ovat tärkeitä. Ilman niitä on han­kalaa, Myl­läri­nen toteaa alan vaa­timuk­sista.

Opiske­li­joiden tuen tarpeen tun­nist­a­mi­nen on opet­ta­jan omi­naisu­us, joka kehit­tyy koke­muk­sen karttues­sa. Myl­läri­nen ker­too, että suomen kieli on useille opiske­li­joille haaste, jon­ka yli päästään käyt­tämäl­lä aikaa.

– Jokainen on eri­lainen oppi­ja, Myl­läri­nen sanoo.

Tietoko­neo­h­jatun työstökoneen paris­sa ovat opiske­li­jat Ras­mus Niem­i­nen ja Roope Laes­vaara. Niem­i­nen työstää har­joi­tustyönä met­allisia shakki­nap­pu­loi­ta. Nyt valmis­tuu hevo­nen.

Niem­i­nen ker­too valmis­tu­vansa syksyl­lä 2023 levy­sep­pähit­saa­jak­si ja koneis­ta­jak­si.

– Alal­la on hyvät työl­listymis­mah­dol­lisu­udet, enkä halun­nut lukioon, Niem­i­nen ker­too perus­teet opiskelu­alan val­in­taan.

Laes­vaara ker­too lähtevän­sä kesäl­lä armei­jaan, joten opin­to­jen valmis­tu­mi­nen siir­tyy vuodel­la. Koneis­ta­jan työ on hänel­lä kiikaris­sa, mut­ta hit­sarin paper­itkin sisäl­tyvät suun­nitelmi­in.

Niem­i­nen ja Laes­vaara pitävät Sal­pauk­sen opiskeluym­päristöä toimi­vana.

– Tääl­lä oppii konei­den käyt­töä laidas­ta laitaan, Laes­vaara sanoo.

– Väli­neet on, mut­ta niitä ei aina löy­dy, Niem­i­nen sanoo ja viit­taa siihen, että opiske­li­jat eivät aina palau­ta välineitä paikoilleen.

VAUHTI KIIHTYNYT

Kone- ja tuotan­totekni­ikan tilois­sa on 40 työpis­tet­tä hit­sauk­sen har­joit­telu­un. Kip­inät kestävän ver­hon takaa löy­tyy opiske­li­ja Markus Ter­ho, joka aloit­ti opin­not alku­vuon­na 2023.

– Näitä saa tehdä niin paljon kuin halu­aa, Ter­ho sanoo ja näyt­tää har­joi­tustöis­sä syn­tyneitä met­al­likap­palei­ta.

Koneis­tus on hänen ykköski­in­nos­tuk­sen­sa, mut­ta opiskelu ei ole ehtinyt vielä siihen vai­heeseen.

– Opin­to­ja on vielä paljon edessä, ei ole kiire, Ter­ho sanoo.

Hän val­it­si opin­toalansakin ren­nol­la otteel­la.

– Met­al­li­jut­tu­ja halusin osa­ta ja jotenkin päädyin tänne, Ter­ho sanoo.

Lehtori Sauli Hakala on tehnyt opet­ta­jan töitä 1980-luvun lop­ul­ta saak­ka.

– Meil­lä on tääl­lä siis­tit ja toimi­vat tilat, Hakala sanoo.

Hänen koke­muk­sen­sa on, että vuosien mit­taan opin­to­jen tah­tia on kiihdytet­ty, minkä seu­rauk­se­na yri­tyk­si­in läh­tee nyky­isin töi­hin myös raak­ilei­ta tek­i­jöitä.

– Toinen oppii käsil­lä tekemisen, mut­ta toinen ei mil­lään, sanoo lehtori Tiina Pekuri­nen.

Pekuri­nen pohtii, että kone- ja tuotan­totekni­ikan perusasi­at pysyvät ajan mit­taan melko muut­tumat­tom­i­na, mut­ta työ­paikat ovat mon­en­laisia.

– Isois­sa tehtais­sa työn­tek­i­jät tekevät yhtä tai kah­ta vai­het­ta, pienem­mis­sä työ on moniosaamista, Pekuri­nen sanoo.

TYÖT EIVÄT LOPU

Muov­in­työstöpuolel­la lehtori Asko Hän­ni­nen ker­too, että opin­nois­sa käytet­tävä muovi on peräisin Sal­pauk­sen keit­tiöstä. Ruokaa tulee keit­tiöön muo­visan­gois­sa, jot­ka rouhi­taan raa­ka-aineek­si.

Hän­ni­nen ker­too, että Päi­jät-Hämeestä löy­tyy muovi­te­ol­lisu­ut­ta, joten alan osaa­jille on kysyn­tää. Sal­pauk­sen ope­tusym­päristön hän arvioi monipuolisek­si.

– Tääl­lä on suuri osa yleisim­mistä muovi­työstölait­teista, Hän­ni­nen sanoo.

Opiske­li­ja Kati Roi­has viimeis­telee 3D-tulostimel­la valmis­tet­tua muovipurkkia. Tam­miku­us­sa 2023 opin­not aloit­tanut Roi­has val­it­si kone- ja tuotan­totekni­ikan, sil­lä käsil­lä tekem­i­nen on tut­tua ja met­al­liala kiin­nos­taa.

– Hyvin on men­nyt. Paljon olen oppin­ut uut­ta, Roi­has sanoo.

Työ­paikko­jen arkea on nähty opin­to­jen osana tehdyl­lä yri­tysvierailul­la. Roi­hak­sen suun­nitelmis­sa on valmis­tua kahdessa vuodessa ja työl­listyä kone- tai automaa­tioasen­nuk­seen.

– Työt eivät lopu tältä alal­ta, Roi­has sanoo.

Perusta kunnossa, toteutus ontuu

Tekni­ikan alo­jen ammatil­lisen koulu­tuk­sen tilanne on nyt monil­la mittareil­la hyvä. Opiske­li­jat, oppi­laitok­set ja yri­tyk­set ovat pääosin tyy­tyväisiä tilanteeseen.

Tyy­tyväisyy­destä huoli­mat­ta moni opiske­li­ja valmis­tuu työt­tömäk­si, vaik­ka tekni­ikan aloil­la kär­sitään työvoima­pu­las­ta.

Viime vuosi­na keskimäärin 60 pros­ent­tia tekni­ikan aloil­ta valmis­tuneista on töis­sä vuo­den päästä valmis­tu­mis­es­ta. Vas­taavasti noin neljännes on työt­tömänä, ja lop­ut muun muas­sa jatko-opin­nois­sa ja varus­mies- tai sivi­ili­palveluk­ses­sa.

Nämä tiedot käyvät ilmi Hämeen ammat­tiko­rkeak­oulun tutk­i­jayliopet­ta­ja Mika Tam­mile­hdon tekemästä selvi­tyk­ses­tä Teknolo­giaosaamisel­la tule­vaisu­u­teen – tekni­ikan alo­jen ammatil­lisen koulu­tuk­sen palvelukyky­selvi­tys.

Maalisku­us­sa 2023 julka­istun selvi­tyk­sen tila­si­vat Teknolo­gia­te­ol­lisu­us ry, Teol­lisu­us­li­it­to ja 25 ammatil­lisen koulu­tuk­sen jär­jestäjää.

– Suuri osa oli tyy­tyväisiä koulu­tuk­sen laatu­un, mut­ta työl­listymisen tulok­set eivät ole hyviä. On vähän häm­men­tävää, mis­tä se johtuu, Tam­mile­hto sanoo.

Tekni­ikan aloil­ta työl­listytään heikom­min kuin kaik­il­ta ammatil­lisen koulu­tuk­sen aloil­ta keskimäärin. Kun kaik­ki alat ote­taan huomioon, vuo­den kulut­tua valmis­tu­mis­es­ta 69 pros­ent­tia on töis­sä.

Yksi keino paran­taa työl­listymistä on pyrk­iä varmis­ta­maan, että tekni­ikan aloille tulee opiske­li­joi­ta, jot­ka aidosti halu­a­vat alan töi­hin.

– Pitää lisätä tietoa ja mah­dol­lisuuk­sia tutus­tua siihen, mitä nykyaikainen teol­lisu­us on.

Tam­mile­hto korostaa, että puhut­taes­sa ammatil­lis­es­ta koulu­tuk­ses­ta kyse ei ole vain nuorten koulu­tuk­ses­ta. Työelämän nopea muu­tos esimerkik­si dig­i­tal­isaa­tion myötä luo painei­ta myös aikuis­ten ja työssä ole­vien osaamisen kehit­tämiseen.

PERUSASIAT PAREMMIN

Tam­mile­hdon johtopäätös on, että koulu­tusjär­jestelmää ei tarvitse lähteä rak­en­ta­maan uusik­si, mut­ta jär­jestelmän sisäl­lä riit­tää kehitet­tävää.

– Paljon on tekemistä, mut­ta paljon on tehtävis­sä. Perusasi­at pitää tehdä parem­min.

Selvi­tyk­sessä käytet­ti­in laa­jaa ole­mas­sa ole­vaa tilas­toti­etoa, mut­ta myös oma tiedonkeruu oli keskeisessä roolis­sa. Selvi­tyk­sessä pidet­ti­in seit­semän alueel­lista työ­pa­jaa.

– Kut­sut­ti­in yri­tyk­siä, ammatil­lisen koulu­tuk­sen edus­ta­jia ja mui­ta sidos­ryh­miä tule­vaisu­ustyö­pa­joi­hin. Käyti­in keskustelua ja mietit­ti­in tule­vaisu­ut­ta. Vuorop­uhelu tuot­ti mie­lenki­in­toista tietoa, Tam­mile­hto ker­too.

Oppi­laitosten ja yri­tys­ten yhteistyö on yksi kehit­tämisko­hde. Yhteistyö on eri­tyisen tärkeää sil­loin, kun opiske­li­jat tule­vat yri­tyk­si­in oppi­maan työ­paikalla.

– Tuli viestiä, että opiske­li­jat vain tule­vat ja ovat yri­tyk­sen kon­tol­la. Yri­tyk­set kaipa­si­vat enem­män ope­tushenkilöstön apua.

TEKNIIKAN ALAT

Selvi­tyk­sessä keski­tyt­ti­in seu­raavien tekni­ikan alo­jen ammatil­liseen koulu­tuk­seen:
• Elek­tron­i­ik­ka ja automati­ik­ka
• Kone‑, ener­gia- ja sähkötekni­ik­ka
• Mekani­ik­ka ja met­al­liala, moottoriajoneuvo‑, lai­va- ja lentokonetekni­ik­ka
• Tieto­jenkäsit­te­ly- ja tietoli­ikenne (ICT)
• Sähkö ja ener­gia

Osa­puolien tulee olla samal­la sivul­la, jot­ta opiske­li­ja saa tarvit­se­mansa henkilöko­htais­es­ti räätälöi­dyn tuen työssäop­pimiseen.

– On luot­ta­muskysymys, että työ­paik­ka ja oppi­laitos tietävät, että toinen hoitaa hom­mansa, Tam­mile­hto sanoo.

Muut­tuvi­in osaamis­tarpeisi­in vas­taami­nen on tärkeää koko suo­ma­laisen teol­lisu­u­den näkökul­mas­ta.

– Yri­tyk­sil­lä on kova halu olla mukana. Monille tämä on kri­it­ti­nen kysymys.

Yri­tys­ten ja oppi­laitosten yhteistyö voi parhaim­mil­laan paran­taa sekä het­kessä reagoin­tia että pidem­män aikavälin suun­nit­telua. Tam­mile­hto pohtii, että yri­tyk­sil­lä on paras tieto tämän het­ken tarpeista ja oppi­laitok­sil­la on mah­dol­lisu­us kat­soa pidem­mälle tule­vaisu­u­teen.

HUOLTA RESURSSEISTA

Ammatil­liseen koulu­tuk­seen käytetään vuosit­tain noin kak­si mil­jar­dia euroa. Kaikki­aan ammatil­lisen koulu­tuk­sen tarpeen arvioidaan tulev­ina vuosi­na laske­van, mut­ta tekni­ikan aloil­la tarve on kas­va­maan päin.

Oppi­laitok­set ovat huolestunei­ta tule­vien vuosien rahoituk­sen riit­tävyy­destä. Yksi merkit­tävä kuluerä tekni­ikan aloil­la on konekan­nan pitämi­nen ajan tasal­la. Teol­lisu­u­den koneet ovat iso­ja investoin­te­ja koulu­tuk­sen jär­jestäjille.

Val­taosa koulu­tuk­sen jär­jestäjistä ilmoit­ti, että on vaikea saa­da osaavia opet­ta­jia.

Myös osaa­van ope­tushenkilökun­nan riit­tävyys on ongel­ma tekni­ikan aloil­la. Selvi­tyk­sen mukaan täl­lä het­kel­lä 83 pros­ent­tia opet­ta­jista täyt­tää kelpoisu­use­hdot.

– Kun alal­la on hyvä suh­danne, yksi­tyi­nen sek­tori vetää osaa­jia. Val­taosa koulu­tuk­sen jär­jestäjistä ilmoit­ti, että on vaikea saa­da osaavia opet­ta­jia.

Tam­mile­hto arvioi, että nykyisen tasoisel­la rahoituk­sel­la on mah­dol­lista pär­jätä tule­vaisu­udessa, kun se käytetään järkevästi.

– Rahas­ta pitää saa­da enem­män irti.

HUOMIO HENKILÖKOHTAISTAMISEEN

Ammatil­liseen koulu­tuk­seen tule­vien opiske­li­joiden taso on kir­ja­va. Osa pystyy toim­i­maan itsenäis­es­ti ja oppimis­tu­lok­set ovat hyviä, mut­ta osalle perusasi­at, kuten lukem­i­nen ja laskem­i­nen, ovat haastei­ta. Perusk­oulun oppimäärän paikkaami­nen on vaikeaa ammatil­lises­sa koulu­tuk­ses­sa.

– Ylipäätään osaamisen tasoon pitää kiin­nit­tää huomio­ta. Ope­tus­ta ja ohjaus­ta pitää pystyä kohdis­ta­maan enem­män opiske­li­joille, jot­ka sitä eniten tarvit­se­vat.

Suomes­sa työikäisen väestön määrä on laskus­sa, joten työvoimaa tul­laan tarvit­se­maan myös ulko­mail­ta. Tämäkin haas­taa koulu­tusjär­jestelmää, sil­lä opiske­li­joiden kir­jo näyt­tää kas­va­van entis­es­tään.

– Tilanne korostaa henkilöko­htais­tamista, eli että pystytään tun­nista­maan, mis­tä pis­teestä opiske­li­ja läh­tee liik­keelle ja mikä on tavoite, Tam­mile­hto sanoo.

Koulutuksen resurssien jako on iso yhteiskunnallinen kysymys

Koulu­tuskeskus Sal­pauk­sen ope­tusala­jo­hta­ja Ris­to Salmela ker­too, että Teknolo­giaosaamisel­la tule­vaisu­u­teen – tekni­ikan alo­jen ammatil­lisen koulu­tuk­sen palvelukyky­selvi­tys vahvisti ole­mas­sa ole­via käsi­tyk­siä.

Työelämä­palve­lut on määritel­ty Sal­pauk­sen yhdek­si strate­gisek­si kul­makivek­si, mut­ta yri­tys­ten kanssa tehtävässä yhteistyössä on vielä paran­tamisen varaa.

– Se on yksi kehit­tämisen paik­ka, että opet­ta­jat ja työ­paikkao­h­jaa­jat oli­si­vat mah­dol­lisim­man paljon tekemi­sis­sä. Pyrimme tekemään kump­panu­us­sopimuk­sia ja kan­nus­tamme yri­tyk­siä otta­maan oppisopimu­sopiske­li­joi­ta, Salmela ker­too.

Nyky­isin yri­tyk­set käyvät oppi­laitok­ses­sa paikan pääl­lä ker­tomas­sa toimin­nas­taan ja tar­jol­la ole­vista töistä. Oppimi­nen aidos­sa yri­tysym­päristössä on merkit­tävä osa opin­to­ja.

– Soisi, että yri­tyk­set oli­si­vat enem­mänkin mukana kump­panuuk­sis­sa, mut­ta pienem­mil­lä yri­tyk­sil­lä arki vie resurssit.

Tekni­ikan aloil­la on töitä tar­jol­la Lah­den seudul­la ja työt ovat kohtu­ullis­es­ti palkat­tu­ja.

Soisi, että yri­tyk­set oli­si­vat enem­mänkin mukana kump­panuuk­sis­sa, mut­ta pienem­mil­lä yri­tyk­sil­lä arki vie resurssit.

– Toiv­ot­taisi­in, että tekni­ikan aloille tulisi enem­män opiske­li­joi­ta, Salmela sanoo.

Opet­ta­jien löytämi­nen ei ole help­poa. Sal­pauk­ses­sa esimerkik­si sähköalan opet­ta­jista on huu­ta­va pula. Yri­tyk­set haali­vat paljon tekni­ikan alo­jen osaa­jia.

– Palka­s­sa ei voi­da kil­pail­la, ja opet­ta­ju­us on haaste, jos siitä ei ole koke­mus­ta.

RESURSSEJA TARVITAAN JATKOSSAKIN

Sal­pauk­ses­sa tekni­ikan alo­jen vuon­na 2018 valmis­tuneet ope­tusti­lat ja opetuk­ses­sa käytet­tävät koneet ovat ajan tasal­la, joten työelämän vaa­timuk­si­in pystytään vas­taa­maan kohta­laisen hyvin, ope­tusala­jo­hta­ja arvioi.

Yri­tys­ten ja opiske­li­joiden tarpeisi­in pitää pystyä vas­ta­maan jatkos­sakin, mut­ta esimerkik­si jokainen uuden koneen han­k­in­ta on iso pon­nis­tus.

– Koneis­tus­puolel­la koneet ovat val­ta­van kalli­ita. Yksi työstökeskus mak­saa 150 000–200 000 euroa, Salmela ker­too.

Hän pohtii, että val­tio­val­ta voisi ottaa huomioon alo­jen ope­tuskalus­ton hin­taerot ja kom­pen­soi­da kalli­iden alo­jen han­k­in­to­ja. Resurssien kohden­t­a­mi­nen eri aloille on kysymys, johon ei ole suo­ravi­ivaisia vas­tauk­sia.

– On iso yhteiskun­nalli­nen kysymys, suun­nataanko resurssia esimerkik­si tekni­ikan aloille ja miten arvote­taan kult­tuuri­alo­ja suh­teessa tekni­ikan aloi­hin.

YHTEISKUNTAAN EI UMPIPERIÄ

Val­tio­varain­min­is­ter­iö ehdot­ti kevääl­lä 2023, että säästösy­istä iso osa kolme­vuo­ti­sista ammatil­li­sista perus­tutkin­noista lyhen­net­täisi­in kak­sivuo­tisik­si.

– Herät­tää ris­tiri­itaisia ajatuk­sia, että lähdet­täisi­in lyhen­tämään tutkin­non pitu­ut­ta kat­e­goris­es­ti, Salmela sanoo.

Hän muis­tut­taa, että jo nykyään opin­to­ja räätälöidään opiske­li­joiden tilanteen ja tarpeen mukaan, joten opin­not eivät tänäkään päivänä ole määrämit­taisia.

Herät­tää ris­tiri­itaisia ajatuk­sia, että lähdet­täisi­in lyhen­tämään tutkin­non pitu­ut­ta kat­e­goris­es­ti.

Sal­pauk­ses­sa opiskelee vuosit­tain noin 13 000 henkeä, jos­ta kak­si kolmes­ta tulee jatku­van haun kaut­ta. Kol­mannes tulee suo­raan perusk­oulus­ta.

Ammatil­lis­ten opin­to­jen lyhen­tämi­nen myös rajaisi jatko-opin­tom­ah­dol­lisuuk­sia.

– Umpiperää ei pitäisi tehdä. Se ei olisi hyvä asia yhteiskun­nan näkökul­mas­ta.

TUKEA ELÄMÄNHALLINTAAN

Ammatil­lises­sa koulu­tuk­ses­sa opiske­li­joiden elämän­hallinnan ongel­mat ovat iso haaste oppi­laitok­sille. Asia kos­kee sekä perusk­oulus­ta tule­via että vart­tuneem­pia.

– Opiske­li­joil­la on elämän­hallinnan ongelmia tosi paljon kaikil­la aloil­la.

Sal­paus pyrkii vas­taa­maan ongelmi­in tar­joa­mal­la opo­jen, kuraat­tor­ei­den ja psykolo­gien palvelu­ja. Kam­puk­sel­la on myös Päi­jät-Hämeen hyv­in­voin­tialueen ter­vey­den­hoita­ja.

Perusk­oulus­ta tulevil­la opiske­li­joil­la voi olla ongelmia perusasiois­sa, kuten lukemises­sa ja matem­ati­ikas­sa. Ammatil­lises­sa koulu­tuk­ses­sa onkin ensiar­voisen tärkeää, että opiske­li­jan tilanne tun­nis­te­taan ja opin­not suun­nitel­laan sen mukaan.

– Opiske­li­joiden hyväk­si tätä tehdään. Meil­lä on yhteiskun­nalli­nen vas­tuu, että saamme opiske­li­jat valmis­tu­maan ja yhteiskun­takelpoisik­si, Salmela sanoo.

Yritystenkin pitää olla aktiivisia

Teol­lisu­us­li­it­to oli mukana tilaa­mas­sa tekni­ikan alo­jen koulu­tuk­sen tilan­net­ta kar­toit­tanut­ta selvi­tys­tä.

Ammatil­lisen koulu­tuk­sen asiantun­ti­ja Kari Hyytiä Teol­lisu­us­li­itos­ta ker­too, että alo­jen työvoima­pu­la loi tarpeen selvi­tyk­selle.

– Ongel­ma läh­tee siitä, että yri­tys­ten käyt­töön ei tule hyvää työn­tek­i­jäaines­ta tarpeek­si. Puut­tei­ta on lähdet­ty selvit­tämään, Hyytiä ker­too.

Korkean teknolo­gian osaami­nen ja vien­tialat ovat suo­ma­laisen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan tukip­i­lare­i­ta. Tekni­ikan alo­jen työvoima­puo­la on siis iso yhteiskun­nalli­nen kysymys.

– Työvoiman tarve vain kas­vaa, kun suurten ikälu­okkien rippeetkin pois­tu­vat työelämästä.

HAASTEITA RIITTÄÄ

Vuo­den 2018 alus­ta voimaan tul­lut ammatil­lisen koulu­tuk­sen refor­mi muun muas­sa yhdisti nuoriso- ja aikuisopin­not. Hyytiä kat­soo, että iso uud­is­tus ei ole vielä maalis­sa.

– Refor­mi tehti­in, mut­ta ammatill­i­nen koulu­tus ei vielä pelaa, miten sen pitäisi pela­ta, Hyytiä sanoo.

Opet­ta­japu­la on yksi opetuk­sen laat­ua ja yri­tysy­hteistyötä jar­rut­ta­va tek­i­jä.

– Hyvä opet­ta­ja, joka tun­tee alueen elinkei­noelämän, on arvokas oppi­laan työl­listymisenkin kannal­ta.

Hyvä opet­ta­ja, joka tun­tee alueen elinkei­noelämän, on arvokas oppi­laan työl­listymisenkin kannal­ta.

Teol­lisu­us­li­it­to on tyr­män­nyt val­tio­varain­min­is­ter­iön ehdo­tuk­sen ammatil­lis­ten opin­to­jen lyhen­tämis­es­tä. Säästö­su­un­nitel­mat ovat han­kalia tekni­ikan aloille, jois­sa koulu­tus­tarve on kasvus­sa.

– Uhkana on rahoi­tus­po­h­jan rämet­tymi­nen. Jos val­tio­val­ta alkaa säästää, samas­ta potista kil­pail­e­vat yliopis­tot, ammat­tiko­rkeak­oulut ja ammatill­i­nen koulu­tus.

ASENNE KUNTOON

Terästäy­tymisen varaa on myös yri­tyk­sis­sä. Hyytiä peräänku­u­lut­taa, että osaami­nen pitäisi ottaa keskeisek­si osak­si yri­tys­ten strate­gioi­hin. Osaavien tek­i­jöi­den pas­si­ivi­nen odot­telu tuskin kan­taa hedelmää.

– Oppi­va organ­isaa­tio näkyy ulospäin ja on vetovoi­matek­i­jä.

Oppi­laitosten ja yri­tys­ten yhteistyö on yksi ratkaisun avain työvoima­pu­lan tor­jun­nas­sa. Esimerkik­si oppisopimusk­oulu­tus­ta voidaan tehostaa.

– Se on oikea suun­taus, että opi­taan aidos­sa työym­päristössä.

Oppi­vas­sa organ­isaa­tios­sa työ­paikkao­h­jaa­jat ja koko työy­hteisö pitävät huol­ta uusista työn­tek­i­jöistä.

Hyytiä on havain­nut esimerkke­jä yri­tys­ten asen­nevam­mas­ta. Jois­sain yri­tyk­sis­sä saate­taan ajatel­la, ettei laite­ta panok­sia koulu­tuk­seen, kos­ka valmis osaa­ja saat­taa lähteä oppisopimuk­sen jäl­keen kil­pail­i­jan leipi­in.

TIETOA VALINTOJEN TUEKSI

Opin­to­jen valmis­tu­misen ja työl­listymisen takana ovat myös moti­vaa­tioon liit­tyvät tek­i­jät. Tulok­set paranevat, jos tekni­ikan aloille hakeu­tuu opiske­li­joi­ta, joil­la on real­isti­nen käsi­tys alas­ta.

– Mieliku­vat ovat edelleen vääristyneitä, Hyytiä sanoo.

Olisi tärkeää, että tekni­ikan aloista jae­taan tietoa hyvis­sä ajoin perusk­oulus­sa. Teknisen työn vähen­nys perusk­oulus­sa ei ole palvel­lut tätä tavoitet­ta. Jos aloista ei ole tietoa, on han­kala tehdä motivoitunei­ta val­in­to­ja ammatil­liseen koulu­tuk­seen haet­taes­sa.

Jär­jestelmä on hyvä, mut­ta heikko­ja kohtia pitäisi kehit­tää.

– Kiin­nos­tut­taisi­in jo perusk­ouluiässä tekni­ikan aloista. Ei vain ajaudut­taisi aloille kaveripi­irin mukana, Hyytiä kuvailee toiv­ot­tavaa tilan­net­ta.

Hän arvioi, että tekni­ikan alo­jen koulu­tuk­ses­ta tehty selvi­tys antaa real­is­tisen kuvan nykyti­lanteesta.

– Jär­jestelmä on hyvä, mut­ta heikko­ja kohtia pitäisi kehit­tää.

Lue lisää:
Han­nu Sil­ta­la: Ammatil­lisen koulu­tuk­sen resurssit tur­vat­ta­va seu­raaval­la hal­li­tuskaudel­la (Tek­i­jä 20.3.2023)
Kari Hyytiä: Koulu­tus mukaan yri­tys­ten strate­gioi­hin (Tek­i­jä 14.2.2023)
Mihin menet, ammatill­i­nen koulu­tus? “Oppisopimus oli onnen­potku”, sanoo maat­alouskoneasen­ta­ja Eli­na Kin­nunen (Tek­i­jä 19.8.2020)