Kultaa­kin kalliimpaa

Kultaa pide­tään hyvin arvok­kaana alkuai­neena sanat­to­man sosi­aa­li­sen sopi­muk­sen takia. Kulta on siis arvo­kasta, koska niin monet ihmi­set pitä­vät sitä arvokkaana.

Vastaa­valla tavalla arvok­kaita ovat esimer­kiksi raha, metsä tai asunto Helsin­gin keskustassa.

On kuiten­kin syitä, joiden takia kullan arvo luul­ta­vasti säilyy vakaam­pana kuin rahan tai asun­non arvo.

Ensim­mäi­nen syy on se, että kulta kimal­te­lee kauniisti. Tämä on ihme­tyt­tä­nyt ja kieh­to­nut ihmi­siä aina.

Kullasta onkin tehty koriste-esineitä ja hauta-arkkuja jo vuosi­tu­han­sia, mikä on pönkit­tä­nyt kullan asemaa.

Toinen syy kullan kalleu­teen ovat sen ominai­suu­det. Koska kulta ei reagoi helposti minkään aineen kanssa, sitä on ollut helppo käsi­tellä ja muotoilla vaik­kapa kestä­viksi koruiksi.

Kolmas syy kullan kalleu­teen on sen harvi­nai­suu­dessa. Kultaa ei ole maail­massa yllin kyllin. Siksi kovat­kaan kulta­ryn­täyk­set eivät ole romah­dut­ta­neet kullan arvoa.

Neljäs syy kullan kalleu­teen ovat koli­kot. Kun raha kehi­tet­tiin, huomat­tiin, että kulta on oival­li­nen raaka-aine koli­koille. Kulta ei haihdu, heik­kene tai värjäydy.

Esimer­kiksi rauta­ko­li­kot olisi­vat ruos­tu­neet ja kulu­neet ajan mittaan.

Kulta on siis arvo­kasta, koska niin monet ihmi­set pitä­vät sitä arvokkaana.

Egyp­tissä on tiet­tä­västi tehty ostok­sia kultaa sisäl­tä­villä koli­koilla jo noin 1 500 vuotta ennen ajan­las­kun alkua. Ensim­mäi­set koko­naan kultaa olevat koli­kot valet­tiin 560 eaa.

Ensim­mäi­set sete­leitä muis­tut­ta­vat rahat puoles­taan olivat laina­pa­pe­reita, joita vastaan sete­lin omis­taja oli oikeu­tettu kultaan tai hopeaan.

Kun valtiot alkoi­vat ottaa vastuuta rahan liik­keelle laske­mi­sesta ja raha­jär­jes­tel­mästä, sitoi­vat valtiot sete­lien arvot kultaan. Tätä kutsu­taan kultakannaksi.

Laajasti kulta­kanta alkoi olla käytössä vasta 1870-luvulla, kun sitä alkoi­vat käyt­tää esimer­kiksi Saksa ja Yhdysvallat.

Nyky­ään mikään valuutta ei ole sidottu kultaan. Kulta­kan­nasta luovut­tiin lopul­li­sesti vuonna 1971, kun Yhdys­val­tain keskus­pankki lakkasi vaih­ta­masta dolla­reita kultaan.

Kullan himoa tämä ei kuiten­kaan ole vähentänyt.

Kultaa käyte­tään eniten koruissa

Kultaa on vuosi­tu­han­sien aikana kaivettu esiin noin 201 000 tonnia. Koska kulta on paina­vaa, mahtuisi kaikki tämä kulta kuutioon, jonka jokai­nen sivu on noin 22 metriä suuntaansa.

Suurin osa käytössä olevasta kullasta, noin 46 prosent­tia, on koruissa ja koriste-esineissä.

Vaikka valuu­tat eivät ole enää sidot­tuja kultaan, valtioi­den keskus­pan­keilla on edel­leen paljon kulta­hark­koja holveissaan.

Valtioita enem­män kultaa löytyy kuiten­kin yksi­tyi­sestä omis­tuk­sesta, jopa 22 prosent­tia kaikesta kullasta.

Kultaa käyte­tään nyky­ään paljon myös tekno­lo­gia­tuot­teissa. Kymme­nen viime vuoden aikana tekno­lo­gia-ala on käyt­tä­nyt vuosit­tain kahdek­san prosent­tia keski­mää­räi­sestä kullantuotannosta.

Kulta on vakaa sijoituskohde

Kun vaaral­li­nen virus leviää hallit­se­mat­to­masti maail­malla tai ohjuk­set iskey­ty­vät asuin­ta­loi­hin, ei se tiedä hyvää myös­kään maailmantaloudelle.

Silloin osake­kurs­sit laske­vat ja sijoit­ta­jat kään­ty­vät niin sanot­tu­jen turva­sa­ta­ma­si­joi­tus­ten, eli turval­li­sim­pien ja vakaim­pien sijoi­tus­koh­tei­den puoleen. Kenties vakain ja ylei­sin turva­sa­tama on kulta.

Kullan vakaus perus­tuu sen vank­kaan asemaan sekä siihen, että tunne­tut kulta­va­ran­not ovat varsin pieniä suhteessa kysyn­tään. Siksi kullan arvo pysyy varsin korkealla, meni talou­dessa hyvin tai huonosti.

Moni suur­si­joit­taja pitää­kin kultaa aina sijoi­tus­sal­kus­saan. Tai kassaholvissaan.

Lisää luet­ta­vaa kullasta löydät ohei­sista englan­nin­kie­li­sistä lähteistä:

Kuinka paljon kultaa on maailmassa

Elekt­ro­nii­kan osuus

Kulta­ko­li­koi­den historia

Valtioi­den kultavarallisuudesta

Valuut­to­jen kultakannasta