Hannu Siltala: Amma­til­li­sen koulu­tuk­sen resurs­sit turvat­tava seuraa­valla hallituskaudella

Opetus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riön (OKM) 12.1.2023 julkai­sema Sivis­tys­kat­saus sekä OKM:n virka­pu­heen­vuoro 15.2.2023 loivat tilan­ne­ku­vaa koko koulu­tus­jär­jes­tel­män nyky­ti­lasta ja tule­vai­suu­den näke­myk­sistä. Sivis­tys­kat­sauk­sen kansain­vä­li­nen vertailu osoitti Suomen pudon­neen OECD-maiden korkea­kou­lu­tuk­sen (33 %) kärki­pai­kalta (1991) kolmes­sa­kym­me­nessä vuodessa häntä­pään kymme­nen­neksi (40 %). Samaan aikaan parhaat maat olivat saavut­ta­neet 70 % tason korkeakoulutetuissa.

Sivis­tys­kat­sauk­sessa sitee­ra­tut tilas­tot osoit­ta­vat, että mitä korkeampi koulu­tus­taso on, sitä parem­mat ovat työl­lis­ty­mis­mah­dol­li­suu­det. Koulu­tuk­sen vaikut­ta­vuus koko työuran aikai­siin ansioi­hin on myös merkit­tä­västi suurempi korkea­kou­lu­te­tuilla kuin toisen asteen varassa olevilla.

Jotain epäsel­vää Sivis­tys­kat­sauk­sessa on. Sen mukaan Suomessa poike­ten muista OECD-maista toisen asteen amma­til­li­sella koulu­tuk­sella ei käytän­nössä olisi juuri lain­kaan merki­tystä ansiois­ta­so­jen kehit­ty­mi­seen verrat­tuna perus­as­teen varassa oleviin. Tutki­jat eivät ole nähtä­västi ymmär­tä­neet SAK:laisten liit­to­jen työn­vaa­ti­vuus­luo­kit­te­lua, jossa amma­til­li­nen koulu­tus lyhen­tää oppi­mi­sai­koja työteh­tä­vissä, jolloin työn­tekijä voi nopeam­min edetä vaati­vim­piin palkkaryhmiin.

Jatkos­sa­kin on varmis­tet­tava riit­tä­västi paik­koja toisen asteen amma­til­li­seen koulutukseen.

Sivis­tys­kat­sauk­sessa tuodaan esiin, että Suomessa suori­te­taan liikaa saman­ta­soi­sia rinnak­kai­sia tutkin­toja niin amma­til­li­sella perus­as­teella kuin korkea-asteel­la­kin. Näillä tupla- tai useam­milla tutkin­noilla ei olisi katsauk­sen mukaan paljon­kaan merki­tystä henki­löi­den työl­lis­ty­mi­seen tai ansiotasoihin.

Vaarana on, että tule­valla halli­tus­kau­della ryhdy­tään aset­ta­maan eri koulu­tus­ta­soja vastak­kain ja siir­tä­mään rahoi­tusta paikasta toiseen. Amma­til­li­nen perus­kou­lu­tus jää tässä hölmö­läis­ten peiton­jat­ka­mis­pe­lissä helposti toiseksi. Jatkos­sa­kin on varmis­tet­tava riit­tä­västi paik­koja toisen asteen amma­til­li­seen koulu­tuk­seen sekä pidet­tävä huoli, että ei suljeta mahdol­li­suutta suorit­taa amma­tin­vaih­don yhtey­dessä toista tai useam­paa tutkintoa.

Kanna­tet­ta­vaa on, että alan­vaih­to­ti­lan­teissa entistä enem­män ohja­taan suorit­ta­maan perus­tut­kin­to­jen jatkoksi ammatti- tai erikoi­sam­mat­ti­tut­kin­toja tai suppeam­pia osia tutkin­noista, jotka paran­ta­vat amma­tissa edis­ty­mistä ja työllistymistä.

Toivot­ta­vasti maahan saadaan edus­kun­ta­vaa­lien jälkeen sellai­nen halli­tus ja hallitus­ohjelma, joka ei lähde leik­kaa­maan koulu­tus­ra­hoista. Jäitä kannat­taisi pitää hatussa myös koulu­tuk­sen lain­sää­dän­tö­uu­dis­tuk­sissa. Yrite­tään nyt saada kunnialla maaliin edel­li­set­kin suuret koulu­tusuu­dis­tuk­set: amma­til­li­sen koulu­tuk­sen reformi ja oppi­vel­vol­li­suu­den laajentuminen.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton koulutuspäällikkö.