Työt­tö­myys­tur­van leik­kaus on uhka työt­tö­mien selviytymiselle

Ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van tasoa ja kestoa ei pidä leikata. Se aiheut­taisi talou­del­li­sia vaikeuk­sia työt­tö­miksi jääneille ja vaikeut­taisi heidän selviytymistään.

Talou­del­li­set vaikeu­det heiken­tä­vät ihmis­ten henkistä hyvin­voin­tia. Huoli tule­vasta verot­taa toimin­ta­ky­kyä. Jos toimin­ta­kyky alen­tuu runsaasti tai pidem­piai­kai­sesti, muodos­tuu siitä ongelma ja selviy­ty­mi­sen este.

Ihmis­ten taval­li­nen toimin­ta­malli talou­del­lis­ten vaikeuk­sien kohda­tessa on keskit­tyä niiden ratkai­se­mi­seen. Tällöin muut tehtä­vät siir­ty­vät taka-alalle. Tämä on ymmär­ret­tä­vää. Erään­ty­neitä laskuja ja velkoja voi saada järjes­tel­tyä vain joksi­kin ajaksi tai ei lain­kaan. Laskun peri­jää kiin­nos­taa vain raha. Tieto velal­li­sen aktii­vi­suu­desta työmark­ki­noilla tai lähe­te­tyistä työha­ke­muk­sista ei auta.

Ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van varassa elämi­nen tarkoit­taa sopeu­tu­mista aikai­sem­paa alem­malle tulo­ta­solle. Suurin osa ihmi­sistä onnis­tuu siinä sinni­tel­len niin, että jaksa­mi­nen riit­tää elämän hallin­taan ja työuran rakentamiseen.

Ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van keston lyhen­tä­mi­nen tai korvaus­ta­son alen­ta­mi­nen johtai­si­vat muiden sosi­aa­li­tu­kien käytön lisääntymiseen.

Perus­päi­vä­ra­halle putoa­mi­nen tuo kata­stro­fin ainek­set elämään. Pakol­lis­ten lasku­jen maksa­mi­sesta tulee pulma, ja yksi­kin yllät­tävä menoerä voi suis­taa koti­ta­lou­den pidon vielä joten­ku­ten hallin­nassa olleesta tilan­teesta raiteil­taan. Vähän­kään isom­mat hankin­nat, kuten pesu­ko­neen osta­mi­nen hajon­neen tilalle, lykä­tään tule­vai­suu­teen. Tervey­den­hoito- ja lääke­ku­luissa sääs­te­tään. Silti velkaan­tu­mi­sen ja velka­kier­tee­seen joutu­mi­sen riski kohoaa.

Vuosien 2008–2009 finans­si­krii­sistä selviy­ty­mistä edisti kaksi raken­teel­lista teki­jää. Matala korko­taso ja hinto­jen maltil­li­nen kehi­tys suoja­si­vat ihmi­siä krii­sin vaiku­tuk­silta. Vallit­seva tilanne on toisen­lai­nen. Inflaa­tio lauk­kaa ja korko­taso on nous­sut. Kaikki toimeen­tu­loa heiken­tä­vät muutok­set kasau­tu­vat nyt näiden elämistä jo vaikeut­ta­nei­den teki­jöi­den päälle. On ilmeistä, että ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van keston lyhen­tä­mi­nen tai korvaus­ta­son alen­ta­mi­nen johtai­si­vat muiden sosi­aa­li­tu­kien käytön lisääntymiseen.

Jos jokin seikka ihmi­siä yhdis­tää, se on pyrki­mys ja tahto selviy­tyä. Tämä ominai­suus ei määrity tai jakaudu työmark­kina-aseman perus­teella. Siksi talou­del­li­set, koulu­tuk­sel­li­set ja muut tarvit­ta­vat toimen­pi­teet sisäl­tävä aito tuki­po­li­tiikka on avain tule­vai­suu­teen. Se vastaa ihmis­ten haluun hallita elämäänsä itse­näi­sesti ja riippumattomasti.

Kirjoit­taja on Tekijä-lehden päätoimittaja.