Tiesitkö, ettei turva­tie­dote aina tiedä akrylaatteja?

TTL:n eli Työter­veys­lai­tok­sen moni­vuo­ti­nen akry­laat­ti­tut­ki­mus on nyt poiki­nut tulok­sia, ja laitos on julkais­sut päivi­te­tyt käytän­nön ohjeet siitä, miten ehkäis­tään akry­laat­tien aiheut­ta­mia ihot­tu­mia ja hengitystiesairauksia.

Tyypil­li­sesti akry­laat­ti­tuot­teita käyte­tään asen­nus- ja kokoon­pa­no­töissä, samoin esimer­kiksi auto­kor­jaa­moissa tuuli­la­sien liimaus- ja korjaus­töissä. Tärkeintä on vält­tää kaikki ihokos­ke­tus vielä kovet­tu­mat­to­maan liimaan, eli käyt­tää aina kemi­kaa­lin­suo­ja­kä­si­neitä. Työpai­kalle on saatava myös hyvä ylei­sil­man­vaihto, tarvit­taessa kohde­pois­to­ja­kin. Työn­tekijän on pääs­tävä lääkä­rin tutki­muk­siin, jos hänellä on pitkit­ty­nyttä ihot­tu­maa, nuhaa tai astmaoireita.

Akry­laa­teille altis­tu­mi­sen estä­mistä hanka­loit­taa se, että käyt­tö­tur­va­tie­dot­teet eivät vält­tä­mättä paljasta tuot­teen kaik­kia aller­gi­soi­via aine­so­sia. Löysien EU-määräys­ten takia akry­laat­teja ei siis vält­tä­mättä mainita lain­kaan tai sitten niiden pitoi­suu­det ilmoi­te­taan liian pieninä.

Akry­laa­teista pidet­tiin 24.11. webi­naari, jossa puhetta johti koko TTL:n hanket­ta­kin johta­nut vanhempi asian­tun­tija Katri Suuro­nen. Hän huomautti, että valmis­taja saat­taa jättää mainit­se­matta riskialt­tiit aineet myös kaupal­lis­ten myyn­ti­ta­voit­tei­den takia. Asian­tun­tija kehot­ti­kin tutki­maan myös liimo­jen omat tuote­se­los­teet, jotta kaikki aller­gi­soi­vat aineet tunnistettaisiin.

– Kokoon­pa­no­työssä ihokos­ke­tusal­ler­gian riski on vähin­tään kohta­lai­nen, eli pääsään­töi­sesti näitä liimoja ei pidä käsi­tellä ilman suojakäsineitä.

Suojaa­mi­seen käyvät kerta­käyt­töi­set nitriili- tai neopree­ni­kä­si­neet, joissa on merkin­nät EN 374–1 ja CE.

HANSKOISTA TYÖKALUIHIN

Vanhempi asian­tun­tija, suojai­neks­pertti Erja Mäkelä kuului kolmen hengen asian­tun­ti­ja­ryh­mään, joka kävi muuta­milla työpai­koilla teke­mässä tark­koja havain­toja ja mittauksia.

Jopa näillä työtur­val­li­suu­teen vaka­vasti suhtau­tu­villa työpai­koilla tehtiin joitain tyyppivirheitä.

– Riski­nar­vioin­tiin ei vält­tä­mättä kuulu­nut laki­sää­teistä kemi­kaa­li­ris­kien arvioin­tia. Työn­johto tiesi ihot­tu­ma­vaa­rasta, mutta työn­te­ki­jöi­den haas­tat­te­luista kävi ilmi, ettei akry­laat­tial­ler­gia ollut tuttu asia. Liima­pul­lo­jen kyljet olivat lähes järjes­tel­mäl­li­sesti likaantuneita.

Pääsään­töi­sesti näitä liimoja ei pidä käsi­tellä ilman suojakäsineitä.

Kun näitä tahraan­tu­neita pulloja sitten käsi­tel­tiin suoja­hans­kai­silla käsillä, akry­laat­tiyh­dis­teet tart­tui­vat käsi­neistä muihin työka­lui­hin ja niiden kahvoi­hin, eli aller­gi­soi­vat aineet pääsi­vät leviämään.

Tahriin­tu­neita pintoja saatet­tiin puhdis­taa jatku­vasti samalla kangas­lii­nalla ja näin vain levit­tää akry­laat­teja. Oikea tapa olisi käyt­tää etano­liin kostu­tet­tua kerta­käyt­tö­lii­naa, edetä pyyhin­nässä puhtaim­masta likai­sim­paan ja hävit­tää sitten kerta­käyt­tö­liina asianmukaisesti.

Käsiä ei aina pesty riit­tä­vän usein, ja joskus esteenä saat­toi olla yksin­ker­tai­sesti se, että käsien­pe­su­paikka oli liian kaukana.

SAIRASTUMISTA EI VOI ENNUSTAA

– Aller­gia­riski koskee kaik­kia akry­laat­ti­pi­tois­ten tuot­tei­den käsit­te­li­jöitä. Ei voi ennus­taa, kuka saa ihokos­ke­tusal­ler­gian, totesi ihotau­ti­lää­käri Maria Peso­nen.

Kun on mahdo­tonta etukä­teen tietää, kuka herkis­tyy, on suojat­tava kaikki. Se oli webi­naa­rin yksi viesti.

Tyypil­li­sin koske­tusi­hot­tu­man oire on halkei­leva ihot­tuma sormen­päissä. Ihot­tu­man puhjet­tua akry­laa­teille aller­gi­soi­tu­nut henkilö ei yleensä enää voi käsi­tellä akry­laat­ti­pe­rus­tei­sia tuotteita.

Aina ei ole helppo erot­taa, johtuuko esimer­kiksi hyvin tukkoi­nen nuha tai vaikka ylei­nen huono­voin­ti­suus nime­no­maan akry­laa­teille altis­tu­mi­sesta töissä. Joka tapauk­sessa työnan­taja on työtur­val­li­suus­lain mukaan velvol­li­nen järjes­tä­mään työter­veys­huol­to­pal­ve­lut, jos yrityk­sessä on yksi­kin työn­tekijä.   Mikäli työn­te­ki­jällä esiin­tyy työpäi­viin liit­ty­vää ihot­tu­maa, nuhaa, yskää, henge­nah­dis­tusta tai hengi­tyk­sen vinku­naa, on hänen tärkeää hakeu­tua tutki­muk­siin työterveyshuoltoon.

Työnan­ta­jan on lain mukaan vakuu­tet­tava työn­te­ki­jänsä ammat­ti­tau­tien ja työta­pa­tur­mien varalta. Tapa­turma- ja ammat­ti­tau­ti­va­kuu­tuk­sesta korva­taan muiden muassa ammat­ti­tau­tie­päi­ly­jen tutki­mus­kus­tan­nuk­sia, ammat­ti­tau­din hoitoa ja sen aiheut­ta­mia työstä pois­sao­loja, työky­vyt­tö­myyttä ja amma­til­lista kuntoutusta.