Teolli­suus on varau­tunut poikkeus­ai­koihin – sähkö­pula ei sulje tehtaita Suomessa

Kuori­ma­ko­neen nysty­röitä täynnä olevat rautaiset rullat vetävät ja pyörit­tävät puuta samalla kun kuoren repijä kiskoo tukin pinta­ker­rosta irti. Kuoriaines kasataan Westaksen Koski Tl:ssä sijait­sevan Raunion sahan pihalla oleviin valta­viin kasoihin kuivumaan.

Kuorta kertyy vuosit­tain 110 000 kuutiota, josta polte­taan tehtaan lämpö­lai­tok­sessa 65 prosenttia. Loput myydään muun muassa lähiseudun lämpö­lai­tok­sille. Eikä tässä vielä kaikki: kun tukki jalos­te­taan lauta­ta­va­raksi, syntyy proses­sissa haketta ja sahan­purua. Hake myydään sellu­teh­taalle ja puru lämpö­lai­tok­sille energialähteeksi.

ISO OSA OMAA ENERGIAA

Lämpö­voi­malan sisällä on valtava kattila, jonka sisällä oleville arinoille kuoriaines syöte­tään palamaan. Näin saadaan lämpöä veden lämmi­tyk­seen. Poltto­laitos tuottaa kaiken sahan tarvit­seman lämpö­ener­gian, joka on noin 80 prosenttia sahan energian­ku­lu­tuk­sesta. Varalla on myös kymmenen megawatin öljykat­tila, jos hakkeen saanti häiriintyy.

Lämpö­lai­tok­sessa tapaamme remont­ti­mies Kari Heikkilän, joka tuntee 14 vuoden kokemuk­sella liki jokaisen ruuvin, mutterin ja kojeen sahalla. Parhail­laan työn alla on paineil­ma­vent­tiilin vaihto. Työnte­ki­jöiden keskuu­dessa ei tunneta huolta energia­kriisin vaiku­tuk­sista työpaikkaan.

– Poltamme täällä omaa kuorta ja sähkön hinnoil­lehan me emme voi mitään, Heikkilä sanoo.

Lämpö­lai­toksen kuuma vesi on tehtaan monen prosessin lämmön lähde. Lämpöä tarvi­taan varsinkin kuivaa­mossa, jossa vahvat puhal­timet kierrät­tävät ilmaa vesiläm­mit­teisten patte­reiden säleköiden läpi kohti kuivat­tavia lauta­pi­noja. Kuivausaika ja ‑lämpö­tila määräy­tyvät sahata­varan paksuuden ja muiden ominai­suuk­sien mukaan.

– Kuivaa­mon­hoi­taja valitsee oikean kuivaus­kaavan kullekin tuotteelle. Se on hänen ammat­ti­tai­toaan, Westaksen tuotan­to­joh­taja Sakari Virtanen sanoo.

SAHALINJAT SYÖVÄT ENITEN SÄHKÖÄ

Sahalinjat käyttävät koko sahalai­tok­sella eniten sähköä. Niillä on runsaasti väkivah­voja mootto­reita, jotka ohjaavat puiden kulkua ja sahausta prosessin eri vaiheissa.

Työnte­ki­jöitä ei sahauk­sessa juuri näy, vaan prosessia valvoo pääluot­ta­mus­mies ja proses­sin­hoi­taja Jukka Kleme valvo­mo­huo­neessa yli kahden vuosi­kym­menen kokemuk­sella. Samalla kun hän pitää silmällä paria kymmentä monitoria, ohjaa hän koneita varmoin ottein kahdella joystick-ohjaimella.

– Vaikka prosessi on automa­ti­soitu, pitää sitä jatku­vasti seurata ja tarvit­taessa puuttua työn etene­mi­seen. Erityi­sesti särmäys­ko­netta pitää ohjata, Kleme sanoo.

Energia­ky­sy­mykset eivät ole tulleet hänen pöydäl­leen. Enemmän keskus­te­luja käydään johdon kanssa tulevan talven työti­lan­teesta, koska sahata­varan kysyntä on laskenut. Sahan työnte­kijät ovat säästy­neet vuosi­kym­menet lomau­tuk­silta muutamia lyhyitä jaksoja lukuun ottamatta.

NIUKASTI SÄÄSTÖKOHTEITA

Westaksen Koski Tl:n saha käyttää vuodessa noin 15 000 megawat­ti­tuntia sähköä ja 60 000 megawat­ti­tuntia lämpöä. Sähkön hinnasta osa on kulutusar­vioon perus­tuen kiinteä­hin­taista ja ylime­nevä osa pörssisähköä.

Westak­sella ei juuri­kaan ole käyty keskus­te­luja työn painot­ta­mi­sesta yöaikaan, jolloin sähkö on halvempaa.

– Teemme muutenkin töitä kolmessa vuorossa. Myös lämpö­lai­tok­semme käy jatku­vasti läpi vuoro­kauden, Westaksen talous­joh­taja Minna Saaran­luoma-Carpelan sanoo.

Pari vuotta sähkö on turvattu nykyi­sillä hintakiinnityksillä.

Myös omaa sähkön­tuo­tantoa on mietitty. Aurin­koe­nergia ei kuiten­kaan olisi paras vaihtoehto, koska sähköä tarvi­taan jatku­vasti ja korkealla teholla.

– Pari vuotta sähkö on turvattu nykyi­sillä hinta­kiin­ni­tyk­sillä, ja ainakaan toistai­seksi ei ole suunni­telmia siirtyä omaan sähkön­tuo­tan­toon, Saaran­luoma-Carpelan sanoo.

Merkit­täviä sähkön säästö­mah­dol­li­suuksia ei Westak­sella juuri ole. Westas on mukana Motivan energian­sääs­tö­oh­jel­massa, jonka tavoit­teena on saada teolli­suuden energian­käyttöä vähen­nettyä. Yrityksen tärkein energian­sääs­tö­kohde on ollut lämpö­kes­kuksen savukaa­sujen puhdis­tus­lai­tok­seen asennettu Econo­mizer-laite. Se nappaa savukaa­suista lämpö­ener­gian talteen.

Kallis­tuva sähkö kasvattaa sahata­varan hintapaineita.

– Kysyntä on vielä tällä hetkellä melko hyvä, mutta näköpii­rissä on, että sekä kysyntä että hinnat lähtevät laske­maan. Tilanne muuttuu haasta­vam­maksi. En kuiten­kaan usko, että sähkön hinta vaikuttaa meillä siihen, pidäm­mekö sahan pyöri­mässä vai emme, Saaran­luoma-Carpelan pohtii.

AUTOMAATIOTA JA KÄSITYÖTÄ

Työnte­ki­jä­pulaa Westak­sella ei kärsitä, vaan nuoria tulee tasai­sesti eläköi­ty­vien tilalle. Vaikka automaatio on lisään­tynyt, ei työnte­ki­jöiden määrä ole laskenut, koska tuotanto on vastaa­vasti kasvanut.

Rimoit­taja Eetu Sintonen on työnte­ki­jöiden nuorempaa sukupolvea. Hän työsken­telee tuotan­to­linjan loppu­päässä valmiin sahata­varan parissa.

Sintonen ohjaa rimoi­tus­ko­netta, jossa lautojen väliin asete­taan rimat vastak­kai­seen suuntaan lautojen kanssa. Rimoja tarvi­taan, jotta lauta­pinot ovat sopivan ilmavia, kun niitä kuivataan.

Työ on kuitenkin rentoa, kun saa tehdä omaan tahtiin.

– Kun kaikki toimii, ei automaa­tioon tarvitse paljoa puuttua. Harvoin niin kuitenkin on, vaan aika paljon pitää päivän aikana painaa hommia. Työ on kuitenkin rentoa, kun saa tehdä omaan tahtiin.

Neljä vuotta Westak­sella työsken­nel­leen Sintosen mukaan paikka­kun­nalla ei ole juuri muita työpaikkoja.

– Olin teuras­ta­molla määrä­ai­kai­sena neljä vuotta. Se alkoi tympi­mään. Siksi tulin tänne heti, kun vakituinen paikka vapautui.

PUU ON TÄRKEÄ TEOLLISUUDEN ENERGIAN LÄHDE

Puu on edelleen tärkeä raaka-aine teolli­suu­delle ja koko Suomen talou­delle. Puuta jalos­tavat teolli­suus­lai­tokset käyttävät puuta liki poikkeuk­setta myös energialähteenä.

Puusta ei ole pula, ei ainakaan tukki­puusta Etelä-Suomessa. Sahoja on harvem­massa kuin esimer­kiksi Pohjan­maalla tai Itä-Suomessa. Westak­sella on liki 150 vuoden perin­teet ja hyvät suhteet metsä­no­mis­ta­jiin koko länsi- ja etelä­ran­nikon alueella. Pääosa puusta tulee Koski Tl:n sahalle noin sadan kilometrin sääteeltä. Sama koskee Westaksen toista sahaa Porissa.

Valmiista sahata­va­rasta noin 90 prosenttia menee vientiin, pääasiassa Euroop­paan, Pohjois-Afrik­kaan ja Japaniin. Tuotteista 70 prosenttia on kuusta ja 30 prosenttia mäntyä.

– Voimme toimittaa hyvin tarkasti asiakas­tuot­teita, kun tilaamme metsästä juuri tietyn­ko­koista puuta ja sahaamme niistä tuotteita määrä­mit­taan. Niistä asiak­kaamme valmis­tavat loppu­tuot­teita mahdol­li­simman vähällä hukalla, Virtanen sanoo.

Kun puut tulevat sahalle, ne lajitel­laan automaat­ti­la­jit­te­lulla, jossa laser- ja röntgen­mit­tarit mittaavat puun mitat. Lajit­telu tehdään esimer­kiksi puun pituuden, latva­lä­pi­mitan ja laadun mukaan. Kahdessa vuorossa rullaava lajit­te­lija näyttää vanhalta laitteelta, mutta sen mekaniikka on vasta 20-vuotias. Mitta­reita on uusittu vuosien varrella.

Puu ja tuuli korvaavat fossii­lista energiaa

Samalla teolli­suus on raken­tanut melkoi­sesti biomas­sa­voi­ma­loita. Tuulen merkitys teolli­suuden voiman­läh­teenä on pieni.

Energian­tuo­tannon ja ostetun energian osuus vaihtelee melkoi­sesti teolli­suuden eri alojen välillä.

– Kemian­teol­li­suu­dessa ei ole juuri­kaan omaa energian­tuo­tantoa, mutta metsä­teol­li­suus tuottaa energiaa jopa yli oman tarpeen, Lappeen­rannan-Lahden teknil­lisen yliopiston energia­tek­niikan profes­sori Esa Vakki­lainen sanoo.

Isojen tehtaiden yhtey­dessä olevat energia­lai­tokset ovat pääasiassa itsenäisiä yrityksiä, mutta tehtaat omistavat niistä suurimman osan. Tällä järjes­te­lyllä tehdas saa edullista energiaa, josta riittää usein kauko­lämpöä lähiseudun kotitalouksiin.

Suomessa ja Ruotsissa on paljon vesivoimaa, bioener­giaa ja ydinvoimaa.

Vakki­lainen muistuttaa, että suoma­lainen teolli­suus maksaa huomat­ta­vasti vähemmän sähköstä kuin esimer­kiksi saksalainen.

– Suomessa ja Ruotsissa on paljon vesivoimaa, bioener­giaa ja ydinvoimaa. Niiden avulla sähkön hinta on alempi. Saksassa sähkön­tuo­tanto on perus­tunut kallii­seen fossiilienergiaan.

Teolli­suuden sähkön­käyttö periytyy Vakki­laisen mukaan ajalta, jolloin Imatran Voima ja sittemmin Fortum hinnoit­teli sähkön hinnan korkealle. Sen seurauk­sena teolli­suus alkoi rakentaa omaa, voittoa tavoit­te­le­ma­tonta sähkön­tuo­tantoa, kuten Teolli­suuden Voiman Olkiluodon ydinvoimalan.

Jos Olkiluodon kolmos­reak­tori ei ole talvella käytössä, kohtaamme ongelmia. Vaikka sähkö lasken­nal­li­sesti riittäisi, hinta nousee. Tilanne kärjistyy, jos Saksassa loppuu kaasu, sillä se heijastuu myös suoma­lai­seen sähkön hintaan.

– Osa sähkön tuotan­nosta on erittäin kallista, ja tämä nostaa sähkön hintaa kaikkialla. Toden­nä­köi­sesti ensi talvi on pahempi kuin viime talvi. Paljon on kiinni sääoloista, Vakki­lainen sanoo.

KILPAILUKYKY VAARASSA

Korkea sähkön hinta vaikuttaa suoma­laisen teolli­suuden hinta­kil­pai­lu­ky­kyyn, koska energia­kriisi on pääasiassa euroop­pa­lainen ilmiö. Amerik­ka­laiset ja kiina­laiset tehtaat saavat näissä oloissa kilpai­luetua, kun energian hinta ei nouse siellä. Energiao­ma­va­rai­seen metsä­teol­li­suu­teen kriisi ei iske, mutta konera­ken­ta­jien ja metal­lin­ja­los­ta­jien energia­las­kussa muutos näkyy.

Vakki­laisen mukaan teolli­suus on varau­tunut tähänkin kriisiin niin hyvin kuin voi, mutta sekään ei riitä.

– Sähkön hinnan­nousu on ollut täysi yllätys kaikille ja se vaikuttaa kaikkiin energiain­ten­sii­vi­siin aloihin koko EU-alueella, hän sanoo.

TUULTA, EI PUUTA

Kun sähkön hinta nousee, parantaa se puun kilpai­lu­kykyä energia­läh­teenä. Metsä­teol­li­suuden pitkä­ai­kainen huoli siitä, että kilpailu puusta kiihtyy, on nyt totta. Tähän saakka energia­teol­li­suus on käyttänyt lähinnä metsä­täh­teitä ja sahojen ylijäämäpuuta.

– Näillä sähkö­hin­noilla kannattaa energia­puusta maksaa liki sama hinta kuin tukki­puusta. Yhteis­kunnan kannalta se, että puuta käyte­tään suoraan energiaksi, ei kuiten­kaan ole suunta mihin pitäisi mennä. Siksi on hyvä, että tuuli­voimaa raken­ne­taan paljon, koska se tuottaa uusiu­tuvaa sähköä, Vakki­lainen sanoo.

Suuri kulut­taja säästää isosti

Neste tarvitsee sähköä, lämpöä ja höyryä, joita saadaan useista lähteistä.

– Kilpi­lahden voima­laitos (KPP, Kilpi­lahti Power Plant) ostaa sivuvir­to­jamme ja vastaa­nottaa proses­si­läm­pöämme. Tuotamme lämpöä noin 30 megawatin teholla, josta riittää Kilpi­lahden muillekin teolli­suus­lai­tok­sille, Nesteen Öljytuot­teiden johtaja Markku Korven­ranta sanoo.

GIGALUOKAN KULUTUS

Sähköä kuluu Porvoon jalos­ta­molla noin 1 000 gigawat­ti­tuntia vuodessa muun muassa raskaiden koneiden käyttöön läpi jalos­tus­pro­sessin. Tämä energia­määrä vastaa noin 50 000 sähkö­läm­mit­teisen omako­ti­talon vuoden sähkönkulutusta.

Paljon voidaan kuitenkin säästää. Yhtiö on ilmoit­tanut, että se saavutti esimer­kiksi vuonna 2021 kokonai­suu­tena 98,5 gigawat­ti­tunnin energian­säästön. Se merkitsi sähköä noin 5 000 sähkö­läm­mit­tei­selle omakotitalolle.

Neste on turvannut sähkön­saantia pitkä­ai­kai­silla tuuli­voiman hankin­ta­so­pi­muk­silla Fortumin, Ilmat­taren ja Statkraftin kanssa. Sopimuk­sista osa on markki­na­hin­taista sähköä ja osa on tehty erilai­silla suojau­tu­mis­toi­milla hinnan­vaih­te­luja vastaan.

Sähkö on vedyn raaka-aine, jolla korvaamme maakaasun ja propaanin.

Lämpö­ener­giaa ja polttoai­neita kuluu puoles­taan noin 8 000 gigawat­ti­tuntia vuodessa.

Neste on korvannut maakaasun lähes kokonaan maail­man­mark­ki­noilta ostetulla propaa­nilla. Vaihdon suurin vaikutus on Nesteen vetylai­tok­sella, jossa muutos tehtiin odotettua nopeammin.

SÄHKÖ KORVAA MUITA ENERGIALÄHTEITÄ

Korven­ranta uskoo sähkön kilpai­lu­ky­kyi­seen hintaan tulevai­suu­dessa. Pääsyy tähän on nopeasti kasvava tuuli­voi­ma­tuo­tanto. Sen myötä tuote­taan myös vihreää vetyä, jota voidaan hyödyntää monin tavoin energialähteenä.

– Sähkö on vedyn raaka-aine, jolla korvaamme maakaasun ja propaanin.

Kilpi­lahden teolli­suusalue, missä Nesteen jalos­tamo on suurin toimija, tuottaa merkit­tä­västi enemmän lämpö­ener­giaa kuin siellä kulute­taan. Keskus­telu hukka­lämmön käytöstä pääkau­pun­ki­seudun kauko­läm­mön­tuot­ta­jana jatkuu.

– Hanke on edelleen harkin­nassa, Korven­ranta tiivistää.

JATKUVAT ENERGIATALKOOT

Porvoon jalos­ta­molla on erikois­tunut tiimi, joka arvioi kaikissa yksiköissä ja kaikkien energia­muo­tojen osalta, miten energia­te­hok­kuutta voidaan parantaa.

– Paljon työtä on tehty, mutta edelleen löytyy parannettavaa.

Nesteen prosessit ovat sellaisia, ettei niitä voi ajaa alas sähkön­saan­tion­gel­mien vuoksi.

– Emme voi ajaa mitään laitok­siamme ilman sähköä. Oletuk­semme onkin, että saamme tarvit­se­mamme sähkön tuotannon ylläpi­tä­mi­seen, vaikka sähkö­mark­ki­noilla olisikin ajoit­taista niukkuutta, Korven­ranta sanoo.

Otavalla osataan säästää

– Siirryimme neljä vuotta sitten älykkää­seen led-valais­tuk­seen, olemme toteut­ta­neet kompres­so­ri­huo­neen lämmön talteen­oton ja paran­simme paino­hallin katto­re­montin yhtey­dessä eristyksiä, Otavan Kirja­paino Oy:n toimi­tus­joh­taja Marko Silven­toinen kertoo konkreet­ti­sista energiatehokkuustoimista.

Paino­talo käytti viime vuonna energiaa 5 500 megawat­ti­tuntia, josta reilu 40 prosenttia tuli Keuruun Energialta kaukolämpönä.

– Kauko­läm­pömme on vihreää energiaa ja sähkö ekoener­giaa, vaikka ne ovat hieman taval­lista energiaa kalliimpia, Silven­toinen sanoo.

Sähkön hinnan Otavan Kirja­paino turvaa koko Otava-konsernin hankintasopimuksilla.

– Kiinteä­hin­taiset sopimuk­semme ovat huomat­tavan edullisia verrat­tuna nykyi­seen sähkön hintaan. Ensi vuodeksi vähän yli puolet sähköstä hanki­taan sovitulla kiinteällä hinnalla ja lopun joudumme neuvot­te­le­maan. Seuraa­ville vuosille hinta­suo­jatun sähkön määrä vähenee vuosit­tain, Silven­toinen sanoo.

Kulunut vuosi ei ole muuttanut Otavan tapaa tehdä energian­han­kin­ta­so­pi­muksia, mutta paperin hankin­taon­gel­miin on varau­duttu saata­vuuson­gel­mien vuoksi. Varas­tossa on aiempaan verrat­tuna huomat­ta­vasti enemmän paperia, koska toimi­tusajat ovat pidentyneet.

Samalla kun paperin hinnan nousu on nostanut kirjojen materi­aa­li­kus­tan­nuksia, on energia­kus­tannus pysynyt edelleen muuta­massa prosen­tissa. Kirja­painon 12 miljoonan euron liike­vaih­dosta energian osuus on 300 000–400 000 euroa.

– Merkit­täviä nousu­pai­neita suojaa­mat­to­malle sähkölle toki on. Kauko­läm­mössä odotet­ta­vissa olevat hinnan­ko­ro­tukset ovat maltil­li­semmat, Silven­toinen sanoo.

AINA ON VARAA PARANTAA

Energian­sääs­tö­toimet ovat Otavalla jokapäi­väistä työtä. Tämän lisäksi on käynnis­tetty energian säästöön tähtäävä projekti.

– Vaikka energian­säästö on hyvässä mallissa, aina on paran­net­tavaa, Silven­toinen sanoo.

Koneiden, kuten sidon­ta­lait­teiden tai paino­ko­neiden, hankin­noissa energia­te­hok­kuus ei ole toistai­seksi ollut hankin­ta­kri­teeri. Tärkeintä on ollut se, että koneet sovel­tuvat parhaalla mahdol­li­sella tavalla käyttötarpeeseen.

Otava harkitsee parhail­laan aurin­ko­säh­kö­jär­jes­telmää. Se voisi tuottaa 5–10 prosenttia painon tarvit­se­masta sähköstä. Inves­toinnin takai­sin­mak­sua­jaksi on arvioitu 7–10 vuotta.

Teolli­suus pärjää tiukas­sakin paikassa

Kivihiili tarvitsee tuplaten päästö­oi­keuksia verrat­tuna maakaa­suun, joka on nostanut päästö­oi­keuk­sien hinnan Euroo­passa pilviin. Tämä vaikuttaa suoraan sähkön hintaan myös meillä.

– Maksamme sähköstä ylihintaa. Se haittaa teolli­suuden proses­sien kehit­tä­mistä, eli trendiä, jossa siirry­tään polttoai­neiden käytöstä sähkön käyttöön, Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry:n energia­po­li­tiikan johtava asian­tun­tija Martti Kätkä sanoo.

Kun sähkön hinta nousee, perus­te­taan turpeen varmuus­va­ras­toja ja metsä­hak­keen käyttöä lisätään valtion tuella.

Tavoit­teena on, että kaikki kauko­lämpö voidaan tuottaa Sisä-Suomessa metsähakkeella.

Vaikka teolli­suuden muuto­strendi nyt hidastuu ja jopa kääntyy, pitkällä aikavä­lillä sähkön­käyttö lisääntyy. Samalla se korvaa fossii­lisia polttoai­neita ja turvetta.

Energia­puun saanti turva­taan Kätkän mukaan sillä, että se koostuu metsä­teol­li­suuden sivuvir­roista ja tähteistä sekä nuoren metsän harven­nus­puusta. Vaikka puuntuonti Venäjältä loppui, saadaan nuoren metsän hoito­hak­kuista korvaava puumassa.

– Tavoit­teena on, että kaikki kauko­lämpö voidaan tuottaa Sisä-Suomessa metsä­hak­keella, Kätkä sanoo.

METALLINJALOSTAJAT JA KONEPAJAT ONGELMISSA

Teolli­suuden energian­käy­töstä metallin jalos­tajat ovat suuria sähkön­ku­lut­tajia. Tornion jalote­räs­tehdas on Pohjois­maiden suurin sähkön­ku­lut­taja yli kolmella terawat­ti­tun­nilla vuodessa. Metal­li­ja­los­tuksen ohella myös kemian­teol­li­suu­dessa on sähköin­ten­sii­visiä proses­seja kuten kloraatin valmistus.

Toisaalla on metsä­teol­li­suus, joka tuottaa suuret määrät teolli­suus­höyryä, lämpöä ja sähköä – usein jopa yli oman tarpeen.

Teolli­suus tuottaa valtavat määrät hukka­lämpöä. Sen hyödyn­tä­mi­sessä on Kätkän mukaan vielä paljon paran­net­tavaa. Modernit kauko­läm­pö­verkot pystyvät lämpö­pump­pujen avulla käyttä­mään hyödyksi aiempaa tehok­kaammin alemman lämpö­tilan hukkalämpöjä.

TEOLLISUUS ON VARAUTUNUT

Teolli­suus on varau­tunut poikkeus­ai­koihin polttoai­neiden velvoi­te­va­ras­toilla ja sähkön hinta­suo­jauk­silla. Suojauk­silla taataan sähkön katto­hinta. Polttoai­ne­han­kin­nassa käyte­tään useita lähteitä.

Kysyn­tä­joustot ovat tehokas keino energia­kus­tan­nusten hillinnässä.

– Jos esimer­kiksi proses­sissa on elekt­ro­lyy­seri, laite sammu­te­taan korkean sähkön­hinnan ajaksi ja käynnis­te­tään, kun sähkö on halvempaa. Samaa voivat tehdä esimer­kiksi valimot. Mutta jatku­va­toi­miset prosessit, kuten masuunit, eivät tällaista keinoa voi käyttää, Kätkä sanoo.

Varau­tu­mista ovat myös teolli­suuden LNG-termi­naalit, joita on Kemissä ja Porissa sekä raken­teilla Haminassa.

Hinta­suo­jaukset pitää tehdä ajoissa eli ennen kuin näemme suuria hintoja.

Vaikka energia­kriisi kehkeytyy kuinka pahaksi, ei Kätkä usko tulevana talvena tehtaiden sulke­mi­seen energian­hinnan vuoksi.

– Hinta­suo­jaukset pitää tehdä ajoissa eli ennen kuin näemme suuria hintoja. Kun piikki­hinnat ovat ilmaan­tu­neet, saa kyllä suojauksen, mutta se maksaa, Kätkä sanoo.

Toinen asia on tehore­servin, eli esimer­kiksi Meri-Porin voimalan, käyttöön­otto. Kolmas ja viimeinen tie ovat kiertävät parin tunnin sähkö­katkot, jotka eivät aiheuta tuotan­nolle vakavaa haittaa.

– Teolli­suus tekee kanta­verk­ko­yhtiö Fingridin kanssa ennak­koon sopimuksia osallis­tu­mi­sesta säätö­säh­kö­mark­ki­noille joko tarjoa­malla omaa sähkön­tuo­tan­toaan tai vähen­tä­mällä sähkön­ku­lu­tus­taan, joista ne saavat korvausta, Kätkä kertoo.

Lue lisää: Korkea sähkön hinta syö tuhan­sien kemian­teol­li­suuden työnte­ki­jöiden leipää