Vihdoinkin – turval­li­sesta työstä perusoikeus!

Tähän asti työelämän perus­oi­keuksia ovat olleet järjes­täy­ty­mis­va­paus ja kollek­tii­vinen neuvot­te­luoi­keus, kaiken­laisen pakko­työn poista­minen, lapsi­työ­voiman poista­minen ja syrjinnän kielto. ILO:n kesäkui­sessa työkon­fe­rens­sissa työter­veys ja ‑turval­li­suus nostet­tiin niiden rinnalle viiden­neksi perus­oi­keu­deksi. Ydinso­pi­musten asemaan nostet­tiin sopimukset numero 155 ja 187.

Lakimies Paula Ilves­kivi SAK:sta painottaa, että nyt jokaisen ILO:n jäsen­maan velvol­li­suu­tena on edistää turval­li­suutta riippu­matta siitä, onko sopimuksia ratifioitu eli viety kansal­li­seen lainsää­dän­töön. Ilves­kivi pitää hyvänä, että tähän liittyy myös vuotuinen seuranta. Kun kansal­lisia raport­teja käsitel­lään ILO:n kokouk­sessa, joutuu jäsen­valtio puutteiden paljas­tuessa niin sanotusti häpeä­paa­luun. Suomenkin hallitus joutuu vastaa­maan ILO:n kysymyksiin.

Ilves­kiven mukaan melko lähel­täkin löytyy työnte­ki­jöiden oikeuk­sien rapaut­ta­mis­yri­tyksiä. Sipilän halli­tuksen esittämät pakko­lait, Suomen Yrittä­jien jatkuvat hyökkäykset ay-liikettä vastaan, EK:n päätös vetäytyä neuvot­te­luista ja UPM:n yritykset hajottaa neuvot­telu- ja sopimus­jär­jes­telmää voivat johtaa työelämän perus­oi­keuk­sien loukkauksiin.

”EI ENÄÄ RANA PLAZOJA”

– Vieläkin kylmät väreet kulkevat selkä­piissä, Ilves­kivi kuvailee järky­tyksen tunteitaan.

Yli 1 100 työnte­kijää kuoli ja yli 2 500 loukkaantui vuonna 2013, kun bangla­des­hi­lainen Rana Plaza ‑vaate­tehdas romahti ja paloi. Katastrofin kansain­vä­linen huomio ei ole tuonut ratkai­sevaa muutosta työoloihin. Maail­man­laa­jui­sesti kolme miljoonaa työnte­kijää kuolee vuosit­tain edelleen työta­pa­tur­missa ja työn tuotta­miin sairauk­siin. Kymmenet miljoonat sairas­tuvat tai vammau­tuvat työnsä takia. Ilves­kivi korostaa, että ILO:n uudet sopimukset antavat ay-liikkeelle työka­luja työolojen korjaamiseen.

– Nyt voimme vedota ILO:n perus­so­pi­muk­siin kansain­vä­li­sillä fooru­meilla. ILO:lla on myös velvol­li­suus tehdä teknistä yhteis­työtä jäsen­mai­densa kanssa eli auttaa perus­oi­keuk­sien toteuttamisessa.

Qatar on tunnettu jalka­pal­lo­py­hät­töjä raken­ta­vien vieras­työ­läisten raskaista ihmisoi­keus­louk­kauk­sista. Ilves­kivi sanoo, että Qataris­sakin on otettu ”pieniä askelia” työolojen kohen­ta­mi­sessa muiden muassa ILO:n ansiosta.

– Mutta missä jamassa olisim­me­kaan ilman kansain­vä­lisiä sopimuksia? Ilves­kivi kysyy.

On totta, että edes Suomen kaltai­sessa, oikeus­val­tioksi väite­tyssä EU-maassa ei etenkään ulkomaa­laisten työnte­ki­jöiden hyväk­si­käyttöä tai kaltoin kohtelua ole pystytty estämään. Joudut­tiinhan Suomi taas ilmian­ta­maan ay-liikkeen kansain­vä­li­selle katto­jär­jes­tölle ITUC:lle, kun UPM-metsä­jätti kieltäytyi ensin neuvot­te­le­masta kollek­tii­vi­sista työehdoista.

Lakimies painottaa myös, että Suomenkin työlain­säädön taustalla ovat tukena ja lähteinä kansain­vä­liset sopimukset ja että halli­tukset ottavat vakavasti ILO:sta tulevat kysymykset perus­oi­keuk­sien toteutumisesta.

”KESKEINEN TAVOITE LÄPI”

– Tulee lämmin olo, kuvailee Teolli­suus­liiton työym­pä­ris­tö­pääl­likkö Vesa Kotaviita iloa siitä, että ay-liikkeen vaatimus työsuo­je­lusta perus­oi­keu­tena saatiin ILO:ssa läpi.

– Kenttä­työtä tekevien työsuo­je­lu­tar­kas­ta­jien lukumäärä on vähen­tynyt Suomessa. Nyt voimme vedota perus­oi­keu­teen, kun yritämme saada lisäpontta viran­omais­val­von­taan, Kotaviita kaavailee.

Suomes­sakin, Kotaviidan sanoin, tarvi­taan ”lisäbuustia”.

– Meillä on yrityksiä, jotka eivät piittaa lainsää­dän­nöstä tai työeh­to­so­pi­muk­sista. Monille käy huonosti suoma­lai­sel­lakin työpai­kalla, Kotaviita viittaa vakaviin työta­pa­tur­miin ja kuolemantapauksiin.

Työnan­tajia Kotaviita muistuttaa siitä, että ennakoiva toiminta turval­li­suuden eteen merkitsee säästöjä esimer­kiksi sairaus­me­noissa ja vakuutusmaksuissa.

– Ihan kaikessa. Turval­linen työpaikka on kaikkein tuottavin työpaikka.