Oppilaitostiedottaja kertoo nuorille, mitä Teollisuusliitto tekee

Oppilaitostiedottaminen on mukavaa ja tärkeää hommaa, sanoo Teollisuusliiton aktiivi ja oppilaitostiedottaja Aatu Kilpinen.

– Nuorilla ei ole mitään tietoa siitä, mitä liitto tekee. Heille on hyvä kertoa, että on joku taho pitämässä meidän puolia, jos asiat mättävät työelämässä, Kilpinen sanoo.

Mikkelissä asuvasta Kilpisestä tuli oppilaitostiedottaja viime syksynä.

– Teollisuusliiton järjestötoimitsija Tuomas Suihkonen kysyi, että haluaisinko lähteä oppilaitostiedottajaksi ja vastasin, että totta kai, Kilpinen kertoo.

Hän on tehnyt oppilaitostiedotusta Etelä-Savon ammattiopisto Esedussa, josta hän valmistui toukokuussa automaalariksi.

– Vedimme Tuomaksen kanssa ensin kahdestaan kaksi oppilaitostiedotusta tekstiili- ja muotialalle. Sen jälkeen pidin yksin tiedotuksen autoalalle.

Liiton jäsenyys on opiskelijoille ilmainen ja heillä on lähes kaikki samat edut kuin varsinaisilla jäsenillä.

Kolmen vartin tietoisku autoalan opiskelijoille tuotti myös tulosta, Kilpinen kertoo tyytyväisenä.

– Opiskelijoita oli 29 ja heistä parikymmentä liittyi liittoon. Mukana oli myös muutamia aikuisopiskelijoita, mutta heitä ei tahdo saada liiton jäseniksi, vaikka maksettaisi.

Opiskelijajäsenyys on tullut Kilpiselle tutuksi, sillä hän liittyi Teollisuusliittoon heti ensimmäisenä opiskeluvuotenaan juuri oppilaitostiedottamisen kautta.

– Liiton jäsenyys on opiskelijoille ilmainen ja heillä on lähes kaikki samat edut kuin varsinaisilla jäsenillä, Kilpinen kertoo.

Hän on kertonut opiskelijoille muun muassa vakuutuseduista, tankkausalennuksesta ja liiton järjestämistä maksuttomista nuorten tapahtumista.

– Oppilaitostiedottajana pääsen harjoittamaan sosiaalisia taitojani ja verkostoitumaan. Kontaktit ovat tärkeitä etenkin tässä vaiheessa elämää, Kilpinen sanoo.

SATA TILAISUUTTA LUKUVUODESSA

Teollisuusliiton oppilaitostiedottajat kertovat liitosta, työelämän pelisäännöistä ja opiskelijajäsenyydestä oppilaitoksissa eri puolilla Suomea.

Tilaisuuksia järjestetään noin sata joka lukuvuosi, kertoo Teollisuusliiton järjestötoimitsija Petteri Matteinen.

– Pyrimme oppilaitostiedottamisessa siihen, että infoissa nuoret puhuvat nuorille. Oppilaitostiedottaminen sopii kaikille, jotka vain uskaltavat mennä luokan eteen.

Tavallisesti kuulijakunta koostuu 20–40:stä ensimmäisen vuoden opiskelijasta. Kylmiltään oppilaitostiedotuksia ei toki tarvitse lähteä tekemään, vaan liitosta saa apua ja tukea, kertoo järjestötoimitsija Tuomas Suihkonen.

– Meillä on oppilaitostiedottajille valmis diaesitys. Käymme sen läpi uusien tiedottajien kanssa ja vedämme ensimmäiset tiedotukset yhdessä siten, että uusi tiedottaja seuraa.

Lisäksi Murikassa järjestetään aina elokuussa kurssi oppilaitostiedottamisesta, Suihkonen kertoo. Tänä vuonna se on 19.–20. elokuuta.

– Suurin syy liittoon kuulumattomuudelle on, ettei kukaan ole pyytänyt mukaan, ja toinen on se, ettei nuorilla ole tietoa liitosta ja sen toiminnasta.

Suurin syy liittoon kuulumattomuudelle on, ettei kukaan ole pyytänyt mukaan.

Oppilaitostiedottamisen ideana on, että nuori aktiivi tekee tiedotuksia omalla kotipaikkakunnallaan tai lähiympäristössä.

– Lähes joka alueella on joku nuori liiton jäsen, joka tekee oppilaitostiedottamista, mutta uusille oppilaitostiedottajille on aina tilaa, Suihkonen sanoo.

Oppitunnin mittaisen tilaisuuden päätteeksi oppilaitostiedottaja jakaa opiskelijoille Teollisuusliiton liittymislomakkeet.

– Keskimäärin 50–60 prosenttia opiskelijoista liittyy Teollisuusliittoon oppilaitostiedotuksen päätteeksi, Matteinen kertoo.

Oppilaitostiedottaminen on tärkeää myös siksi, että liitto tarvitsee tuhansia uusia opiskelijajäseniä, jotta saadaan satoja varsinaisia jäseniä.

– Nuoret on saatava mukaan jo varhaisessa vaiheessa, jotta he sitoutuvat liiton toimintaan tulevaisuudessakin, Matteinen sanoo.

PÄIVÄSSÄ KAKSI TIEDOTUSTA

Raahelainen Sami Saarenpää alkoi oppilaitostiedottajaksi kaksi vuotta sitten, koska hän haluaa jakaa työelämätietoutta opiskelijoille.

– Oppilaitostiedottamisesta olisi ollut hyötyä minullekin opiskeluaikana, mutta en muista, että sitä olisi silloin tarjottu meidän luokalle.

Saarenpää valmistui vuonna 2006 autonasentajaksi Raahen ammattioppilaitoksesta. Hän oli opiskelijajäsen, mutta ei äkännyt liittyä varsinaiseksi jäseneksi valmistuttuaan.

– Olin ehtinyt olla vuoden työelämässä ennen kuin luottamusmies tuli kysyneeksi, olenko liitossa. Silloin kuulin ensimmäisen kerran ansiosidonnaisesta päivärahasta.

Saarenpää laskee pitäneensä kahden vuoden aikana yhteensä kymmenkunta tietoiskua opiskelijoille Haapavedellä, Kalajoella, Nivalassa, Piippolassa, Raahessa ja Ylivieskassa.

– Yhtenä päivänä ehdin hyvin käydä kahdessa oppilaitoksessa, Saarenpää sanoo.

Olin ehtinyt olla vuoden työelämässä ennen kuin luottamusmies tuli kysyneeksi, olenko liitossa.

Liitto korvaa oppilaitostiedottajien matkakulut ja maksaa ansionmenetyskorvausta tai palkkiota sen mukaan, opiskelevatko he vai ovatko he palkkatyössä.

– Kysyn tilaisuuden alussa aina opiskelijoilta, moniko on kuullut Teollisuusliitosta. Ei sieltä montaa kättä nouse, Saarenpää sanoo.

Vaikka kaikki eivät tilaisuuden päätteeksi välttämättä liitykään liittoon, ei oppi ojaan kaada, Saarenpää tuumaa, sillä oppilaitostiedottaminen saattaa tuottaa tulosta vuosienkin päästä.

– Meillekin tuli keväällä nuori kaveri töihin ja hän kysyi heti ensimmäisenä työpäivänään, että miten sinne liittoon liitytään.

SSAB:lla asentajana työskentelevä Saarenpää jatkaa oppilaitostiedottajana myös tänä syksynä. Ensimmäiset tiedotukset on jo sovittu syyskuulle, hän kertoo.