Järjestäytymisen kirjava maailma

Pohjoismaissa tyypillisiä ovat korkea järjestäytymisaste, vahva läsnäolo työpaikoilla sekä työttömyyskassojen yhteys liittoihin. Keskusjärjestöt ovat itsenäisiä ja kattavia, eivätkä ne jakaudu poliittisten syiden vuoksi.

Näin ei ole kaikkialla. Esimerkiksi Intiassa kamppailee 11 keskusjärjestöä, joista useilla on eri poliittinen tausta hindunationalismista eri kommunistipuolueisiin.

Malli on tuttu Euroopastakin: esimerkiksi Belgiassa on 1,6 miljoonan jäsenen kristillisten ammattiliittojen keskusjärjestö ACV-CSC. Se sai alkunsa vuonna 1886 perustetusta Puuvillatyöläisten antisosialistisesta liitosta.

Ranskassa ammattiliitoilla on valtaa, mutta liitot ovat heikkoja ja pieniä.

Syynä ovat lakisääteiset, yrityksissä työntekijöitä edustavat sosiaali- ja talouskomiteat. Ne valitaan joka neljäs vuosi, ja liittojen voima riippuu vaalituloksista.

Maan viisi keskusjärjestöä kilpailevat äänistä, ja menestyvät pääsevät sopimaan työehdoista. Vuonna 2018 sosiaali- ja talouskomiteoiden vaaleissa äänesti 5,4 miljoonaa työntekijää, ja seuraavat vaalit ovat joulukuussa. Järjestelmä perustuu yksityiskohtaiseen lainsäädäntöön.

Saksan yritysneuvostot eivät ole niin sidottuja liittoihin kuin Ranskassa, mutta niidenkin vaaleissa liitot ovat vahvasti mukana. Neuvostoilla on laajoja oikeuksia, ja ne korvaavat osin luottamusmiesjärjestelmän.

Britanniassa monet liitot ovat perinteisesti osa työväenpuoluetta, ja ne käyttävät äänivaltaa puoluekokouksessa. Tämä sidos on kuitenkin vähitellen hiipumassa. Ruotsissa ammattiliitot liittivät vuoteen 1991 asti jäsenensä usein automaattisesti sosiaalidemokraattiseen puolueeseen.

Lait rajoittavat järjestäytymistä monessa maassa. Yhdysvalloissa liiton on ensin kerättävä kannatuskortit työntekijöiden enemmistöltä ja sen jälkeen vielä saatava enemmistö vaaleissa. Usein työnantaja pyrkii estämään sen.

Kolumbiassa on murhattu satoja aktiiveja, Palestiinassa Israelin miehityshallinto voi evätä työlupia ay-toiminnan vuoksi ja Iranissa aktiiveja vangitaan ja ruoskitaan.

Suomalaisen sopimusjärjestelmän vahvuus on sen riippumattomuus poliitikoista. Maissa, joissa työelämästä päätetään laeilla, työntekijöiden oikeudet ja edut voivat hävitä heti vaalipäivän jälkeen.

Kattava järjestäytyminen, aktiiviset jäsenet, monia palveluja ja koulutusta tarjoavat liitot sekä tehokkaat pääluottamusmiehet ovat pohjoismaisen mallin globaalit valttikortit.