Taita­jien tari­nat – matkalla maail­man taita­vim­pien joukkoon

RASMUS JOKI

Puualan ammat­ti­tut­kinto, Ylöjärvi
Ikaa­lis­ten käsi- ja taide­teol­li­suusop­pi­lai­tos, Ikaalinen
Huone­ka­lu­puuseppä

”Ei uskoisi, mitä puusta pystyy tekemään”

– Ukki oli amma­til­taan kirves­mies. Kun kotona on tehty remont­teja, olen aina­kin vieressä seisos­kel­lut ja yrit­tä­nyt auttaa, vaikka en ehkä hirveän hyödyl­li­nen ole ollut. Näin olen aina­kin itse järkeil­lyt sitä, miksi ala alkoi kiin­nos­taa, Rasmus Joki kertoo.

Näpeissä näyt­täisi olleen jo nuorena aika lailla taitoja.

– Ryhdyin kasai­le­maan omaa vers­tasta iskän auto­tal­liin. Ja tasai­sen tappa­vaa tahtia tuli kerät­tyä kaik­kia työka­luja. Yläas­teen alussa alkoi tulla tilauk­sia suku­lai­silta, kun nämä kuuli­vat, että se Rasmus osaa jotain tehdä­kin. Senk­kejä, kaap­peja, pöytiä, mitä siellä tallissa nyt mahtui tekemään.

KOKEILUSTA VIEHTYMISEEN

Ikaa­lis­ten käsi- ja taide­teol­li­suusop­pi­lai­tok­sesta Joella on jo valmiina puualan perus­tut­kinto viime keväältä, ja nyt hän opis­ke­lee ammat­ti­tut­kin­toa. Kilpai­le­mi­seen ei aluksi mitään omaeh­toista hinkua ollut.

– Ihan alun alkaen opet­taja vähän painosti, että menkää nyt kokei­le­maan. Se on mielen­kiin­toista ja kannat­taa! Kun menes­tys­tä­kin alkoi tulla, alkoi kilpailu viehät­tää. Saa kilpailla lajissa, jossa on oikeasti hyvä ja samalla pääsee vertai­le­maan, mikä oma taito­taso on muihin verrattuna.

Vuonna 2019 Joki selvitti tiensä Taitaja-kiso­jen finaa­liin, mutta korona pisti stopin kisaa­mi­selle. Viime vuonna tuli Taita­jissa jo prons­sia, ja tänä vuonna mitali kirkas­tui kullaksi.

– Minusta on hienoa, että saa edus­taa Suomea alle kaksi­kymp­pi­senä MM-tasolla. Se on iso asia, ja kyllä sen eteen nyt pitää töitä tehdä­kin, Joki sanoo paikas­taan maajoukkueessa.

Varsi­nai­sia tavoit­teita sijoit­tu­mi­selle ei ole, mutta itse kisoissa puuseppä lupaa ”tehdä niin täysillä hommia kuin vain pystyn”.

Olen luku­vuo­den alusta asti harjoi­tel­lut noissa töissä tarvit­ta­via eri tekniikoita.

Tämän vuoden alussa julkais­tiin kolme eri ehdo­tusta MM-kiso­jen töiksi, joista sitten yksi arvo­taan tehtä­väksi itse kisoissa.

– Olen luku­vuo­den alusta asti harjoi­tel­lut noissa töissä tarvit­ta­via eri teknii­koita. Nyt olen valmen­nus­suun­ni­tel­mani mukai­sesti kuusi viik­koa inten­sii­vi­har­joi­tus­jak­solla Koulu­tus­kes­kus Salpauk­sessa Lahdessa. Harjoit­te­len esimer­kiksi viilu­tusta, listoi­tusta ja intar­siaa. Intar­sia on sitä, että ohuista viiluista leika­taan tai saha­taan kuvioita, jotka liima­taan levyyn.

– Vähän ennen MM-kisaa arvo­taan yksi työ, johon julkais­taan täydet tekni­set kuvat. Täällä Lahdessa katso­taan syväl­li­sesti, mitä teknii­koita siihen tarvi­taan ja tehdään se vielä muuta­maan kertaan läpi, jos ehdi­tään. Mutta itse kisoissa 30 prosent­tia työstä muute­taan, Joki kertoo.

Varsi­naista kilpa­teh­tä­vää ei siis miten­kään pysty harjoit­te­le­maan täydel­li­sesti etukä­teen. Ja aika­paine on kisoissa ”taju­ton”, mikä ei Joesta ole huono asia, vaan vain lisää mielen­kiin­toa kilpailemiseen.

MERKILLISIÄ, INNOSTAVIA ESINEITÄ

– Tammi­run­koi­nen ulko-ovi, jossa on maalattu ulko­pin­taan alumii­ni­le­vyt ja jossa on 60 metriä messinkiupotuksia.

Tuossa on yksi esimerkki niistä innos­tusta herät­tä­vistä ja taitoa vaati­vista ”hienoista projek­teista”, joissa Joki on saanut olla mukana harjoit­te­lu­pai­kas­saan Mesta­ri­puuseppä Tingan­der Oy:ssä Kangasalla.

– Olen saanut tehdä hommia laidasta laitaan ja nähnyt, että siellä käyte­tään myös Suomessa aika uusia mate­ri­aa­leja, kuten ristiin­la­mi­noi­tua bambu­le­vyä. Saa käyt­tää luovuutta ja harjoit­taa ongel­man­rat­kai­sua. On mietit­tävä, mitenkä tuote saadaan ylipäänsä valmis­tet­tua johon­kin vähän epäta­val­li­sem­paan käyt­tö­tar­koi­tuk­seen. Ja miltä se tuote näyt­tää 10, 20 tai 80 vuoden päästä!

Joki ei aio heit­tää taito­jensa hiomista sikseen edes ammat­ti­tut­kin­non opin­to­jen aika­naan päättyessä.

– Puusep­pä­mes­ta­rin ammat­ti­tut­kinto kiin­nos­taa. Ja onhan niitä opis­ke­lu­mah­dol­li­suuk­sia vielä siitä pidemmällekin.

Hieno­syi­siä valmiuk­sia vaativa huone­ka­lu­puuse­pän ammatti taitaa olla Joelle oikea valinta. Eivätkä jo olemassa olevat esineet kertone mitään siitä, mitä voitai­siin tehdä.

– Ei uskoisi, mitä puusta pystyy tekemään!

JENNA MAUKONEN

Vaat­tu­rio­pis­ke­lija, Jyväskylä
Gradia, Jyväs­kylä
Muoti ja vaatetus

”Oma juttu”

– Kun yläas­teella tehtiin pari vaate­kap­pa­letta käsi­työ­tun­nilla, silloin mielen­kiinto tähän alaan ammat­tina alkoi herätä. Käsi­työt ja taide­ai­neet olivat minulle se oma juttu, Jenna Mauko­nen kertoo syitä siihen, miksi hän lähti opis­ke­le­maan Gradi­aan mittatilausompelijaksi.

Keväällä valmis­tu­nut Mauko­nen voitti muoti- ja vaate­tusa­lan SM-hopea­mi­ta­lin tämän vuoden Taitaja-kisoissa. Karsin­nan kautta Mauko­selle avau­tui paikka Suomen maajouk­ku­ee­seen ammat­ti­tai­don MM-kisoi­hin. Kilpailu on opet­ta­nut, mitä menes­ty­mi­nen vaatii.

– Harjoit­te­lua, harjoit­te­lua, harjoittelua.

Mauko­sen alan kilpai­luissa vaadit­ta­vat tehtä­vät julkais­taan myös etukä­teen. Hopea­mi­ta­listi siis käytti koulu­päi­vänsä valmen­ta­jan kait­sen­nassa hioten tark­kuutta ja siis­tiä jälkeä. Taitaja-kisoissa tehtä­vänä oli nais­ten urhei­lul­li­nen yläosa. Mauko­nen suun­nit­teli anorakin.

– Mallin sai suun­ni­tella itse, mutta määrät­tyjä asioita piti olla mukana, veto­ket­juja ja taskuja.

Käytän kaikki arki­päi­vät eli oppi­tun­nit yhdek­sästä neljään harjoittelemiseen.

Itse kisoissa sama malli piti tehdä asiak­kaan mitto­jen mukaan.

– Mukaan sai ottaa omia koris­teita. Parissa kohtaa minulla oli valmiissa vaat­teessa leveitä koris­te­nau­hoja ja niiden värei­hin sopi­vat tasku­jen vetoketjut.

Elokuussa alka­neet jatko-opin­not vaat­tu­riksi nivou­tu­vat harjoit­te­luun, sillä MM-kiso­jen tehtä­viin valmis­tau­tu­mi­nen on aivan samaa kuin vaat­tu­rio­pin­to­jen tekeminen.

– Käytän kaikki arki­päi­vät eli oppi­tun­nit yhdek­sästä neljään harjoit­te­le­mi­seen, Mauko­nen toteaa.

”VARMUUTTA TEKEMISEEN”

– Kaikki käydään tark­kaan läpi. Opitaan uusia teknii­koita. Paljon on tullut jo lisää omaan osaa­mi­seen, ja olen saanut varmuutta tekemiseen.

Tällai­sia bonuk­sia Mauko­nen kertoo saaneensa ammat­ti­tai­to­mit­te­löistä. Urahaa­veena on sitten aika­naan perus­taa oma yritys, joka tekee asiak­kaille vaat­teita tilauk­sesta, ehkä myös itse suunniteltuina.

Mitta­ti­lausom­pe­lija on itse asiassa usei­den aree­noi­den kilpai­lija, sillä hän kertoo harras­ta­vansa edel­leen myös ylei­sur­hei­lua SM-tasolla asti.

– Kilpailu on tullut vähän rutii­niksi elämään. Kilpai­lui­hin on helppo lähteä, Mauko­nen luonnehtii.

Gradian opis­ke­lija arvioi, että parhai­ten kisoissa menes­tyy se, joka on ”aika kärsi­väl­li­nen eikä ota asioista liikaa stressiä”.

MM-kiso­jen tehtä­vät on julkaistu muutama viikko sitten: hameen kuosit­te­lua, takki hevo­sur­hei­luun erilai­sin kauluk­sin ja taskuin, monen eri tyylin piir­to­teh­tä­viä… Mauko­nen kertoo, että itse kisoissa ja paikan päällä eri versioista arvo­taan juuri sinä päivänä valmis­tet­ta­viksi tule­vat tehtä­vät. Kaikki pitää siis osata; kuosil­lensa, päär­meel­lensä ja tikillensä.

– Eihän sitä tiedä, miten juuri sinä päivänä onnis­tuu, mutta kyllä sinne voit­ta­maan lähdetään.

HANNU HELVE

Koneis­taja, Siilinjärvi
Savon ammat­tio­pisto, Kuopio
CNC-sorvaus

Mopo­jen rassaa­mi­sesta taivaan rajalle

– Tämä on pitkä­kes­toi­nen yritys. Nyt sitten pääsee ihan oikeasti yrit­tä­mään kilpai­le­mista, kuvai­lee Hannu Helve polku­aan Suomen edustajaksi.

Korona näet kampitti Helveen osal­lis­tu­mi­sen vuoden 2020 Taitaja-kiso­jen finaa­lei­hin, ja CNC-sorvauk­sen ainoana suoma­lai­seh­dok­kaana tämän vuoden MM-kisoi­hin Helve suoritti ”osaa­mi­sen todentamisen”.

– Annet­tiin kuva ja mate­ri­aa­lit, ja sanot­tiin, että tee tuo. Ja nopeasti.

MIELI VIRKEÄNÄ HIENOLLA ALALLA

Helveellä on jo plak­ka­rissa koneis­tuk­sen perus­tut­kinto ja oppi­so­pi­muk­sella suori­tettu kone- ja tuotan­to­tek­nii­kan ammat­ti­tut­kinto. Hän työs­ken­te­lee tällä haavaa Hydro­line Oy:ssä Siilinjärvellä.

– Tämä on ala, jota ilman ei nyky­maa­ilma pyörisi, ja mate­ri­aa­leja on ääret­tö­män paljon. Vain taivas on rajana, mitä tällä alalla pystyy tekemään.

– Kahta saman­laista työpäi­vää ei ole. Mieli pysyy virkeänä, Helve vakuuttaa.

Tämä on ala, jota ilman ei nyky­maa­ilma pyörisi.

MM-kisoi­hin valmis­tau­tu­mi­seen Helve saa töistä enim­mil­lään kaksi vapaa­päi­vää viikossa, jotka hän käyt­tää Kuopiossa Savon ammat­tio­pis­ton lait­teilla harjoitellen.

– Tree­naa­mi­nen onnis­tuu vain oman määränsä verran, koska olen töissä. Ohjel­moin­tia olen pysty­nyt aika hyvin harjoit­te­le­maan kotona omalla koneella.

JOS 10-SAKKIIN YLTÄISI?

Tämän vuoden MM-kisat on hajau­tettu eri maihin. CNC-sorvauk­sen kilpai­lut käydään loka­kuussa Saksan Leon­ber­gissä. Helve on  tietoi­nen siitä, että on maita, joissa on miljardi ihmistä ja rahaa­kin pistet­tä­vissä jolti­sen­kin rutkem­min kisoi­hin valmentautumiseen.

– Suur­val­loilla on kilpai­li­joita, joita koulu­te­taan vuosi­kausia vain tätä varten. Näin olen kuul­lut. Mutta henki­lö­koh­tai­sena tavoit­teena on päästä kymme­nen sakkiin, Helve tuumailee.

CNC-sorvaus vaatii syväl­listä mate­ri­aa­lien tunte­musta ja äärim­mil­leen vietyä tark­kuutta. Helve on kokeil­lut kaiken­lais­ten kappa­lei­den teke­mistä, vaikka peri­aat­teessa sorvaus onkin hänen omien sano­jensa mukaan ”mate­ri­aa­lin pois­ta­mista aineesta”.

– Minulla on kirjan kokoi­nen, alumii­nista tehty auto ja samasta metal­lista sorvattu Puijon torni.

Tule­vai­suu­den uranä­ky­mis­tään Helve toteaa hyvän­tuu­li­sen yksinkertaisesti:

– Tartu­taan niihin tilai­suuk­siin, mitä sattuu eteen tulemaan!