Taita­jien tarinat – matkalla maailman taita­vim­pien joukkoon

RASMUS JOKI

Puualan ammat­ti­tut­kinto, Ylöjärvi
Ikaalisten käsi- ja taide­teol­li­suusop­pi­laitos, Ikaalinen
Huone­ka­lu­puuseppä

”Ei uskoisi, mitä puusta pystyy tekemään”

– Ukki oli ammatil­taan kirves­mies. Kun kotona on tehty remont­teja, olen ainakin vieressä seisos­kellut ja yrittänyt auttaa, vaikka en ehkä hirveän hyödyl­linen ole ollut. Näin olen ainakin itse järkeillyt sitä, miksi ala alkoi kiinnostaa, Rasmus Joki kertoo.

Näpeissä näyttäisi olleen jo nuorena aika lailla taitoja.

– Ryhdyin kasai­le­maan omaa verstasta iskän autotal­liin. Ja tasaisen tappavaa tahtia tuli kerättyä kaikkia työka­luja. Yläas­teen alussa alkoi tulla tilauksia sukulai­silta, kun nämä kuulivat, että se Rasmus osaa jotain tehdäkin. Senkkejä, kaappeja, pöytiä, mitä siellä tallissa nyt mahtui tekemään.

KOKEILUSTA VIEHTYMISEEN

Ikaalisten käsi- ja taide­teol­li­suusop­pi­lai­tok­sesta Joella on jo valmiina puualan perus­tut­kinto viime keväältä, ja nyt hän opiskelee ammat­ti­tut­kintoa. Kilpai­le­mi­seen ei aluksi mitään omaeh­toista hinkua ollut.

– Ihan alun alkaen opettaja vähän painosti, että menkää nyt kokei­le­maan. Se on mielen­kiin­toista ja kannattaa! Kun menes­tys­täkin alkoi tulla, alkoi kilpailu viehättää. Saa kilpailla lajissa, jossa on oikeasti hyvä ja samalla pääsee vertai­le­maan, mikä oma taito­taso on muihin verrattuna.

Vuonna 2019 Joki selvitti tiensä Taitaja-kisojen finaa­liin, mutta korona pisti stopin kisaa­mi­selle. Viime vuonna tuli Taita­jissa jo pronssia, ja tänä vuonna mitali kirkastui kullaksi.

– Minusta on hienoa, että saa edustaa Suomea alle kaksi­kymp­pi­senä MM-tasolla. Se on iso asia, ja kyllä sen eteen nyt pitää töitä tehdäkin, Joki sanoo paikas­taan maajoukkueessa.

Varsi­naisia tavoit­teita sijoit­tu­mi­selle ei ole, mutta itse kisoissa puuseppä lupaa ”tehdä niin täysillä hommia kuin vain pystyn”.

Olen lukuvuoden alusta asti harjoi­tellut noissa töissä tarvit­tavia eri tekniikoita.

Tämän vuoden alussa julkais­tiin kolme eri ehdotusta MM-kisojen töiksi, joista sitten yksi arvotaan tehtä­väksi itse kisoissa.

– Olen lukuvuoden alusta asti harjoi­tellut noissa töissä tarvit­tavia eri teknii­koita. Nyt olen valmen­nus­suun­ni­tel­mani mukai­sesti kuusi viikkoa inten­sii­vi­har­joi­tus­jak­solla Koulu­tus­keskus Salpauk­sessa Lahdessa. Harjoit­telen esimer­kiksi viilu­tusta, listoi­tusta ja intar­siaa. Intarsia on sitä, että ohuista viiluista leika­taan tai sahataan kuvioita, jotka liima­taan levyyn.

– Vähän ennen MM-kisaa arvotaan yksi työ, johon julkais­taan täydet tekniset kuvat. Täällä Lahdessa katso­taan syväl­li­sesti, mitä teknii­koita siihen tarvi­taan ja tehdään se vielä muuta­maan kertaan läpi, jos ehditään. Mutta itse kisoissa 30 prosenttia työstä muute­taan, Joki kertoo.

Varsi­naista kilpa­teh­tävää ei siis miten­kään pysty harjoit­te­le­maan täydel­li­sesti etukä­teen. Ja aikapaine on kisoissa ”tajuton”, mikä ei Joesta ole huono asia, vaan vain lisää mielen­kiintoa kilpailemiseen.

MERKILLISIÄ, INNOSTAVIA ESINEITÄ

– Tammi­run­koinen ulko-ovi, jossa on maalattu ulkopin­taan alumii­ni­levyt ja jossa on 60 metriä messinkiupotuksia.

Tuossa on yksi esimerkki niistä innos­tusta herät­tä­vistä ja taitoa vaati­vista ”hienoista projek­teista”, joissa Joki on saanut olla mukana harjoit­te­lu­pai­kas­saan Mesta­ri­puuseppä Tingander Oy:ssä Kangasalla.

– Olen saanut tehdä hommia laidasta laitaan ja nähnyt, että siellä käyte­tään myös Suomessa aika uusia materi­aa­leja, kuten ristiin­la­mi­noitua bambu­levyä. Saa käyttää luovuutta ja harjoittaa ongel­man­rat­kaisua. On mietit­tävä, mitenkä tuote saadaan ylipäänsä valmis­tettua johonkin vähän epäta­val­li­sem­paan käyttö­tar­koi­tuk­seen. Ja miltä se tuote näyttää 10, 20 tai 80 vuoden päästä!

Joki ei aio heittää taito­jensa hiomista sikseen edes ammat­ti­tut­kinnon opintojen aikanaan päättyessä.

– Puusep­pä­mes­tarin ammat­ti­tut­kinto kiinnostaa. Ja onhan niitä opiske­lu­mah­dol­li­suuksia vielä siitä pidemmällekin.

Hieno­syisiä valmiuksia vaativa huone­ka­lu­puusepän ammatti taitaa olla Joelle oikea valinta. Eivätkä jo olemassa olevat esineet kertone mitään siitä, mitä voitai­siin tehdä.

– Ei uskoisi, mitä puusta pystyy tekemään!

JENNA MAUKONEN

Vaattu­rio­pis­ke­lija, Jyväskylä
Gradia, Jyväs­kylä
Muoti ja vaatetus

”Oma juttu”

– Kun yläas­teella tehtiin pari vaate­kap­pa­letta käsityö­tun­nilla, silloin mielen­kiinto tähän alaan ammat­tina alkoi herätä. Käsityöt ja taide­ai­neet olivat minulle se oma juttu, Jenna Maukonen kertoo syitä siihen, miksi hän lähti opiske­le­maan Gradiaan mittatilausompelijaksi.

Keväällä valmis­tunut Maukonen voitti muoti- ja vaate­tusalan SM-hopea­mi­talin tämän vuoden Taitaja-kisoissa. Karsinnan kautta Mauko­selle avautui paikka Suomen maajouk­ku­ee­seen ammat­ti­taidon MM-kisoihin. Kilpailu on opettanut, mitä menes­ty­minen vaatii.

– Harjoit­telua, harjoit­telua, harjoittelua.

Maukosen alan kilpai­luissa vaadit­tavat tehtävät julkais­taan myös etukä­teen. Hopea­mi­ta­listi siis käytti koulu­päi­vänsä valmen­tajan kaitsen­nassa hioten tarkkuutta ja siistiä jälkeä. Taitaja-kisoissa tehtä­vänä oli naisten urhei­lul­linen yläosa. Maukonen suunnit­teli anorakin.

– Mallin sai suunni­tella itse, mutta määrät­tyjä asioita piti olla mukana, vetoket­juja ja taskuja.

Käytän kaikki arkipäivät eli oppitunnit yhdek­sästä neljään harjoittelemiseen.

Itse kisoissa sama malli piti tehdä asiak­kaan mittojen mukaan.

– Mukaan sai ottaa omia koris­teita. Parissa kohtaa minulla oli valmiissa vaatteessa leveitä koris­te­nau­hoja ja niiden väreihin sopivat taskujen vetoketjut.

Elokuussa alkaneet jatko-opinnot vaattu­riksi nivou­tuvat harjoit­te­luun, sillä MM-kisojen tehtä­viin valmis­tau­tu­minen on aivan samaa kuin vaattu­rio­pin­tojen tekeminen.

– Käytän kaikki arkipäivät eli oppitunnit yhdek­sästä neljään harjoit­te­le­mi­seen, Maukonen toteaa.

”VARMUUTTA TEKEMISEEN”

– Kaikki käydään tarkkaan läpi. Opitaan uusia teknii­koita. Paljon on tullut jo lisää omaan osaami­seen, ja olen saanut varmuutta tekemiseen.

Tällaisia bonuksia Maukonen kertoo saaneensa ammat­ti­tai­to­mit­te­löistä. Urahaa­veena on sitten aikanaan perustaa oma yritys, joka tekee asiak­kaille vaatteita tilauk­sesta, ehkä myös itse suunniteltuina.

Mitta­ti­lausom­pe­lija on itse asiassa useiden areenoiden kilpai­lija, sillä hän kertoo harras­ta­vansa edelleen myös yleisur­heilua SM-tasolla asti.

– Kilpailu on tullut vähän rutii­niksi elämään. Kilpai­luihin on helppo lähteä, Maukonen luonnehtii.

Gradian opiske­lija arvioi, että parhaiten kisoissa menestyy se, joka on ”aika kärsi­väl­linen eikä ota asioista liikaa stressiä”.

MM-kisojen tehtävät on julkaistu muutama viikko sitten: hameen kuosit­telua, takki hevosur­hei­luun erilaisin kauluksin ja taskuin, monen eri tyylin piirto­teh­täviä… Maukonen kertoo, että itse kisoissa ja paikan päällä eri versioista arvotaan juuri sinä päivänä valmis­tet­ta­viksi tulevat tehtävät. Kaikki pitää siis osata; kuosil­lensa, päärmeel­lensä ja tikillensä.

– Eihän sitä tiedä, miten juuri sinä päivänä onnistuu, mutta kyllä sinne voitta­maan lähdetään.

HANNU HELVE

Koneis­taja, Siilinjärvi
Savon ammat­tio­pisto, Kuopio
CNC-sorvaus

Mopojen rassaa­mi­sesta taivaan rajalle

– Tämä on pitkä­kes­toinen yritys. Nyt sitten pääsee ihan oikeasti yrittä­mään kilpai­le­mista, kuvailee Hannu Helve polkuaan Suomen edustajaksi.

Korona näet kampitti Helveen osallis­tu­misen vuoden 2020 Taitaja-kisojen finaa­leihin, ja CNC-sorvauksen ainoana suoma­lai­seh­dok­kaana tämän vuoden MM-kisoihin Helve suoritti ”osaamisen todentamisen”.

– Annet­tiin kuva ja materi­aalit, ja sanot­tiin, että tee tuo. Ja nopeasti.

MIELI VIRKEÄNÄ HIENOLLA ALALLA

Helveellä on jo plakka­rissa koneis­tuksen perus­tut­kinto ja oppiso­pi­muk­sella suori­tettu kone- ja tuotan­to­tek­niikan ammat­ti­tut­kinto. Hän työsken­telee tällä haavaa Hydro­line Oy:ssä Siilinjärvellä.

– Tämä on ala, jota ilman ei nykymaa­ilma pyörisi, ja materi­aa­leja on ääret­tömän paljon. Vain taivas on rajana, mitä tällä alalla pystyy tekemään.

– Kahta saman­laista työpäivää ei ole. Mieli pysyy virkeänä, Helve vakuuttaa.

Tämä on ala, jota ilman ei nykymaa­ilma pyörisi.

MM-kisoihin valmis­tau­tu­mi­seen Helve saa töistä enimmil­lään kaksi vapaa­päivää viikossa, jotka hän käyttää Kuopiossa Savon ammat­tio­piston laitteilla harjoitellen.

– Treenaa­minen onnistuu vain oman määränsä verran, koska olen töissä. Ohjel­mointia olen pystynyt aika hyvin harjoit­te­le­maan kotona omalla koneella.

JOS 10-SAKKIIN YLTÄISI?

Tämän vuoden MM-kisat on hajau­tettu eri maihin. CNC-sorvauksen kilpailut käydään lokakuussa Saksan Leonber­gissä. Helve on  tietoinen siitä, että on maita, joissa on miljardi ihmistä ja rahaakin pistet­tä­vissä jolti­senkin rutkemmin kisoihin valmentautumiseen.

– Suurval­loilla on kilpai­li­joita, joita koulu­te­taan vuosi­kausia vain tätä varten. Näin olen kuullut. Mutta henki­lö­koh­tai­sena tavoit­teena on päästä kymmenen sakkiin, Helve tuumailee.

CNC-sorvaus vaatii syväl­listä materi­aa­lien tunte­musta ja äärim­mil­leen vietyä tarkkuutta. Helve on kokeillut kaiken­laisten kappa­leiden tekemistä, vaikka periaat­teessa sorvaus onkin hänen omien sanojensa mukaan ”materi­aalin poista­mista aineesta”.

– Minulla on kirjan kokoinen, alumii­nista tehty auto ja samasta metal­lista sorvattu Puijon torni.

Tulevai­suuden uranä­ky­mis­tään Helve toteaa hyvän­tuu­lisen yksinkertaisesti:

– Tartu­taan niihin tilai­suuk­siin, mitä sattuu eteen tulemaan!