Vakaudelle on jälleen kysyntää

TEKSTI PETTERI RAITO

Hyvät asi­at raken­netaan tehokkaim­min yhdessä ja hukataan herkim­min hajau­tuneena. Tämä kak­si­jakoisu­us on määrit­tänyt ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keen toim­intaa koko sen ole­mas­saolon ajan. Jär­jestäy­tyneet työn­tek­i­jät aja­vat etu­jansa yhdis­tämäl­lä voimansa. Työ­nan­ta­jat puolestaan edis­tävät omia intresse­jään. Yht­enä mah­dol­lise­na keinona heil­lä on työkalu­pakissaan työn­tek­i­jöi­den edun­valvon­nan ja neu­vot­telu­voiman purkami­nen tai jopa suo­ranainen hajot­ta­mi­nen niin, että työ­nan­ta­jaan kohdis­tu­vaa painet­ta ei työn­tek­i­jöi­den puolelta enää pystyt­täisi tuot­ta­maan.

Toisaal­ta on hyvä pitää mielessä, että työ­markki­noiden iso kuva on muo­dos­tunut ja edelleen muo­dos­tuu molem­pia osa­puo­lia hyödyt­tävästä sopimis­es­ta ja sopimusten nou­dat­tamis­es­ta. Se on tuot­tanut työn­tek­i­jöille hyv­in­voin­tia, yri­tyk­sille men­estys­tä ja yhteiskun­taan vakaut­ta.

Edel­lä kuvatun mukaisia asetelmia ja niistä seu­ran­nei­ta tapah­tu­maketju­ja on viimeisen vuo­den aikana koet­tu työ­markki­noil­la run­saasti. Teol­lisu­us­li­iton sopimusa­loista esimerkkinä käy mekaa­ni­nen met­sä­te­ol­lisu­us. Yri­tysko­htainen työe­htosopimuk­sista neu­vot­telem­i­nen johti suurim­mak­si osak­si sopimuk­si­in ilman ongelmia, mut­ta osas­sa yri­tyk­siä tilanne kär­jistyi. Mihin vas­takkainaset­te­lut sit­ten ovat johta­neet? Tois­taisek­si näyt­tää siltä, että Teol­lisu­us­li­iton neu­vot­telemi­in yri­tysko­htaisi­in työe­htosopimuk­si­in, ennem­min tai myöhem­min.

Työ­markki­nat on suo­ma­laisit­tain omis­sa käsis­sä ole­va foo­ru­mi, jos­sa vakaut­ta voidaan tuot­taa.

Yri­tysko­htainen sopimi­nen on palaut­tanut Teol­lisu­us­li­iton toimin­nan samankaltaiseen tilanteeseen, mikä val­lit­si 1960- ja 1970-luvuil­la ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keen voimakkaan kasvun vuosi­na. Jär­jestämistyötä ja jäsen­hank­in­taa tehti­in sys­temaat­tis­es­ti yri­tys ker­ral­laan. Työn­tek­i­jöiltä kysyt­ti­in, mitä ongelmia olet työ­paikallasi tai työ­suh­teessasi kohdan­nut ja mitä asioi­ta halu­at paran­taa? Jos ongelmia tai paran­tamisen varaa havait­ti­in, asioi­ta ruvet­ti­in edis­tämään yhdessä liit­toon jär­jestäy­tymäl­lä. Tämä on pelk­istys, mut­ta samat lähtöko­h­dat vaikut­ta­vat edun­valvon­nas­sa edelleen. Pyörää ei ole kek­sit­ty uudelleen. Sen käyt­tämiselle on syn­tynyt uusi tarve.

Työ­markki­noiden osin ohdakkeinen tilanne on ollut Teol­lisu­us­li­itolle opin ahjo. Melko lyhyessä ajas­sa saavute­tut toimin­nal­liset tulok­set ovat olleet hyviä. Työn­tek­i­jöi­den jär­jestäy­tymisas­te on mekaanises­sa met­sä­te­ol­lisu­udessa nous­sut 15 pros­ent­tiyk­siköl­lä. Sopimusalal­la työsken­tele­vistä liiton jäsenistä yli 95 pros­ent­tia on työe­htosopimusten piiris­sä. Liiton jäsen­määrän vähen­tymi­nen on tait­tunut. Käänne kasvu­un on mah­dolli­nen. Tämä ei kuitenkaan tarkoi­ta sitä, että asi­at oli­si­vat nyt kaikki­nen­sa kau­ni­isti järjestyk­sessä. Mut­ta se tarkoit­taa, että Teol­lisu­us­li­it­to on yhdessä akti­ivis­ten jäsen­ten­sä kanssa osoit­tanut toim­intakykyn­sä ja kehit­tänyt valmiuk­si­aan. Samal­la liit­to on uudessa ja muut­tuvas­sa tilanteessa pystynyt kar­toit­ta­maan, mis­sä kehit­tymisen tarpeet ja mah­dol­lisu­udet ovat.

Vakau­den rak­en­tamiselle on aina tarve, ja kri­isien keskel­lä eri­tyi­nen tarve. Työ­markki­nat on suo­ma­laisit­tain omis­sa käsis­sä ole­va foo­ru­mi, jos­sa vakaut­ta voidaan tuot­taa. Se mah­dol­lisu­us kan­nat­taa nyt käyt­tää työn­tek­i­jöitä, yri­tyk­siä ja yhteiskun­taa hyödyt­täväl­lä taval­la.

Pet­teri Raito

Kir­joit­ta­ja on Tek­i­jä-lehden pää­toimit­ta­ja.