Vakau­delle on jälleen kysyntää

Hyvät asiat raken­ne­taan tehok­kaim­min yhdessä ja huka­taan herkim­min hajau­tu­neena. Tämä kaksi­ja­koi­suus on määrit­tä­nyt ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen toimin­taa koko sen olemas­sao­lon ajan. Järjes­täy­ty­neet työn­te­ki­jät ajavat etujansa yhdis­tä­mällä voimansa. Työnan­ta­jat puoles­taan edis­tä­vät omia intres­se­jään. Yhtenä mahdol­li­sena keinona heillä on työka­lu­pa­kis­saan työn­te­ki­jöi­den edun­val­von­nan ja neuvot­te­lu­voi­man purka­mi­nen tai jopa suora­nai­nen hajot­ta­mi­nen niin, että työnan­ta­jaan kohdis­tu­vaa painetta ei työn­te­ki­jöi­den puolelta enää pystyt­täisi tuottamaan.

Toisaalta on hyvä pitää mielessä, että työmark­ki­noi­den iso kuva on muodos­tu­nut ja edel­leen muodos­tuu molem­pia osapuo­lia hyödyt­tä­västä sopi­mi­sesta ja sopi­mus­ten noudat­ta­mi­sesta. Se on tuot­ta­nut työn­te­ki­jöille hyvin­voin­tia, yrityk­sille menes­tystä ja yhteis­kun­taan vakautta.

Edellä kuva­tun mukai­sia asetel­mia ja niistä seuran­neita tapah­tu­ma­ket­juja on viimei­sen vuoden aikana koettu työmark­ki­noilla runsaasti. Teol­li­suus­lii­ton sopi­mus­aloista esimerk­kinä käy mekaa­ni­nen metsä­teol­li­suus. Yritys­koh­tai­nen työeh­to­so­pi­muk­sista neuvot­te­le­mi­nen johti suurim­maksi osaksi sopi­muk­siin ilman ongel­mia, mutta osassa yrityk­siä tilanne kärjis­tyi. Mihin vastak­kai­na­set­te­lut sitten ovat johta­neet? Tois­tai­seksi näyt­tää siltä, että Teol­li­suus­lii­ton neuvot­te­le­miin yritys­koh­tai­siin työeh­to­so­pi­muk­siin, ennem­min tai myöhemmin.

Työmark­ki­nat on suoma­lai­sit­tain omissa käsissä oleva foorumi, jossa vakautta voidaan tuottaa.

Yritys­koh­tai­nen sopi­mi­nen on palaut­ta­nut Teol­li­suus­lii­ton toimin­nan saman­kal­tai­seen tilan­tee­seen, mikä vallitsi 1960- ja 1970-luvuilla ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen voimak­kaan kasvun vuosina. Järjes­tä­mis­työtä ja jäsen­han­kin­taa tehtiin syste­maat­ti­sesti yritys kerral­laan. Työn­te­ki­jöiltä kysyt­tiin, mitä ongel­mia olet työpai­kal­lasi tai työsuh­tees­sasi kohdan­nut ja mitä asioita haluat paran­taa? Jos ongel­mia tai paran­ta­mi­sen varaa havait­tiin, asioita ruvet­tiin edis­tä­mään yhdessä liit­toon järjes­täy­ty­mällä. Tämä on pelkis­tys, mutta samat lähtö­koh­dat vaikut­ta­vat edun­val­von­nassa edel­leen. Pyörää ei ole keksitty uudel­leen. Sen käyt­tä­mi­selle on synty­nyt uusi tarve.

Työmark­ki­noi­den osin ohdak­kei­nen tilanne on ollut Teol­li­suus­lii­tolle opin ahjo. Melko lyhyessä ajassa saavu­te­tut toimin­nal­li­set tulok­set ovat olleet hyviä. Työn­te­ki­jöi­den järjes­täy­ty­mi­saste on mekaa­ni­sessa metsä­teol­li­suu­dessa nous­sut 15 prosent­tiyk­si­köllä. Sopi­musa­lalla työs­ken­te­le­vistä liiton jäse­nistä yli 95 prosent­tia on työeh­to­so­pi­mus­ten piirissä. Liiton jäsen­mää­rän vähen­ty­mi­nen on tait­tu­nut. Käänne kasvuun on mahdol­li­nen. Tämä ei kuiten­kaan tarkoita sitä, että asiat olisi­vat nyt kaik­ki­nensa kauniisti järjes­tyk­sessä. Mutta se tarkoit­taa, että Teol­li­suus­liitto on yhdessä aktii­vis­ten jäsen­tensä kanssa osoit­ta­nut toimin­ta­ky­kynsä ja kehit­tä­nyt valmiuk­si­aan. Samalla liitto on uudessa ja muut­tu­vassa tilan­teessa pysty­nyt kartoit­ta­maan, missä kehit­ty­mi­sen tarpeet ja mahdol­li­suu­det ovat.

Vakau­den raken­ta­mi­selle on aina tarve, ja krii­sien keskellä erityi­nen tarve. Työmark­ki­nat on suoma­lai­sit­tain omissa käsissä oleva foorumi, jossa vakautta voidaan tuot­taa. Se mahdol­li­suus kannat­taa nyt käyt­tää työn­te­ki­jöitä, yrityk­siä ja yhteis­kun­taa hyödyt­tä­vällä tavalla.

Kirjoit­taja on Tekijä-lehden päätoimittaja.