Koiraharrastus yhdistää Mira Tuovista ja Reeta Parkkista.

Työka­verit Mira Tuovinen ja Reeta Parkkinen: Nopea ja nysvääjä täyden­tävät toisiaan

10.6.2022

TEKSTI TERHI FRIMAN
KUVAT VESA RANTA

”Meille ei tule oikeas­taan mistään erimie­li­syyttä, sillä meillä on samat arvot. Olemme suvait­se­vaisia ja meille reiluus ja tasa-arvo ovat tärkeitä”, työka­verit kertovat.

MIRA TUOVINEN: Olemme olleet Reetan kanssa työka­ve­reita vuodesta 2011. Reeta tuli silloisen työpaik­kani Joutsen Median ilmoi­tus­osas­tolle kesätöihin ja jäi sitten taloon. Olemme sekä työka­ve­reita että ystäviä.

REETA PARKKINEN: Kun tulin taloon, Mira ohjeisti minua kaikessa. Hänestä oli iso apu. Ystävys­tyimme. Meille ei tule oikeas­taan mistään erimie­li­syyttä, sillä meillä on samat arvot. Olemme suvait­se­vaisia ja meille reiluus ja tasa-arvo ovat tärkeitä. Olemme myös lähes samani­käisiä, minä olen syntynyt vuonna 1974 ja Mira vuonna 1970.

MIRA: Olemme Reetan kanssa kokeneet kymmenet yt-neuvot­telut. Olin pääluot­ta­mus­mie­henä kahdeksan vuotta. Viimeiset yt:t olivat henki­sesti raskas paikka ja päätin luopua pääluot­ta­mus­miehen tehtä­vistä. Neuvot­te­luissa en voinut vaikuttaa mihin­kään ja se turhautti. Taloon jäimme vain me, ja meistä tuli tehokaksikko.

REETA: Viimeiset yt:t olivat kova paikka kaikille. Olin viimeksi taloon tullut ja tuntui kurjalta, kun päteviä vanhempia työnte­ki­jöitä irtisa­not­tiin. Olimme olleet kuin iso perhe, tehneet yhdessä töitä pienessä konttorissa.

MIRA: Nyt olemme töissä Kaleva Mediassa, joka ”osti meidät” viimeisten yt-neuvot­te­lujen jälkeen. Työpo­rukka on ammat­tiyh­dis­tyk­sestä tuttua ja mukavia ihmisiä kaikki. Meillä on perin­teikäs yhdistys, Oulun Kirja­työn­te­ki­jäin Yhdistys, joka on perus­tettu vuonna 1896. Olen sen halli­tuk­sessa. Reeta jäi halli­tus­työstä pois mutta ylläpitää verkkosivuja.

REETA: Yhdis­tyk­sellä on mökki Kuusa­mossa. Kumpikin käydään siellä lomilla, mutta yhdessä ei ole oltu kertaa­kaan. Se pitää järjestää.

HYVÄ ME!

MIRA: Meidän työ on välillä hirveän kiireistä. Teemme ilmoi­tuksia 12 sanoma­leh­teen. Työt jakau­tuvat epäta­sai­sesti. Alkuviikko on yleensä yhtä tohinaa.

REETA: Mira on hyvin pitkä­pin­nainen, ja kiireessä sitä ominai­suutta tarvi­taan. Huumori höystää hektistä arkea. Välillä työ on erityisen hoppuisaa, esimer­kiksi vaalien alla tai joitakin isoja numeroita tehdessä. Kukaan muu ei meitä kiittele, joten menemme kiireisen rupeaman jälkeen leivos­kah­ville ja kehumme itseämme.

Menemme kiireisen rupeaman jälkeen leivos­kah­ville ja kehumme itseämme.

MIRA: Ja sitten laite­taan Faceboo­kiin kuva leivok­sista ja kehut meistä. Nyt tämä tapa on ollut koronan ja etätöiden takia katkolla ja olemme vain tyyty­neet viestit­te­le­mään, että hyvä me, taas selvit­tiin tästäkin.

REETA: Olemme erilaisia työnte­ki­jöitä. Mira on nopea ja tehokas, minä olen sellainen nysvääjä ja tykkään suunni­tella ilmoi­tuksia rauhassa.

MIRA: Reeta on taiteel­linen ja tarvitsee aikaa. Siksi olemmekin jakaneet työt niin, että minä teen tekstiä ja Reeta keskittyy kuvapuoleen.

MIRA TUOVINEN

Graafinen suunnit­te­lija
Kaleva365 Oy, Oulu
Oulun Kirja­työn­te­ki­jäin Yhdistys ao. 628

REETA PARKKINEN

Graafinen suunnit­te­lija
Kaleva365 Oy, Oulu
Oulun Kirja­työn­te­ki­jäin Yhdistys ao. 628

KOIRAT ILONA

MIRA: Meitä yhdis­tävät myös koirat. Minulla on kaksi weimarinseisojaa.

REETA: Minulla on ollut tanskan­dog­geja vuodesta 1992. Tällä hetkellä minulla on yksi tanskan­doggi ja yksi sekaro­tuinen koira.

MIRA: Kun Reeta ajelee Oulusta tänne meille Hauki­pu­taalle, koirat saavat riehua pihassa keskenään.

REETA: Usein meidän WhatsApp-viesteissä on kuvia koirista.

MIRA: Minä teen innok­kaasti käsitöitä. Olen kutonut ja neulonut, ja olenpa valmis­tanut kansal­lis­pu­vutkin itsel­leni ja miehel­leni. Käsityöt ovat hyvä vasta­paino työlle. Varsinkin viimeisten yt-neuvot­te­lujen aikaan käsityöt auttoivat. Jos tekeillä on helppo käsityö, se rentouttaa. Jos taas värkkään jotakin vaativaa, en voi ajatella mitään muuta.

REETA: Minä puoles­tani vien Miralle verhot ommel­ta­viksi ja vaatteet korjat­ta­viksi. Muistan, kun Miralla oli käsi kipeänä ja käsityöt oli kielletty. Se oli hänelle vaikeaa aikaa. Hän oli levoton ilman kutimia.

KAIKEN ME JAAMME…

MIRA: Olemme tehneet töitä etänä nyt kaksi vuotta. Kumpikin tykkäämme olla etänä. Minä varsinkin, koska asun Hauki­pu­taalla. Työmatka linja-autolla vie päivästä pari tuntia.

REETA: Ihmeen hyvin etätyö on onnis­tunut. Meillä on joka aamu kello 8.30 Teamsissa palaveri, jossa käydään läpi päivän työt ja höpötel­lään kaiken­laista. Se on hyvä, ettei mökity liikaa.

MIRA: Tammi­kuussa päätet­tiin ottaa käyttöön hybri­di­malli. Sitten korona alkoi taas jyllätä. Osa työpo­ru­kasta käy töissä muuta­mana päivänä viikossa. Minä en ole vielä halunnut hybri­diin, olen käynyt työpai­kalla vain kerran, kun vaihdoin työko­netta ja kävin esimiehen kanssa kehityskeskustelun.

REETA: Samoin minä olen käynyt työpai­kalla vain sen yhden kerran ja samoista syistä. Tykkään etätöistä, sillä kotona pystyn keskit­ty­mään paremmin kuin avokonttorissa.

Jos vielä tulee yt:t ja lähtö, lähdemme yhdessä!

MIRA: Hybri­di­mal­liin siirry­tään varmaankin kesälo­mien jälkeen. Olen silläkin tavalla ay-ihminen, että olen tarkka taukojen pitämi­sestä. Olen nauttinut siitä, että voin syödä lounasta keväästä syksyyn omalla pihalla!

REETA: Minä olen näissä huono enkä välttä­mättä syö lounasta.

MIRA: Etätöissä en voi vahtia Reetaa!

REETA: Olen kiitol­linen siitä, että työt ovat jatku­neet ja että minulla on noin mahtava työkaveri.

MIRA: Minäkin arvostan hyvää työka­veria. Jos vielä tulee yt:t ja lähtö tulee, niin yhdessä Reetan kanssa sitten lähde­tään, se on selvää!