Työka­ve­rit Mira Tuovi­nen ja Reeta Park­ki­nen: Nopea ja nysvääjä täyden­tä­vät toisiaan

MIRA TUOVINEN: Olemme olleet Reetan kanssa työka­ve­reita vuodesta 2011. Reeta tuli silloi­sen työpaik­kani Jout­sen Median ilmoi­tus­osas­tolle kesä­töi­hin ja jäi sitten taloon. Olemme sekä työka­ve­reita että ystäviä.

REETA PARKKINEN: Kun tulin taloon, Mira ohjeisti minua kaikessa. Hänestä oli iso apu. Ystä­vys­tyimme. Meille ei tule oikeas­taan mistään erimie­li­syyttä, sillä meillä on samat arvot. Olemme suvait­se­vai­sia ja meille reiluus ja tasa-arvo ovat tärkeitä. Olemme myös lähes sama­ni­käi­siä, minä olen synty­nyt vuonna 1974 ja Mira vuonna 1970.

MIRA: Olemme Reetan kanssa koke­neet kymme­net yt-neuvot­te­lut. Olin pääluot­ta­mus­mie­henä kahdek­san vuotta. Viimei­set yt:t olivat henki­sesti raskas paikka ja päätin luopua pääluot­ta­mus­mie­hen tehtä­vistä. Neuvot­te­luissa en voinut vaikut­taa mihin­kään ja se turhautti. Taloon jäimme vain me, ja meistä tuli tehokaksikko.

REETA: Viimei­set yt:t olivat kova paikka kaikille. Olin viimeksi taloon tullut ja tuntui kurjalta, kun päte­viä vanhem­pia työn­te­ki­jöitä irti­sa­not­tiin. Olimme olleet kuin iso perhe, tehneet yhdessä töitä pienessä konttorissa.

MIRA: Nyt olemme töissä Kaleva Mediassa, joka ”osti meidät” viimeis­ten yt-neuvot­te­lu­jen jälkeen. Työpo­rukka on ammat­tiyh­dis­tyk­sestä tuttua ja muka­via ihmi­siä kaikki. Meillä on perin­tei­käs yhdis­tys, Oulun Kirja­työn­te­ki­jäin Yhdis­tys, joka on perus­tettu vuonna 1896. Olen sen halli­tuk­sessa. Reeta jäi halli­tus­työstä pois mutta yllä­pi­tää verkkosivuja.

REETA: Yhdis­tyk­sellä on mökki Kuusa­mossa. Kumpi­kin käydään siellä lomilla, mutta yhdessä ei ole oltu kertaa­kaan. Se pitää järjestää.

HYVÄ ME!

MIRA: Meidän työ on välillä hirveän kiireistä. Teemme ilmoi­tuk­sia 12 sano­ma­leh­teen. Työt jakau­tu­vat epäta­sai­sesti. Alku­viikko on yleensä yhtä tohinaa.

REETA: Mira on hyvin pitkä­pin­nai­nen, ja kiireessä sitä ominai­suutta tarvi­taan. Huumori höys­tää hektistä arkea. Välillä työ on erityi­sen hoppui­saa, esimer­kiksi vaalien alla tai joita­kin isoja nume­roita tehdessä. Kukaan muu ei meitä kiit­tele, joten menemme kiirei­sen rupea­man jälkeen leivos­kah­ville ja kehumme itseämme.

Menemme kiirei­sen rupea­man jälkeen leivos­kah­ville ja kehumme itseämme.

MIRA: Ja sitten laite­taan Face­boo­kiin kuva leivok­sista ja kehut meistä. Nyt tämä tapa on ollut koro­nan ja etätöi­den takia katkolla ja olemme vain tyyty­neet vies­tit­te­le­mään, että hyvä me, taas selvit­tiin tästäkin.

REETA: Olemme erilai­sia työn­te­ki­jöitä. Mira on nopea ja teho­kas, minä olen sellai­nen nysvääjä ja tykkään suun­ni­tella ilmoi­tuk­sia rauhassa.

MIRA: Reeta on taiteel­li­nen ja tarvit­see aikaa. Siksi olem­me­kin jaka­neet työt niin, että minä teen teks­tiä ja Reeta keskit­tyy kuvapuoleen.

MIRA TUOVINEN

Graa­fi­nen suunnittelija
Kaleva365 Oy, Oulu
Oulun Kirja­työn­te­ki­jäin Yhdis­tys ao. 628

REETA PARKKINEN

Graa­fi­nen suunnittelija
Kaleva365 Oy, Oulu
Oulun Kirja­työn­te­ki­jäin Yhdis­tys ao. 628

KOIRAT ILONA

MIRA: Meitä yhdis­tä­vät myös koirat. Minulla on kaksi weimarinseisojaa.

REETA: Minulla on ollut tans­kan­dog­geja vuodesta 1992. Tällä hetkellä minulla on yksi tans­kan­doggi ja yksi seka­ro­tui­nen koira.

MIRA: Kun Reeta ajelee Oulusta tänne meille Hauki­pu­taalle, koirat saavat riehua pihassa keskenään.

REETA: Usein meidän What­sApp-vies­teissä on kuvia koirista.

MIRA: Minä teen innok­kaasti käsi­töitä. Olen kuto­nut ja neulo­nut, ja olenpa valmis­ta­nut kansal­lis­pu­vut­kin itsel­leni ja miehel­leni. Käsi­työt ovat hyvä vasta­paino työlle. Varsin­kin viimeis­ten yt-neuvot­te­lu­jen aikaan käsi­työt auttoi­vat. Jos tekeillä on helppo käsi­työ, se rentout­taa. Jos taas värk­kään jota­kin vaati­vaa, en voi ajatella mitään muuta.

REETA: Minä puoles­tani vien Miralle verhot ommel­ta­viksi ja vaat­teet korjat­ta­viksi. Muis­tan, kun Miralla oli käsi kipeänä ja käsi­työt oli kiel­letty. Se oli hänelle vaikeaa aikaa. Hän oli levo­ton ilman kutimia.

KAIKEN ME JAAMME…

MIRA: Olemme tehneet töitä etänä nyt kaksi vuotta. Kumpi­kin tykkäämme olla etänä. Minä varsin­kin, koska asun Hauki­pu­taalla. Työmatka linja-autolla vie päivästä pari tuntia.

REETA: Ihmeen hyvin etätyö on onnis­tu­nut. Meillä on joka aamu kello 8.30 Team­sissa pala­veri, jossa käydään läpi päivän työt ja höpö­tel­lään kaiken­laista. Se on hyvä, ettei mökity liikaa.

MIRA: Tammi­kuussa päätet­tiin ottaa käyt­töön hybri­di­malli. Sitten korona alkoi taas jyllätä. Osa työpo­ru­kasta käy töissä muuta­mana päivänä viikossa. Minä en ole vielä halun­nut hybri­diin, olen käynyt työpai­kalla vain kerran, kun vaih­doin työko­netta ja kävin esimie­hen kanssa kehityskeskustelun.

REETA: Samoin minä olen käynyt työpai­kalla vain sen yhden kerran ja samoista syistä. Tykkään etätöistä, sillä kotona pystyn keskit­ty­mään parem­min kuin avokonttorissa.

Jos vielä tulee yt:t ja lähtö, lähdemme yhdessä!

MIRA: Hybri­di­mal­liin siir­ry­tään varmaan­kin kesä­lo­mien jälkeen. Olen sillä­kin tavalla ay-ihmi­nen, että olen tarkka tauko­jen pitä­mi­sestä. Olen naut­ti­nut siitä, että voin syödä lounasta keväästä syksyyn omalla pihalla!

REETA: Minä olen näissä huono enkä vält­tä­mättä syö lounasta.

MIRA: Etätöissä en voi vahtia Reetaa!

REETA: Olen kiitol­li­nen siitä, että työt ovat jatku­neet ja että minulla on noin mahtava työkaveri.

MIRA: Minä­kin arvos­tan hyvää työka­ve­ria. Jos vielä tulee yt:t ja lähtö tulee, niin yhdessä Reetan kanssa sitten lähde­tään, se on selvää!