Pitkän työuran tehneiden ”Arne-eläke” jakaa mielipiteitä Tanskassa. Puolustajiin kuuluu sosialidemokraattinen pääministeri Mette Frederiksen (oik.), vastustajiin konservatiivipuolueen johtaja Søren Pape Poulsen.

Arne-eläke houkut­te­lee Tanskassa

9.6.2022

TEKSTI HEIKKI JOKINEN
KUVA AFP/ LEHTIKUVA

Loka­kuussa 2020 vasem­mis­to­puo­lu­eet ja oikeis­to­po­pu­lis­ti­nen Tans­kan kansan­puo­lue sopi­vat, että Tans­kaan luodaan eläke nuoresta asti työtä tehneille. Viral­li­sesti se on varhai­nen eläke, mutta sitä kutsu­taan nimellä Arne-eläke asiaa ajaneen pani­mo­työ­läi­sen Arne Juhlin mukaan.

Sopi­mus muut­tui laiksi ja astui voimaan tämän vuoden alusta. Sen mukaan 61-vuotias, 44 vuotta työssä ollut voi päästä eläk­keelle kolme vuotta ennen kansa­ne­lä­kei­kää. 42 ja 43 työvuotta anta­vat oikeu­den eläk­kee­seen vuotta tai kahta ennen kansaneläkeikää.

Sopi­mus lupasi uusiin eläk­kei­siin valtion budje­tista 470 miljoo­naa euroa vuodessa. Eläkettä makse­taan 1 848 vero­tet­ta­vaa euroa kuussa. Se vähe­nee, jos eläke­sääs­töjä on kerty­nyt merkittävästi.

Eläk­keen lisäksi voi olla hiukan muita tuloja. Varhais- tai vanhuuse­lä­kettä ei voi samaan aikaan saada. Vanki­lassa istues­saan Arne-eläkettä ei voi saada, ohjeet muis­tut­ta­vat. Kansa­ne­lä­keiässä Arne-eläk­keen saaja siir­tyy auto­maat­ti­sesti kansaneläkkeelle.

Työn rasit­ta­vuu­della ei ole merki­tystä, työvuo­det ratkaisevat.

Mukaan laske­taan muun muassa free­lancer-työ, sivii­li­pal­ve­lus, lapsen syntymä tai adop­tio, osa-aikai­suus, työt­tö­myys ja harjoitteluaika.

Eläk­kei­den rahoi­tus on tarkoi­tus kerätä rahoi­tus­lai­tos­ten vero­jen koro­tuk­sella. Helmi­kuussa tehty lakie­si­tys nostaisi niiden yhtiö­ve­roa 22 prosen­tista 26:een prosenttiin.

Arne-eläk­keitä alet­tiin myön­tää tämän vuoden alusta, jolloin sen sai heti 3 700 ihmistä. Hake­muk­sia on tullut yli 30 000. Haki­jat ovat lähinnä vähän kouluja käyneitä työläi­siä tai ammat­ti­kou­lu­tuk­sen hank­ki­neita. Eläk­keen pienuus ei isopalk­kai­sia houkuttele.

Arne-eläke oli sosia­li­de­mo­kraat­tien vaali­lu­paus ja perin­tei­nen oikeisto vastus­taa sitä lujasti. Parla­men­tissa konser­va­tii­vi­puo­lu­een johtaja Søren Pape Poul­sen kutsui sitä tois­ten rahoilla elämiseksi.

Millä tois­ten rahoilla, ihmet­teli sosia­li­de­mo­kraat­ti­nen päämi­nis­teri Mette Frede­rik­sen. Sanot­tiinko täällä, että koulut­ta­mat­to­mien ja ammat­ti­kou­lun käynei­den, arvo­kas yli 40 vuoden työstä pois siir­ty­mi­nen käyt­tää muiden rahoja, hän kysyi.

”He ovat päivästä päivään, viikosta viik­koon, vuodesta vuoteen ja vuosi­kym­me­nestä vuosi­kym­me­neen hoita­neet työnsä ja maksa­neet veronsa. Ne ovat heidän rahojaan.”

3F-ammat­ti­lii­ton uusi puheen­joh­taja Henning Over­gaard sanoi huhti­kuussa, että liitto kamp­pai­lee kynsin hampain eläke­tur­van puolesta. ”Arne-eläke on vasta alku.”