Jokkis on bensan­tuok­suinen yhteisö

TOMMY FROM

Maalaa­mo­työn­te­kijä
Elho Ab Oy
Peder­söre

Suomen suosi­tuin autour­hei­lu­laji harras­ta­jissa mitat­tuna on jokamie­hen­luokka. Harras­tajat kutsuvat lajia ytimek­käästi jokkik­seksi, kertoo Tommy From, yksi lajin noin 4 000 harrastajasta.

Tiivis­tet­tynä kyse on pudotus­kil­pai­lu­muo­toi­sesta lajista, jota ajetaan itsera­ken­ne­tuilla autoilla. Autojen osat ovat usein peräisin eri automerk­kien autoista.

Jokkista ajetaan soralla, asfal­tilla tai jäällä kuudessa luokassa: juniorit, naiset, yleinen, seniorit 50 +, etuveto/​kardaani, sekä niin sanotuilla tuuppa­reilla, joissa moottori on auton takao­sassa. Mukaan kilpai­le­maan pääsee sinä vuonna, kun täyttää 15 vuotta.

– Jotkut kuskit ovat ajaneet aika monta kilpailua ennen kuin ovat edes ajokorttia saaneet, From kertoo.

From saa ikänsä puolesta osallistua kisoissa nykyään senio­ri­luok­kaan, mutta mootto­riur­heilun maail­maan häntä valmis­tel­tiin jo varhain.

– Sain neljä­vuo­ti­aana istua enoni sylissä ja ohjata. Täytet­tyäni viisi sain jo itse ajaa isän Fiat 850:llä. Yletyin juuri ja juuri polkimille.

Fromin isä kilpaili jokamie­hen­luokan alkuvuo­sina 1970-luvulla, ja myös hänen hiljat­tain edesmennyt äitinsä oli aktii­vi­sesti mukana tausta­jou­koissa lähes loppuun asti. Kotona Peder­sören Pännäi­sissä hyllyt notkuvat pokaa­leista ja muista palkin­noista. Kilpai­luja on siis tullut jonkin verran ajettua vuoden 1984 debyy­tistä alkaen.

– Tässä maassa ei ole montaa muuta, jotka näin pitkään olisivat reissan­neet ympäri maata ja osallis­tu­neet joka vuosi kilpailuihin.

Enimmil­lään From ajoi lähes kolme­kym­mentä kilpailua vuodessa.

– Silloin ei tosin muuta tullut tehtyä kuin ajeltua kisoja ja painettua hommia autotal­lissa, From sanoo.

Suomessa on kaksi ruotsiksi jokkis­kou­lu­tuksia vetävää opettajaa. Minä ja siskoni.

Nykyään tahti on hiukan rauhal­li­sempi. Kun Tommy ei itse ole lähdössä ratin takana, saattaa hän olla kilpai­lu­pai­kalla toimit­si­jana, tuoma­rina tai ihan vaan kisatu­ris­tina nautti­massa tunnel­masta. From on jo pitkään ollut seuransa Nykar­le­by­nej­dens Sport­bi­lis­terin kantavia voimia. Lisäksi hän vetää jokkis­kou­lu­tuksia ympäri maata. Kilpa­ra­doille ei näet ole asiaa ennen kuin kuskilla on autour­heilun suoma­laisen katto­jär­jestön AKK-Motors­portin jokkis­tut­kinto taskussa.

– Suomessa on kaksi ruotsiksi jokkis­kou­lu­tuksia vetävää opettajaa. Minä ja siskoni.

Fromin päivätyö on jo vuosi­kym­meniä ollut kotiky­lällä maata­lous­ko­neita valmis­tavan Elhon maalaa­mossa. Yrityksen omista­ja­per­heissä on aktii­visia jokkis­kus­keja. Ymmär­rystä siis löytyy, jos Tommyn on otettava vapaata kisavii­kon­lopun lähestyessä.

AUTO 2 000 EUROLLA

Olennainen osa jokamie­hen­luokan lajikult­tuuria on kilpailun jälkeinen ostotar­jous­me­net­tely. Kisan jälkeen autoista voi tehdä ostotar­jouksen. Tällä hetkellä kiinteä hinta on 2 000 euroa. Mikäli ostoha­luja on monella kilpai­lu­li­senssin omaavalla, suori­te­taan autosta arvonta. Jos kuljet­taja mielii pitää kiinni autos­taan, voi hän halutes­saan tehdä suojatarjouksia.

Syy ostotar­jous­me­net­te­lylle on nimensä mukai­sesti jokamies­luokan kulujen pysyminen aisoissa. Kukaan ei halua upottaa 100 000 euroa autoon, jonka joutuu myymään kahdella tonnilla.

– Minulla on ollut yhteensä varmasti noin 300 autoa. Muistutan aina nuoria kuljet­tajia, että kannattaa pitää kirjaa ajamis­taan autoista.

Minulla on ollut yhteensä varmasti noin 300 autoa.

Fromilta kysyt­täessä onko jokin tietty kisa jäänyt mieleen, hänen on mietit­tävä hetki. Kaksi nousee ylitse muiden.

– Ensim­mäinen oli Suomen mesta­ruus­kil­pailut Virroilla vuonna 1988 kun sijoi­tuin monen yllätyk­seksi A‑finaalissa viiden­neksi. Silloin myös Nykar­le­by­nej­dens Sport­bi­lister alkoi tulla tunnetuksi.

From kertoo, että Suomessa vuosit­tain järjes­tet­tävät noin 100 jokkis­kisaa voi karkeasti jaotella kooltaan kolmeen ryhmään. Kyläkil­pai­luihin, vähän isompiin kyläkil­pai­luihin ja isoihin SM-tason kilpai­luihin. Isoista kilpai­luista suurin ja kaunein on Pellossa joka vuosi heinä­kuussa järjes­tet­tävä Poikki­nain­tiajot. Nelipäi­väinen kilpailu houkut­telee paikalle tuhansia katsojia.

– Kolme vuotta sitten Pellossa olin finaa­lissa kolmessa eri luokassa. Silloin minulla oli huippuauto, jonka olin ostanut juuri Pellossa vuotta aiemmin. Talven aikana olin laittanut kaiken kuntoon. Moottorin, vaihde­laa­tikon, kaiken.

YHTEISHENKEÄ JA AUTOTALLIMEDITAATIOTA

– Parasta tässä lajissa on yhtei­söl­li­syys ja yhteis­henki. Voin mennä Suomessa minne tahansa ja sieltä löytyy tuttuja. Pohjoisen Kolarista etelän Hankoon, From sanoo.

Kilpai­lujen vasta­pai­noksi lajissa menes­ty­minen vaati luonnol­li­sesti myös lukuisia autotal­lissa kädet öljyssä vietet­tyjä tunteja.

– Olen aina pyrkinyt pääse­mään halvalla ja tekemään kaiken itse mahdol­li­simman pitkälle. Sitä miettii ja meditoi autotal­lissa. Sitten säädän nokka-akselia pari astetta, vaihdan kaasut­timen putsarin ja saan kaiken toimi­maan. Se on hieno tunne, kun tietää, että on tehnyt kaiken itse.

From omistaa tällä hetkellä viitisen kisa-autoa, joista kolme koris­ta­vatkin pihapiiriä. Oman henki­lö­auton laitte­le­minen taas ei pahemmin kiinnosta Fromia.

– Eipä siinä ole oikein mitään haastetta. Jokkiksen viehätys on siinä, että saa niin vähästä aikaan niin paljon.