Jokkis on bensantuoksuinen yhteisö

TOMMY FROM

Maalaamotyöntekijä
Elho Ab Oy
Pedersöre

Suomen suosituin autourheilulaji harrastajissa mitattuna on jokamiehenluokka. Harrastajat kutsuvat lajia ytimekkäästi jokkikseksi, kertoo Tommy From, yksi lajin noin 4 000 harrastajasta.

Tiivistettynä kyse on pudotuskilpailumuotoisesta lajista, jota ajetaan itserakennetuilla autoilla. Autojen osat ovat usein peräisin eri automerkkien autoista.

Jokkista ajetaan soralla, asfaltilla tai jäällä kuudessa luokassa: juniorit, naiset, yleinen, seniorit 50 +, etuveto/kardaani, sekä niin sanotuilla tuuppareilla, joissa moottori on auton takaosassa. Mukaan kilpailemaan pääsee sinä vuonna, kun täyttää 15 vuotta.

– Jotkut kuskit ovat ajaneet aika monta kilpailua ennen kuin ovat edes ajokorttia saaneet, From kertoo.

From saa ikänsä puolesta osallistua kisoissa nykyään senioriluokkaan, mutta moottoriurheilun maailmaan häntä valmisteltiin jo varhain.

– Sain neljävuotiaana istua enoni sylissä ja ohjata. Täytettyäni viisi sain jo itse ajaa isän Fiat 850:llä. Yletyin juuri ja juuri polkimille.

Fromin isä kilpaili jokamiehenluokan alkuvuosina 1970-luvulla, ja myös hänen hiljattain edesmennyt äitinsä oli aktiivisesti mukana taustajoukoissa lähes loppuun asti. Kotona Pedersören Pännäisissä hyllyt notkuvat pokaaleista ja muista palkinnoista. Kilpailuja on siis tullut jonkin verran ajettua vuoden 1984 debyytistä alkaen.

– Tässä maassa ei ole montaa muuta, jotka näin pitkään olisivat reissanneet ympäri maata ja osallistuneet joka vuosi kilpailuihin.

Enimmillään From ajoi lähes kolmekymmentä kilpailua vuodessa.

– Silloin ei tosin muuta tullut tehtyä kuin ajeltua kisoja ja painettua hommia autotallissa, From sanoo.

Suomessa on kaksi ruotsiksi jokkiskoulutuksia vetävää opettajaa. Minä ja siskoni.

Nykyään tahti on hiukan rauhallisempi. Kun Tommy ei itse ole lähdössä ratin takana, saattaa hän olla kilpailupaikalla toimitsijana, tuomarina tai ihan vaan kisaturistina nauttimassa tunnelmasta. From on jo pitkään ollut seuransa Nykarlebynejdens Sportbilisterin kantavia voimia. Lisäksi hän vetää jokkiskoulutuksia ympäri maata. Kilparadoille ei näet ole asiaa ennen kuin kuskilla on autourheilun suomalaisen kattojärjestön AKK-Motorsportin jokkistutkinto taskussa.

– Suomessa on kaksi ruotsiksi jokkiskoulutuksia vetävää opettajaa. Minä ja siskoni.

Fromin päivätyö on jo vuosikymmeniä ollut kotikylällä maatalouskoneita valmistavan Elhon maalaamossa. Yrityksen omistajaperheissä on aktiivisia jokkiskuskeja. Ymmärrystä siis löytyy, jos Tommyn on otettava vapaata kisaviikonlopun lähestyessä.

AUTO 2 000 EUROLLA

Olennainen osa jokamiehenluokan lajikulttuuria on kilpailun jälkeinen ostotarjousmenettely. Kisan jälkeen autoista voi tehdä ostotarjouksen. Tällä hetkellä kiinteä hinta on 2 000 euroa. Mikäli ostohaluja on monella kilpailulisenssin omaavalla, suoritetaan autosta arvonta. Jos kuljettaja mielii pitää kiinni autostaan, voi hän halutessaan tehdä suojatarjouksia.

Syy ostotarjousmenettelylle on nimensä mukaisesti jokamiesluokan kulujen pysyminen aisoissa. Kukaan ei halua upottaa 100 000 euroa autoon, jonka joutuu myymään kahdella tonnilla.

– Minulla on ollut yhteensä varmasti noin 300 autoa. Muistutan aina nuoria kuljettajia, että kannattaa pitää kirjaa ajamistaan autoista.

Minulla on ollut yhteensä varmasti noin 300 autoa.

Fromilta kysyttäessä onko jokin tietty kisa jäänyt mieleen, hänen on mietittävä hetki. Kaksi nousee ylitse muiden.

– Ensimmäinen oli Suomen mestaruuskilpailut Virroilla vuonna 1988 kun sijoituin monen yllätykseksi A-finaalissa viidenneksi. Silloin myös Nykarlebynejdens Sportbilister alkoi tulla tunnetuksi.

From kertoo, että Suomessa vuosittain järjestettävät noin 100 jokkiskisaa voi karkeasti jaotella kooltaan kolmeen ryhmään. Kyläkilpailuihin, vähän isompiin kyläkilpailuihin ja isoihin SM-tason kilpailuihin. Isoista kilpailuista suurin ja kaunein on Pellossa joka vuosi heinäkuussa järjestettävä Poikkinaintiajot. Nelipäiväinen kilpailu houkuttelee paikalle tuhansia katsojia.

– Kolme vuotta sitten Pellossa olin finaalissa kolmessa eri luokassa. Silloin minulla oli huippuauto, jonka olin ostanut juuri Pellossa vuotta aiemmin. Talven aikana olin laittanut kaiken kuntoon. Moottorin, vaihdelaatikon, kaiken.

YHTEISHENKEÄ JA AUTOTALLIMEDITAATIOTA

– Parasta tässä lajissa on yhteisöllisyys ja yhteishenki. Voin mennä Suomessa minne tahansa ja sieltä löytyy tuttuja. Pohjoisen Kolarista etelän Hankoon, From sanoo.

Kilpailujen vastapainoksi lajissa menestyminen vaati luonnollisesti myös lukuisia autotallissa kädet öljyssä vietettyjä tunteja.

– Olen aina pyrkinyt pääsemään halvalla ja tekemään kaiken itse mahdollisimman pitkälle. Sitä miettii ja meditoi autotallissa. Sitten säädän nokka-akselia pari astetta, vaihdan kaasuttimen putsarin ja saan kaiken toimimaan. Se on hieno tunne, kun tietää, että on tehnyt kaiken itse.

From omistaa tällä hetkellä viitisen kisa-autoa, joista kolme koristavatkin pihapiiriä. Oman henkilöauton laitteleminen taas ei pahemmin kiinnosta Fromia.

– Eipä siinä ole oikein mitään haastetta. Jokkiksen viehätys on siinä, että saa niin vähästä aikaan niin paljon.