Ihanaa, läsnä työympäristöseminaarissa!

TYÖYMPÄRISTÖSEMINAARI 24.–25.5.2022

Lähem­mäs 80 liiton työ­suo­je­lu­toim­i­jaa oli alku­vi­ikos­ta kool­la työym­päristösem­i­naaris­sa Murik­ka-opis­tossa Tam­pereel­la.

Ensim­mäisen päivän anti­in kuu­lui työym­päristöpääl­likkö Vesa Kotavi­idan kat­saus ajanko­htaisi­in asioi­hin.

– Alle 25-vuo­ti­ail­la työn­tek­i­jöil­lä on kahdek­sanker­tainen ris­ki joutua työ­ta­p­atur­maan. Taustal­la on huono pere­hdy­tys ja se, että hei­dät laite­taan tekemään työte­htäviään taitoi­hin­sa näh­den liian aikaisin.

Tätä koko salia hätkähdyt­tänyt­tä tilas­toti­etoa seurasi pyyn­tö siitä, että työ­suo­jelu­val­tu­ute­tut pitäi­sivät huolen siitä, että kesä­työn­tek­i­jät pere­hdytetään kun­nol­la ja että heistä pide­tään muutenkin hyvää huol­ta.

Murikan rehtori Juha Vasara puolestaan muis­tut­ti, että val­tu­utet­tu­jen kan­nat­taa akti­ivis­es­ti ehdot­taa ja antaa palautet­ta työ­suo­jelukurs­seista. Hän myös vaku­ut­ti, että Murik­ka ei ole lähtemässä verkko-opetuk­sen tielle.

– Halu­amme pitää kiin­ni siitä, että on mah­dol­lisu­us ja oikeus läs­näk­oulu­tuk­seen, Vasara tote­si.

Rehtori yllyt­ti myös Next Step ‑kurssille tule­via konkare­i­ta kun­nioit­ta­maan sitä opis­ton toivet­ta, että he houkut­telisi­vat mukaan jonkun toisen, joka osal­lis­tu­isi First Step ‑kurssille.

Aamupäivän ses­sion jäl­keen jakaudut­ti­in työsken­telemään neljässä, kiertävässä työ­pa­jas­sa, joiden aiheina oli­vat: Van­hem­muus työelämässä – kohti uud­is­tu­vaa lakia, Liikku­va aikuinen – palau­tu­mi­nen, Mieli työssä ja Jotain pien­tä kemikaaleista.

HYVÄ, ETTÄ TASAN

– Minus­ta uusi per­he­vap­aala­ki on peri­aat­teessa parem­pi kuin van­ha. Olisi hyvä, että molem­mat van­hem­mat oli­si­vat yhtä paljon lapsen kanssa, sanoo automaalari, työ­suo­jelu­val­tu­utet­tu Janne Hele­nius K Autos­ta Tam­pereelta.

Tämän vuo­den eloku­us­sa voimaan astu­va uud­is­tus säätää, että kumpikin van­hempi pitää 320 päivän vapaista 160 päivää. Toiselle van­hem­malle tuos­ta sat­sista saa kuitenkin vapaasti siirtää 63 päivää. Kuvios­sa voi olla myös joku muu huolta­ja.

Hele­nius ker­too itse käyt­täneen­sä kaik­ki mah­dol­liset van­han mallin sal­li­mat vapaat.

– Olen ymmärtänyt, että on ollut miehiä, jot­ka eivät ole halun­neet pitää kuin vain ne pakol­liset, Hele­nius ihmettelee.

Val­tu­utet­tu ker­too lähet­täneen­sä heti sem­i­naarista vinkit ja asi­aa koske­vat net­tilinkin työkaver­illeen, jon­ka per­heeseen odote­taan las­ta. Sem­i­naarista haet­tu tiedon­jano tuli siis sam­mutet­tua. Tuore val­tu­utet­tu tam­miku­ul­ta ker­too pitävän­sä työ­paikan kaapis­sa myös työ­suo­jelun peruskurssil­ta saat­ua liiton kas­sia. Siihen on hyvä täy­den­tää tästä ja kaik­ista muis­takin, start­tikurssin kaut­ta alka­neen työ­suo­jelun opin­pol­un tilaisuuk­sista saatu mate­ri­aali.

– Näin on tarvit­taes­sa töis­sä nopeasti tietoa saatavil­la.

Hele­niuk­selle sem­i­naarin oleel­lis­in­ta antia on ollut sekin, että Murikan isos­sa salis­sa ”näki yhteyshenkilöt”.

– On hyvä, että kaik­ki työym­päristöyk­sikön työn­tek­i­jät esitelti­in. Näki, ketkä liitossa mitäkin asi­aa hoita­vat.

IKÄÄNTYMINEN HUOLETTAA

Vit­ru­lan Com­pos­ites Oy:stä Mikke­listä saa­punut koneen­hoita­ja Riit­ta Vil­jakainen on yksi heistä, jot­ka ovat tavat­toman tyy­tyväisiä päästyään ”näkemään taas ihmisiä livenä”.

Vil­jakainen toimii työ­suo­jelu­val­tu­ute­tun pestin jätet­tyään työ­suo­je­lu­toimikun­nan asiantun­ti­ja­jäse­nenä. Hän haki sem­i­naarista vinkke­jä siihen, miten ikään­tyvä, raskas­ta kak­sivuoro- tai yötyötä tekevä työn­tek­i­jä­poruk­ka saadaan jak­samaan eläk­keelle asti. Tehdas valmis­taa lasikuitu- ja hiilikuit­u­lu­jit­tei­ta. Työ on fyy­sis­es­ti raskas­ta aiheut­taen tuki- ja liikun­taelin­ten vaivo­ja.

– Itse olen ollut töis­sä tehtaas­sa 23 vuot­ta, ja suurel­la osal­la työ­tovereista on takana yli 20 vuot­ta. Eihän tästä enää ket­teräm­mik­si tul­la, Vil­jakainen miet­tii.

Työ­nan­ta­ja on ”tul­lut vas­taan” asi­as­sa siinä, että tehtaal­la käy neljästi vuodessa työ­fy­s­ioter­apeut­ti kat­sas­ta­mas­sa kaikkien työn­tek­i­jöi­den työpis­teet ja etsimässä helpo­tus­ta kuor­mi­tuk­seen. Vil­jakainen uskoo, että työn raskaus osaltaan kiristää työy­hteisön ilmapi­ir­iä, kun väsymys kaiver­taa mieltä.

– Tämänkin takia mieliasi­at kiin­nos­ta­vat, Vil­jakainen toteaa.

Omaa jak­samis­taan Vil­jakainen aikoo nyt helpot­taa sil­lä, että suun­nit­telee ”vakavasti” hyp­päävän­sä niille ver­taistuen kanav­ille, joi­ta sem­i­naaris­sa main­os­tet­ti­in. Työ­suo­je­lu­toim­i­jat muiden muas­sa kahvite­taan vir­tu­aalis­es­ti joka kuun viimeisenä torsta­iaa­mu­na Tur­val­lis­es­ti työ­paikalla -tuokiois­sa. Kahveille pääsee Teol­lisu­us­li­iton sivu­jen kaut­ta, ja kesä­tauon jäl­keen seu­raa­va ses­sio on 25. eloku­u­ta.

– Vaatii totut­telua, mut­ta per­he­vap­aau­ud­is­tus on hyvä. On ilo kat­sel­la nykya­jan nuo­ria isiä. He osal­lis­tu­vat niin luon­tev­asti per­heen arkeen, Vil­jakainen kuvaa.

Per­he­vap­aan käytän­nön toteut­tamis­es­ta työ­paikoil­la Vil­jakainen toivoisi alueel­lisia tai ammat­tiosas­toko­htaisia koulu­tusti­laisuuk­sia.

TIETOKONE OHENTAA KESKUSTELUN

– Tietokoneen väl­i­tyk­sel­lä käy­ty keskustelu on ylipään­sä ohut­ta. Asi­at pis­tetään hal­ki, poik­ki ja pinoon, ja sit­ten paine­taan punaista luuria. Mut­ta entäs sit­ten?

Bore­alis Poly­mers Oy:n pää­toimi­nen työ­suo­jelu­val­tu­utet­tu Petri Taani­la Por­voos­ta kavah­taa aja­tus­ta, että työ­suo­jeluk­oulu­tuk­sia siir­ret­täisi­in enem­män verkkoon. Työ­nan­ta­japuolel­la tästä haaveil­laan. Taani­lal­la on riit­tävästi koke­mus­ta Teams-palavereista tietääk­seen, mikä net­tipo­h­jaisu­udessa kiikas­taa.

– Ei voi­da olet­taa, että kaikil­la on tieto­taito asi­aan. Yhtey­det eivät aina toi­mi. Verkos­toi­tu­mi­nen jää kokon­aan pois. Ja ennen kaikkea se on raskas­ta. En osal­lis­tu­isi mielel­läni tietokoneel­la edes yhden päivän sem­i­naari­in, Taani­la sanoo.

Työ­suo­jelu­val­tu­utet­tuna jak­saa, kun tapaa tietokonei­den sijas­ta ihmisiä.

– Tässä työssä paras­ta on ihmis­ten kohtaami­nen. Se on työ­suo­jelu­val­tu­utet­tuna olemisen siis­tein jut­tu.

Sem­i­naarin työ­pa­jois­sa Taani­la pääsi ”peilaa­maan” osaamis­taan ja tieto­jaan tämän het­ken tasoon työ­suo­jelu­a­siois­sa. Palau­tu­miseen keskit­tyneessä työ­pa­jas­sa Taani­la sai vahvis­tuk­sen sille, että oikeal­la polul­la ollaan.

– Kaik­ki läh­tee hen­gi­tyk­ses­tä, ihan kuten vaik­ka munkit tai mind­ful­nessin tai aivan taval­lisen rentou­tu­misen opit sanovat. Val­lataan ajatuk­set, kuun­nel­laan omaa hen­gi­tys­tä. Ei ajatel­la eilistä eikä huomista vaan vain tätä het­keä; mitä kuulen, mitä tun­nen.

Psykososi­aal­ista kuor­maa näyt­tää ker­tyvän työn­tek­i­jöille yhä vain enem­män. Taani­las­ta on hyvä, että asi­aa avataan. Itse hän toivoo, että joka ikisel­lä olisi työn vastapain­on­a­jokin asia, johon on ”sydä­men palo ja tekemisen polte”. Hänelle itselleen se on sak­so­fonin soit­ta­mi­nen.

– Sak­so­fo­nia soite­taan koko kehol­la. Siinä on täysil­lä mukana.

– Jokaisel­la pitäisi olla niitä het­k­iä, että keskit­tyy silmät kiin­ni vain siihen tekemiseen. Lajil­la ei ole väliä.

LISÄÄ KEMIKAALIKOULUTUSTA

– Myrkkyk­oulu­tuk­sia halu­aisin lisää. Olen työ­suo­jelu­asi­amies, ja työ­suo­jelullis­es­ti edus­tan 60–70 työn­tek­i­jää. Esimerkik­si hiomanestei­den takia mei­dän pitäisi nyt käy­dä pitkäaikaisten altistusten kimp­pu­un. Vaikutet­taisi­in siihen, että meil­lä olisi laadukas­ta eli­naikaa työu­ran jäl­keenkin.

Viimeis­te­ly­valssaa­ja Jouni Kaivola Out­okumpu Stain­less Oy:stä Tornios­ta tietää, ettei isos­sa talos­sa uud­is­tuk­set etene ihan ”naps ja kops”. Vaik­ka paljon on jo tehtykin, on esimerkik­si saatu koneikkoi­hin parem­pia suo­jauk­sia ja tehokkaampia kohde­pois­to­ja ja kol­hu- ja ruh­je­tyyp­piset tap­atur­mat on painet­tu min­imi­in, työ­suo­jelu on pitkien lin­jo­jen puur­tamis­es­ta.

– Tämä on vähän kuin min­un har­ras­tuk­seni. Kerään ja kun­nos­tan moot­toripyöriä. Ensin saan vihiä jostain pyörästä, ja sit­ten voin men­nä vuosia, että sen löy­dän ja pääsen keskustele­maan ostamis­es­ta myyjän kanssa, Kaivola kuvailee pitkäjän­teisyy­den ja sitkey­den merk­i­tys­tä niin työ­suo­je­lute­htävis­sä kuin har­ras­tuk­ses­saankin.

”Kun näette tämän merkin, juoskaa pakoon ja ottakaa selvää ennen kuin palaat­te.” Näin oli kemikaal­i­työ­pa­jas­sa todet­tu räväkkään tapaan siitä, miten jonkin kemikaalin syöpä­vaar­al­lisu­us­merkki­in pitää suh­tau­tua.

Kaivola komp­paa sitä, että työ­suo­je­lu­työssä on otet­ta­va jatku­vasti selvää ja pidet­tävä itsen­sä ajan tasal­la, vaikka­pa juuri työym­päristösem­i­naari­in osal­lis­tu­mal­la. Hän luot­taa siihen, että sem­i­naaris­sa esitel­lyt yksikön asiantun­ti­jat nou­se­vat kyl­lä mieleen, kun työ­paikalla tulee vas­taan jokin tietyn aiheinen ongel­ma. Kaivolan toiveis­sa on vielä, että Pohjois-Suomes­sa asuville liiton jäse­nille jär­jestet­täisi­in lisää paikallisia koulu­tuk­sia.

Mikä liikuttaa suomalaista?

Kun­toluku­jen karu­ud­es­ta ei voi olla kuitenkaan kuin yhtä mieltä, vaik­ka kai­h­taisikin eri kun­to­la­jeista kiis­telemistä: Suo­ma­laiset eivät liiku tarpeek­si.

– 80 pros­ent­tia Suomen työikäi­sistä liikkuu ter­veyten­sä kannal­ta liian vähän, Malvela täs­men­tää asian pros­ent­tilu­vuik­si.

Liikku­va työelämä on osa Liikku­va aikuinen ‑ohjel­maa. Malvela alle­vi­ivaa, että liikun­ta kel­paa työkaluk­si ”aika mon­een asi­aan”.

– Liikun­ta palaut­taa, liikun­ta estää tuki- ja liikun­tae­lim­istön vaivo­jen syn­tymistä, liikun­ta suju­voit­taa työn tekemistä.

Liikku­mi­nen olisi tärkeää niin työn­tek­i­jöi­den itsen­sä kuin työ­nan­ta­jien kannal­ta. Mis­tä pitäisi lähteä?

SUORITTAMISTA VAI KÄVELYÄ?

Malve­las­ta suo­ma­lais­ten val­takun­nan­laa­juisen kun­toku­urin voisi aloit­taa siitä, että ark­ili­ikun­ta kohotet­taisi­in sille kuu­lu­vaan arvoon.

– Heität jump­paka­mat kas­si­in ja menet kolme ker­taa viikos­sa treenaa­maan puolek­si tun­niksi urheilu­paikkaan. Ajat sinne autol­la ja lop­ut ajat istut. Tätä pide­tään oikeana liikun­tana. Asi­a­han ei ole näin.

Malvela korostaa, että jokapäiväi­nen, vaik­ka vart­ti­tun­ninkin pätkissä har­joitet­tu ahk­era kävelem­i­nen, eli arki­nen akti­ivi­su­us, voi tuo­da jump­pakas­sitreene­jä isom­mat ter­veyshyödyt. Eikä tässä vielä kaik­ki.

– Nyky­isin ihmisil­lä on arjes­saan paljon psyykkistä kuor­maa. Mata­lan tason liikun­ta vähen­tää ahdis­tus­ta ja masen­nus­ta. Se lievit­tää nopeasti mie­len kuor­mi­tus­ta.

– Ja onhan se ­kuu­luisa jut­tu, että filosofit ja ajat­teli­jat ovat aina keksi­neet syväl­lisiä ajatuk­sia kävel­lessään, Malvela muis­tut­taa.

Mata­lan tason liikun­ta vähen­tää ahdis­tus­ta ja masen­nus­ta.

Kir­jail­i­ja-filosofi Friedrich Niet­zsche on jopa lausunut, että vain kävel­lessä syn­tyneet ajatuk­set ovat ylipään­sä minkään arvoisia.

Kaikkial­la Suomes­sa ei suinkaan pysty­isi työ­matko­jaan tekemään kävellen tai pyöräillen. Mut­ta suuris­sa kaupungeis­sa voisi. Malve­lal­la ei olekaan seli­tys­tä sille, mik­si aivan kaikil­la työ­paikoil­la ei edis­tetä pyöräi­lyä, eli tuo­ta käve­lyn ohel­la toista ark­ili­ikun­nan kuningasla­jia.

– Ihmette­len, mik­sei perusku­vioi­ta saa­da kun­toon. Työ­paikoil­la olisi kuitenkin help­po hoitaa kolme asi­aa: saa­da pyöräil­i­jöille puku- ja pesu­ti­lat ja tur­valli­nen pyörä­tal­li. Siis tila, jos­ta fil­lari ei heti katoa, Malvela opas­taa.

LIIKUNTA KUULUU HYVÄÄN JOHTAMISEEN

Tutkimuk­set ovat osoit­ta­neet, että liikun­ta lisää työn tuot­tavu­ut­ta. Kyse ei ole vain siitä, että hyväkun­toisil­la työn­tek­i­jöil­lä voi olla vähem­män sairaus­lo­mia. Liikun­tamah­dol­lisuuk­sia tar­joa­vat työ­nan­ta­jat luo­vat myös yhteisöl­lisyyt­tä ja hyvää yri­tysku­vaa.

– On osoitet­tu, että liikun­ta on pala hyvää henkilöstöjo­htamista. Se kuu­luu johdon ja esi­henkilöi­den arvostavas­sa puheessa. Se on kuun­telua. Mitä henkilöstö halu­aa?

Palka­nsaa­jista use­ampi kuin neljä viidestä olisi valmis liikku­maan enem­män, mikäli saisi työ­nan­ta­jal­ta lisää tukea. Poten­ti­aal­isia liikun­nan lisääjiä on kaikissa ammat­ti- ja ikäryh­mis­sä. Tieto selviää Liikku­va aikuinen ‑ohjel­man teet­tämästä Henkilöstöli­ikun­nan barometrista.

Malve­las­ta liikun­ta voisi vielä parem­min olla mukana henkilöstöjo­htamisen kokon­aisu­udessa, jot­tei se olisi vain rahalli­nen seteli tai vas­taa­va. Esimerkik­si fyy­sis­es­ti kuor­mit­tavis­sa töis­sä liikun­nal­liset keinot nopeut­ta­vat palau­tu­mista.

Työter­veyshuol­lon rooli voisi olla isom­pi. Siel­lä pitäisi ottaa liikku­mi­nen puheek­si.

– Reper­tu­aari on kaven­tunut. Liikun­taseteleil­lä kor­vataan tar­jon­nan kir­joa. Ja kaik­ki eivät edes käytä seteleitä, sil­lä 30 pros­ent­tia jät­tää setelit käyt­tämät­tä, Malvela muis­tut­taa.

– Barometrin mukaan työn­tek­i­jät kuitenkin lisäi­sivät liikun­taa, jos työ­nan­ta­ja tuk­isi enem­män. Ja tämä pätee kaikki­in aloi­hin ja koulu­tus­ta­soi­hin kaikkial­la Suomes­sa.

Kehit­tämis­pääl­likkö sanoo, että barometriky­selyssä työter­veyshuol­lon rooli näyt­täy­tyy yllät­tävän vaa­ti­mat­tomana liikku­misen edis­tämisessä.

– Työter­veyshuol­lon rooli voisi olla isom­pi. Siel­lä pitäisi ottaa liikku­mi­nen puheek­si. Jos työter­veyshuol­lol­la itsel­lään ei ole sopimuk­ses­sa mah­dol­lisuuk­sia, voisi se ainakin ohja­ta työn­tek­i­jää eteen­päin, Malvela vaatii.

Suomes­sa on esimerkik­si jo 170 kun­nas­sa mak­su­ton liikun­ta­neu­von­ta­palvelu.

– Se on nimeno­maan asi­akaslähtöi­nen ja räätälöi­ty. Asioi­ta ei kaade­ta yksilön niskaan, Malvela pain­ot­taa ja ker­too, että tavoit­teena on saa­da palvelu laa­jen­net­tua kaikki­in kun­ti­in.

YKSILÖN VAI SYSTEEMIN VASTUULLA?

– Työelämä muut­tuu. Yhä use­ampi on yksinyrit­täjä. Ja vaik­ka työsken­telisi jos­sain organ­isaa­tios­sa, yhä use­am­min omas­ta kun­nos­ta huole­htimi­nen on oma­l­la vas­tu­ul­la.

Näin Malvela asian näkee ja huo­maut­taa, että ”on itse valit­ta­va”, läh­teekö vaik­ka sinne kun­nal­liseen liikun­ta­palvelu­un. Hän pain­ot­taa, että tietenkin on tärkeää panos­taa myös työolo­jen paran­tamiseen kuten muuhunkin ”sys­teemi­ta­son” toim­intaan.

– Raha puhuu. Vaikut­tamistyö on tärkeää. Liikun­taseteli on suosit­tu var­masti sik­si, että siinä on vero­tuk­sen tuki mukana.

Malve­lan mielestä myös työter­veyshuol­lon ”liikuntare­sep­tit” pitäisi hyväksyä yhtä lail­la kuluk­si siinä mis­sä lääketi­eteelli­nen hoitokin.

Työ­markki­na­jär­jestöille Malvela heit­tää pohdit­tavak­si sen, että palaut­tavista tauoista ja työa­joista keskusteltaisi­in entistä use­am­min osana työe­htosopimus­neu­vot­telu­ja.

Tästä kaikesta liikun­ta­puheesta mah­dol­lis­es­ti ahdis­tuneelle luk­i­jalle Malve­lal­la on vielä erit­täin lohdulli­nen viesti.

– Itsel­len­sä kan­nat­taa olla armolli­nen. Ei kan­na­ta väheksyä mitään, mikä lataa akku­ja, olisi se sit­ten mielekäs har­ras­tus tai vaik­ka Net­flix­in kat­selu.