Ihanaa, läsnä työympäristöseminaarissa!

TYÖYMPÄRISTÖSEMINAARI 24.–25.5.2022

Lähemmäs 80 liiton työsuojelutoimijaa oli alkuviikosta koolla työympäristöseminaarissa Murikka-opistossa Tampereella.

Ensimmäisen päivän antiin kuului työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviidan katsaus ajankohtaisiin asioihin.

– Alle 25-vuotiailla työntekijöillä on kahdeksankertainen riski joutua työtapaturmaan. Taustalla on huono perehdytys ja se, että heidät laitetaan tekemään työtehtäviään taitoihinsa nähden liian aikaisin.

Tätä koko salia hätkähdyttänyttä tilastotietoa seurasi pyyntö siitä, että työsuojeluvaltuutetut pitäisivät huolen siitä, että kesätyöntekijät perehdytetään kunnolla ja että heistä pidetään muutenkin hyvää huolta.

Murikan rehtori Juha Vasara puolestaan muistutti, että valtuutettujen kannattaa aktiivisesti ehdottaa ja antaa palautetta työsuojelukursseista. Hän myös vakuutti, että Murikka ei ole lähtemässä verkko-opetuksen tielle.

– Haluamme pitää kiinni siitä, että on mahdollisuus ja oikeus läsnäkoulutukseen, Vasara totesi.

Rehtori yllytti myös Next Step -kurssille tulevia konkareita kunnioittamaan sitä opiston toivetta, että he houkuttelisivat mukaan jonkun toisen, joka osallistuisi First Step -kurssille.

Aamupäivän session jälkeen jakauduttiin työskentelemään neljässä, kiertävässä työpajassa, joiden aiheina olivat: Vanhemmuus työelämässä – kohti uudistuvaa lakia, Liikkuva aikuinen – palautuminen, Mieli työssä ja Jotain pientä kemikaaleista.

HYVÄ, ETTÄ TASAN

– Minusta uusi perhevapaalaki on periaatteessa parempi kuin vanha. Olisi hyvä, että molemmat vanhemmat olisivat yhtä paljon lapsen kanssa, sanoo automaalari, työsuojeluvaltuutettu Janne Helenius K Autosta Tampereelta.

Tämän vuoden elokuussa voimaan astuva uudistus säätää, että kumpikin vanhempi pitää 320 päivän vapaista 160 päivää. Toiselle vanhemmalle tuosta satsista saa kuitenkin vapaasti siirtää 63 päivää. Kuviossa voi olla myös joku muu huoltaja.

Helenius kertoo itse käyttäneensä kaikki mahdolliset vanhan mallin sallimat vapaat.

– Olen ymmärtänyt, että on ollut miehiä, jotka eivät ole halunneet pitää kuin vain ne pakolliset, Helenius ihmettelee.

Valtuutettu kertoo lähettäneensä heti seminaarista vinkit ja asiaa koskevat nettilinkin työkaverilleen, jonka perheeseen odotetaan lasta. Seminaarista haettu tiedonjano tuli siis sammutettua. Tuore valtuutettu tammikuulta kertoo pitävänsä työpaikan kaapissa myös työsuojelun peruskurssilta saatua liiton kassia. Siihen on hyvä täydentää tästä ja kaikista muistakin, starttikurssin kautta alkaneen työsuojelun opinpolun tilaisuuksista saatu materiaali.

– Näin on tarvittaessa töissä nopeasti tietoa saatavilla.

Heleniukselle seminaarin oleellisinta antia on ollut sekin, että Murikan isossa salissa ”näki yhteyshenkilöt”.

– On hyvä, että kaikki työympäristöyksikön työntekijät esiteltiin. Näki, ketkä liitossa mitäkin asiaa hoitavat.

IKÄÄNTYMINEN HUOLETTAA

Vitrulan Composites Oy:stä Mikkelistä saapunut koneenhoitaja Riitta Viljakainen on yksi heistä, jotka ovat tavattoman tyytyväisiä päästyään ”näkemään taas ihmisiä livenä”.

Viljakainen toimii työsuojeluvaltuutetun pestin jätettyään työsuojelutoimikunnan asiantuntijajäsenenä. Hän haki seminaarista vinkkejä siihen, miten ikääntyvä, raskasta kaksivuoro- tai yötyötä tekevä työntekijäporukka saadaan jaksamaan eläkkeelle asti. Tehdas valmistaa lasikuitu- ja hiilikuitulujitteita. Työ on fyysisesti raskasta aiheuttaen tuki- ja liikuntaelinten vaivoja.

– Itse olen ollut töissä tehtaassa 23 vuotta, ja suurella osalla työtovereista on takana yli 20 vuotta. Eihän tästä enää ketterämmiksi tulla, Viljakainen miettii.

Työnantaja on ”tullut vastaan” asiassa siinä, että tehtaalla käy neljästi vuodessa työfysioterapeutti katsastamassa kaikkien työntekijöiden työpisteet ja etsimässä helpotusta kuormitukseen. Viljakainen uskoo, että työn raskaus osaltaan kiristää työyhteisön ilmapiiriä, kun väsymys kaivertaa mieltä.

– Tämänkin takia mieliasiat kiinnostavat, Viljakainen toteaa.

Omaa jaksamistaan Viljakainen aikoo nyt helpottaa sillä, että suunnittelee ”vakavasti” hyppäävänsä niille vertaistuen kanaville, joita seminaarissa mainostettiin. Työsuojelutoimijat muiden muassa kahvitetaan virtuaalisesti joka kuun viimeisenä torstaiaamuna Turvallisesti työpaikalla -tuokioissa. Kahveille pääsee Teollisuusliiton sivujen kautta, ja kesätauon jälkeen seuraava sessio on 25. elokuuta.

– Vaatii totuttelua, mutta perhevapaauudistus on hyvä. On ilo katsella nykyajan nuoria isiä. He osallistuvat niin luontevasti perheen arkeen, Viljakainen kuvaa.

Perhevapaan käytännön toteuttamisesta työpaikoilla Viljakainen toivoisi alueellisia tai ammattiosastokohtaisia koulutustilaisuuksia.

TIETOKONE OHENTAA KESKUSTELUN

– Tietokoneen välityksellä käyty keskustelu on ylipäänsä ohutta. Asiat pistetään halki, poikki ja pinoon, ja sitten painetaan punaista luuria. Mutta entäs sitten?

Borealis Polymers Oy:n päätoiminen työsuojeluvaltuutettu Petri Taanila Porvoosta kavahtaa ajatusta, että työsuojelukoulutuksia siirrettäisiin enemmän verkkoon. Työnantajapuolella tästä haaveillaan. Taanilalla on riittävästi kokemusta Teams-palavereista tietääkseen, mikä nettipohjaisuudessa kiikastaa.

– Ei voida olettaa, että kaikilla on tietotaito asiaan. Yhteydet eivät aina toimi. Verkostoituminen jää kokonaan pois. Ja ennen kaikkea se on raskasta. En osallistuisi mielelläni tietokoneella edes yhden päivän seminaariin, Taanila sanoo.

Työsuojeluvaltuutettuna jaksaa, kun tapaa tietokoneiden sijasta ihmisiä.

– Tässä työssä parasta on ihmisten kohtaaminen. Se on työsuojeluvaltuutettuna olemisen siistein juttu.

Seminaarin työpajoissa Taanila pääsi ”peilaamaan” osaamistaan ja tietojaan tämän hetken tasoon työsuojeluasioissa. Palautumiseen keskittyneessä työpajassa Taanila sai vahvistuksen sille, että oikealla polulla ollaan.

– Kaikki lähtee hengityksestä, ihan kuten vaikka munkit tai mindfulnessin tai aivan tavallisen rentoutumisen opit sanovat. Vallataan ajatukset, kuunnellaan omaa hengitystä. Ei ajatella eilistä eikä huomista vaan vain tätä hetkeä; mitä kuulen, mitä tunnen.

Psykososiaalista kuormaa näyttää kertyvän työntekijöille yhä vain enemmän. Taanilasta on hyvä, että asiaa avataan. Itse hän toivoo, että joka ikisellä olisi työn vastapainonajokin asia, johon on ”sydämen palo ja tekemisen polte”. Hänelle itselleen se on saksofonin soittaminen.

– Saksofonia soitetaan koko keholla. Siinä on täysillä mukana.

– Jokaisella pitäisi olla niitä hetkiä, että keskittyy silmät kiinni vain siihen tekemiseen. Lajilla ei ole väliä.

LISÄÄ KEMIKAALIKOULUTUSTA

– Myrkkykoulutuksia haluaisin lisää. Olen työsuojeluasiamies, ja työsuojelullisesti edustan 60–70 työntekijää. Esimerkiksi hiomanesteiden takia meidän pitäisi nyt käydä pitkäaikaisten altistusten kimppuun. Vaikutettaisiin siihen, että meillä olisi laadukasta elinaikaa työuran jälkeenkin.

Viimeistelyvalssaaja Jouni Kaivola Outokumpu Stainless Oy:stä Torniosta tietää, ettei isossa talossa uudistukset etene ihan ”naps ja kops”. Vaikka paljon on jo tehtykin, on esimerkiksi saatu koneikkoihin parempia suojauksia ja tehokkaampia kohdepoistoja ja kolhu- ja ruhjetyyppiset tapaturmat on painettu minimiin, työsuojelu on pitkien linjojen puurtamisesta.

– Tämä on vähän kuin minun harrastukseni. Kerään ja kunnostan moottoripyöriä. Ensin saan vihiä jostain pyörästä, ja sitten voin mennä vuosia, että sen löydän ja pääsen keskustelemaan ostamisesta myyjän kanssa, Kaivola kuvailee pitkäjänteisyyden ja sitkeyden merkitystä niin työsuojelutehtävissä kuin harrastuksessaankin.

”Kun näette tämän merkin, juoskaa pakoon ja ottakaa selvää ennen kuin palaatte.” Näin oli kemikaalityöpajassa todettu räväkkään tapaan siitä, miten jonkin kemikaalin syöpävaarallisuusmerkkiin pitää suhtautua.

Kaivola komppaa sitä, että työsuojelutyössä on otettava jatkuvasti selvää ja pidettävä itsensä ajan tasalla, vaikkapa juuri työympäristöseminaariin osallistumalla. Hän luottaa siihen, että seminaarissa esitellyt yksikön asiantuntijat nousevat kyllä mieleen, kun työpaikalla tulee vastaan jokin tietyn aiheinen ongelma. Kaivolan toiveissa on vielä, että Pohjois-Suomessa asuville liiton jäsenille järjestettäisiin lisää paikallisia koulutuksia.

Mikä liikuttaa suomalaista?

Kuntolukujen karuudesta ei voi olla kuitenkaan kuin yhtä mieltä, vaikka kaihtaisikin eri kuntolajeista kiistelemistä: Suomalaiset eivät liiku tarpeeksi.

– 80 prosenttia Suomen työikäisistä liikkuu terveytensä kannalta liian vähän, Malvela täsmentää asian prosenttiluvuiksi.

Liikkuva työelämä on osa Liikkuva aikuinen -ohjelmaa. Malvela alleviivaa, että liikunta kelpaa työkaluksi ”aika moneen asiaan”.

– Liikunta palauttaa, liikunta estää tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen syntymistä, liikunta sujuvoittaa työn tekemistä.

Liikkuminen olisi tärkeää niin työntekijöiden itsensä kuin työnantajien kannalta. Mistä pitäisi lähteä?

SUORITTAMISTA VAI KÄVELYÄ?

Malvelasta suomalaisten valtakunnanlaajuisen kuntokuurin voisi aloittaa siitä, että arkiliikunta kohotettaisiin sille kuuluvaan arvoon.

– Heität jumppakamat kassiin ja menet kolme kertaa viikossa treenaamaan puoleksi tunniksi urheilupaikkaan. Ajat sinne autolla ja loput ajat istut. Tätä pidetään oikeana liikuntana. Asiahan ei ole näin.

Malvela korostaa, että jokapäiväinen, vaikka varttitunninkin pätkissä harjoitettu ahkera käveleminen, eli arkinen aktiivisuus, voi tuoda jumppakassitreenejä isommat terveyshyödyt. Eikä tässä vielä kaikki.

– Nykyisin ihmisillä on arjessaan paljon psyykkistä kuormaa. Matalan tason liikunta vähentää ahdistusta ja masennusta. Se lievittää nopeasti mielen kuormitusta.

– Ja onhan se ­kuuluisa juttu, että filosofit ja ajattelijat ovat aina keksineet syvällisiä ajatuksia kävellessään, Malvela muistuttaa.

Matalan tason liikunta vähentää ahdistusta ja masennusta.

Kirjailija-filosofi Friedrich Nietzsche on jopa lausunut, että vain kävellessä syntyneet ajatukset ovat ylipäänsä minkään arvoisia.

Kaikkialla Suomessa ei suinkaan pystyisi työmatkojaan tekemään kävellen tai pyöräillen. Mutta suurissa kaupungeissa voisi. Malvelalla ei olekaan selitystä sille, miksi aivan kaikilla työpaikoilla ei edistetä pyöräilyä, eli tuota kävelyn ohella toista arkiliikunnan kuningaslajia.

– Ihmettelen, miksei peruskuvioita saada kuntoon. Työpaikoilla olisi kuitenkin helppo hoitaa kolme asiaa: saada pyöräilijöille puku- ja pesutilat ja turvallinen pyörätalli. Siis tila, josta fillari ei heti katoa, Malvela opastaa.

LIIKUNTA KUULUU HYVÄÄN JOHTAMISEEN

Tutkimukset ovat osoittaneet, että liikunta lisää työn tuottavuutta. Kyse ei ole vain siitä, että hyväkuntoisilla työntekijöillä voi olla vähemmän sairauslomia. Liikuntamahdollisuuksia tarjoavat työnantajat luovat myös yhteisöllisyyttä ja hyvää yrityskuvaa.

– On osoitettu, että liikunta on pala hyvää henkilöstöjohtamista. Se kuuluu johdon ja esihenkilöiden arvostavassa puheessa. Se on kuuntelua. Mitä henkilöstö haluaa?

Palkansaajista useampi kuin neljä viidestä olisi valmis liikkumaan enemmän, mikäli saisi työnantajalta lisää tukea. Potentiaalisia liikunnan lisääjiä on kaikissa ammatti- ja ikäryhmissä. Tieto selviää Liikkuva aikuinen -ohjelman teettämästä Henkilöstöliikunnan barometrista.

Malvelasta liikunta voisi vielä paremmin olla mukana henkilöstöjohtamisen kokonaisuudessa, jottei se olisi vain rahallinen seteli tai vastaava. Esimerkiksi fyysisesti kuormittavissa töissä liikunnalliset keinot nopeuttavat palautumista.

Työterveyshuollon rooli voisi olla isompi. Siellä pitäisi ottaa liikkuminen puheeksi.

– Repertuaari on kaventunut. Liikuntaseteleillä korvataan tarjonnan kirjoa. Ja kaikki eivät edes käytä seteleitä, sillä 30 prosenttia jättää setelit käyttämättä, Malvela muistuttaa.

– Barometrin mukaan työntekijät kuitenkin lisäisivät liikuntaa, jos työnantaja tukisi enemmän. Ja tämä pätee kaikkiin aloihin ja koulutustasoihin kaikkialla Suomessa.

Kehittämispäällikkö sanoo, että barometrikyselyssä työterveyshuollon rooli näyttäytyy yllättävän vaatimattomana liikkumisen edistämisessä.

– Työterveyshuollon rooli voisi olla isompi. Siellä pitäisi ottaa liikkuminen puheeksi. Jos työterveyshuollolla itsellään ei ole sopimuksessa mahdollisuuksia, voisi se ainakin ohjata työntekijää eteenpäin, Malvela vaatii.

Suomessa on esimerkiksi jo 170 kunnassa maksuton liikuntaneuvontapalvelu.

– Se on nimenomaan asiakaslähtöinen ja räätälöity. Asioita ei kaadeta yksilön niskaan, Malvela painottaa ja kertoo, että tavoitteena on saada palvelu laajennettua kaikkiin kuntiin.

YKSILÖN VAI SYSTEEMIN VASTUULLA?

– Työelämä muuttuu. Yhä useampi on yksinyrittäjä. Ja vaikka työskentelisi jossain organisaatiossa, yhä useammin omasta kunnosta huolehtiminen on omalla vastuulla.

Näin Malvela asian näkee ja huomauttaa, että ”on itse valittava”, lähteekö vaikka sinne kunnalliseen liikuntapalveluun. Hän painottaa, että tietenkin on tärkeää panostaa myös työolojen parantamiseen kuten muuhunkin ”systeemitason” toimintaan.

– Raha puhuu. Vaikuttamistyö on tärkeää. Liikuntaseteli on suosittu varmasti siksi, että siinä on verotuksen tuki mukana.

Malvelan mielestä myös työterveyshuollon ”liikuntareseptit” pitäisi hyväksyä yhtä lailla kuluksi siinä missä lääketieteellinen hoitokin.

Työmarkkinajärjestöille Malvela heittää pohdittavaksi sen, että palauttavista tauoista ja työajoista keskusteltaisiin entistä useammin osana työehtosopimusneuvotteluja.

Tästä kaikesta liikuntapuheesta mahdollisesti ahdistuneelle lukijalle Malvelalla on vielä erittäin lohdullinen viesti.

– Itsellensä kannattaa olla armollinen. Ei kannata väheksyä mitään, mikä lataa akkuja, olisi se sitten mielekäs harrastus tai vaikka Netflixin katselu.