Tekemisen paikka! – on aika toteuttaa työtur­val­li­suuden suunnitelmat

KOONNUT SUVI SAJANIEMI
KUVITUS ISTOCK JA EMILIE UGGLA

Työpaikan työsken­te­ly­tavat ja ‑prosessit, olosuh­teet ja toimin­taym­pä­ristöt muuttuvat koko ajan. Siksi työtur­val­li­suu­teenkin on suunni­tel­tava paran­nuksia jatku­vasti. Nyt suunni­telmat on toteutettava!

Jo tunnet­tujen altis­teiden ja riskien rinnalle syntyy uusia riskejä ja kuormi­tus­te­ki­jöitä. Lainsää­dän­nös­säkin on määri­telty, että työpai­kalla työtur­val­li­suutta on suunni­tel­mal­li­sesti seurat­tava ja kehitettävä.

Tämän vuoden työsuo­jelun toimin­taoh­jelma olisi pitänyt tehdä viime vuoden puolella, mutta liian usein kuulee: ”Meillä ei ole budje­toitu rahaa paran­nuk­siin”. Toimin­taoh­jelma kannat­taakin tehdä samaan aikaan tai jo ennen budje­tointia. Parhaim­mil­laan suunni­telma toimii kalen­te­rina paran­nusten toteuttamiselle.

Muutokset työpai­kalla voi todeta tarkimmin työn vaarojen selvi­tyk­sellä ja arvioin­nilla. Velvol­li­suus tähän tulee työtur­val­li­suus­laista ja sen pykälästä 10. Katta­vasti ja säännöl­li­sesti tehtyä selvi­tystä täydentää työter­veys­huollon työpaik­ka­sel­vitys. Siihen velvoittaa valtio­neu­voston asetus hyvän työter­veys­huol­to­käy­tännön periaat­teista, työter­veys­huollon sisäl­löstä sekä ammat­ti­hen­ki­löiden ja asian­tun­ti­joiden koulu­tuk­sesta (708/​2013). Tästä selvi­tyk­sestä löytyvät muiden muassa altis­teet, työn fyysinen ja psyko­so­si­aa­linen kuormit­ta­vuus, työjär­jes­telyt, tapaturma- ja väkival­ta­vaara ja ensiapuvalmius.

Muutokset työpai­kalla voi todeta tarkimmin työn vaarojen selvi­tyk­sellä ja arvioinnilla.

Nämä selvi­tykset antavat jo hyvät työkalut kehitys­koh­teiden ja paran­nusten huolel­li­seen suunnit­te­luun toimialan tekninen kehitys huomioiden.

Tässä on mainittu vain kaksi lainsää­dän­nöstä tulevaa työkalua. Turval­li­suuden kehit­tä­mi­seen löytyy paljon työka­luja muual­takin. Kannattaa tutustua vaikkapa www.tyokaari.fi ‑sivus­toon. Siellä on ohjeis­tusta työtur­val­li­suus­toi­min­taan ja johtamiseen.

Tärkeintä on kuitenkin yhteistyö, jolla taataan parhaat tulokset niin työpaikan kehit­tä­mi­sessä kuin tuottavuudessa.

Korkea­laa­tuinen työtur­val­li­suustyö ja siihen panos­ta­mien takaavat sen, että Suomi on tulevai­suu­des­sakin maailman kilpai­lu­ky­kyisin maa valmistaa laaduk­kaita tuotteita. On tekemisen paikka, suunni­telmat toteutukseen!

JUHA SUTINEN

 

Muuttuiko mikään sosiaalimääräyksissä?

Työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­telut painot­tuivat tällä kertaa palkan­ko­ro­tusten tasoon ja sopimus­kauden pituu­teen, toteaa työym­pä­ris­tö­pääl­likkö Vesa Kotaviita tähän asti solmi­tuista työehtosopimuksista.

Vesa Kotaviita

Elokuussa voimaan astuvan perhe­va­paa­uu­dis­tuksen palkal­li­sista lisäva­paista ei saatu vielä sovittua. Kotaviita kutsuu tämän­ker­taisia neuvot­te­luja ”haasta­viksi” kaikissa sopimus­pöy­dissä. Kemian puolella autoalan kaupan ja korjaa­mo­toi­minnan työeh­to­so­pi­muk­seen neuvo­tel­tiin tosin se parannus, että perhe­pii­rissä sattuvan äkillisen, vakavan sairas­tu­misen tai kuoleman johdosta tilapäinen poissaolo on palkal­lista 1–4 päivän kalen­te­ri­jakson ajan.

– Neljä tuntia kuukau­dessa on työsuo­je­lu­val­tuu­tetun työstä vapau­tuksen ehdoton minimi, muistuttaa Kotaviita valtuu­tetun toimin­ta­oi­keuk­sista ja ajankäytöstä.

Työeh­to­so­pi­muk­sesta kannattaa sen jälkeen vielä tarkistaa, mitä oman työeh­to­so­pi­muksen toimia­la­koh­taiset kertoimet tai pykälät sanovat vapau­tuk­sesta. Tässä on huomioi­tava myös työtur­val­li­suus- ja työter­veys­riskit, työn luonne ja alueel­linen laajuus.

Kotaviiva alleviivaa, että lain mukaan työnan­ta­jalla on velvol­li­suus arvioida ja mahdol­listaa uudelle työsuo­je­lu­val­tuu­te­tulle perus­kou­lutus tärkeään tehtäväänsä.

– Me katsomme, että perus­kou­lutus tarkoittaa työsuo­je­lu­val­tuu­tetun viiden päivän perus­kurssia ja kahden viikon jatko­kurssia liiton Murikka-opistossa. Kursseilla pääsee myös tutus­tu­maan koko liiton toimin­taan. Ja verkostoitumaan.

Murikan monista kursseista saa jatko-opiske­luja hyödyt­täviä opinto­pis­teitä, joita muut kurssin­jär­jes­täjät eivät tarjoa.