Henna Hänni­nen: ”Milloin minusta tuli ei-ujo?”

Ujou­dessa ei tieten­kään ole mitään pahek­sut­ta­vaa eikä se ole vika, joka pitäisi ihmi­sessä korjata. Pääluot­ta­mus­mie­helle se ei ehkä kuiten­kaan ole kaik­kein toivot­ta­vin ominaisuus.

– Olen saanut itse­var­muutta ja hyviä kave­ri­suh­teita. Olen saanut apua ja tukea ja tunte­nut suurta yhtei­söl­li­syyttä, kuvaa ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen merki­tystä lähet­tä­mö­työn­te­kijä, pääluot­ta­mus­mies Henna Hänni­nen.

Akaassa, Fläkt Group Finland Oy:ssä työs­ken­te­levä Hänni­nen kertoo, että nuorena hän haaveili lentoe­män­nän urasta.

– Kävin­kin Finnai­rilla pääsy­ko­keissa, mutta se taisi tyssätä siihen, etten osan­nut vastata ruot­siksi, kun vaih­det­tiin lennosta suomesta ruot­siksi. Jännitti niin hirveästi.

– Ja luokan edessä puhu­mi­nen oli ihan kauheaa, Hänni­nen kuvai­lee omaa nuoruu­den­ai­kaista itseään.

Lukion pape­reilla ei olisi varmaan­kaan pääs­syt ammat­ti­kor­kea­kou­luun, joten Hänni­nen luki itsensä ensin merko­no­miksi Valkea­kos­ken ammat­tio­pis­tossa. Sieltä hankittu mainio todis­tus aukaisi Hämeen­lin­nan ammat­ti­kor­kean ovet. Hänestä piti tulla tieto­jen­kä­sit­te­lyn ammattilainen.

– IT-alasta puhut­tiin, että se on tule­vai­suutta. Että sillä ihmi­set tienaa ihan hirveästi ja että aina tulee riit­tä­mään töitä, Hänni­nen kuvaa 2000-luvun tait­teen hypetystä.

Sitten­hän IT-kupla puhkesi. Hänni­sen trade­nomi-opin­not vielä vähän venyi­vät, kun piti opis­ke­lun ohessa olla aina tilai­suu­den tullen tienaa­massa rahaa. Työpaikka oli samai­nen Fläkt Group, ilman­vaih­to­lait­teita valmis­tava yritys, joka aiem­min tunnet­tiin perhey­ri­tys Lapinleimuna.

KESÄTÖISTÄ LOPULTA ”TETRIKSENPELAAJAKSI”

– Tulin isän siivellä kesä­töi­hin 15-vuoti­aana. Isäni oli yrityk­sessä melkein 40 vuotta remont­ti­mie­henä, Hänni­nen kertoo veren­pe­rin­nöstä ja polus­taan töihin Fläk­tille, synty­mä­kun­nan tärkeälle työnantajalle.

Yrityk­sen palve­luk­sessa tuli joulu­kuussa täyteen 15 vuotta, Hänni­nen kertoo.

– Olen tehnyt vuosien mittaan kaiken­laista. Olen opetel­lut monen tiimin työt, sekä keho­tuk­sesta että omasta halusta.

Koke­musta on kerty­nyt niin pakko­tah­ti­sesta kokoon­pa­no­työstä kuin kiirea­pu­lai­suu­desta maalaa­mossa. Mielui­sinta on kuiten­kin itse­näi­nen ja vastuul­li­nen työ lähet­tä­mön ainoana työntekijänä.

– Kaik­kein eniten olen tykän­nyt tästä nykyi­sestä työs­täni. Minusta on ihanaa ”pelata tetristä” joka päivä! Miten saan kaiken mahtu­maan nätisti rekkaan? Minkä­lai­sen lavan voi lait­taa toisen päälle ja mikä laite­taan alimmaiseksi?

Rekka lähtee joka päivä yrityk­sen logis­tiik­ka­kes­kuk­seen Turkuun, mutta Hänni­nen vastaa siitä­kin, että suoraan asiak­kaalle matkaa­vat lähe­tyk­set pääse­vät perille. Hänen tontil­laan ovat myös sekä Suomeen että ulko­maille lähte­vät postit.

MIKÄ SAI AY-AKTIIVIKSI?

– Sipi­län hallitus.

Hänni­nen oli liit­ty­nyt heti keväällä 2007 liiton jäse­neksi, kun hänet oli vaki­nais­tettu edel­tä­vänä joulu­kuuna. Mutta varsi­nai­seen ay-toimin­taan Hänni­sen sai lähte­mään vasta Juha Sipi­län halli­tus. Sipi­län niin sanot­tuja pakko­la­keja vastus­tet­tiin suuressa miele­no­soi­tuk­sessa Helsin­gissä syys­kuussa 2015.

– Oli hienoa olla mukana. Siellä tunsi yhtei­söl­li­syyttä tosi paljon. Tuli olo, että kyllä me teille vielä näyte­tään, Hänni­nen kuvailee.

Kiky kyllä­kin tuli, kun ay-liike suos­tui niele­mään pakko­la­kien purka­mi­sen ehtona olleen 24 tunnin palkat­to­man työajan lisäyk­sen. Hänni­nen on tosin edel­leen sitä mieltä, että ”poru­kat olisi­vat olleet valmiit tappe­le­maan ja pitkään” kiky-tunteja vastaan, jos jouk­ko­voi­man näyt­tä­mistä olisi jatkettu. Omalla työpai­kalla tuo ”veret kiehaut­tava” ilmais­työ muun­tui kuiten­kin onneksi vain 8 tunnin maalaus­hom­miksi ja hätäensiapukurssiksi.

– Viro­lai­sen Mikko nappasi minua siellä miele­no­soi­tuk­sessa hartiasta kiinni ja pyysi, että tuli­sin ammat­tio­sas­ton halli­tuk­sen seuraa­vaan kokouk­seen. Ihan vain katse­le­maan ja kuuntelemaan.

Heikom­man puolta on pidet­tävä ja vääryy­teen on puututtava.

Hänni­nen muis­te­lee, että taisipa paikal­li­sena ay-vaikut­ta­jana tunnettu Viro­lai­nen, nykyi­nen liiton alue­toi­mit­sija, houku­tella häntä mukaan lauseella: ”Kun olet tuol­lai­nen terrieri…”

Perää­nan­ta­mat­to­muutta ja päät­tä­väi­syyttä, niitä Hänni­sestä löytyy.

– Heikom­man puolta on pidet­tävä ja vääryy­teen on puutut­tava. Niitä peri­aat­teita olen yrit­tä­nyt omassa toimin­nas­sani noudattaa.

Muut ammat­tiyh­dis­tys­liik­keessä toimi­vat ihmi­set ovat Hännistä terrie­rin työssä autta­neet, sen hän auliisti toteaa. Ja sitten on vielä Murikka!

MURIKKA – IHMISEN PARAS PAIKKA

– En voi varmaan tarpeeksi kehua Murik­kaa. Sinne menee kuin kotiinsa. Ja siellä tunte­mat­to­mat­kin ovat tuttuja.

– Rupe­sin kurs­sit­ta­maan siellä itseäni, enkä tiedä ihmi­selle parem­paa paik­kaa kuin se, Hänni­nen hehkuttaa.

Pääluot­ta­mies­mie­hen pestiin kesken kauden vara­pää­luot­ta­mus­mie­hen paikalta syys­kuussa 2019 nous­sut Hänni­nen sanoo, että Muri­kassa jos missä tuntee yhteisöllisyyttä.

– Kaikki ovat saman­hen­ki­siä. Aute­taan kave­ria, tunsit hänet tai et. Siellä on todella helppo olla, sillä kaikki paini­vat samo­jen asioi­den ja vaikeuk­sien kanssa. Ja jos joku toinen on jo saman asian kohdan­nut, häneltä voi saada hyviä neuvoja siitä, miten asia kannat­taisi hoitaa.

– Voit kysyä tyhmiä­kin kysy­myk­siä. Tai niin no, tyhmiä kysy­myk­siä ei edes ole, Hänni­nen naurahtaa.

Rupe­sin kurs­sit­ta­maan siellä itseäni, enkä tiedä ihmi­selle parem­paa paik­kaa kuin Murikka.

Muri­kan kurs­seilla syntyy ystävyyssuhteita.

– Siitä kertoo sekin, että voidaan jo etukä­teen sopia, mille kurs­sille mennään taas yhdessä.

Muri­kasta löytyi myös pari­suhde, Hänni­nen paljastaa.

Hänni­nen haluaa muis­tut­taa vielä kaiken hyvän päälle siitä, että teol­li­suus­liit­to­lais­ten ikio­massa opis­tossa henki­lö­kunta on osaa­vaa ja ottaa kaikki huomioon.

– Muri­kan opet­ta­jat ovat ihan tavat­to­man ammat­ti­tai­toi­sia, pääluot­ta­mus­mies kehuu.

AMMATTIOSASTO PUNNITAAN NYT?

Etelä-Pirkan­maan teol­li­suus­työ­väen ammat­tio­sasto 169:ään kuuluu myös Toijala Works. Juuri haas­tat­te­lua edel­tä­vänä iltana liekit ovat alka­neet niellä paik­ka­kun­nan suurim­man työnan­ta­jan hallia. Haas­tat­te­lu­päi­vänä koko halli on jo mene­tetty. Hänni­sen asuin­ker­ros­ta­lon lumista pihaa pilkut­ta­vat noki ja savun­ha­jui­set, epämää­räi­set roskat ja rieka­leet palon jäljiltä, vaikka matkaa hallille on runsas kilometri.

– Lies­kat näkyi­vät puit­ten latvo­jen yli ja ikku­nat heli­si­vät, kun kaasu­pul­lot räjäh­te­li­vät, Hänni­nen kertoo edel­tä­västä illasta.

Toijala Work­sin työn­te­ki­jöillä on nyt vaara jäädä työttömiksi.

– Minun työpaik­kani ihmi­set ovat todella huolis­saan ja tois­te­le­vat, että kunpa voisimme joten­kin auttaa.

Ammat­tio­sasto 169:n yhteen­kuu­lu­vuus ja keski­näi­nen tuki tule­vat ehkä koetel­luiksi juuri­kin tällä hädän hetkellä. Toimiin on jo ryhdytty ja siinä keskiössä on ammat­tio­sas­ton toimisto, Metallikellari.

– Toijala Work­sin pääluot­ta­mus­mies voi perus­taa sinne väliai­kai­sen vastaan­o­ton, jonne ihmi­set voivat tulla. Kysy­myk­siä on nyt varmasti niin monta kuin on työn­te­ki­jää, Hänni­nen kertoo ammat­tio­sas­ton ensia­vuksi tarkoi­te­tuista suunnitelmista.

Ammat­tio­sasto ja sen Metal­li­kel­lari ovat myös Hänni­selle itsel­leen tärkeitä. Kellari on ”päämaja”. Se on enti­nen pieni teat­teri, jossa on joskus toimi­nut myös vapaa­eh­tois­ten pyörit­tämä selviä­mis­a­sema. Nyt se on luot­ta­mus­mies­ten vaikeuk­sista-selviy­ty­mi­sen-asema, jossa työpaik­ko­jen kipe­riin kysy­myk­siin ja tais­te­lui­hin saa välit­tö­mästi vertaistukea.

– Siellä on meidän omalta työpai­kal­tamme kaksi muuta, mutta käymme halli­tuk­sen kokouk­sissa aina kaik­kien työpaik­ko­jen kuulu­mi­set läpi.

Hänni­nen toteaa, että halli­tuk­sen jäsen­ten yhtey­den­pito on tiivistä. Yhtei­set illan­vie­tot tai juhan­nus­juh­lat eivät ole harvi­nai­suus. Tuhan­nen jäse­nen ammat­tio­sasto on muuten­kin todella virkeä. On kaikille jäse­nille avoi­mia perhe­päi­viä, ay-koulua, pilk­ki­ki­soja ja pikkujouluja.

Ei tarvitse olla tietyn­lai­nen ihmi­nen, jotta voisi osal­lis­tua ammat­tiyh­dis­tys­liik­keen toimin­taan. Tätä Hänni­nen tähden­tää ja kehot­taa olemaan usko­matta valta­vir­ta­leh­dis­tön luomaa kuvaa ammattiyhdistystoiminnasta.

– Ilta­päi­vä­leh­det kirjoit­ta­vat ihan hirveää roskaa. Näkö­kulma on aina työnan­ta­jan, Hänni­nen puuskahtaa.

Pääluot­ta­mus­mies kuvaa, että ”kauhu ja pelko” oli valtava, kun työn­te­ki­jöille alkoi tällä neuvot­te­lu­kier­rok­sella valjeta, mitä kaik­kea tapah­tuisi, jos työeh­to­so­pi­musta ei lain­kaan solmit­taisi. Kyse kun ei ole vain palkan­ko­ro­tuk­sista, vaan pekka­sista, äitiys- ja isyys­va­paista, palkal­li­sesta sairaus­lo­masta, arki­py­hä­kor­vauk­sista… Aina vain jatku­van listan etuu­det taataan nyky­muo­dos­saan vain työeh­to­so­pi­muk­sissa, ei laeissa.

KOKEMUS JA KIITOS KANTAVAT

– Koke­mus tuo kovuutta. Taisi aikoi­naan olla [silloi­nen Metal­li­lii­ton toimit­sija] Hola­pan Heikki, joka minulle niin sanoi. Ja totta se on. Enää minua ei niin helposti lyödä maihin, Hänni­nen toteaa ja jatkaa, että nykyi­sin hän uskal­taa muis­tut­taa insi­nöö­rejä siitä, että kaik­kiin töiden muutok­siin ja suun­ni­tel­miin kannat­taisi ottaa mukaan ne aidot asian­tun­ti­jat, kysei­sen työn tekijät.

Ei kissa kiitok­sella elä, väit­tää vanha sanonta. Mutta meidän muiden­kin ihmis­ten tavoin, kyllä pääluot­ta­mus­mies kiitok­sella aika pitkään elää. Hänni­nen sanoo, että ohimen­nen kuultu lause ”ton teit hyvin” tai ”pidä toi” auttaa jaksa­maan. Hän kertoo myös lähes liikut­tu­neena, miten eräs töistä irti­sa­nou­tu­nut nuori mies kävi jättä­mässä hänelle lähet­tä­mön koppiin suklaata ja pienen post-it-lapun, jossa luki ”Kiitos”.

Ja sitten ovat tietysti ne toiset ay-aktii­vit. He ovat osal­taan kanta­neet ujoa Hennaa sinne Muri­kan isoon auditorioon.

– En tiedä, missä vaiheessa minusta tuli ei-ujo. Mutta viimei­sin esimerkki on se, kun nousin siellä luot­ta­mus­mies­ten semi­naa­rissa ylös ja esit­te­lin itseni koko poru­kalle. Eikä minua jännit­tä­nyt yhtään.