Kari Hyytiä: Koke­musta amma­til­li­sesta koulutuksesta

22.2.2022

TEKSTI KARI HYYTIÄ
KUVA KITI HAILA

Meillä alkaa olla koke­musta ja tietoa vuoden 2018 alusta voimaan tulleen amma­til­li­sen koulu­tuk­sen refor­min toimi­vuu­desta. Saamani palaut­teen perus­teella esiin nousee kolme asiaa: laatu, resurs­sit ja yhteistyö.

Koro­nasta huoli­matta teol­li­suu­den aloilla pyyh­kii hyvin, ja työvoi­ma­pula on todel­lista. Mistä sitten johtuu, että koulu­tuk­sen laadussa nähdään edel­leen suuria puut­teita? Ymmär­ret­tä­vää on, että koro­nan lisäämä etäope­tus hanka­loit­taa käytän­nön työn opetusta ja opis­ke­li­jan harjoit­te­lu­pai­kan löytymistä.

Refor­min yksi keskei­sin asia on oppia työpai­kalla aidossa ympä­ris­tössä hyvässä ohjauk­sessa. Laatu­ky­sy­mys nousee erityi­sesti esille voimak­kaan työvoi­man tarpeen myötä. Työelämä kaipaa valmiita ammat­ti­lai­sia, ei niin­kään hyviä aihioita, ja siksi yrityk­set alka­vat etsiä työvoi­maa ulko­mailta asti paik­kaa­maan tuota tarvetta. Tähän liit­tyy myös oletus halvasta työvoi­masta. Laske­taan, että on halvem­paa tuoda työn­te­ki­jöitä ulkoa kuin resur­soida oman koulu­tuk­sen järjes­tä­mi­seen. Halpuus ei poista hyvän ohjauk­sen tarvetta. Unoh­de­taan, että hyvästä aihiosta voi tulla alansa huip­puo­saaja hyvän ohjauk­sen avulla.

Edel­leen on tehtävä työtä teol­lis­ten alojen veto­voi­man lisää­mi­seksi. Amma­til­li­nen koulu­tus ei näyt­täydy houkut­te­le­vana vaih­toeh­tona. Opis­ke­li­jat teke­vät edel­leen päätök­sensä mieli­ku­vien perus­teella, jotka eivät vält­tä­mättä perustu tosiasioihin.

Työeh­to­so­pi­muk­sissa on alettu ottaa huomioon työpaik­kaoh­jaa­jien lisään­ty­nyt ajan­käyttö ja resurs­sien tarve.

Jos koulu­tus­jär­jes­tel­mää tarkas­tel­laan koko­nai­suu­tena, refor­min tuomat mahdol­li­suu­det anta­vat erin­omai­set keinot siir­tyä työelä­mään hyvän ja laaduk­kaan opetuk­sen myötä. Laatu­kri­tee­rejä seura­taan ja palau­tetta kerä­tään eri tavoin, työelä­mä­toi­mi­kun­nat ja enna­koin­ti­ryh­mät seuraa­vat ja kehit­tä­vät opetusta. Itse asiassa meillä on erin­omai­nen järjes­telmä, joka jostain syystä ei ole vielä parhaassa iskussa. Siihen on monta syytä, kuten opis­ke­li­joi­den taitoe­rot ja koulu­tuk­sen järjes­tä­jien vastuun heik­ke­ne­mi­nen. Miten taataan laadu­kas oppi­mi­sym­pä­ristö jokai­selle opis­ke­li­jalle myös oppi­lai­tok­sen ulko­puo­lelta? Yritys­ten valmiuk­sissa koulut­taa aidossa työym­pä­ris­tössä on suuria eroja. Isoilla yrityk­sillä on erilai­set koulu­tus­re­surs­sit verrat­tuna pieniin yrityksiin.

Työeh­to­so­pi­muk­sissa on alettu ottaa huomioon työpaik­kaoh­jaa­jien lisään­ty­nyt ajan­käyttö ja resurs­sien tarve. Onneksi nyt ei olla valtio­val­lan taholta koulu­tuk­sesta leik­kaa­massa, vaan rahoi­tusta on lisätty lähio­pe­tuk­sen tuke­mi­seen. Refor­mia on vielä hiot­tava ja lisät­tävä kump­pa­nuuk­sia yritys­ten ja koulu­tuk­sen järjes­tä­jien välillä unoh­ta­matta opet­ta­jia, jotka ovat keskiössä laaduk­kaan amma­til­li­sen koulu­tuk­sen toteu­tuk­sessa. Ilman osaa­jia ei saavu­teta hyviä tuloksia.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton amma­til­li­sen koulu­tuk­sen asiantuntija.