Blogi
Kari Hyytiä: Kokemusta ammatillisesta koulutuksesta
Meillä alkaa olla kokemusta ja tietoa vuoden 2018 alusta voimaan tulleen ammatillisen koulutuksen reformin toimivuudesta. Saamani palautteen perusteella esiin nousee kolme asiaa: laatu, resurssit ja yhteistyö.
Koronasta huolimatta teollisuuden aloilla pyyhkii hyvin, ja työvoimapula on todellista. Mistä sitten johtuu, että koulutuksen laadussa nähdään edelleen suuria puutteita? Ymmärrettävää on, että koronan lisäämä etäopetus hankaloittaa käytännön työn opetusta ja opiskelijan harjoittelupaikan löytymistä.
Reformin yksi keskeisin asia on oppia työpaikalla aidossa ympäristössä hyvässä ohjauksessa. Laatukysymys nousee erityisesti esille voimakkaan työvoiman tarpeen myötä. Työelämä kaipaa valmiita ammattilaisia, ei niinkään hyviä aihioita, ja siksi yritykset alkavat etsiä työvoimaa ulkomailta asti paikkaamaan tuota tarvetta. Tähän liittyy myös oletus halvasta työvoimasta. Lasketaan, että on halvempaa tuoda työntekijöitä ulkoa kuin resursoida oman koulutuksen järjestämiseen. Halpuus ei poista hyvän ohjauksen tarvetta. Unohdetaan, että hyvästä aihiosta voi tulla alansa huippuosaaja hyvän ohjauksen avulla.
Edelleen on tehtävä työtä teollisten alojen vetovoiman lisäämiseksi. Ammatillinen koulutus ei näyttäydy houkuttelevana vaihtoehtona. Opiskelijat tekevät edelleen päätöksensä mielikuvien perusteella, jotka eivät välttämättä perustu tosiasioihin.
Työehtosopimuksissa on alettu ottaa huomioon työpaikkaohjaajien lisääntynyt ajankäyttö ja resurssien tarve.
Jos koulutusjärjestelmää tarkastellaan kokonaisuutena, reformin tuomat mahdollisuudet antavat erinomaiset keinot siirtyä työelämään hyvän ja laadukkaan opetuksen myötä. Laatukriteerejä seurataan ja palautetta kerätään eri tavoin, työelämätoimikunnat ja ennakointiryhmät seuraavat ja kehittävät opetusta. Itse asiassa meillä on erinomainen järjestelmä, joka jostain syystä ei ole vielä parhaassa iskussa. Siihen on monta syytä, kuten opiskelijoiden taitoerot ja koulutuksen järjestäjien vastuun heikkeneminen. Miten taataan laadukas oppimisympäristö jokaiselle opiskelijalle myös oppilaitoksen ulkopuolelta? Yritysten valmiuksissa kouluttaa aidossa työympäristössä on suuria eroja. Isoilla yrityksillä on erilaiset koulutusresurssit verrattuna pieniin yrityksiin.
Työehtosopimuksissa on alettu ottaa huomioon työpaikkaohjaajien lisääntynyt ajankäyttö ja resurssien tarve. Onneksi nyt ei olla valtiovallan taholta koulutuksesta leikkaamassa, vaan rahoitusta on lisätty lähiopetuksen tukemiseen. Reformia on vielä hiottava ja lisättävä kumppanuuksia yritysten ja koulutuksen järjestäjien välillä unohtamatta opettajia, jotka ovat keskiössä laadukkaan ammatillisen koulutuksen toteutuksessa. Ilman osaajia ei saavuteta hyviä tuloksia.
Kirjoittaja on Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija.
