Varkauden Puun tuotantohalleissa käsitellään noin 14 000 kuutiota puuta vuodessa.

Varkau­den Puu höylää monen muotoi­sia listoja

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVAT MARKKU TISSARINEN

Varkau­den Puu höylää listoja, joista valtaosa menee vien­tiin. Osaa­mi­nen, yhteis­henki ja ajan­ta­sai­nen kone­kanta takaa­vat laaduk­kaat tuotteet.

Höylän­las­tut rapi­se­vat piha­maan yllä kulke­vissa putkissa Varkau­den Puu Oy:n tontilla muuta­man kilo­met­rin päässä Varkau­den keskus­tasta. Truk­ki­pii­keillä varus­tettu kuor­maaja noste­lee pikku­pak­ka­sessa valmiita tuot­teita rekan kyytiin.

Trukin ohjak­sissa on Dmitry Migu­nov, joka on työs­ken­nel­lyt Varkau­den Puulla vuodesta 2008 alkaen.

– Tulin kesä­töi­hin ja jatkoin siitä, Migu­nov kertoo.

Hänen tehtä­viinsä kuulu­vat kaikki truk­ki­työt. Migu­nov sanoo viih­ty­neensä työssä hyvin, sillä ongel­mia ei ole ilmen­nyt. Kuorma-autoa on turha odotut­taa pidem­pään, joten hän nousee takai­sin kuor­maa­jan koppiin ja kaasut­taa seuraa­vien laval­lis­ten hakuun.

Dmitry Migu­nov kuor­maa valmiita listoja rekan kyytiin.

Sisällä tuotan­to­hal­lissa käy tasai­nen höylien hurina, ja työn­te­ki­jät toimi­vat tottu­nein ottein höylä­ko­nei­den ympä­rillä. Tuuman paksui­sista laudoista syntyy monen muotoi­sia, paksui­sia ja pitui­sia listoja, joista noin 90 prosent­tia menee vien­tiin Itäval­taan, Saksaan ja Iso-Britanniaan.

– Tehdään kaiken­nä­köistä listaa, mitä puusta voi tehdä, toteaa pääluot­ta­mus­mies Juha Siek­ki­nen.

Loka­kuussa 2006 Varkau­den Puulle töihin tullut Siek­ki­nen kertoo työs­ken­nel­leensä aluksi muuta­man vuoden höylä­rinä ja on sittem­min tehnyt suurin piir­tein kaik­kia tehtaan töitä.

Toimi­tus­joh­taja Timo Tenhu­nen ja pääluot­ta­mus­mies Juha Siek­ki­nen kerto­vat, että vaki­tuis­ten työn­te­ki­jöi­den löytä­mi­sessä on ollut haasteita.

PIENILLÄ LISTOILLA KYSYNTÄÄ

Varkau­den Puu tarvit­see noin 14 000 kuutiota puuta vuodessa. Sahalta saapu­neet lauta­ni­put katkais­taan oike­aan mittaan ja noste­taan tuotan­to­hal­liin, jossa höyläri syöt­tää laudat koneeseen.

Höylää­jän silmän täytyy olla harjaan­tu­nut näke­mään, mistä laudasta kannat­taa höylätä minkä­kin kokoista ja muotoista tuotetta.

– Siinä ei ole mieltä, jos kaikki puu työn­ne­tään höylään ja tulee paljon hylkyä. Katteet ovat silloin hylyissä, Siek­ki­nen kertoo.

Raken­ta­jille tutut jalka‑, koriste- ja peitin­lis­tat ovat yleensä 2,4 metriä pitkiä. Metrin mittais­ten askar­te­luun ja pienois­mal­lien teke­mi­seen sovel­tu­vien listo­jen menekki on monin­ker­tais­tu­nut tällä vuosi­tu­han­nella. Jonkin verran höylä­tään myös isom­paa paneelia.

– Höylästä menee läpi rekal­li­nen puuta päivässä, Siek­ki­nen sanoo.

Tilauk­sia valmis­te­taan myös mallin mukaan esimer­kiksi suoje­lu­koh­tei­siin, joissa histo­rial­li­sia lista­mal­leja ei saa vaihtaa.

Oleg Levits­kii avaa höylästä tule­vat lista­ni­put ja tarkas­taa tuot­tei­den laadun.

PERÄMIES VARMISTAA LAADUN

Höylästä ulos tule­vat listat kulke­vat perä­mie­hen käsien kautta. Hän tunnis­taa listo­jen laatu­luo­ki­tuk­sen ja ottaa hylky­kap­pa­leet pois seasta.

Perä­mie­hen paikalla höylällä istuu Tatu Ruot­sa­lai­nen, joka on työs­ken­nel­lyt Varkau­den Puulla kahdek­san kuukautta. Hän kuuli mahdol­li­sesta työpai­kasta jääpal­lo­pii­rien kautta.

WP-35:n jouk­ku­eessa jääpal­lon Bandy­lii­gaa pelaava Ruot­sa­lai­nen kertoo, että aikai­set aamu­vuo­rot sopi­vat hänelle hyvin.

– Mukava paikka ja lois­ta­vat työajat. Ehtii tree­naa­maan, Ruot­sa­lai­nen sanoo.

Perä­mie­henä Tatu Ruot­sa­lai­nen lajit­te­lee höylästä ulos tule­vat rimat laatu­luo­kan mukaan.

Pääluot­ta­mus­mies Siek­ki­nen kertoo, että hänel­lä­kin on jääpal­lo­taus­taa. Tehtaalla työs­ken­te­lee myös lento­pal­losta ja murto­maa­hiih­dosta tuttuja tekijöitä.

Höylä­tyt ja perä­mie­hen lajit­te­le­mat listat siir­ty­vät seuraa­vaksi nipu­tuk­seen, muovi­tuk­seen, tarroi­tuk­seen ja pakkauk­seen. Tuote­tie­dot kerto­vat viiva­koo­dil­li­set tarrat suun­ni­tel­laan ja tulos­te­taan tehtaalla.

TERÄT KUNTOON HERMOKESKUKSESSA

Höylää­mön hermo­kes­kus on terä­huone, jossa työn­joh­taja Jukka Pauk­ko­nen ottaa uudet tilauk­set vastaan ja syöt­tää tiedot järjes­tel­mään, josta ne välit­ty­vät terä­mie­helle ja höylille.

Noin 30 vuotta sitten höylää­mö­työn­te­ki­jäksi tullut Pauk­ko­nen on työs­ken­nel­lyt yli 15 vuotta työnjohtajana.

Terä­mies Pasi Kyntö-Aho valmis­taa höylien terien profii­lit ja huoleh­tii teroi­tuk­sesta. Profii­lit suun­ni­tel­laan ja valmis­te­taan tietokoneohjatusti.

– Terä­pro­fii­leja on monta sataa ja koko ajan tulee lisää, Kyntö-Aho kertoo.

Terä­mies Pasi Kyntö-Aho seuraa, kun auto­maat­ti­nen teroi­tus­kone tekee tehtävänsä.

Valmiit terät kiin­ni­te­tään aset­tee­seen, joka pyörii höylä­ko­neessa. Uusim­mat höylät asemoi­vat terät auto­maat­ti­sesti, mutta vanhem­missa asemoin­tiin tarvi­taan käsityötä.

Kyntö-Aho tuli Varkau­den Puulle 16 vuotta sitten terä­hom­miin. Ajoit­tain hän auttaa myös hallin puolella. Työn parasta antia ovat vaih­te­le­vat ja haas­teel­li­set terätyöt.

– Muka­vaa, kun saa miet­tiä, miten tuokin lista tehdään, Kyntö-Aho sanoo.

KONEKANTA AJAN TASALLA

Kaik­ki­aan Varkau­den puulla on kuusi höylä­ko­netta. Uusim­malla koneella pysty­tään höylää­mään kolmessa kerrok­sessa yhtä aikaa, mikä nopeut­taa toimintaa.

– Näitä koneita ei ole Suomessa montaa muuta, jos ainut­ta­kaan, Siek­ki­nen kertoo.

Huol­to­mies Antti Parviai­sen tehtä­vänä on pitää tehtaan koneet pyöri­mässä. Työvuo­ron alkaessa ei tiedä, millaista huol­to­työtä päivä tuo tulles­saan. Tänään hän korjaa rikkou­tu­nutta sähkömoottoria.

– Sehän tässä on parasta, ettei­vät päivät ole saman­lai­sia, Parviai­nen kertoo.

Vuodesta 2015 lähtien Varkau­den Puun palk­ka­lis­toilla ollut Parviai­nen vieraili aiem­min höylää­möllä huol­to­töissä yrit­tä­jän roolissa. Palk­ka­työ on mais­tu­nut hyvältä.

– Yhdek­sän­vuo­ti­aasta olen mutte­ria pyörit­tä­nyt, niin en enää ala vaih­ta­maan, Parviai­nen toteaa.

Huol­to­mies Antti Parviai­nen kertoo, että jokai­nen työpäivä on erilainen.

JATKUVAA TURVALLISUUSTYÖTÄ

Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Jarno Hofmeis­ter kertoo, että uusien työn­te­ki­jöi­den pereh­dy­tys hoide­taan huolella, sillä konei­den voimat ovat pahim­mil­laan tappavia.

– Kun meille tulee töihin, kier­re­tään kaikki paikat, hallit ja koneet läpi, Hofmeis­ter kertoo.

Kymme­nen vuotta Varkau­den Puun palve­luk­sessa ollut Hofmeis­ter työs­ken­te­lee moni­puo­li­sesti huol­lossa, tarran­val­mis­tuk­sessa ja höyläyksessä.

Tehtaan työtur­val­li­suutta pyri­tään paran­ta­maan jatku­vasti. Höyliin on esimer­kiksi lisätty peitin­le­vyjä, jotta käsiä ei pääse työn­tä­mään vääriin paik­koi­hin. Hofmeis­ter kertoo, että vaka­vilta työta­pa­tur­milta on vältytty hänen aikanaan.

Myös työil­ma­pii­rin osalta hän pitää työpaik­kaa turvallisena.

– On monta henkeä, niin risti­rii­taa­kin on tullut, mutta kyllä ne on selvi­telty, Hofmeis­ter kertoo.

”VIENTI ON PITÄNYT PELISSÄ MUKANA”

Varkau­den Puu toimii kolmessa hallissa samalla tontilla, jonne höyläämö perus­tet­tiin vuonna 1978.

– Ihan alussa kävin riihen nurkalta hake­massa puuta perä­kär­ryllä, kertoo toimi­tus­joh­taja ja pääomis­taja Timo Tenhu­nen, joka perusti höylää­mön vaimonsa kanssa.

– Neli­sen vuotta tehtiin kahdes­taan. Sitten tuli ensim­mäi­nen vieras työntekijä.

Alussa toiminta oli vuokra­höy­läystä, eli tuot­teet tehtiin asiak­kaan laudoista. Sittem­min aloi­tet­tiin pieni­muo­toi­nen paikal­lis­myynti, ja tava­raa kulje­tet­tiin raken­nus­liik­keille avolava-autolla.

Työn­te­ki­jöi­den määrä kasvoi pikku­hil­jaa, ja tuot­teita saatiin levi­tet­tyä koti­maa­han Puukes­kuk­sen kautta.

Vien­ti­kauppa alkoi 25 vuotta sitten saksa­lai­sen agent­ti­toi­mis­ton kautta.

– Vienti on pitä­nyt pelissä mukana ja pinnalla, Tenhu­nen kertoo.

Taas on vauhti päällä ja elämä jatkuu entisellään.

Korona-aikana puun saata­vuus ja hinta ovat heitel­leet rajusti. Välillä piha on uhan­nut tyhjen­tyä puusta, ja välillä raaka-aineen hinnat ovat jopa tuplaan­tu­neet. Kaksi lyhyttä lomau­tus­ta­kin on jouduttu teke­mään poikkeusaikana.

Nyt näyt­tää taas parem­malta, ja viime vuoden tulos oli hyvä nolla­vuo­den jälkeen.

– Taas on vauhti päällä ja elämä jatkuu enti­sel­lään, Tenhu­nen kertoo.

Eläkeikä täyt­tyi jo hyvän aikaa sitten, mutta Tenhu­nen aikoo jatkaa niin kauan kuin terveyttä riit­tää ja äly pelaa. Tehtaasta osuu­tensa omis­ta­vien poikien kanssa on puhuttu, että yritystä ei ole tarkoi­tus myydä.

– Meininki on pyörit­tää niin kauan, kuin tällai­sia puutik­kuja joku haluaa ostaa, Tenhu­nen veistelee.

VARKAUDEN PUU OY

KOTIPAIKKA Varkaus
PERUSTETTU 1978
OMISTUS Perhey­ri­tyk­sen omis­ta­vat Timo Tenhu­nen ja hänen kaksi poikaansa
TUOTANTO Höylä­tuot­teet, kuten listat ja paneelit
HENKILÖKUNTA Tuotan­nossa noin 40 henkeä
LIIKEVAIHTO Noin 7,5 miljoo­naa euroa (2021)

Höylää­mön vanhaan terä­huo­nee­seen raken­net­tiin neli­sen vuotta sitten täysin varus­teltu keit­tiö. Minna Iiva­ri­nen kantaa mätibli­nejä ja Timo Tenhu­nen kokkaa taustalla.

Arvos­tusta molem­min puolin

Varkau­den Puun tiloissa tuok­suu höylätty mänty, mutta usein ilmassa on myös ruoan tuoksu. Tuotan­to­hal­lin vanhaan terä­huo­nee­seen on raken­nettu täysin varus­teltu keit­tiö, jossa kokkina on yleensä toimitusjohtaja.

– Aina on lämmin ruoka ylityö­mie­hille, Timo Tenhu­nen kertoo.

Myös muuten ruokail­laan oman keit­tiön anti­milla. Usein työn­te­ki­jöille on tarjolla esimer­kiksi lohi­lei­piä, ja joulun alla kinkku kypsyi höylää­mön keit­tiön uunissa. Perjan­tai­sin on munkkipäivä.

Keit­tiössä työs­ken­te­lee usein myös Minna Iiva­ri­nen, joka tuli Varkau­den Puulle vuokra­työ­fir­man kautta vuonna 2016. Seuraa­vana vuonna hän siir­tyi suoraan yrityk­sen palkkalistoille.

Keit­tiön lisäksi Iiva­ri­nen työs­ken­te­lee muun muassa listo­jen nipu­tuk­sessa ja tarroi­tuk­sessa sekä höylillä perämiehenä.

– Tykkään, kun on mahdol­li­suus tehdä monen­laista, Iiva­ri­nen sanoo.

Aina on lämmin ruoka ylityömiehille.

Pääluot­ta­mus­mies Juha Siek­ki­nen pohtii, että ruoka­tar­joi­lut ovat yksi esimerkki työnan­ta­jan kunnioi­tuk­sesta työn­te­ki­jöitä kohtaan.

– Arvos­tamme toisiamme molem­min puolin. Yhteis­henki on hemme­tin hyvä, Siek­ki­nen toteaa.

Hyvistä työn­te­ki­jöistä myös kannat­taa pitää kiinni, sillä höylää­mö­työn­te­ki­jöistä on pulaa.

Tuotan­non noin 40 työn­te­ki­jästä noin 15 on lähtöi­sin Venä­jältä. Ulko­maa­lais­taus­tai­sis­ta­kin työn­te­ki­jöistä useim­mat ovat olleet Varkau­den Puulla yli kymme­nen vuotta.

Tenhu­nen kertoo, että opti­mi­ti­lan­teessa teki­jät viih­ty­vät niin hyvin, että jäävät yrityk­sestä vanhuuseläkkeelle.

Yritys­koh­tai­nen tes syntyi kivuttomasti

Mekaa­ni­sessa metsä­teol­li­suu­dessa siir­ryt­tiin yritys­koh­tais­ten työeh­to­so­pi­mus­ten aikaan, kun työnan­ta­ja­puo­len Metsä­teol­li­suus ry ilmoitti syksyllä 2020 lopet­ta­vansa valta­kun­nal­lis­ten työeh­to­so­pi­mus­ten tekemisen.

– Aluksi en tajun­nut­kaan, että joutuu itse neuvot­te­le­maan. Tuntui, että asia ei koske tällaista pikku­fir­maa, toimi­tus­joh­taja Timo Tenhu­nen kertoo.

Neuvot­te­lut käytiin sula­vasti, sillä Varkau­den Puu oli ensim­mäi­nen yritys­koh­tai­sen työeh­to­so­pi­muk­sen neuvo­tel­lut yritys. Neuvot­te­lui­hin tarvit­tiin kaksi videopalaveria.

Teol­li­suus­lii­ton halli­tus hyväk­syi neuvot­te­lu­tu­lok­sen viime marras­kuussa, ja kolmi­vuo­ti­nen työneh­to­so­pi­mus alle­kir­joi­tet­tiin 14. joulu­kuuta Helsingissä.

– Kaikki meni hienosti ja kivut­to­masti, Tenhu­nen kertoo.

Porukka otti sopi­muk­sen lämpi­mästi vastaan.

Pääluot­ta­mus­mies Juha Siek­ki­nen kertoo, että lähtö­kohta neuvot­te­lui­hin oli hyvä, sillä työeh­dot olivat ennes­tään muotou­tu­neet vanhaa työeh­to­so­pi­musta paremmiksi.

Siek­ki­nen kuvai­lee palkan­ko­ro­tuk­sia kohta­lai­siksi. Myös palve­lus­vuo­si­li­siä saatiin koro­tet­tua ja muita­kin yksi­tyis­koh­tia hiottua.

– Porukka otti sopi­muk­sen lämpi­mästi vastaan, Siek­ki­nen kertoo.

Tenhu­nen pitää työeh­to­so­pi­musta hyvänä toimin­nan perus­tana. Sula­vat neuvot­te­lut ja moni­vuo­ti­nen sopi­mus anta­vat työrauhan.

– Ilman muuta se on tärkeää. Kolmeen vuoteen ei tarvitse miet­tiä, tuleeko lakko, Tenhu­nen sanoo.

 

 

Kahden työeh­to­so­pi­muk­sen tilalle yksi Koski­sen Oy:ssä

Puun­ja­los­tus­yh­tiö Koski­sen Oy:n yritys­koh­tai­sen työeh­to­so­pi­muk­sen synty julkais­tiin 17. joulu­kuuta 2021. Yrityk­sen, Teol­li­suus­lii­ton ja Ammat­ti­liitto Pron neuvot­te­lema sopi­mus koskee noin 580 tuotan­non työn­te­ki­jää ja 60 toimihenkilöä.

– Olihan se iso rupeama, kun ensim­mäistä kertaa tehtiin sopi­mus itse ja toimi­hen­ki­löt tuli­vat siihen mukaan, pääluot­ta­mus­mies Jarkko Veck kertoo.

Aiem­pien kahden noin 80-sivui­sen työeh­to­so­pi­muk­sen tilalle tuli yksi noin 40-sivui­nen sopimus.

– Pystyt­tiin keskit­ty­mään siihen, mitä yrityk­sessä tarvi­taan, Veck sanoo.

Yritys­koh­tai­siin työeh­to­so­pi­muk­siin siir­ryt­tiin, sillä työnan­ta­ja­jär­jestö Metsä­teol­li­suus ry lopetti alakoh­tais­ten työeh­to­so­pi­mus­ten teke­mi­sen. Koski­sen Oy:n työeh­to­so­pi­mus kestää neljä vuotta, joista viimei­nen on optiovuosi.

– Ylei­sesti ottaen työn­te­ki­jät huokai­si­vat helpo­tuk­sesta, että saatiin työeh­to­so­pi­mus, Veck kertoo.

Sopi­muk­sessa on muun muassa tulos­palk­kioi­hin, perhe­va­pai­siin ja työajan käyt­töön liit­ty­viä uusia kirjauk­sia. Veck pitää tärkeänä esimer­kiksi mahdol­li­suutta sopia paikal­li­sesti työvii­kon aloituksesta.

Pystyt­tiin keskit­ty­mään siihen, mitä yrityk­sessä tarvitaan.

Pääluot­ta­mus­mies kertoo, että yhteis­työ on toimi­nut hyvin toimi­hen­ki­löi­den kanssa. Yhtei­seen työeh­to­so­pi­muk­seen siir­ty­mi­nen oudok­sutti alussa, mutta ratkaisu näyt­tää nyt onnistuneelta.

– Näen sen posi­tii­vi­sena asiana, että mennään suhteel­li­sen samoilla työeh­doilla, Veck sanoo.

KAIKKI SAMAN ARVOISIA

Koski­sen Oy:n toimi­hen­ki­löi­den luot­ta­mus­mies Jaana Seppälä kertoo, että yhtei­set työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­lut oli toimiva ratkaisu. Neuvot­te­lu­pöy­dässä oli paljon asian­tun­te­musta molem­mista liitoista ja yrityksestä.

– Voimien yhdis­tä­mi­nen oli erit­täin hyvä asia, Seppälä sanoo.

Neuvot­te­luissa ei saavu­tettu kaik­kia tavoit­teita, mutta loppu­tu­losta voi pitää hyvänä.

– Olemme tyyty­väi­siä, että työnan­taja näki sopi­mi­sen parem­pana kuin sane­lu­po­li­tii­kan, Seppälä sanoo.

Hän kertoo, että henki­lös­tö­ryh­mien väli­nen yhteis­työ on toimi­nut hyvin, vaikka työpai­kan arjessa ei kohdata usein.

– Ollaan kaikki työn­te­ki­jöitä Koski­sella. Ei ole alem­piar­voi­sia tai ylem­piar­voi­sia henki­löitä, Seppälä toteaa.