Tiina-Maria Levamo: Oppi­vel­vol­li­suu­den laajen­ta­mi­nen on kaik­kien suoma­lais­ten etu

Syksyllä 2021 tapah­tui merkit­tävä käänne suoma­lai­sen koulu­tuk­sen histo­riassa, kun oppi­vel­vol­li­suus laajen­tui ulot­tu­maan 18 ikävuo­teen asti.

Jatkossa toisen asteen opis­ke­lusta koitu­vat kustan­nuk­set, kuten muun muassa oppi­kir­jat ja opis­ke­lu­vä­li­neet, korva­taan uuden oppi­vel­vol­li­suu­den piiriin kuulu­ville nuorille.

Vastuu asian järjes­tä­mi­sestä on aiheut­ta­nut huolia kuntiin, joissa on laadittu sote-uudis­tuk­sen tuomien talou­del­lis­ten painei­den alla tule­via budjetteja.

Edel­li­sellä halli­tus­kau­della laaja joukko lapsi‑, perhe‑, nuoriso- ja opis­ke­li­ja­jär­jes­töjä keräsi yli 50 000 nimeä maksu­tonta toista astetta vaati­vaan kansa­lais­aloit­tee­seen. Halli­tus­kau­den loppu­puo­lella ei löyty­nyt tahto­ti­laa tehdä perus­teel­lista selvi­tystä siitä, mitä maksut­to­muu­teen siir­ty­mi­nen maksaisi, mikä oli kansa­lais­aloit­teen vaatimus.

Oppi­vel­vol­li­suu­den laajen­tu­mi­nen on eden­nyt nyky­hal­li­tuk­sen ohjauk­sessa riva­kasti. Menee silti vuosia, että yhden­ver­tai­suus maksut­to­muu­teen siir­ty­mi­sessä kosket­taa lopulta kaik­kia toisella asteella opis­ke­le­via nuoria. Uudis­tus on nyt astu­nut voimaan pääosin vuonna 2005 synty­nei­den nuor­ten osalta ja alkaa asteit­tain koskea kaik­kia perus­as­teelta siir­ty­viä nuoria.

Osa nuorista maksaa edel­leen oppi­kir­jansa ja opis­ke­luun tarvit­ta­vat työvä­li­neensä, kun samassa opinah­jossa aloit­ta­neista toiset jo kuulu­vat maksut­to­muu­den piiriin. On tarpeel­lista siksi varmis­taa, ettei yksi­kään tällä hetkellä opis­ke­leva nuori putoa opin­noista talou­del­lis­ten painei­den takia.

Uudis­tus on ensi­si­jai­sesti nuor­ten, mutta myös meidän kaik­kien etu.

Jois­sain kunnissa tämä epäkohta on ratkaistu niin, että kaikki toisella asteella opis­ke­le­vat ovat jo auto­maat­ti­sesti maksut­to­muu­den piirissä. Kunnilla on tässä tilan­teessa hyvä mahdol­li­suus oppia asian järjes­tä­mi­sestä toisiltaan.

Toisen asteen oppi­vel­vol­li­suu­den laajen­ta­mista on kriti­soitu muun muassa siitä, että maksut­to­muus tuo suoraa tulon­siir­toa hyvä­osai­sille. Tästä näkö­kul­masta voi kysee­na­lais­taa myös muuta hyvin­voin­ti­val­tion perus­taa, kuten perus­as­tetta, yliopis­to­kou­lu­tusta, koulu­ruo­kai­lua, äitiys­pak­kausta ja lapsilisiä.

On myös epäilty, että perus­as­teella oppi­mi­sessa vaikeuk­sia kohdan­nei­den moti­vaa­tio ei syty velvol­li­suu­den ajamana ja tämä johtaa keskey­tyk­siin. Se on vartee­no­tet­tava huomio, ja siksi on lähdetty siitä, että nuorille suun­na­taan enem­män oppi­laan ohjausta. Nyt on seurat­tava, että näin tapah­tuu ja varmis­tet­tava, että meillä on tarpeeksi oppi­laa­noh­jaa­jia koko maassa.

Riip­pu­matta nykyi­sistä ja edessä olevista haas­teista oppi­vel­vol­li­suu­den laajen­tu­mi­nen ja toisen asteen maksut­to­muu­den takaa­mi­nen puolus­ta­vat hyvin­voin­ti­val­tiossa ryhdik­käästi paik­kaansa. Olemme nosta­massa koulu­tus- ja osaa­mis­ta­soa sekä kaven­ta­massa oppi­mi­se­roja. Uudis­tus on myös toteu­tettu YK:n lapsen oikeuk­sien sopi­muk­sen velvoit­tei­siin sitoutuen.

Kysy­mys on julkis­ta­lou­del­li­sesta inves­toin­nista, joka pitkällä tähtäi­mellä ehkäi­see nuor­ten syrjäy­ty­mistä, kannus­taa jatko-opin­toi­hin, edis­tää työl­lis­ty­mistä ja kannat­te­lee nuoria kohti miele­kästä elämää. On vaikeaa lähteä kiis­tä­mään, etteikö tämä olisi ensi­si­jai­sesti nuor­ten, mutta myös meidän kaik­kien etu.

Kirjoit­taja on sosio­logi ja yhteis­kun­ta­tie­tei­lijä. Hän työs­ken­te­lee lapsen oikeuk­sien ja vaikut­ta­mis­työn erityis­asian­tun­ti­jana Pelas­ta­kaa Lapset ry:ssä.