Tiina-Maria Levamo: Oppivelvollisuuden laajentaminen on kaikkien suomalaisten etu

Syksyl­lä 2021 tapah­tui merkit­tävä käänne suo­ma­laisen koulu­tuk­sen his­to­ri­as­sa, kun oppivelvol­lisu­us laa­jen­tui ulot­tumaan 18 ikävuo­teen asti.

Jatkos­sa toisen asteen opiskelus­ta koitu­vat kus­tan­nuk­set, kuten muun muas­sa oppikir­jat ja opiskelu­vä­li­neet, kor­vataan uuden oppivelvol­lisu­u­den piiri­in kuu­luville nuo­rille.

Vas­tuu asian jär­jestämis­es­tä on aiheut­tanut huo­lia kun­ti­in, jois­sa on laa­dit­tu sote-uud­is­tuk­sen tuomien taloudel­lis­ten painei­den alla tule­via bud­jet­te­ja.

Edel­lisel­lä hal­li­tuskaudel­la laa­ja joukko lapsi‑, perhe‑, nuoriso- ja opiske­li­ja­jär­jestöjä keräsi yli 50 000 nimeä mak­su­ton­ta toista astet­ta vaa­ti­vaan kansalaisa­loit­teeseen. Hal­li­tuskau­den lop­pupuolel­la ei löy­tynyt tah­toti­laa tehdä perus­teel­lista selvi­tys­tä siitä, mitä mak­sut­to­muu­teen siir­tymi­nen mak­saisi, mikä oli kansalaisa­loit­teen vaa­timus.

Oppivelvol­lisu­u­den laa­jen­tu­mi­nen on eden­nyt nyky­hal­li­tuk­sen ohjauk­ses­sa rivakasti. Menee silti vuosia, että yhden­ver­taisu­us mak­sut­to­muu­teen siir­tymisessä kos­ket­taa lop­ul­ta kaikkia toisel­la asteel­la opiskele­via nuo­ria. Uud­is­tus on nyt astunut voimaan pääosin vuon­na 2005 syn­tynei­den nuorten osalta ja alkaa asteit­tain koskea kaikkia perusas­teelta siir­tyviä nuo­ria.

Osa nuorista mak­saa edelleen oppikir­jansa ja opiskelu­un tarvit­ta­vat työvä­li­neen­sä, kun samas­sa opinahjos­sa aloit­taneista toiset jo kuu­lu­vat mak­sut­to­muu­den piiri­in. On tarpeel­lista sik­si varmis­taa, ettei yksikään täl­lä het­kel­lä opiskel­e­va nuori putoa opin­noista taloudel­lis­ten painei­den takia.

Uud­is­tus on ensisi­jais­es­ti nuorten, mut­ta myös mei­dän kaikkien etu.

Jois­sain kun­nis­sa tämä epäko­h­ta on ratkaistu niin, että kaik­ki toisel­la asteel­la opiskel­e­vat ovat jo automaat­tis­es­ti mak­sut­to­muu­den piiris­sä. Kun­nil­la on tässä tilanteessa hyvä mah­dol­lisu­us oppia asian jär­jestämis­es­tä toisil­taan.

Toisen asteen oppivelvol­lisu­u­den laa­jen­tamista on kri­ti­soitu muun muas­sa siitä, että mak­sut­to­muus tuo suo­raa tulon­si­ir­toa hyväo­saisille. Tästä näkökul­mas­ta voi kyseenalais­taa myös muu­ta hyv­in­voin­ti­val­tion perus­taa, kuten perusastet­ta, yliopis­tok­oulu­tus­ta, koulu­ruokailua, äitiys­pakkaus­ta ja lap­sil­isiä.

On myös epäilty, että perusas­teel­la oppimises­sa vaikeuk­sia kohdan­nei­den moti­vaa­tio ei syty velvol­lisu­u­den aja­mana ja tämä johtaa keskey­tyk­si­in. Se on var­teenotet­ta­va huomio, ja sik­si on lähdet­ty siitä, että nuo­rille suun­nataan enem­män oppi­laan ohjaus­ta. Nyt on seu­rat­ta­va, että näin tapah­tuu ja varmis­tet­ta­va, että meil­lä on tarpeek­si oppi­laanoh­jaa­jia koko maas­sa.

Riip­pumat­ta nyky­i­sistä ja edessä ole­vista haasteista oppivelvol­lisu­u­den laa­jen­tu­mi­nen ja toisen asteen mak­sut­to­muu­den takaami­nen puo­lus­ta­vat hyv­in­voin­ti­val­tios­sa ryhdikkäästi paikkaansa. Olemme nos­ta­mas­sa koulu­tus- ja osaamis­ta­soa sekä kaven­ta­mas­sa oppimis­ero­ja. Uud­is­tus on myös toteutet­tu YK:n lapsen oikeuk­sien sopimuk­sen velvoit­teisi­in sitoutuen.

Kysymys on julk­istaloudel­lis­es­ta investoin­nista, joka pitkäl­lä tähtäimel­lä ehkäisee nuorten syr­jäy­tymistä, kan­nus­taa jatko-opin­toi­hin, edis­tää työl­listymistä ja kan­nat­telee nuo­ria kohti mielekästä elämää. On vaikeaa lähteä kiistämään, etteikö tämä olisi ensisi­jais­es­ti nuorten, mut­ta myös mei­dän kaikkien etu.

Kir­joit­ta­ja on sosi­olo­gi ja yhteiskun­tati­eteil­i­jä. Hän työsken­telee lapsen oikeuk­sien ja vaikut­tamistyön eri­ty­isas­iantun­ti­jana Pelas­takaa Lapset ry:ssä.