Uppopallo vei syvään päähän

ILONA HÄSÄNEN

Keramiikka-artesaaniopiskelija, yrittäjä
Pöytyä

Kymmenen vuotta kestänyt kilpauintiharrastus loppui kuin seinään. Ilona Häsänen oli palannut ulkomaisesta opiskeluvaihdosta takaisin silloiseen kotikaupunkiinsa Raumalle, ja sai todeta entisen uintijoukkueensa käytännössä kadonneen hänen poissaolonsa aikana.

Useat joukkuetovereista olivat lähteneet toisaalle opiskelemaan. Se oli luonnollista siinä ikävaiheessa, mutta silti harmitti. Häsänen jäi Raumalle suorittamaan lukio-opintonsa loppuun ja kaipasi veteen.

Samassa uimahallissa kilpauimareiden kanssa – tosin eri altaassa – olivat pitkään pärskineet myös uppopalloilijat. Häsänen tunsi muutamia pelaajista ja päätti uskaltautua mukaan kokeilemaan.

– Olenkin sitten aina todennut, että olin kymmenen vuotta väärässä altaassa. Uppopalloallas tuntui heti kodilta ja pelaaminen oli aivan ihanaa, todellakin rakastuin siihen lajiin. Ja sillä tiellä ollaan.

KIIVAS KAMPPAILU PINNAN ALLA

Uppopallo on lajina paljon tuntemattomampi kuin esimerkiksi kaukainen serkkunsa vesipallo. Lajin englanninkielinen nimi underwater rugby paljastaa sen luonteesta paljon. Ensinnäkin peli tapahtuu täysin veden alla. Ja toisekseen tyylinä todellakin on rugby: kontaktia, osumia ja mustelmia.

Räpylät ja snorkkelit viuhuvat pinnan alla sähäkkänä parvena. Peli on nopeatempoista ja vaatii urheilijoilta muutamia aivan erityisiä taitoja. Pitää pystyä hahmottamaan kolmiulotteinen pelikenttä. Ja pidättää hengitystä. Sukeltaa, kamppailla, hakea happea, sukeltaa jälleen. Pumppailla edestakaisin hengityshetkien ja pelin tuoksinan välillä.

Myös taktiikkaa vaaditaan. Pelaajaparit – kaksi hyökkääjää, kaksi puolustajaa ja kaksi maalivahtia – sukeltavat vuorotellen. Penkillä odottavat vastaavat lisäparit, jotka hyppäävät mukaan lentävin vaihdoin.

Häsänen pelaa nykyisin etupäässä maalivahtina, vaikka lajia aloittaessaan hän ei ikinä olisi uskonut siihen rooliin päätyvänsä. Pitkät sukelluspäivystykset korin edessä hirvittivät.

– Muistan, että katsoin että nuo [maalivahdit] vaan on tuolla, sukelluksissa.

Maalivahdin roolia helpottaa oman parin ja hänen pelityylinsä tunteminen. Yhteistyö on tiivistä ja luottamusta tarvitaan. Ennen kaikkea rytmillä on iso merkitys.

– Meillä on kuin yhteiset keuhkot sen parin kanssa.

Maalivahdin vedessä olo on erilaista kuin muiden pelaajien, mutta lopulta vain osittain. Sukellusajat ovat kyllä pidempiä aina silloin, kun oleskelu pinnan alla on staattisempaa. Monista muista pallopeleistä poiketen uppopallomaalivahti nousee usein myös hyökkäyspäähän siinä missä muutkin pelaajat. Ja silloin sukellukset käyvät taas nopeammiksi.

UUDET HARRASTAJAT TERVETULLEITA

Innostus lajia kohtaan on kuljettanut Häsäsen pelaamaan maajoukkuetasolle asti. Kesällä on edessä EM-kisat Norjassa, ja ensi vuonna pelataan maailmanmestaruudesta Kanadassa. Arvokasta treeniaikaa naisten maajoukkuerinki saa tänä vuonna miesten SM-sarjasta, jonne se karsintapeleistä selviytyi.

– Se on tosi hienoa, vaikka siellä on kyllä sitten voimaa ja kokoeroa, ja kyllä tasoeroakin. Tulee hyviä pelejä, mutta kyllä sitten niitäkin, että otetaan reilusti pataan.

Uppopallossa tarvitaan voimaa, näppäryyttä, tekniikkaa ja strategiaa. Se on maailman ainoa aidosti kolmiulotteinen pallopeli.

Ennen naisten maajoukkueringin siirtymistä SM-sarjaan omana joukkueenaan Häsänen pelasi pitkään SM-pelejä West Coast UWR -yhteisjoukkueessa, joka yhdistelee länsirannikon kaupunkien pelaajia. Yhdistely on tärkeää, sillä pienehkö määrä harrastajia ei muuten aina riittäisi joka pelikierrokselle.

Myös Häsäsen treeniringissä Turussa olisi tilaa uusille pelaajille. Uppopallo on marginaalinen laji, eikä harrastajia meinaa riittää.

– Se on tosi harmi juttu.

Myös koronapandemia on osaltaan vaikuttanut, eikä osa entisistä harrastajista ole halunnut käydä treeneissä. Lisäksi Häsänen tunnistaa muita lajissa mahdollisesti vieroksuttavia tekijöitä: täytyy pitää vedestä ja sukeltamisesta, ja lisäksi kyseessä on kontaktilaji.

– Esimerkiksi jalkapalloa voi olla matalampi kynnys kokeilla.

Häsänen painottaa, että kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita kokeilemaan, olisiko uppopallo itselle sopiva harrastus. Lajia pelataan ympäri maan, ja erityisesti pääkaupunkiseudulla harjoituksia löytyy melkein joka päivä jostakin hallista.

– Kaikkiin treeneihin saa tulla mukaan kokeilemaan kaikissa kaupungeissa, lainakamojakin löytyy.

RAKKAUS, JOKA KESTÄÄ

Maajoukkueessa pelaaminen on tehnyt Häsäsen harrastamisesta kokonaisvaltaista. Kisat ja leirit menevät kalenteriin ensimmäisenä, ja muu elämä sovitetaan niiden mukaan. Mutta kyse on totta tosiaan syvästä rakkaudesta lajiin. Edelleen – yli kymmenen vuotta ensimmäisen uppopallokokeilunsa jälkeen – Häsäsen silmät syttyvät, kun hän alkaa listata lajin parhaita puolia.

– Vesi on elementtinä ihana. Ja uppopallossa tarvitaan voimaa, näppäryyttä, tekniikkaa ja strategiaa. Se on maailman ainoa aidosti kolmiulotteinen pallopeli. Ja parasta on kuitenkin porukka, niin kuin kaikissa harrastuksissa. Joukkuekavereitahan näkee välillä enemmän kuin parhaita ystäviä!