Jari Nilosaari: Sopimi­sesta hyötyvät kaikki

Miksi osa työan­ta­ja­jär­jes­töistä vastustaa työeh­to­so­pi­muksia? On syytä palauttaa perus­asioita ajatuk­siin. Työntekijän ja työnan­tajan välisellä työso­pi­muk­sella ei voi sopia heikommin kuin työeh­to­so­pimus määrit­telee niin sanotuissa pakot­ta­vissa pykälis­sään, mutta paremmin toki voi sopia. Pakot­tavia pykäliä ovat muun muassa palkkauk­seen liittyvät kirjaukset, lomaraha, saira­sajan palkkojen maksa­minen, perhe­va­paiden palkal­li­suus ja työai­koihin liittyvät kirjaukset. Jos työeh­to­so­pi­muksia ei olisi, rajoit­teita näiden asioiden toisin sopimi­sesta ei olisi. Lakien tuomat edut ja suoja ovat huomat­ta­vasti suppeampia.

Entä jos alakoh­taisia työeh­to­so­pi­muksia ei olisi? Osa työnan­ta­ja­jär­jes­töistä väittää kirkkain silmin, että hyvistä työnte­ki­jöistä pidetään joka tapauk­sessa huolta ja heille makse­taan hyvä palkka. Ilmaan jää, onko tällainen hyvä työntekijä sellainen, joka ei sairasta, ei hanki lapsia, ei pidä lomaa, ei vaadi ainakaan lomarahaa ja tekee työtä välit­tä­mättä työ- ja lepoajoista?

Jos alakoh­taisia työeh­to­so­pi­muksia ei ole, työan­ta­ja­jär­jes­töjen ei myöskään tarvitse valvoa työeh­to­so­pi­musten noudat­ta­mista. Helpot­taahan se järjes­töjen toimintaa, kun ei tarvitse oikeu­dessa istua selvit­te­le­mässä tekemättä jättä­mi­siään, ja voi ohjeistaa sivusta ilman todel­lista vastuuta, jonka joutuu kanta­maan yrittäjä.

Vastuul­liset työan­ta­ja­jär­jestöt tietävät, että yhtei­sesti sovitut pelisäännöt on oltava, jotta turva­taan myös yrittä­jille tasaver­taiset mahdol­li­suudet. Kilpailun vääris­ty­minen on yksi pahim­mista vitsauk­sista, joka rehel­li­sesti toimi­vien yritysten toimintaa vaikeuttaa. Työeh­to­so­pi­mukset tasoit­tavat mahdol­li­suutta kilpailla samoilla työeh­doilla, vaikka tätä osa yrittä­jä­jär­jes­töistä ei tunnusta.

Kaikesta huoli­matta uskon tulevai­suu­teen ja siihen, että järki voittaa ideologian.

Eri yrittä­jä­jär­jestöt ovat nosta­neet julki­suus­pro­fii­liaan ideolo­gi­sista syistä. Toki myös joillakin yrityk­sil­läkin on tämä ideolo­ginen tarve, kuten paperi­laiset ovat saaneet huomata UPM:n tapauk­sessa. Ei todel­la­kaan ole halua uudistaa, vaan palata aikaan, jolloin työeh­to­so­pi­mukset eivät suojan­neet työnte­ki­jöitä ja yrittä­jillä oli mahdol­li­suus määrätä käytän­nössä kaikesta.

Uskon, että työnte­kijät ovat nyt herän­neet siihen, mistä tässä on kysymys. Työeh­to­so­pi­muksin pystymme turvaa­maan jäsenemme mieli­val­lalta sekä meneil­lään olevalta ideolo­gi­selta hyökkäyk­seltä. Uskon myös siihen, että pääosa yrittä­jistä alkaa ymmärtää mistä on kyse, etenkin kun osa isoista yrityk­sistä on hajot­ta­massa järjes­telmää välit­tä­mättä siitä, miten se pienem­piin yrityk­siin vaikuttaa. En halua syyllistää yrittäjiä, joita jotkut isot yritykset tai yrittä­jä­jär­jestöt ovat johta­neet harhaan tämän ideolo­gisen huuman vallassa.

Kaikesta huoli­matta uskon tulevai­suu­teen ja siihen että järki voittaa ideolo­gian. Uskon sopimi­seen ja sen tuomiin hyötyihin, niin työnte­ki­jöille, kuin yrittä­jille, jotka tarjoavat työtä sekä toimeen­tuloa. Kiitos heille, jotka jaksavat uskoa ja tekevät jatkuvaa työtä tämän eteen.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton 2. varapuheenjohtaja.