Mikko Hakka­rai­nen: Ymmärrettävästi

Pyrki­mys yhtei­sym­mär­ryk­seen on jalo tavoite, johon ei kommu­ni­koin­nissa kuiten­kaan aina päädytä, vaikka asioista ei sinänsä oltai­si­kaan eri mieltä. Syyt epäon­nis­tu­mi­seen voivat olla monen­lai­sia, mutta usein on kyse siitä, että perus­kä­sit­teet tarkoit­ta­vat yhdelle yhtä ja toiselle toista. Silloin saat­taa päätyä puhu­maan aidan sijaan seipäästä näke­mättä metsää puilta ja hyväk­syntä voi vään­tyä oudok­sun­nan kautta paheksunnaksi.

Profes­sori Osmo A. Wiion mukaan ”vies­tintä yleensä epäon­nis­tuu, paitsi sattu­malta”. Vaik­kei tätä hirte­histä ”lakia” sellai­se­naan alle­kir­joit­tai­si­kaan, on järke­vää olla tietoi­nen mahdol­li­sista suden­kuo­pista, joita vies­tin peril­le­me­non tiellä voi piillä.

Jo lähi­pii­rin­kin kesken voi vastaan tulla tilan­teita, joissa joil­le­kin termeille on aivan eri merki­tyk­set esimer­kiksi eri ikäluo­kissa. Mummolle kasari on keit­toas­tia ja UKK hiih­tävä valtion­pää­mies; nuoriso taas olet­ta­nee, että puhu­taan oudon musii­kin tai oudom­pien olka­top­pauk­sien esihis­to­rial­li­sesta aika­kau­desta sekä FAQ-pals­tasta. Pohjois­mai­sissa piireissä taas voi syntyä mielen­kiin­toi­sia tilan­teita ruot­sa­lais­ten ja norja­lais­ten kesken, kun molem­mat sano­vat anled­ning, mutta toiselle se tarkoit­taa syytä ja toiselle tilaisuutta.

Kansain­vä­li­sissä ympy­röissä saadaan­kin kult­tuu­rie­roista muka­vasti lisää erhe­po­ten­ti­aa­lia keskelle kiel­ten kaval­ka­dia. Suoma­laista suora­sa­nai­suutta voidaan jossain pitää suoras­taan tylynä ja mouk­ka­mai­sena, vaikka itsel­lemme kyse on rehel­li­sestä esitys­ta­vasta, jossa ikävis­tä­kin asioista on voitava puhua sen kummem­min parfy­moi­matta. Meitä taas saat­ta­vat joskus tilan­teesta riip­puen turhaut­taa tai huvit­taa ajoit­tain vastaan­tu­le­vat vuolas­sa­nai­set verbaa­li­maa­lai­lut, joissa varsi­nai­nen asia on piilo­tettu syvälle rivien väliin, koska niin se on puhu­jan mielestä luon­te­vinta ja korrek­teinta esittää.

On järke­vää olla tietoi­nen mahdol­li­sista suden­kuo­pista, joita vies­tin peril­le­me­non tiellä voi piillä.

Oma lukunsa ovat ne maail­man­kol­kat, joissa on kult­tuu­ri­sesti mahdo­tonta sanoa ei, vaikka se olisi­kin ainoa oikea vastaus. Tässä asiassa katseet kohdis­tu­vat eten­kin Aasi­aan, mutta olenpa itse­kin (ennen gps-aikaa) Keski-Euroo­passa pääty­nyt tilan­tee­seen, jossa tallus­tamme toista tuntia seura­ten ”opasta”, joka ei vaan saa sanot­tua, ettei osaa perille kohtee­seemme. On mahdol­lista, että suoma­laista suora­sa­nai­suutta esiin­tyi asian­ti­lan selvit­tyä. On myös mahdol­lista, että tämä ei sillä kertaa edis­tä­nyt yhteisymmärrystä.

Kaikilla aloilla on myös omat erityi­sil­mai­sunsa, jotka saat­ta­vat olla aihe­pii­rei­hin vihkiy­ty­mät­tö­mille silk­kaa häly­ääntä ja hepreaa. Helpot­taak­semme sitä, että muut­kin kuin päätoi­mi­sesti kansain­vä­lis­ten asioi­den parissa toimi­vat tahot pääsi­si­vät jyvälle ”koodi­kie­les­tämme”, olemme koon­neet liiton sivuille listaa oleel­li­sim­mista ay-kv-termi­no­lo­gian käsit­teistä ja lyhen­teistä. Kv-ay-jargo­nin alkeis­iin pääsee käsiksi osoit­teessa www.teollisuusliitto.fi/kansainvalisen-toiminnan-termeja. Luet­te­loa täyden­ne­tään sään­nöl­li­sen epäsään­nöl­li­sesti, samaan tapaan kuin maail­ma­kin muotoutuu.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton kansain­vä­li­nen asiantuntija

Luku­vink­kinä aiheesta kiin­nos­tu­neille esim. Erin Meyers: The Culture Map – Deco­ding how people think, lead and get things done across cultures