Ilkka Kaukoranta: “Alakohtaiset työehtosopimukset tukevat tuottavuutta”

Alako­htainen työe­htosopimus mitoite­taan aina koko toimi­alan tilanteen mukaan.  Yri­tysko­htaisia jous­to­ja toivovien näkökul­mas­ta tämä voi tun­tua ongel­mal­ta, mut­ta alako­htaisu­udessa on myös talouden kannal­ta hyviä puo­lia. Yleis­si­to­vat työe­htosopimuk­set voivat paran­taa tuot­tavu­ut­ta. Tuot­tavu­us on talouskasvun tärkein tek­i­jä ja se mah­dol­lis­taa myös palka­nsaa­jien ostovoiman paran­tamisen.

Täysin yri­tysko­htaises­sa sopimises­sa yri­tyk­set voisi­vat yrit­tää hakea kil­pailue­t­ua jät­tämäl­lä palkanko­ro­tuk­set mak­samat­ta. Sen sijaan toimi­alan keskimääräisen tilanteen mukaan sovit­ta­vat yleis­si­to­vat työe­htosopimuk­set kirit­tävät kaikkia toimi­alan yri­tyk­siä paran­ta­maan omaa tuot­tavu­ut­taan, jot­ta ne pystyvät mak­samaan työe­htosopimuk­sen mukaiset palkat. Tämä ulkoa tule­va kus­tan­nu­s­paine voi lisätä kan­nus­timia tehdä tuot­tavu­ut­ta lisääviä investoin­te­ja.

On toki niin, että kaik­ki yri­tyk­set eivät pysty kehit­tämään toim­intaansa samas­sa tahdis­sa kuin työe­htosopimuk­sen mukaiset palkat nou­se­vat. Palkanko­ro­tusten myötä osa voi jopa joutua lopet­ta­maan tai supis­ta­maan toim­intaansa.

Toimin­nan supis­t­a­mi­nen on tietysti aina ikävä tilanne kyseiselle yri­tyk­selle, mut­ta sopi­vas­sa mitas­sa täl­lainen kehi­tys voi tarkoit­taa tuot­tavu­ut­ta tuke­vaa luo­vaa tuhoa, jon­ka seu­rauk­se­na työn­tek­i­jät siir­tyvät parem­min tuot­tavi­in yri­tyk­si­in.

Olen­naista tässä talouden luo­vas­sa tuhos­sa on se, että hyv­in­voin­ti­val­tion tur­vaverkot tuke­vat työn­tek­i­jöitä hei­dän siir­tyessä uuteen työhön. Ansiosi­don­nainen työt­tömyys­tur­va varmis­taa toimeen­tu­lon, ja työvoimapoli­ti­ikan kaut­ta aute­taan uuteen työhön, tarvit­taes­sa lisäk­oulu­tuk­sen kaut­ta.

Tuhoa ei saa myöskään olla liikaa. Ylim­i­toite­tut palkanko­ro­tuk­set voisi­vat tuho­ta työ­paikko­ja nopeam­min kuin uusia syn­tyy. Sen takia työe­htosopimus­ratkaisut on tärkeä mitoit­taa talouden kan­tokyvyn mukaan.

Moni alako­htainen työe­htosopimus tar­joaa laa­jo­ja mah­dol­lisuuk­sia yri­tysko­htaisi­in ratkaisui­hin.

Alako­htai­sista työe­htosopimuk­sista on yri­tyk­sille sekin hyö­ty, että palka­nsaa­jat eivät pysty ulos­mit­ta­maan yri­tyk­sen tekemien investoin­tien tuot­to­ja itselleen yri­tysko­htaisi­na palkanko­ro­tuksi­na.

Jos palkat määräy­tyvät puh­taasti paikallis­es­ti, niin kalli­in ja tuot­tavu­ut­ta paran­ta­van investoin­nin seu­rauk­se­na palka­nsaa­jat voivat vaa­tia vas­taavaa palkanko­ro­tus­ta itselleen. Tämä ris­ki pienen­täisi investoin­nin kan­nat­tavu­ut­ta yri­tyk­sen näkökul­mas­ta.

Toki paikallista sopimista tarvi­taan myös. Moni alako­htainen työe­htosopimus tar­joaakin laa­jo­ja mah­dol­lisuuk­sia yri­tysko­htaisi­in ratkaisui­hin. Paikallista sopimista edis­täessä ei kuitenkaan kan­na­ta uno­htaa, että alako­htais­es­ti sovit­ta­va työe­htosopimus ja työrauha voivat tuo­da merkit­täviä etu­ja myös talouskasvun kannal­ta.

Työe­htosopimusten suurin arvo on kuitenkin siinä, että ne lisäävät työn­tek­i­jöi­den neu­vot­telu­voimaa, tur­vaa­vat työe­hdot ja supis­ta­vat palkkaero­ja.

Kir­joit­ta­ja on Suomen Ammat­tili­it­to­jen Keskusjär­jestö SAK:n pääekon­o­misti.