Ilkka Kauko­ranta: ”Alakoh­tai­set työeh­to­so­pi­muk­set tuke­vat tuottavuutta”

Alakoh­tai­nen työeh­to­so­pi­mus mitoi­te­taan aina koko toimia­lan tilan­teen mukaan.  Yritys­koh­tai­sia jous­toja toivo­vien näkö­kul­masta tämä voi tuntua ongel­malta, mutta alakoh­tai­suu­dessa on myös talou­den kannalta hyviä puolia. Yleis­si­to­vat työeh­to­so­pi­muk­set voivat paran­taa tuot­ta­vuutta. Tuot­ta­vuus on talous­kas­vun tärkein tekijä ja se mahdol­lis­taa myös palkan­saa­jien osto­voi­man parantamisen.

Täysin yritys­koh­tai­sessa sopi­mi­sessa yrityk­set voisi­vat yrit­tää hakea kilpai­lue­tua jättä­mällä palkan­ko­ro­tuk­set maksa­matta. Sen sijaan toimia­lan keski­mää­räi­sen tilan­teen mukaan sovit­ta­vat yleis­si­to­vat työeh­to­so­pi­muk­set kirit­tä­vät kaik­kia toimia­lan yrityk­siä paran­ta­maan omaa tuot­ta­vuut­taan, jotta ne pysty­vät maksa­maan työeh­to­so­pi­muk­sen mukai­set palkat. Tämä ulkoa tuleva kustan­nus­paine voi lisätä kannus­ti­mia tehdä tuot­ta­vuutta lisää­viä investointeja.

On toki niin, että kaikki yrityk­set eivät pysty kehit­tä­mään toimin­taansa samassa tahdissa kuin työeh­to­so­pi­muk­sen mukai­set palkat nouse­vat. Palkan­ko­ro­tus­ten myötä osa voi jopa joutua lopet­ta­maan tai supis­ta­maan toimintaansa.

Toimin­nan supis­ta­mi­nen on tietysti aina ikävä tilanne kysei­selle yrityk­selle, mutta sopi­vassa mitassa tällai­nen kehi­tys voi tarkoit­taa tuot­ta­vuutta tuke­vaa luovaa tuhoa, jonka seurauk­sena työn­te­ki­jät siir­ty­vät parem­min tuot­ta­viin yrityksiin.

Olen­naista tässä talou­den luovassa tuhossa on se, että hyvin­voin­ti­val­tion turva­ver­kot tuke­vat työn­te­ki­jöitä heidän siir­tyessä uuteen työhön. Ansio­si­don­nai­nen työt­tö­myys­turva varmis­taa toimeen­tu­lon, ja työvoi­ma­po­li­tii­kan kautta aute­taan uuteen työhön, tarvit­taessa lisä­kou­lu­tuk­sen kautta.

Tuhoa ei saa myös­kään olla liikaa. Ylimi­toi­te­tut palkan­ko­ro­tuk­set voisi­vat tuhota työpaik­koja nopeam­min kuin uusia syntyy. Sen takia työeh­to­so­pi­mus­rat­kai­sut on tärkeä mitoit­taa talou­den kanto­ky­vyn mukaan.

Moni alakoh­tai­nen työeh­to­so­pi­mus tarjoaa laajoja mahdol­li­suuk­sia yritys­koh­tai­siin ratkaisuihin.

Alakoh­tai­sista työeh­to­so­pi­muk­sista on yrityk­sille sekin hyöty, että palkan­saa­jat eivät pysty ulos­mit­ta­maan yrityk­sen teke­mien inves­toin­tien tuot­toja itsel­leen yritys­koh­tai­sina palkankorotuksina.

Jos palkat määräy­ty­vät puhtaasti paikal­li­sesti, niin kalliin ja tuot­ta­vuutta paran­ta­van inves­toin­nin seurauk­sena palkan­saa­jat voivat vaatia vastaa­vaa palkan­ko­ro­tusta itsel­leen. Tämä riski pienen­täisi inves­toin­nin kannat­ta­vuutta yrityk­sen näkökulmasta.

Toki paikal­lista sopi­mista tarvi­taan myös. Moni alakoh­tai­nen työeh­to­so­pi­mus tarjo­aa­kin laajoja mahdol­li­suuk­sia yritys­koh­tai­siin ratkai­sui­hin. Paikal­lista sopi­mista edis­täessä ei kuiten­kaan kannata unoh­taa, että alakoh­tai­sesti sovit­tava työeh­to­so­pi­mus ja työrauha voivat tuoda merkit­tä­viä etuja myös talous­kas­vun kannalta.

Työeh­to­so­pi­mus­ten suurin arvo on kuiten­kin siinä, että ne lisää­vät työn­te­ki­jöi­den neuvot­te­lu­voi­maa, turvaa­vat työeh­dot ja supis­ta­vat palkkaeroja.

Kirjoit­taja on Suomen Ammat­ti­liit­to­jen Keskus­jär­jestö SAK:n pääekonomisti.