Säteily ei näy, kuulu, maistu eikä haise, mutta sen käyt­töön liit­tyy riski. Ilman sätei­lyä monen­lai­set teol­li­suu­den rattaat eivät kuiten­kaan pyörisi. Uusi sätei­ly­laki koros­taa toimin­nan­har­joit­ta­jan vastuuta. Forci­tille turval­li­suus on ykkösasia.

15.11.2021

Forci­tin Vihta­vuo­ren-tehtaalla proses­sin­hoi­taja Jesse Valko­nen nappaa linjalta hansi­koi­tuun käteensä räjäh­de­pat­ruu­nan. Räjäh­de­mas­sasta makka­ra­mai­seksi puris­tettu patruuna on tuli­kuuma, 80-astei­nen. Valko­nen tarkas­taa manu­aa­li­sin pisto­ko­kein patruu­noita. Ammat­ti­lai­sen käsi tunnis­taa, onko räjäh­de­mas­san kaasuun­tu­mi­nen käyn­nis­ty­nyt toivo­tulla tavalla.

Seuraa­vaksi nousu­kul­je­tin vie räjäh­teet jääh­dy­tyk­seen. Jääh­dy­tys­vai­heessa patruu­noi­den lämpö­tila laskee 20-astei­seksi, jolloin patruu­noi­den kaasuun­tu­mi­nen pysäh­tyy. Linjalta valmis­tuu yksi­löl­li­sellä tunnis­tus­koo­dilla merkit­tyjä patru­noi­tuja räjäh­teitä. Ne paka­taan 25 kilon erissä pahvilaatikoihin.

Ennen pakkaa­mis­vai­hetta räjäh­tei­den laatua tihey­destä pakkaus­kuo­ren moit­teet­to­muu­teen on seurattu useassa tarkis­tus­pis­teessä. Valmis­tus­pro­sessi räjäh­de­mas­sasta valmiiksi tuot­teiksi kestää puoli tuntia.

Proses­sissa valmis­tuu eri dimen­sioi­sia eli halkai­si­jal­taan eri kokoi­sia räjäh­teitä. Halkai­si­jal­taan yli 40-milli­met­ri­sissä tuot­teissa räjäh­teen herkis­tys­me­ne­tel­mänä käyte­tään kemial­lista kaasu­tusta. Halkai­si­jal­taan pienem­missä herkis­tys tehdään mikro­pal­lo­me­ne­tel­mällä. Tällöin räjäh­de­mas­san tihey­den varmis­tuk­sessa tarvi­taan ioni­soi­vaa sätei­lyä tuot­ta­via sätei­ly­läh­teitä. Niitä Vihta­vuo­ren Kemix-tehtaalla on kaksi kappa­letta. Molem­missa käytet­tävä aine on cesium Cs-137 ‑isotooppi.

OIKEUTUSPERIAATTEELLA

Suomessa sätei­lyä hyödyn­ne­tään noin 1 100 teol­li­sessa yrityk­sessä. Niissä umpi­läh­teitä ja rönt­gen­lait­teita on kaik­ki­aan yli 7 800. Umpi­läh­teellä tarkoi­te­taan sätei­ly­läh­dettä, jossa radio­ak­tii­vi­nen aine on suljettu aineen leviä­mi­sen estä­vään tiivii­seen suojakuoreen.

Sätei­ly­läh­teitä käyte­tään muun muassa elintarvike‑, energia‑, raken­nus- ja metsä­teol­li­suu­den proses­sien mitta­lait­teissa. Mitta­lait­teita hyödyn­ne­tään esimer­kiksi hyvin korkeissa tai mata­lissa lämpö­ti­loissa sekä käytet­täessä korkeita paineita ja syövyt­tä­viä aineita.

Sätei­lyyn liit­tyy aina riski; elävään kudok­seen imey­ty­nyt säteily käyn­nis­tää fysi­kaa­li­sia ja kemial­li­sia reak­tioita. Reak­tiot puoles­taan aiheut­ta­vat biolo­gi­sia muutok­sia: säteily hajot­taa soluissa sijait­se­van peri­män eli DNA:n ketjuja. Lyhyen ajan kuluessa saatu suuri sätei­ly­an­nos voi tuhota soluja ja aiheut­taa sätei­ly­sai­rau­den, paikal­li­sen vamman tai sikiövaurion.

Räjäh­dy­sai­nei­den valmis­ta­mi­sessa laatu­vaa­ti­muk­set ovat hyvin tarkat, poik­kea­miin laadussa ei ole varaa.

Sätei­ly­lain oikeu­tus­pe­ri­aat­teen mukaan sätei­lyn käytöstä saata­van hyödyn on oltava suurempi kuin sätei­lystä aiheu­tuva haitta. Oikeu­tus­pe­ri­aat­teen mukai­sesti myös Vihta­vuo­ressa sätei­ly­läh­tei­den korvaa­mista muilla tekno­lo­gioilla on tutkittu. Tuotan­nossa on kokeiltu useita eri mene­tel­miä, kuten massavirtamittareita.

– Tois­tai­seksi korvaa­vaa mene­tel­mää ei ole löyty­nyt. Räjäh­dy­sai­nei­den valmis­ta­mi­sessa laatu­vaa­ti­muk­set ovat hyvin tarkat, poik­kea­miin laadussa ei ole varaa, toteaa Forci­tin tuote­ke­hi­tys­pääl­likkö Timo Halme. Hän toimii Forci­tissa sätei­ly­lain edel­lyt­tä­mänä sätei­ly­tur­val­li­suus­vas­taa­vana (STV).

120 TURVALLISUUSARVIOTA PUUTTUU

Suomen uusi sätei­ly­laki tuli voimaan joulu­kuussa vuonna 2018. Uudessa laissa toimin­nan­har­joit­ta­jan vastuu koros­tuu. Lain mukaan sätei­ly­läh­teitä käyt­tä­vien yritys­ten ja orga­ni­saa­tioi­den on tehtävä turval­li­suusar­vio. Sen tarkoi­tuk­sena on, että toimin­nan­har­joit­taja hahmot­taa sätei­lyn käyt­töön liit­ty­viä riskejä mahdol­li­sim­man katta­vasti – huomioida pitää myös ne epäto­den­nä­köi­set­kin riskit. Kaiken­lai­siin riskei­hin pitää varau­tua, liit­tyen niin yrityk­sen omaan henki­lös­töön, pelas­tus­toi­men väkeen kuin myös laajem­min ympä­ris­töön ja sen asukkaisiin.

Sätei­ly­suo­je­lun suun­nit­te­lussa, toteu­tuk­sessa ja seuran­nassa toimin­nan­har­joit­ta­jan on kään­nyt­tävä sätei­ly­tur­val­li­suus­asian­tun­ti­jan (STA) puoleen. Kuinka tiivistä yhteis­työ kussa­kin tapauk­sessa on, riip­puu muun muassa sätei­ly­al­tis­tuk­sen luokasta.

Tähän mennessä uuden sätei­ly­lain mukai­sia teol­li­suu­den turval­li­suusar­vioita on vahvis­tettu noin 750, työjo­nossa niitä on noin 200 kappa­letta. Ne STUK aikoo käydä läpi vielä kulu­van vuoden aikana.

– Koko­naan tule­matta turval­li­suusar­vioita on noin 120, kertoo toimis­to­pääl­likkö Santtu Hellstén STUKin teol­li­suu­den ja tutki­muk­sen säteilynkäyttöyksiköstä.

Puut­tu­vien turval­li­suusar­vioi­den määrä aiheut­taa Hellsté­nin mukaan huolta. Ellei sätei­ly­lain edel­lyt­tä­miä turval­li­suusar­vioita pian kuulu, STUK puut­tuu asiaan valvon­nan keinoin.

JATKUVAN TARKKAILUN ALLA

Forci­tilla turval­li­suusar­vio tehtiin ripeästi. Vaikka aikai­sem­masta sätei­ly­tur­val­li­suu­den doku­men­taa­tiosta oli paljon apua, monia asioita piti miet­tiä myös uudes­taan toimin­nan laadun­var­mis­tuk­sesta johta­mis­jär­jes­tel­mään, työoh­jei­den päivi­tyk­siin ja riskiskenaarioihin.

– Jos tietyn­lai­nen onnet­to­muus tapah­tuisi, miten sitten toimi­taan? Minne sätei­ly­läh­teet voivat joutua? Entä jos lähde rikkou­tuu ja radio­ak­tii­vista ainetta pääsee vuota­maan, Timo Halme antaa esimerkkejä.

Vihta­vuo­ren sätei­ly­läh­teet on otettu käyt­töön vuonna 1993. Sätei­ly­läh­teet sijait­se­vat ident­tis­ten tuotan­to­lin­jo­jen alku­päässä, lähellä räjäh­de­mas­sa­sup­pi­loita. Kun sätei­ly­lähde massan tiheys­mit­tausta varten avataan, sätei­ly­keila kulkee tarkassa linjassa suppi­lon läpi sen toisella puolella olevaan vastaa­not­ti­meen. Tiheys­tie­dot näky­vät datana prosessinohjauspäätteellä.

Joka toinen vuosi tarkas­tuk­sessa on mukana yrityk­sen ulko­puo­li­nen sätei­ly­tur­val­li­suu­den asiantuntija.

Sätei­ly­läh­teet eivät vaadi raken­teel­li­sia huol­to­toi­men­pi­teitä. Lähteet ovat staat­ti­sia lait­teita, ainut liik­kuva osa on sätei­ly­läh­teen suljin. Kun tiheys­mit­taus ei ole käytössä, sätei­ly­läh­teen sulki­jan on oltava kiinni-asen­nossa. Esimer­kiksi proses­sin vaati­mien huol­to­töi­den ajaksi sätei­ly­läh­teen sulkija luki­taan riippulukolla.

Sätei­ly­läh­teitä valvo­taan sään­nöl­li­sesti vuosit­tai­silla tiiveysmittauksilla.

– Joka toinen vuosi tarkas­tuk­sessa on mukana yrityk­sen ulko­puo­li­nen sätei­ly­tur­val­li­suu­den asian­tun­tija. Hänen kans­saan tehtä­vässä audi­toin­nissa käydään samalla läpi sätei­ly­läh­teen käyt­töön liit­ty­vää ohjeis­tusta ja doku­men­taa­tiota, Halme kertoo.

Sätei­ly­läh­teet ovat pitkäi­käi­siä, mutta eivät ikui­sia. Radio­ak­tii­vi­silla aineilla on puoliin­tu­mi­saika; aikaa myöten sätei­ly­läh­teen sätei­ly­keila menet­tää teho­aan. Hiipu­mi­nen ilme­nee mittaus­tu­los­ten huojun­tana. Vihta­vuo­ressa merk­kejä hiipu­mi­sesta ei vielä ole.

– Arviomme kuiten­kin on, että sätei­ly­läh­tei­den vaihto on edessä seuraa­van 10 vuoden aikana, ellei meillä siihen mennessä ole tiedossa riit­tä­vän teho­kasta korvaa­vaa menetelmää.

TURVALLISUUSKULTTUURIN MERKITYS

”Pelko” on voima­kas sana, mutta osalla sätei­lyä käyt­tä­vistä työpai­koista myös arki­to­del­li­suutta. Jos sätei­ly­lähde työpai­kalla koetaan mörkönä, orga­ni­saa­tion turval­li­suus­kult­tuu­rissa on mitä ilmei­sim­min paran­ta­mi­sen varaa.

– Pelkoa voidaan hälven­tää keskus­te­le­malla, koulu­tuk­sella ja vaikka pyytä­mällä asian­tun­tija käymään, STUKin Hellstén neuvoo muis­tut­taen, että oikein käytet­tyinä sätei­ly­läh­teistä ei ole vaaraa.

Turval­li­suus­kult­tuu­rin käsite konkre­ti­soi­tui aikoi­naan Tsher­no­by­lin ydin­voi­ma­laon­net­to­muu­den yhtey­dessä. Onnet­to­muu­den syyt ulot­tui­vat tekni­siä puut­teita paljon syvem­mälle; välin­pi­tä­mät­tö­myy­teen, huoli­mat­to­muu­teen ja olemat­to­maan viestintään.

Hyvä turval­li­suus­kult­tuuri tarkoit­taa sitä, että turval­li­suutta pide­tään aidosti tärkeänä asiana. Tekno­lo­gia, tilat ja asian­mu­kai­set suoja­va­rus­teet ovat yksi osa turval­li­suutta. Vähin­tään yhtä tärkeää on asenne. Turval­li­suus­kult­tuu­rin kivi­jalka on se, miten ihmi­siä johde­taan, millai­sella asen­teella töitä tehdään. Turval­li­suus­kult­tuuri ei ole myös­kään ”niiden tois­ten juttu”, vaan jokai­sen orga­ni­saa­tion jäse­nen asia.

– Kyllä sen sätei­lyn aina muis­taa. Ajatuk­sia tuo herät­tää ja työka­ve­rei­den kesken siitä puhu­taan­kin, kertoo proses­sin­hoi­taja Valko­nen. Hän toimii Vihta­vuo­ren tehtaalla myös varatyösuojeluvaltuutettuna.

Yksi Valko­sen proses­sin­hoi­ta­ja­kol­le­goista on Vihta­vuo­ren pääluot­ta­mus­mies Anne Leino­nen. Sekä Valko­nen että Leino­nen kehu­vat Forci­tin turval­li­suus­kult­tuu­ria. Asioita pohdi­taan yhdessä ja toteu­te­taan yhdessä. Kumpi­kin kokee, että työn­te­ki­jät voivat aidosti vaikut­taa työtur­val­li­suu­den kehittämiseen.

– Vuonna 2017 meillä käyn­nis­tet­tiin For Safe ‑ohjelma. Hank­keen aloi­tus­vai­heessa mukana oli talon ulko­puo­li­nen vetäjä. Työtur­val­li­suu­den asioita mietit­tiin työryh­missä varsin koko­nais­val­tai­sesti ja työn­te­ki­jät otet­tiin mukaan kehit­tä­mi­seen, Leino­nen kertoo.

Valko­nen puoles­taan muis­taa vahvasti , miten For Safe ‑ohjel­man startti herätti myös hänet ajat­te­le­maan työtur­val­li­suutta uudesta näkökulmasta.

– Omaa­kin teke­mistä rupesi katso­maan eri tavalla, henki­lö­koh­tai­nen suhtau­tu­mi­nen asioi­hin muut­tui. Ja mitä enem­män tietoa kertyi, sitä tarkem­min työtur­val­li­suu­teen liit­ty­vät ihan pienet­kin asiat huomasi, Valko­nen arvioi.

MOTIVAATIO VAATII YLLÄPITOA

For Safe ‑ohjel­maan kuuluu rapor­toin­ti­jär­jes­telmä, jonne kuka tahansa Forci­tin työn­tekijä voi käydä teke­mässä ilmoi­tuk­sen puut­teista ja korjaus­tar­peista. Järjes­tel­mää myös käyte­tään aktiivisesti.

– Henki on se, että asioista saa ja pitää huomaut­taa. Työn­te­ki­jöitä todella kannus­te­taan aktii­vi­suu­teen, Valko­nen kiittelee.

Forci­tin turval­li­suu­den ja kestä­vän kehi­tyk­sen johtaja Saila Savo­lai­nen painot­taa reagoin­ti­no­peutta ja enna­koin­nin merki­tystä. Yhtiössä kiin­ni­te­tään huomiota siihen, että ilmoi­te­tut turval­li­suuse­pä­koh­dat korja­taan mahdol­li­sim­man nopeasti. Nopea reagointi toimii yhtenä turvallisuusmittarina.

– Se luo uskoa työn­te­ki­jöi­hin, että turval­li­suus­ha­vain­to­jen teolla on merki­tystä. Havainto voi liit­tyä siis­tey­teen tai rikkou­tu­nee­seen lait­tee­seen, puut­teel­li­siin ohjei­siin tai muuhun seik­kaan, joka vaikut­taa turval­li­suu­teen joko työpai­kalla tai työmat­koilla. Tavoit­teena on puut­tua poik­kea­miin alle 30 vuoro­kau­dessa. Käytän­nössä reagoin­ti­no­peu­den keskiarvo on meillä alle 10 vuoro­kautta, Savo­lai­nen linjaa.

Panos­tuk­set työtur­val­li­suu­teen ovat tuot­ta­neet myös tulok­sia. Kun vuonna 2019 Forci­tissa työta­pa­tur­mia kirjat­tiin yli kymme­nen, viime vuonna tapa­tur­mia oli yksi. Vaan vuodet eivät ole veljek­siä, eikä työtur­val­li­suu­desta tule koskaan valmista.

– Kulu­vana vuonna pois­sao­loon johta­neita tapa­tur­mia on vali­tet­ta­vasti ollut enem­män, tapa­tur­ma­taa­juusin­deksi on tällä hetkellä melkein viisi. Forci­tilla on sattu­nut kulu­neen vuoden aikana jo neljä tapa­tur­maa, joista yksi liiken­teessä, yksi kunnos­sa­pi­to­töissä ja kaksi tehdas­tuo­tan­nossa, Savo­lai­nen listaa vakuut­taen, että korjaa­via toimen­pi­teitä tehostetaan.

– Tulemme teke­mään loppu­vuo­den aikana näky­vää työtä työn riskien tiedos­ta­mi­seen, riskien arvioin­tiin sekä esimies­työs­ken­te­lyyn liit­tyen. Turval­li­suus on ansait­tava uudes­taan joka päivä, ja jokai­nen voi itse vaikut­taa asiaan.

TIEDONSIIRTOA

Anne Leino­nen on työs­ken­nel­lyt Forcitilla12 vuotta, Jesse Valko­nen kuusi vuotta. Leino­nen tekee töitä kahdessa ja Valko­nen kolmessa vuorossa. Yhtä aikaa vuorossa töitä tekee enim­mil­lään viisi henki­löä ja mini­mis­sään kaksi. Työteh­tä­vät vuoro­lais­ten kesken vaihtuvat.

– Yläkou­lun kemian ja fysii­kan tunneilla pohdin, että tokkopa näitä tietoja elämäs­säni tulen tarvit­se­maan. No, nytpä sitten joka työvuo­rossa mittaan tiheyk­siä, Leino­nen virnistää.

Viiti­sen vuotta sitten yhtiöstä eläköi­tyi moni työn­tekijä. Uusia tuotan­non ja kunnos­sa­pi­don työn­te­ki­jöitä on palkattu viimeis­ten parin vuoden aikana lähes kymmenen.

– Tämä on työtä, johon mikään koulu ei teki­jää suoraan valmista. Asiat opitaan koke­neilta työka­ve­reilta ja työnan­ta­jan järjes­tä­missä koulu­tuk­sissa. Joka kesä meillä on myös kesä­työn­te­ki­jöitä. Uusille tuli­joille paino­te­taan sitä, että virhei­tä­kin sattuu. Tärkeää on rohkeasti kertoa, jos moka tuli. On parempi saada prosessi pysäy­tet­tyä ennem­min kuin myöhem­min, Leino­nen neuvoo.

Tämä on työtä, johon mikään koulu ei teki­jää suoraan valmista. 

Uusien työn­te­ki­jöi­den pereh­dy­tys kesä­työn­te­ki­jät mukaan lukien on osa työtur­val­li­suutta. Vihta­vuo­ren tehtaalla työs­ken­te­lee aika ajoin myös talon ulko­puo­lista väkeä. Myös heidän kans­saan turval­li­suus­asiat käydään tark­kaan läpi.

Tiedon­siir­rosta on kyse myös siinä, kun Timo Halme vuosit­tain tarkas­taa sätei­ly­läh­tei­den käyt­tö­tur­val­li­suutta. Halme tekee tarkis­tuk­set työvuo­ro­jen aikana. Operaa­tio on kuulemma hyvä hetki kertoa, miksi ja mitä tässä ollaan tekemässä.

– Keskus­tel­laan yhdessä mittaus­tu­lok­sista ja vertail­laan niitä esimer­kiksi luon­nol­li­seen taus­ta­sä­tei­lyyn. Nuo keskus­te­lut arki­sessa tilan­teessa ovat arvok­kaita ja tärkeitä ilman erityistä latausta, flow-tilassa, Halme kuvailee.

LUOTTAMUS HYVÄ, KONTROLLI PAREMPI?

Uusi sätei­ly­laki koros­taa toimin­nan­har­joit­ta­jan vastuuta.

– Perus­a­ja­tus on varmaan ihan hyvä, Timo Halme sanoo diplo­maat­ti­sesti arvioi­des­saan lain pain­opis­teen muutosta.

Halme on perin tyyty­väi­nen Forci­tin sätei­ly­tur­val­li­suu­den asian­tun­ti­ja­kump­pa­niin, jota hän kehuu sitou­tu­neeksi ja avuli­aaksi sätei­ly­tur­val­li­suu­den arvioi­jaksi – tyypiksi, jolla on myös hyvä psyko­lo­gi­nen pelisilmä.

– Vastuun kanta­mi­sessa ydin­a­ja­tus on, että ihmi­nen saa tehdä työnsä turval­li­sesti. Vaikka STA, STV ja työsuo­jelu teke­vät keske­nään hyvää yhteis­työtä, ulkoi­nen silmä­pari toisi turval­li­suu­den kannalta varmasti jota­kin hyvää ja varmis­ta­vaa kokonaisuuteen.

Halmeen ehdo­tuk­sena on, että STUK järjes­täisi aina­kin yhden audi­toin­ti­kier­rok­sen nyt, kun uuden sätei­ly­lain myötä ollaan ”uuden ajan alussa”.

Siviili- ja soti­las­rä­jäh­tei­den valmistaja

Forcit Group on suoma­lai­nen kemian­teol­li­suu­den yritys, joka kehit­tää, valmis­taa ja myy räjäh­dy­sai­neita pääosin Suomen ja Pohjois­mai­den markkinoille.

Yhtiön liike­toi­minta-alueet ovat räjäh­de­lii­ke­toi­minta Forcit Explo­si­ves, räjäy­tys­ten ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­siin liit­ty­vää konsul­toin­tia ja mittausta tuot­tava Forcit Consul­ting sekä puolus­tus­jär­jes­tel­miin erikois­tu­nut Forcit Defence. Yhtiön yli 130 miljoo­nan euron liike­vaih­dosta sivii­li­rä­jäh­de­lii­ke­toi­min­nan osuus on noin 75 prosent­tia. Asiak­kaita ovat muun muassa kaivok­set sekä infra-alan yritykset.

Yhtiön yli kymme­nestä omasta tuote­ni­mik­keestä nitrogly­ko­li­poh­jai­set tuot­teet, kuten dyna­mii­tit, valmis­te­taan Hangossa ja emul­sio­rä­jäh­teet, kuten Kemix-patruu­nat ja ‑putki­pa­nok­set, Vihtavuoressa.

Valtaosa räjäh­dy­sai­neista toimi­te­taan työmaille Forci­tin itse suun­nit­te­le­milla ja toteut­ta­milla kemiit­ti­au­toilla. Jokai­nen kemiit­ti­auto, eli MEMU-ajoneuvo (Mobile Emul­sion Manu­fac­tu­ring Unit), on käytän­nössä tuotan­to­lai­tos, joka pump­paa räjäh­teet louhin­ta­koh­teessa valmiiksi porat­tui­hin reikiin. Viime vuonna Forci­tin Pohjois­mai­hin toimit­ta­masta noin 80 000 tonnin räjäh­de­mää­rästä kemiit­ti­au­to­jen toimi­tuso­suus oli yli 90 prosent­tia. Kemiitti on Forci­tin kaupal­li­nen nimi pumpat­ta­valle emulsioräjähteelle.

Räjäh­teitä luovu­te­taan vain siir­to­to­dis­tusta vastaan. Todis­tuk­set myön­tää Turval­li­suus- ja Kemi­kaa­li­vi­rasto Tukes. Tukes ja palo- ja pelas­tus­vi­ran­omai­set valvo­vat myös Forci­tin toimin­taa sekä tuotan­to­lai­tos­ten tekni­siä ratkaisuja.

Yhtiön juuret juon­ta­vat vuoteen 1897. Forci­tin räjäh­de­teh­taat sijait­se­vat Hangossa ja Laukaan Vihta­vuo­ressa. Forci­tilla on kattava toimi­piste- ja palve­lua­se­ma­ver­kosto, sekä jälleen­myy­jiä Suomessa, Ruot­sissa ja Norjassa.

Forcit Group työl­lis­tää kaik­ki­aan 520 työn­te­ki­jää, joista Suomessa töitä tekee 310. Vihta­vuo­ressa forci­ti­lai­sia on 60.

HYVÄN SÄTEILYTURVALLISUUDEN TUNTOMERKKEJÄ

• Työn­te­ki­jät ovat tietoi­sia sätei­lyn käytöstä
• Sätei­lyn riskit tiedos­te­taan ja sätei­ly­tur­val­li­suu­den merki­tys ymmärretään
• Nouda­te­taan riskejä mini­moi­via ja turval­li­suutta edis­tä­viä toimintatapoja
• Sitou­du­taan turval­li­suu­den jatku­vaan kehittämiseen
• Toimiva vies­tintä ja yhteistyö

Sätei­ly­tur­va­kes­kus reagoi poikkeamiin

Suomessa sätei­ly­tur­val­li­suutta valvoo sosi­aali- ja terveys­mi­nis­te­riön alai­nen Sätei­ly­tur­va­kes­kus STUK. Toimin­nan tavoite on vastuul­li­nen ja velvoit­tava – suojella ihmi­siä, yhteis­kun­taa, ympä­ris­töä ja tule­via suku­pol­via sätei­lyn haital­li­silta vaikutuksilta.

STUK yllä­pi­tää rekis­te­riä käytössä olevista sätei­ly­läh­teistä. Sätei­ly­läh­teitä ei saa ostaa tai myydä ilman STUKin lupaa. Ja kun sätei­ly­lähde aika­naan hävi­te­tään, sekin on tehtävä STUKin ohjei­den mukai­sesti. Hävi­tyk­sestä pitää niin ikään toimit­taa tieto STUKille kahden viikon kuluessa.

Lain mukaan sätei­ly­läh­teen käyt­tä­jän on tehtävä viipy­mättä ilmoi­tus mahdol­li­sesta sätei­ly­tur­val­li­suus­poik­kea­masta. Ilmoi­tuk­sessa on kerrot­tava toimin­nan­har­joit­ta­jan tunnis­te­tie­to­jen lisäksi muun muassa se, mistä sätei­ly­läh­teestä on kyse, tiedot mahdol­li­sista altis­tu­mi­sista, arvio mahdol­li­sesti vapau­tu­neista radio­ak­tii­vista aineista, välit­tö­mistä toimen­pi­teistä sekä myös ensiar­viot sätei­ly­tur­val­li­suus­poik­kea­man syistä.

Vuonna 2020 STUKille rapor­toi­tiin viivy­tyk­settä yhteensä 24 teol­li­suu­den ja tutki­muk­sen sätei­ly­tur­val­li­suus­poik­kea­maa. Niistä teol­li­suu­teen liit­ty­viä poik­kea­mia oli kymme­nen. Kolmessa tapauk­sessa umpi­läh­teen lähei­syy­dessä oli työs­ken­nelty sulki­men ollessa auki. Kahdessa tapauk­sessa umpi­läh­teestä oli vuota­nut ulos radio­ak­tii­vista Kr-85-kaasua. Yhdessä tapauk­sessa rönt­gen­putki katosi lähe­tyk­sen mukana matkalla Ruot­siin. Eräässä tapauk­sessa toimin­nan­har­joit­ta­jan liike­ti­loista varas­tet­tiin kolme putkisto- ja mate­ri­aa­li­ku­vauk­siin käytet­tä­vää rönt­gen­lai­tetta. Puut­teita oli myös umpi­läh­tei­den varas­toin­nissa. Lähde: STUK

TEKSTI SIRKKA-LIISA AALTONEN
KUVAT JARNO ARTIKA