”Pyörän päällä koen vapauden”

Kun Sari Raitavuo osti moottoripyöränsä, ei hän uskaltanut edes koeajaa sitä, vaan pyörä nostettiin puolison kanssa suoraan pakettiautoon. Nyt mittariin on karttunut jo lähes 50 000 ajokilometriä.

21.10.2021

SARI RAITAVUO

Katkontakoordinaattori
Lapp Connecto Oy
Vieremä

Oli vuosi 2018, kun Sari Raitavuo päätti, että nyt olisi aika hankkia oma moottoripyörä. Silloin voisi päättää itse ajamisesta ja pysähtymisistä, vaikka liikkuisikin muiden kanssa samassa porukassa.

– Olin suorittanut 16-vuotiaana kevytmoottoripyöräkortin, samoin kuin vanhempi siskonikin. Sitten isäni, todellinen moottoripyöräharrastaja, osti itselleen pyörän reilut kymmenen vuotta sitten. Kesällä 2013 lähdin isän kyydissä ensimmäiselle pitemmälle ajoreissulle Norjaan, Raitavuo muistelee.

– Pari vuotta myöhemmin suuntasimme Eurooppaan. Sillä ajoreissulla kiersimme kahdeksantoista Euroopan maata vajaassa kolmessa viikossa. Matkamittariin kertyi yli 9 000 kilometriä.

KÄYNNISTYS PUISTATTI

Raitavuo ajaa 600-kuutioisella Hondalla, joka on vuosimallia 1994. Sopivan näköinen ja kokoinen pyörä löytyi Oulusta internetin kauppapaikan kautta.

– Sinne mennessä minulla ei ollut kilometriäkään alla enkä uskaltanut edes koeajaa pyörää, kun myyjä sitä ehdotti. Nostimme vaan pyörän suoraan pakettiautoon mieheni kanssa. Hänellä ei ole moottoripyörää eikä moottoripyöräkorttiakaan, mutta siitä on ollut kyllä puhetta, Raitavuo sanoo.

– Kun pyörä sitten pudotettiin Vieremällä kotipihaan pakettiautosta, aloin jo kauhistella ostosta, että näinköhän tulen ajamaan sillä metriäkään. Kävin istumassa pyörän selässä ja kun laitoin koneen käyntiin, minua ihan puistatti. Siitä sitten kaarsin pihatielle harjoittelemaan naapurien seuratessa ajoani.

Ensimmäinen pitempi ajomatka suuntautui Puolangalle. Heti matkan alussa, kotitieltä asfalttitielle kääntyessään Raitavuo käänsi pyörää liikaa, jolloin hän kupsahti pyörineen maantien ojaan.

– Siinä vaiheessa olin valmis kääntymään takaisin kotiin, mutta perässäni tullut mieheni nousi autosta ja kannusti, että nostetaan vaan pyörä ylös ja jatketaan matkaa. Ja niin tehtiin. Olenkin ajatellut, että on olemassa kahdenlaisia motoristeja: niitä, jotka ovat kaatuneet ja niitä, jotka tulevat kaatumaan.

VASTAPAINO TYÖLLE

Keskimäärin Raitavuo ajaa pyörällään 15 000 kilometriä vuodessa. Toissakesänä matkamittariin kertyi jopa 28 000 kilometriä, mihin sisältyi kaksi Norjan matkaa. Työpäivän jälkeenkin Raitavuo saattaa lähteä tien päälle ja ajaa vaikka 500 kilometrin pituisen kierroksen.

Hän on myös teollisuusliittolaisten Metal Riders Finland -moottoripyöräkerhon jäsen. Kokoontumiset tosin ovat olleet harvassa nyt koronan aikana.

– Parasta ajamisessa on tien päällä kokemani vapaus. Se on suuri voimavara ja vastapaino työlleni. Toimin työpaikallani pääluottamusmiehenä sekä työsuojeluvaltuutettuna, minkä lisäksi olen sihteerinä Iisalmen Metallityöväen ammattiosastossa. Työssä ollessani olen koko ajan muiden saatavilla ja käytettävissä, mutta ajaminen on kokonaan omaa aikaani.

PASSI JA HAMMASHARJA

Kaikkein mieluiten Raitavuo ajaa pienempiä teitä, joilla nopeusrajoitus on 80 kilometriä tunnissa. Mutkatiet ja kauniit maisemat ovat mieleen. Yksi suosikkireiteistä on Punkaharjulla, missä voi ajaa pitkin veden ympäröimiä harjuja. Kaupunkien keskustat liikennevaloineen ovat taas sellaisia paikkoja, joita Raitavuo yrittää välttää reissuillaan.

– Norjaa olen ajanut pitkin ja poikin. Se on aivan ykkönen, kun ajattelee hienoja maisemia ja korkeuseroja vuorineen ja vuonoineen. Silloin kun ajan yhdessä isäni kanssa, meillä ei ole kovin tarkkoja ajosuunnitelmia. Nousemme ylös aamuviideltä ja lähdemme ajamaan kuuden, seitsemän maissa. Illalla alamme etsiä sopivaa majapaikkaa. Yövymme yleensä halvoissa mökeissä leirintäalueilla.

– Ensimmäiselle pitemmälle reissulle pakkasin mukaan aivan liikaa tavaraa. Nykyään seulon takalaukun ja tankkilaukun tavarat tarkkaan. Välttämättömiä ovat lähinnä passi, hammasharja ja rahapussi.

Ajokulttuurissa on huomioitava turvallisuus ennakoimalla tilanteet.

Varusteista navigaattori on aivan ehdoton motoristille. Kypäräpuhelin, jolla on muutaman sadan metrin kantama, on Raitavuon mielestä myös kätevä, sillä sen kautta voi olla yhteydessä ajoporukan kanssa ja neuvotella vaikka siitä, milloin pitäisi pitää taukoa tai kertoa nähtävyyksistä sekä ilmoittaa tiellä liikkuvista poroista tai hirvieläimistä.

– Motoristit varoittavat toisiaan Facebookissa myös huonoista tienpätkistä ja tietöistä. Teiden kunto on heikentynyt viime vuosina, joten vauhti täytyy säätää sen mukaan. Ajokulttuurissa on huomioitava turvallisuus ennakoimalla tilanteet. Erityisesti täytyy varoa maaseutukoneita, joiden valot ja vilkut eivät aina toimi.

Sääennusteen Raitavuo tarkistaa etukäteen internetin sadetutkasta. Sateella ei ole kiva ajaa, mutta tuuli ei menoa haittaa.

METAL RIDERS FINLAND

• Teollisuusliiton (silloisen Metalliliiton) jäsenten 1998 perustama moottoripyöräkerho, jossa on tällä hetkellä vajaa sata jäsentä
• Kotipaikkana Tampere, mutta jäseniä ympäri Suomea
• Järjestää vuosittain vähintään kaksi kokoontumista eri puolilla maata
• Lisätietoa: www.metalriders.fi

TEKSTI RIITTA SAARINEN
KUVAT JYRKI LUUKKONEN