Tiekartta hyväpalkkaisiin työpaikkoihin ja täystyöllisyyteen

teollisuusliitto

Viime vuosikymmenien aikana markkinaliberalististen talousteorioiden pohjalta toteutetut uudistukset ovat kasvattaneet yhteiskuntaluokkien välisiä elintasoeroja ja luoneet suurtyöttömyyden lähes kaikissa kehittyneissä maissa.

18.10.2021

Eriarvoistumista on tapahtunut myös tasa-arvon entisessä mallimaassa Ruotsissa. Länsinaapurissa tuloerot pienenivät nopeasti toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Saman ajanjakson aikana saavutettiin täystyöllisyys ja rakennettiin vahva hyvinvointivaltio.

Täystyöllisyystavoite kuitenkin vaihdettiin 1990-luvun alussa matalan inflaation tavoitteeseen. Samalla yhteiskuntaa alettiin muokata uuteen uskoon tuolloin muodissa olleiden talousteorioiden tarjoamin eväin. Julkisen sektorin osuutta kansantaloudessa ryhdyttiin kutistamaan ja yksityistämään hyvinvointipalvelujen tuotantoa sekä purkamaan työmarkkinoiden säätelyä.

Sen jälkeen veroja on alennettu sekä heikennetty työttömyys- ja sairausvakuutuksen ehtoja. Näiden poliittisten päätösten tuloksena elintasokuilu köyhien ja rikkaiden välillä on kasvanut pitkin harppauksin, mutta työttömyysaste ei ole 1990-luvun alun jälkeen laskenut kertaakaan alle kuuden prosenttiyksikön.

SUURTYÖTTÖMYYDEN HIRVITTÄVÄ HINTA

Vuonna 2006 Ruotsissa valtaan noussut porvariallianssi lupasi poistaa massatyöttömyyden työn tekemisen taloudellisia kannustimia parantamalla. Allianssin kahdeksan vuotta kestäneen valtakauden lopulla työttömyysaste oli kuitenkin korkeampi kuin sen aloittaessa.

Vuodesta 2014 vallassa on ollut sosiaalidemokraattien ja ympäristöpuolueen vähemmistöhallitus. Demarien tärkein vaalilupaus oli, että vuonna 2020 Ruotsissa on EU-maiden matalin työttömyys. Tällä hetkellä Ruotsissa on EU:n neljänneksi korkein työttömyysaste ja historiallisen korkea pitkäaikaistyöttömyys.

– Korkea työttömyys on lisännyt köyhyyttä ja sosiaalista turvattomuutta. Tutkimuksista käy ilmi, että pitkään jatkunut työttömyys aiheuttaa sekä henkisiä että ruumiillisia sairauksia ja lisää rikollisuutta. Täten työttömyyden aiheuttamat vahingot ovat paljon suuremmat kuin menetettyjen verotulojen ja tulonsiirtojen kasvusta valtion taloudelle koituvat tappiot, Ruotsin kaupanalan ammattiliiton Handelsin pääekonomisti Stefan Carlén listaa epäonnistuneen työllisyyspolitiikan vaikutuksia.

Carlén on kartoittanut uusliberalistisen politiikan seurauksia yhdessä toisen työväenliikkeen kokeneen ekonomistin Christer Perssonin kanssa viime keväänä julkaistussa kirjassa Työllisyyskoodi – Tie täystyöllisyyteen koronan jälkeen.

Heidän mukaansa kolmen viime vuosikymmenen aikana harjoitettu talouspolitiikka ei ole nopeuttanut talouden kasvua, kuten oli tarkoitus, vaan johtanut muun muassa määräaikaisten työpaikkojen yleistymiseen, luonut suurtyöttömyyden ja jättänyt hyvinvointivaltion rahoituksen retuperälle.

Oikeiston työlinjan menetetty maine

– Tiukkoihin budjettisääntöihin kahlitun talouspolitiikan johdosta kansantalouden kokonaiskysyntä on ollut pitkään riittämätöntä suurtyöttömyyden sulattamiseksi, Stefan Carlén kiteyttää.

Hänen mukaansa se, että työmarkkinakoulutusta on samaan aikaan vähennetty, on pudottanut osan työttömistä työmarkkinoiden ulkopuolelle pysyvään köyhyyteen.

Suomalaisten talousviisaiden mielestä Ruotsin Suomea korkeampi työllisyysaste on pitkälti porvariallianssin vuosina 2006–2014 toteuttamien jättiläismäisten veroalennusten, työttömyysturvaleikkausten ja julkisten palvelujen tuotannon yksityistämisen ansiota. Carlénin mukaan heidän tarinansa ei pidä paikkaansa.

– Ruotsissa oli 1990-alussa maailman anteliain työttömyysvakuutus, paljon nykyistä kireämpi verotus ja täystyöllisyys.

Carlénin mukaan porvariallianssin työlinja perustui vääriksi osoittautuneisiin uskomuksiin, joiden mukaan tuloerojen kasvattaminen, julkisten menojen leikkaaminen ja työmarkkinoiden säätelyn purkaminen nopeuttavat työllisyyden kasvua.

Carlén painottaa, että edellä mainittuja rakenteellisia uudistuksia aikaisemmin tuputtaneet kansainväliset organisaatiot OECD ja IMF ovat kääntäneet kelkkansa ja suosittelevat nykyisin kokonaiskysyntää vahvistavia julkisia investointeja tuloerojen kaventamiseksi ja työllisyyskasvun vauhdittamiseksi.

– Olemme kokeilleet markkinaliberalistisiin talousteorioihin perustuvia työllisyyspolitiikan keinoja jo yli 30 vuotta ja nähneet etteivät ne toimi. Siitä huolimatta verojen alentaminen, työttömyysturvan huonontaminen, hyvinvointipalvelujen menojen leikkaaminen ja työmarkkinoiden säätelyn purkaminen ovat oikeistopuolueiden uudistusehdotusten kovinta ydintä.

POHJOISMAINEN MALLI

Carlén muistuttaa, että Ruotsin perinteinen, tasa-arvon ihanteille rakentunut talouspolitiikan menestyskonsepti koostui hyvästä ansioturvasta, työttömien kouluttamisesta ja riittävän kysynnän turvaavasta finanssipolitiikasta.

– Työttömyysvakuutuksen tulee olla antelias siksi, ettei työttömäksi joutuneiden olisi pakko hyväksyä ensimmäistä tarjolla olevaa työtä, vaan heillä olisi mahdollisuus hakea omaa ammattitaitoaan vastaavaa työtä. Työmarkkinakoulutuksen tehtävä on ollut päivittää työttömien osaamista talouteen syntyvien uusien työpaikkojen vaatimia taitoja vastaavaksi.

Carlén tähdentää, että hyvä työttömyysturva yhdistettynä työmarkkinakoulutukseen loivat talouteen hyvän kierteen. Hänen mukaansa se, ettei työttömien ollut pakko tinkiä palkkavaatimuksista uuden työpaikan löytämiseksi, nopeutti heikosti kannattavien yritysten poistumista markkinoilta ja niiden tilalle uusille aloille syntyi korkeamman tuottavuuden työpaikkoja.

TYÖKALUPAKKI TÄYSTYÖLLISYYTEEN

Ruotsin talous on noussut ripeään kasvuun pandemiamontusta. Lähes kymmeneen prosenttiin kivunnut työttömyys on kääntynyt laskuun, mutta pitkäaikaistyöttömien määrä kasvaa edelleen.

– Tiedämme aikaisemmista taantumista, että työmarkkinoille avautuvat työpaikat eivät mene pitkäaikaistyöttömille, vaan he työllistyvät viimeisinä.

Carlénin mukaan pitkäaikaistyöttömien työllistymismahdollisuuksia voidaan tehokkaasti parantaa työmarkkinakoulutuksella, kuntoutuksella ja tukityöllistämisellä.

– Pelkästään työttömien kuntouttaminen ja osaamisen päivittäminen ei kuitenkaan riitä, vaan täystyöllisyyden saavuttaminen edellyttää, että kysyntää lisäävää finanssipolitikkaa jatketaan vielä pitkään.

Tiedämme aikaisemmista taantumista, että työmarkkinoille avautuvat työpaikat eivät mene pitkäaikaistyöttömille.

Carlénin mukaan julkisen sektorin kolme vuosikymmenentä kestänyt nälkäkuuri on kasvattanut hyvinvointivelan niin suureksi, että sen takaisin maksaminen hyvinvointipalveluja ja sosiaaliturvaa parantamalla tulisi aloittaa viipymättä.

– Sen lisäksi tarvitaan mittavia panostuksia muun muassa infrastruktuuriin ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Tällaiset suuret projektit tulisi käynnistää kiireellisesti lainarahalla ja julkisen talouden pitkän aikavälin rahoituksen kestävyydestä pitäisi huolehtia veroastetta pikkuhiljaa ylös hilaamalla, Carlén linjaa.

Hänen mukaansa nykyiset budjettisäännöt kieltävät tulevaisuusinvestointien rahoittamisen velkarahalla, minkä johdosta sääntöjä tulisi muuttaa. Carlén kuitenkin pelkää, että Ruotsin valtion talouden tiukkoihin ylijäämäsääntöihin voidaan palata, kun talous on taas kasvussa.

– Jos uusliberalistisiin dogmeihin (opinkappaleisiin) perustuviin budjettisääntöihin rakentuvaa politikkaa halutaan vielä jatkaa, niin voimme unohtaa paluun täystyöllisyyteen, tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan ja turvallisiin työmarkkinoihin.

Carlén alleviivaa, että vahingollisiksi osoittautuneisiin budjettisääntöihin palaaminen olisi järjetöntä nyt, kun useimmat EU-maat ovat selvinneet pandemiakriisistä lähes kuivin jaloin sallimalla talouden elvyttämisen velkarahalla. Hänen mukaansa valtion budjetin alijäämäsäännöistä poikkeamalla vältettiin toistamasta finanssikriisin jälkeen tehtyä suurta virhettä, jolloin EU-alueen taloudet lyötiin kanveesiin leikkaamalla julkisia menoja.

VELKAPELOTTELU HUTERALLA POHJALLA

– Koronakriisin jäljiltä Suomessa valtion talouden alijäämä on kasvanut. Se näyttää hirvittävän oikeistoa vallan tavattomasti, vaikka valtion velka on kansainvälisessä vertailussa varsin maltillisella tasolla, SAK:n ekonomisti Anni Marttinen toteaa.

Hänen mukaansa velkaelvytyksen ansiosta talous kasvaa ripeästi ja velkasuhde pienenee ihan itsestään, minkä johdosta julkisten menojen leikkauksille ei ole tarvetta.

– Koulutukseen ja vihreän siirtymän varmistamiseen tarvitaan lisäpanostuksia. Näitä saadaan onneksi myös EU:n elpymispaketista.

Marttinen peräänkuuluttaa avoimempaa keskustelua valtion velan siedettävästä tasosta.

– Vaikuttaa siltä, että EU:n velkasäännöt voi unohtaa. Jos Suomen velka jää 70 prosentin tasolle, se ei ole huonoin asia. Budjettirajoitteista on syytä keskustella, mutten sano, että ne pitäisi nyt kokonaan unohtaa.

KIPEÄT TYÖLLISYYSTEMPUT EIVÄT TEHOA

– Tuntuu tosi oudolta, kun monissa lausunnoissa lähdetään siitä näkökulmasta, että työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma poistuisi palkkoja alentamalla ja työttömyysturvaa leikkaamalla, Marttinen sanoo.

Marttisen mielestä nyt kannattaisi panostaa kuntoutukseen ja työmarkkinakoulutukseen, jos halutaan saada töihin työttömät, joiden taidot eivät vastaa työmarkkinoiden osaamisvaatimuksia.

– Työttömien kuntouttaminen ja koulutus eivät tuo budjettisäästöjä nopeasti, mutta pitkässä juoksussa ihmisten osaamiseen tehdyt investoinnit voivat maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

TEKSTI MARKKU VUORIO
KUVITUS TUOMAS IKONEN