Jenni Uljas: Pieni nano pelottaa

Nano­hiuk­ka­set aiheut­ta­vat paljon puhetta ja huolta. Ne eivät sinäl­lään ole uusi asia, koska niitä syntyy luon­nos­sa­kin. Teol­li­nen käyttö ja valmis­tus ovat herät­tä­neet huolen nano­hiuk­kas­ten vaiku­tuk­sesta ihmis­ten tervey­teen ja ympä­ris­töön. Myös viran­omai­set ovat herän­neet tähän huoleen: nyky­ään tehdään paljon tutki­musta ja lain­sää­dän­töä kehi­te­tään nano­hiuk­ka­siin liittyen.

Nano tarkoit­taa oikeas­taan hyvin pientä. Nano­par­tik­ke­lit ovat erit­täin moni­puo­li­nen joukko lukui­sia eri aineita, joita yhdis­tää pieni hiuk­kas­koko. Jopa samalla aineella voi olla erilai­sia nano­muo­toja. Pienen kokonsa vuoksi niillä voi olla erilai­sia vaiku­tuk­sia kuin saman aineen isom­milla hiuk­ka­silla, mutta koko ei yksi­nään määritä hiuk­kas­ten tervey­so­mi­nai­suuk­sia. Osalla tiede­tään olevan voimak­kaita terveys­vai­ku­tuk­sia, osa vaikut­taa tämän hetken tiedon mukaan vaarat­to­milta ja osan vaiku­tuk­set ovat edel­lis­ten väliltä. Kuvaa­vaa tämän joukon haja­nai­suu­desta ja laajuu­desta on se, että nano­hiuk­ka­sen määri­tel­män aikaan­saa­mi­nen EU:ssa on ollut todella työlästä.

Työnan­ta­jan laki­sää­tei­nen velvol­li­suus on huoleh­tia työn­te­ki­jöi­den tervey­destä ja turval­li­suu­desta töissä. Työnan­ta­jan kuuluu selvit­tää ja hallita kaikki riskit, eivätkä nano­par­tik­ke­lei­den vaiku­tuk­set ole tästä poik­keus. Ongel­mal­lista on, että tietoa on olemassa vielä­kin liian vähän. Tiedon tuot­ta­mi­nen on hidasta, eikä pitkä­ai­kais­vai­ku­tuk­sia voida koko­naan enna­koida. Riit­tä­viä riskin­hal­lin­ta­toi­mia pitäisi silti olla, jotta altis­tu­mi­nen haital­li­sille aineille on mahdol­li­sim­man pientä. Työn­te­ki­jöillä pitäisi olla riit­tä­västi tietoa sekä turval­li­set työolot ja ‑väli­neet, jotta riskial­tista altis­tu­mista ei tapahtuisi.

Työnan­ta­jan pitää selvit­tää ja hallita kaikki riskit, eivätkä nano­par­tik­ke­lei­den vaiku­tuk­set ole tästä poikkeus.

Ylipää­tään meillä on liian vähän tietoa eri aineista ja niiden terveys­vai­ku­tuk­sista. Osaa vaiku­tuk­sista ei varmasti tunnis­teta vielä lain­kaan. Yhtei­nen tieto­va­ran­tomme kuiten­kin lisään­tyy koko ajan. Siinä merkit­tä­vässä roolissa on REACH-asetus, jonka perus­idea on se, että kemi­kaa­lia valmis­ta­van, maahan tuovan tai myyvän yrityk­sen pitää selvit­tää aineen terveys- ja ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­set ja tiedot­taa niistä. Vuonna 2020 tarken­net­tiin REACH:n vaati­muk­sia selvit­tää myös aineessa olevien nano­par­tik­ke­lei­den ominai­suuk­sia erik­seen. Pikku­hil­jaa siis niis­tä­kin saadaan lisää tietoa.

Uutta tietoa tulee jatku­vasti ja käsi­tyk­semme todel­li­suu­desta elää. Toivot­ta­vasti lähi­tu­le­vai­suu­dessa saamme riit­tä­västi tietoa, joka ei pelkäs­tään lisää tuskaa. Ja vaikka lisäi­si­kin, niin aina­kin tiedämme, mitä vastaan suojau­tua työpaikoilla.

JENNI ULJAS
Teol­li­suus­lii­ton työympäristöasiantuntija

KUVA KITI HAILA

7.9.2021