Jenni Uljas: Pieni nano pelottaa

Nanohiukkaset aiheuttavat paljon puhetta ja huolta. Ne eivät sinällään ole uusi asia, koska niitä syntyy luonnossakin. Teollinen käyttö ja valmistus ovat herättäneet huolen nanohiukkasten vaikutuksesta ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Myös viranomaiset ovat heränneet tähän huoleen: nykyään tehdään paljon tutkimusta ja lainsäädäntöä kehitetään nanohiukkasiin liittyen.

Nano tarkoittaa oikeastaan hyvin pientä. Nanopartikkelit ovat erittäin monipuolinen joukko lukuisia eri aineita, joita yhdistää pieni hiukkaskoko. Jopa samalla aineella voi olla erilaisia nanomuotoja. Pienen kokonsa vuoksi niillä voi olla erilaisia vaikutuksia kuin saman aineen isommilla hiukkasilla, mutta koko ei yksinään määritä hiukkasten terveysominaisuuksia. Osalla tiedetään olevan voimakkaita terveysvaikutuksia, osa vaikuttaa tämän hetken tiedon mukaan vaarattomilta ja osan vaikutukset ovat edellisten väliltä. Kuvaavaa tämän joukon hajanaisuudesta ja laajuudesta on se, että nanohiukkasen määritelmän aikaansaaminen EU:ssa on ollut todella työlästä.

Työnantajan lakisääteinen velvollisuus on huolehtia työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta töissä. Työnantajan kuuluu selvittää ja hallita kaikki riskit, eivätkä nanopartikkeleiden vaikutukset ole tästä poikkeus. Ongelmallista on, että tietoa on olemassa vieläkin liian vähän. Tiedon tuottaminen on hidasta, eikä pitkäaikaisvaikutuksia voida kokonaan ennakoida. Riittäviä riskinhallintatoimia pitäisi silti olla, jotta altistuminen haitallisille aineille on mahdollisimman pientä. Työntekijöillä pitäisi olla riittävästi tietoa sekä turvalliset työolot ja -välineet, jotta riskialtista altistumista ei tapahtuisi.

Työnantajan pitää selvittää ja hallita kaikki riskit, eivätkä nanopartikkeleiden vaikutukset ole tästä poikkeus.

Ylipäätään meillä on liian vähän tietoa eri aineista ja niiden terveysvaikutuksista. Osaa vaikutuksista ei varmasti tunnisteta vielä lainkaan. Yhteinen tietovarantomme kuitenkin lisääntyy koko ajan. Siinä merkittävässä roolissa on REACH-asetus, jonka perusidea on se, että kemikaalia valmistavan, maahan tuovan tai myyvän yrityksen pitää selvittää aineen terveys- ja ympäristövaikutukset ja tiedottaa niistä. Vuonna 2020 tarkennettiin REACH:n vaatimuksia selvittää myös aineessa olevien nanopartikkeleiden ominaisuuksia erikseen. Pikkuhiljaa siis niistäkin saadaan lisää tietoa.

Uutta tietoa tulee jatkuvasti ja käsityksemme todellisuudesta elää. Toivottavasti lähitulevaisuudessa saamme riittävästi tietoa, joka ei pelkästään lisää tuskaa. Ja vaikka lisäisikin, niin ainakin tiedämme, mitä vastaan suojautua työpaikoilla.

JENNI ULJAS
Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija

KUVA KITI HAILA

7.9.2021