Jenni Uljas: Pieni nano pelottaa

Nanohiuk­kaset aiheut­tavat paljon puhetta ja huolta. Ne eivät sinäl­lään ole uusi asia, koska niitä syntyy luonnos­sakin. Teollinen käyttö ja valmistus ovat herät­tä­neet huolen nanohiuk­kasten vaiku­tuk­sesta ihmisten tervey­teen ja ympäris­töön. Myös viran­omaiset ovat herän­neet tähän huoleen: nykyään tehdään paljon tutki­musta ja lainsää­däntöä kehite­tään nanohiuk­ka­siin liittyen.

Nano tarkoittaa oikeas­taan hyvin pientä. Nanopar­tik­kelit ovat erittäin monipuo­linen joukko lukuisia eri aineita, joita yhdistää pieni hiukkas­koko. Jopa samalla aineella voi olla erilaisia nanomuo­toja. Pienen kokonsa vuoksi niillä voi olla erilaisia vaiku­tuksia kuin saman aineen isommilla hiukka­silla, mutta koko ei yksinään määritä hiukkasten tervey­so­mi­nai­suuksia. Osalla tiede­tään olevan voimak­kaita terveys­vai­ku­tuksia, osa vaikuttaa tämän hetken tiedon mukaan vaarat­to­milta ja osan vaiku­tukset ovat edellisten väliltä. Kuvaavaa tämän joukon hajanai­suu­desta ja laajuu­desta on se, että nanohiuk­kasen määri­telmän aikaan­saa­minen EU:ssa on ollut todella työlästä.

Työnan­tajan lakisää­teinen velvol­li­suus on huolehtia työnte­ki­jöiden tervey­destä ja turval­li­suu­desta töissä. Työnan­tajan kuuluu selvittää ja hallita kaikki riskit, eivätkä nanopar­tik­ke­leiden vaiku­tukset ole tästä poikkeus. Ongel­mal­lista on, että tietoa on olemassa vieläkin liian vähän. Tiedon tuotta­minen on hidasta, eikä pitkä­ai­kais­vai­ku­tuksia voida kokonaan ennakoida. Riittäviä riskin­hal­lin­ta­toimia pitäisi silti olla, jotta altis­tu­minen haital­li­sille aineille on mahdol­li­simman pientä. Työnte­ki­jöillä pitäisi olla riittä­västi tietoa sekä turval­liset työolot ja ‑välineet, jotta riskial­tista altis­tu­mista ei tapahtuisi.

Työnan­tajan pitää selvittää ja hallita kaikki riskit, eivätkä nanopar­tik­ke­leiden vaiku­tukset ole tästä poikkeus.

Ylipää­tään meillä on liian vähän tietoa eri aineista ja niiden terveys­vai­ku­tuk­sista. Osaa vaiku­tuk­sista ei varmasti tunnis­teta vielä lainkaan. Yhteinen tieto­va­ran­tomme kuitenkin lisääntyy koko ajan. Siinä merkit­tä­vässä roolissa on REACH-asetus, jonka perus­idea on se, että kemikaalia valmis­tavan, maahan tuovan tai myyvän yrityksen pitää selvittää aineen terveys- ja ympäris­tö­vai­ku­tukset ja tiedottaa niistä. Vuonna 2020 tarken­net­tiin REACH:n vaati­muksia selvittää myös aineessa olevien nanopar­tik­ke­leiden ominai­suuksia erikseen. Pikku­hiljaa siis niistäkin saadaan lisää tietoa.

Uutta tietoa tulee jatku­vasti ja käsityk­semme todel­li­suu­desta elää. Toivot­ta­vasti lähitu­le­vai­suu­dessa saamme riittä­västi tietoa, joka ei pelkäs­tään lisää tuskaa. Ja vaikka lisäi­sikin, niin ainakin tiedämme, mitä vastaan suojautua työpaikoilla.

JENNI ULJAS
Teolli­suus­liiton työympäristöasiantuntija

KUVA KITI HAILA

7.9.2021